Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi naapurin tyttöä tai tätiä, joka hoitaisi vauvaa pari tuntia? Nyt alkaa kesälomat ja moni lukiolainen voisi haluta muutaman tunnin hoitokeikan, jos siitä saa muutaman kympin?
Juuri näin.
Meillä molemmat tyttäret aloittivat jo peruskoulun viimeisellä luokalla ja jatkoivat lukioiköisenä tekemässä lastenhoitokeikkoja perheille.
Ja kun lapset oli pieniä, meillä oli useamman perheen hoitorinki, johon palkattiin opiskelijoita ja työttömiä, jotka hoitivat lapsia ja saatiin siivousapua. Palkkakustannukset saatiin kotitalousvähennyksenä.
Sekä me äidit hoidettiin toisten lapsia vuorotellen, jolloin hoidossa olleen lapsen äiti sai hoidettua omia asioitaan tai omaa aikaa.
Taaperoikäisestä ylöspäin lapset viihtyivät hyvin keskenään ja oli seuraa toisilleen. Tai ihan pieni vauva saatettiin ottaa päiväunien ajaksi hoitoon, jolloin äiti saattoi käydä kaupassa.Nämä ovat ihan järjestelykysymyksiä.
Vai järjestelykysymys?
Ei tuommonen onnistu pikkukylässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi isä ei saa apua väsymykseen, yötä päivää töissä perheensä vuoksi. Yritä jaksaa, aika aikaa kutakin. Itse jaksoin ,3 lasta 3:ssa vuodessa.Isä yrittäjä ja aina töissä. Kolme insinööriä ja me olemme onnelmisia kuin koskaan ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletuksena pitäisi olla se, että jos lapsen haluaa, niin se on sitten oma lapsi 100
%, eikä vain 50. Lapsia ei voi tehdä suhtyeelle, tai toiselle ihmiselle puoliksi, vaan lapsi on aina 100% itselle.?? Eihän kukaan hullu tee lapsia jos oletuksena on julmasti jäädä sen kanssa täysin yksin.
Ennen lisääntymistä kannattaa käydä pahimmatkin kauhuskenaariot läpi ja tosissaan miettiä pärjääkö, jos mies kuolee/sairastuu/jättää. Onko muuta turvaverkkoa ja voiko heihin luottaa? Moni lisääntyy täysin huoletta miettimättä näitä asioita ollenkaan.
Tämä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso voi osallistua ja antaa väsyneelle äidille lepohetkiä.
"Osallistua". Mitä vittua. Minkälainen puoliso tyytyy "osallistumiseen", jos se on oma rakas puoliso on ihan kuolemankielissä. Jos äiti on aivan poikki, puoliso ottaa vaikka koko helahoidon hoitaakseen, jos on mitenkään inhimillinen ihminen.
TÄMÄ TÄMÄ TÄMÄ. Se on oletuksena 50/50. Ja jos jompikumpi ei jaksa niin silloin tarvittaessa vaikka 100/0. Jos kumpikaan ei jaksa niin lapsi muualle hoitoon. Piste.
Oletuksena pitäisi olla se, että jos lapsen haluaa, niin se on sitten oma lapsi 100
%, eikä vain 50. Lapsia ei voi tehdä suhtyeelle, tai toiselle ihmiselle puoliksi, vaan lapsi on aina 100% itselle.Oletan että tämä oletus koskee mielestäsi äitejä, muttei isejä. :D Noh, ei se noin mene. Oletuksena lapsella on yleensä kaksi huoltajaa ja sen mukaan voimavarat lasketaan. Sille ei voi tietenkään mitään jos toinen vaikka kuolla kupsahtaa. Äitien ei tule uhrautua, sillä se tekee hallaa kaikille ja esimerkiksi on huonoksi esimerkiksi myös lapsille.
Viestissäni lukee kyllä kaikki oleellinen, ei tarvitse olettaa joutavia. Se joka lapsen vartavasten maailmaan haluaa tehdä, tekee sen 100% itselleen. Jos jokainen ajattelisi näin, ei olisi mitään ongelmia. Riidat tulevat nimen omaan tuosta että OLETETAAN että lapsi on vain puolikas, ja joku muu hoitaa sen toisen puolen. Näinhän ei ole. Vanhemman pitää uhrautua sen oman jälkikasvunsa eteen. Jos kokee ettei sitä halua tehdä, ei kannata lisääntyä. Siitä ei tule kuin onelmia.
VÄÄRIN!
Niin väärin, kuin vaan voi olla.
Ihminen on 100% laumaeläin, joka tarvitsee lauman tukea selviytyäkseen psyykkisesti ja henkisesti. Miten jotkut on näin vieraantuneita todellisuudesta? Kuinka kauan moderni maailma on ollut olemassa? Mitäpä veikkaat, että kuinka kauan ihmiset ovat eläneet sitä ennen yhteisöissä? Se on meiän dna:han kirjoitettu eikä sitä 100 vuoden kehitysharppaus ole vienyt promilleakaan pois sieltä.
