Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko syödä vähemmän ja liikkua enemmän? Nykyajan nuoret ovat aivan surkeassa kunnossa kun ei ole totuttu liikkumaan.
Entiseen aikaan suurperheissä äiti hoiti kymmenen lasta tuosta vain ja nykyäidit valittavat jo yhdestä. Tietoa on saatavana miten lasta hoidetaan joten ei pitäisi minkään tulla yllätyksenä.
Pitäisikö nuorten äitien katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan. Nykyaikana ei tarvitse edes hakea vettä kaivosta ja tehdä halkoja eli nykyelämä on kuin ruusuilla tanssimista verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Ihme valitusta sanon vaan.
Kyllä sitä Pohjanmaalla on yhä suurperheitä, isompiakin. Naapurin silmissä ei näytä ihan terveellä touhuta, ne naisethan on ihan rikki ja vanhimmat lapset joitaa nuoremmat mielenterveytensä uhraten. Valoja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin raskaana, monet sukulaiset sanoivat, että pyydät vaan niin tullaan auttamaan, jos tarvii. Puoliso sanoi samaa. Meille syntyi sitten erityistarpeinen lapsi. Olin aivan rättipoikki ja nukahdin väsymyksestä vauva sylissä milloin minnekin. Eipä tullut kukaan avuksi. Erityisten äidit ovat erityisen yksin lapsensa kanssa. Olin toki varautunut ajatukseen, että voin joutua hoitamaan lapsen yksinkin, mutta en arvannut, että se olisi niin totaalista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
Onko se isä jotenkin vaarallinen sille lapselle? Kyllä on liian vähän aikaa tunnettu ennen lapsen tekoa jos isä muuttuu sekunnissa lapsen syntymän jälkeen lapselle vaaralliseksi.
Jos ei ole vaarallinen, niin jätä se lapsi sille isälleen äläkä kysele. Sitten puhelin kiinni ja hotelliin lepäämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Tukiverkko on käytännössä isovanhemmat ja omat sisarukset, jotka ehtii, suostuu, pystyy ja haluaa hoitaa vauvaa. Ystävät ei käytännössä ole tällainen tukiverkko, enemmän ovat se kuunteleva korva ja leffaseura.
Tarkoitatko siis, että ei saa perustaa perhettä, jos omat vanhemmat tai appivanhemmat tai sisko ei asu lähellä, ole terveitä ja hyväkuntoisia ja sen lisäksi myös halua auttaa? Jos naisen oma äiti on vaikka kuollut, vanhainkodissa tai alkoholisti niin nainen ei saa saada lasta?
Silloin kannattaa palkata joku auttamaan. Jos ei ole raha siihen, niin silloin pitää vain hyväksyä se, että ei ole ketään auttamassa. En sano etteikö nainen saa tehdä lapsia, sanon vain että kannattaa varautua väsymykseen, etenkin jos ei ole apua/rahaa palkata sellaista.
Miten käytännössä varaudutaan väsymykseen, jos ei ole tukiverkkoa eikä ole rikas? Anna vinkkejä.
Silloin jätetään lisääntymättä.
Johan Suomessa on maailman mittapuulla maailman toimivin ja edullisin varhaiskasvatus, neuvola jne. Mikä on kun ei jaksa? Sota-aikoina ja aikaisemmin piti jaksaa paljon vaativimmissa oloissa.
Pitää olla valmis elämänmuutokseen. Elämä muuttuu lapsen tullessa ja siihen on asennoiduttava. Toinen vaihtoehto on huolehtia ehkäisystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko syödä vähemmän ja liikkua enemmän? Nykyajan nuoret ovat aivan surkeassa kunnossa kun ei ole totuttu liikkumaan.
Entiseen aikaan suurperheissä äiti hoiti kymmenen lasta tuosta vain ja nykyäidit valittavat jo yhdestä. Tietoa on saatavana miten lasta hoidetaan joten ei pitäisi minkään tulla yllätyksenä.
Pitäisikö nuorten äitien katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan. Nykyaikana ei tarvitse edes hakea vettä kaivosta ja tehdä halkoja eli nykyelämä on kuin ruusuilla tanssimista verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Ihme valitusta sanon vaan.
Haha! Ei niitä lapsia kukaan varsinaisesti hoitanut! Naapurissani asui perhe, jossa oli melkein 10 lasta. En muista montako syntyi vielä kun muutin pois.
Joka tapauksessa ne isommat lapset hoitivat pienempiään ja tytöt tekivät kotiaskareita pienestä pitäen.
Siivous oli niin ja näin eli ei mitään turhaa kamaa ja tupa oli iso missä perhe vietti aikaansa. Vieraitakin kävi.
Muistan, että tunnelma oli hyvin kotoisa ja perhe keskusteli ja vitsaili paljon toistensa kanssa.