Ei vaan täysin oikein. Ei lasta voi tehdä parisuhteeseen, vaan se on tehtävä aina itselle. Tällöin kun käy mitä tahansa, niin lapsella on aina vanhempi joka ei märise sitä että kun lasta pitäisi itse hoitaa.
Tällä ei ole mitään tekemistä yhteisönl kanssa, se on ihan eri asia. Vai teetkö sinä lapsesi yhteisölle? Tuskin :D ;) KItselle se lapsi tehdään 100%, ja kun monlmmat vanhemmat ovat sitä mieltä, ja sillä mielin lähteneet lasten tekoon, niin lapsi saa parhaat mahdolliset ewväät.
Kukaan ei ole puhunut että äidin pitäisi pärjätä yksin, vaan että ensin pitää saada turvaverkot kuntoon ennen kuin voi edes miettiä lisääntyvänsä. Pitää olla antaa lapselle muutakin kuin hulttioisä ja äiti joka itsekin on ollut yksin koko elämänsä, ja jolla ei ole lapselle tarjottavana mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron mitä konkreettista apua olisin tarvinnut.
Olisin tarvinnut sen, että neuvola ottaa vakavasti puheeni siitä, että vauva ei nuku ja minä en enää pysty pysymään hereillä. Olisin tarvinnut, että terveyskeskuksen kautta saamani lähete lastenlääkärille olisi johtanut johonkin muuhun kuin siihen että seurataan seurataan. Olisin halunnut, että joku olisi suostunut selvittämään onko vauvalla joku terveyssyy miksi ei nuku. Olisin tarvinnut sen, että terveyskeskus olisi suostunut tutkimaan kunnolla miksi minä olen niin hirvittävän väsynyt enkä saa nukuttua (kolme vuotta myöhemmin työterveyshuolto vihdoin tutki ja löytyi syy jota voitiin hoitaa).
Olisin toivonut, että minua olisi kuunneltu, että minut olisi otettu vakavasti, että asioita olisi ryhdytty tutkimaan. Mitään tällaista ei koskaan ollut. Haista vee sinä joku sössö tät hemmottelua vaativista äideistä.
Pakko kysyä, millaista terveyssyytä sinulta löydettiin? Samojen asioiden kanssa paininut.
Onneksi olin aktiivinen sen suhteen, että vauvalta onnistuin löytämään allergioita ja imetysdieetin kautta saamaan hänet oireettomaksi, mutta omalle väsymykselle en ole saanut muuta kuin no sulla on pieniä lapsia, joten toki väsyttää 🙄 Nukun kyllä, mutta en saa lepoa.
Monilta löytyy synnytyksen jälkeen raudanpuute. Kannattaa mittauttaa ferritiini. Myös vauvan rautavarastot voivat olla tyhjät. Tämä aiheuttaa levottomuutta, itkuisuutta, huonoja unia ja ihan kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalialalla on sellainen käsitys, että ei 'tehdä puolesta'. Se on yksi syy. Auttaminen näyttäytyy puolesta tekemisenä tämän vääristymän vuoksi.
Olen sosiaalityöntekijä ja lopetin lastensuojelutyön osittain juuri tämän aloittajan kuvaileman konkreettisten apujen puutteen vuoksi. On olemassa asiakkaita, jotka hyötyvät juuri ohjauksellisesta tuesta arjen kuntoonlaittamisessa, mutta sitten sinne ohjautuu ihan älyttömästi myös perheitä, joiden arjenhallintakyvyssä ei ole mitään vikaa, vaan ongelmana on esimerkiksi lapsen erityistarpeet tai joku muu kuormittava elämäntilanne. Oli oikeasti yllättävän vaikeaa saada järjestettyä ihan rehellistä, pitkäkestoista ja riittävää kodinhoitoa näille perheille. Rajat myöntämiselle olivat tiukat tai ei meinannut löytyä palveluntarjoajaa, sen sijaan arvioivaa ja perheterapeuttista työtä oli kyllä saatavilla joka lähtöön. Lastensuojelussa on tietysti syystäkin tavoitteena prosessimaisuus ja ongelmien ratkaiseminen, mutta kun ei kaikkia tällaisia tilanteita ratkaista millään muulla kuin riittävällä konkreettisella avulla.
Vierailija kirjoitti:
Maat joissa äitejä "hemmotellaan" ovat yleensä köyhiä maita joissa on pakko huolehtia toisista tai muuten kuolee, ei ole töitä joissa käydä 8h päivässä joten on aikaa, eikä valtio huolehdi ja tue lapsien tekoa (toisin kuin Suomessa) eikä ole ehkäisyä, joten niitä lapsia nyt vaan tulee.
Kannattaa vähän katsella maailmaa joka suunnalta ennen kuin alkaa valittamaan että Suomessa äidit eivät saa tarpeeksi. Jos alkaisimme hemmotella jokaista joka päättää avata jalkansa miehelle, ei meillä olisi aikaa millekkään muulle.