Kansakoulupohjalta lapset lähti maailmalle ja menestyivät valtavan hyvin työelämässä. (Yritysjohtajia) Toki joutuivat myöhemmin opiskelemaan lisää.
Että silleen!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletuksena pitäisi olla se, että jos lapsen haluaa, niin se on sitten oma lapsi 100
%, eikä vain 50. Lapsia ei voi tehdä suhtyeelle, tai toiselle ihmiselle puoliksi, vaan lapsi on aina 100% itselle.?? Eihän kukaan hullu tee lapsia jos oletuksena on julmasti jäädä sen kanssa täysin yksin.
Ennen lisääntymistä kannattaa käydä pahimmatkin kauhuskenaariot läpi ja tosissaan miettiä pärjääkö, jos mies kuolee/sairastuu/jättää. Onko muuta turvaverkkoa ja voiko heihin luottaa? Moni lisääntyy täysin huoletta miettimättä näitä asioita ollenkaan.
Sinulla alkaa mennä sairaisiin mittasuhteisiin tuo "yksin on pärjättävä"-mentaliteetti. Suosittelen kallotohtoria, olet erittäin todennäköisesti myrkyllinen niin itsellesi kuin muillekin.
Tuo olu eka viestini tähän ketjuun, darling. Suosittelen sulle vainoharhalääkitystä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että on ok lisääntyä vailla huolta huomisesta eikä suoda ajatustakaan sille, pärjääkö ilman miestä?
Kyllä, kommenttini koski nimenomaan tuota kommenttia johon vastasin. Kommenttisi olisi sairas asenteeltaan. Ei, kenenkään ei tulisi joutua sivistysyhteiskunnassa pärjäämään lapsen kanssa täysin yksin. Sen ei tulisi olla oletus. Ei naisen, ei miehen. (Sinä tietysti sälytit vastuun naiselle.)
Minä haluan elää sivistysyhteiskunnassa, entäs sinä?
Vaikkei tietenkään tulisi joutua, niin moni joutuu. Tätäkin skenaariota ja siitä selviämistä voisi miettiä etukäteen. Kyllä mieskin voi jäädä leskeksi lasten kanssa, tiedänkin suvussa tällaisen tapauksen.
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
No kyllähän yhteiskunta ennen toimi noin. Eli väsynyt äiti sai kodinhoitajan kotiin tai kodinhoitaja tuli auttamaan, kun äiti tuli laitokselta kotiin/äiti sairastui pahasti. Normaalia elämää tultiin ilmaiseksi auttamaan ja äidit/lapset voi paremmin.
Kun omat lapset oli pieniä 90-luvulla sairastuin johonkin tautiin, joka piti kuumetta monta viikkoa. Kun en enää maistanut mitään, en syönyt juuri mitään, enkä jaksanut mitään menin lääkäriin, joka epäili sydänpussin tulehdusta. Sitä ei onneksi ollut, mutta lääkäri sanoi, että jos vielä vähä laihdun, täyttyy tulla sairaalaan.
Sitten lääkäri sanoi, että hän kirjoittaa miehen työnantajalle todistuksen, joka oikeuttaa miehen jäämään töistä pois, koska tarvitsin välitöntä vuodelepoa. Lääkäri vielä harmitteli, että kodinhoitajien apua ei enää nykyään saa. Kyllä joskus aikoinaan kodinhoitajat oli juuri sitä varten, että he tulivat hoitamaan perhettä/lapsia, kun äidillä ei voimat siihen riittäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Ei ole kyse käsikirjoituksesta vaan terveen järjen käyttämisestä miettimällä erilaisia mahdollisia skenaarioita ja miten niistä selviäisi tukiverkkojen kanssa tai ilman. Ihan oikeastiko te lisäännytte miettimättä yhtään mitään, pää pinkkejä hattaroita ja unelmia täynnä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiteys on ihan vapaaehtoinen valinta, eli ei sitä omaa elämää ole mikään pakko pilata, jos ei halua!
Minä en ainakaan tiennyt etukäteen, että äitiys on sitä, että raskaus ja synnytys jättää kehoon sellaiset pysyvät haitat, että ne hankaloittaa normaalissa arjessa toimimista ja että ensimmäiseen puoleen vuoteen ei saa nukkua edes kahta tuntia putkeen ja ensimmäiseen kolmeen vuoteen ei edes yhtä kokonaista yötä koko aikana. Jos olisin nämä tiennyt, niin olisin voinut järjestää tietyt asiat etukäteen toisin.
Kai sä olisit sen tarkkailijan kanssa ensin jutellut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ilmainen kotiapulainen? Ei kuule yhteiskunta toimi tuolla tavalla, että normaalia elämää tullaan ilmaiseksi auttamaan. Se on sitä apua, että sulla on ympärillä neuvoja ja sosiaalitoimi ja lastensuojelu, sua tarkkaillaan ja sun kanssa keskustellaan. Kaikkialla ei ole sitäkään.
Jep, mitä enemmän ihmiset saa, sitä enemmän ollaan käsi ojossa ruikuttamassa.
Afrikassa naisilla on kolme kertaa enemmän lapsia ja vesi pitää kantaa kaivosta
On töitä ja ruoanlaittoa ja mies määräilemässä kaikesta. Silti siellä iloitaan ja lauletaan yhdessä.Täällä on tasa-arvo ja aivan eri elintasot ja ruikuti ruikuti kun sen 1,8 lapsen kanssa on niin vaikeeta.
Jos sulla olisi yhtään afrikkalaista nais/äiti ystävää, et kirjoittaisi noin! Minulla on mutta en kerro sulle, koska .........
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Ihan kuule sillä tavalla, että mies eräänä päivänä tulee kotiin ja kertoo rakastuneensa 15 vuotta nuorempaan työkaveriinsa ja muuttaa tämän kanssa yhteen. Korkeakoulutettu, fiksu mies, joka ollut naimisissa 10 vuotta. Yrittivät lasta monta vuotta ja ennenkuin lapsi täytti 2 vuotta, miehen rakastuminen iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miten nainen tällaisen voi tietää etukäteen ja päättää, että tuon kanssa en lapsia tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miks niitä lapsia pitää tehä jos se on niin rankkaa? Itse en ainakaan tee.
Totta kai lasten kanssa voi jossan vaiheessa olla rankkaa, itselläkin oli, mutta heistä on iloa miljoona kertaa enemmän.
Lapset on ihania ja elämän suola, kun he ovat pieniä, mutta lapsilla on tapana kasvaa, ja heistä tulee aikuisia ihmisiä, ihan kuten sinäkin olet ja edelleen he ovat vanhemmilleen suuri ilo. Ja kun sinä olet elämän ehtoo puolella , sinulle ei ole ketään niin läheistä, kuin oma lapsi on ja kääntäen, lapsella on monesti tuki ja turva omissa vanhemmissa.
Vähän sama, jos sanoisit, että ystävien kanssa on rankkaa, minä en ainakaan hanki ystäviä jne. Elämä on aika yksinäistä ilman ystäviä/perhettä/toisia ihmisiä. Ja ne omat lapset on kaikista läheisempiä ja läheisiä ihmisiä ei koskaan ole liikaa.
Lapset on pieniä vain kiitävän hetken ja sen jälkeen he ovat pelkkää plusaa elämässä (ja yleensä silloin pienenäkin, mutta kyllä vanhempaa saa joskus väsyttääkin, eikä se poista lapsen ihanuutta.)
Eipä saanut järkyttävään unenpuutteeseen mitään konkreettista apua ei. Mutta olisin toivonut edes kuuntelemista ja ymmärrystä. Sitä että jossain terveydenhuollossa, neuvolassa vaikkapa olisi kuunneltu ja kuultu väsymykseni. Otettu se vakavasti. Sanottu edes yksi empaattinen sana. Soitettu ehkä perään, että hei, miten sulla menee. Mutta ei, sain vain vähättelyä ja koko asian sivuuttamista ja syyllistystä siitä, että lapsella oli jalassa jarrusukat.
No niin, kumman ottaisitte kotiinne sen tarkkailijan vai kodinhoitajan kun olette avuntarpeessa?
Kumman apuun luottaisitte enemmän?
Vierailija kirjoitti:
No niin, kumman ottaisitte kotiinne sen tarkkailijan vai kodinhoitajan kun olette avuntarpeessa?
Kumman apuun luottaisitte enemmän?
Onko tämä joku kompakysymys? Haluaako joku, että hänen kotiin tulee tarkkailija?
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Niinpä. Aikoinaan väsyneille äideille määrättiin piristäviä tabletteja, jotka tehokkaasti ennalta ehkäisivät väksymystä. Isoäitini jaksoi silittää pyykkiä ja pestä ikkunoita myöhään yöhön ja oli aamuisinkin pirteä kuin peipponen.
Aiemmin lapsiperhe voi saada kotipalvelusta apua.
Nykyään ei riitä lähihoitajia eikä kodinhoitajia, vanhustenhuolto ja päivähoitokin on ihan rappiolla.
Sosionomeja kouluttautuu yllin kyllin ja siksi heitä pistetään neuvomaan ihmisiä. Täyttyy lain kirjain, mutta todellinen apu jää saamatta. Koskee muitakin tilanteita; leuanlouskutusta piisaa, mutta ei konkreettista auttamista.
Se joka mussutti että tämä koskee köyhiä maita, joissa ollaan vähän väliä kuolemankielissä. Ei tarvi mennä naapureitaan kauemmas kun asiat ovat jo paremmin.