!!! Tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on 100% laumaeläin, joka tarvitsee lauman tukea selviytyäkseen psyykkisesti ja henkisesti. Miten jotkut on näin vieraantuneita todellisuudesta? Kuinka kauan moderni maailma on ollut olemassa? Mitäpä veikkaat, että kuinka kauan ihmiset ovat eläneet sitä ennen yhteisöissä? Se on meiän dna:han kirjoitettu eikä sitä 100 vuoden kehitysharppaus ole vienyt promilleakaan pois sieltä.
Ihminen on laumaeläin, mutta mistä sen lauman käytännössä löytää? Itselläni ollut ystävä viimeksi 10 vuotta sitten. Nykyään ei ketään. Tutut eivät pyydä ikinä mihinkään, koska en terveyssyistä juo alkoholia. Päivät kuluvat kotona tietokoneen ääressä istuen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi isä ei saa apua väsymykseen, yötä päivää töissä perheensä vuoksi. Yritä jaksaa, aika aikaa kutakin. Itse jaksoin ,3 lasta 3:ssa vuodessa.Isä yrittäjä ja aina töissä. Kolme insinööriä ja me olemme onnelmisia kuin koskaan ennen.
Aika harva isä tekee yötä päivää töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Itse tein lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta. Mies halusi alusta alkaen kanssani lapsen, oli korkeakoulutettu kolmikymppinen lapseton mies, rakasti kovasti, samoin minä häntä.
Saimme lapsen luomumenetelmin ja synnärille mennessäni luulin, että olemme maapallo onnellisin pariskunta. Saimma terveen lapsen ja olin onneni kukkuloilla. Mies totesi seuraavana päivänä, että vihaa minua ja tässä tällaisessa on kauheasti vaivaa ja hänellä ei ole aikaa tällaiseen.
Itselleni "vaivan" määrä vauvaperheessä ei ollut uutinen ja ylläri, hänelle oli. Olin yrittänyt puhua tästä, oli vaan että no kai hän nyt tietää. Selvisi, että hänen mielestään nainenhan houtaa vauvan kokonaan, koska on "valtion maksamalla lomalla, aikaa on, voit vaikka tehdä väitöskirjan, mitä valitat".
Hän ei koskan hankkinut sekuntiakaan hoitoapua, auttanut missään, minun perheeni, sukuni ja ystäväni sekä vapaaehtoisesti että puolipakolla auttoivat, kun minä tietysti synnytyksestä toipuessani olin aika uupunut tästä 24/7 vastuusta, joka onkin jatkunut siitä saakka.
Suomen laki mahdollistaa ihan täysin oman vauvan ja lapsen hylkäämisen. Tiedustelin mm poliisilta, että eikö tämä ole heitteillejättö, että mies kävelee ovesta baariin, vaikka tietää, että minä olen a) valvonut jo kaksi edellistä yötä ja päivää yksin b) korkeassa kuumeessa, vauva on kuumeessa ja koira on silti saatava ulos pissalle. Olin siis rukoillut, että veisi edes koiran ulos ennen lähtöään, ettei minun tarvitse pukea itseäni ja kuumeista vauvaa ulos, koska koiran vieminen pissalle on myös absoluuttinen pakko varmaan eläinsuojelulainkin silmissä Poliisi (nainen!) tuhahti ilkeästi, että no onhan sinulla puhelin, soitat apua, ei tuo ole heitteillejättö.
Miten tämä kaikki oli minun syytäni? Miten olisin osannut varautua tähän? En tänä päivänä tiedä, mikä exmiehelleni tuli, ei halua puhua asiasta.
Laki pakottaa VAIN JA AINOASTAAN elatusmaksuin. Eli saan reilun satasen kuussa siitä, että olen 24/7 kiinni. Hän on hankkinut nolla hanskaa ja haalaria, pessyt nolla pesukoneellista, pessyt nolla kertaa ruoalla kuorrutetun kodin, pessyt nolla oksennusvatia, valvonut nolla yötä, rauhoitellut nolla uhmaraivaria ja jättänyt nolla kertaa oman harrastuksen tai vapaaillan väliin lapsen vuoksi, jonka yhdessä harkiten hankimme. Puhumattakaan siitä surusta, joka lapsella on kaikista esimerkillistä kasvatusmetodeistani huolimatta siitä, että isää ei ole. En ole myöskäälöytänyt uutta puolisoa. Ei ole ikinä aikaa kaksistaan kunnolla tutustua toiseen eikä itsellä pienintä halua ottaa riskiä, että uudelleen pariudun jonkun noin tunnevammaisen kanssa, joka tekisi vastaavan oharin myös lapselle.
Elatusmaksuhan ei ainakaan helsinkiläiselle (suuret asumiskstannukset siis) korvaa edes sitä osaa vuokrasta/yhtiövastikkeesta/lainanlyhennyksestä, joka kuluu lapsen tarvitsemiin neliöihin. Itsehän asuisin varmaan yksiössä ilman lasta, lapsen kamssa en.
Suomen laki sallii täysin vauvan jättämisen oikeastaan hengenvaaraan, mitä se on, kun häntä hoitaa ihminen, joka ei koskaan nuku kunnollista yötä, siis ihan tasapainoaisti heikkenee yms onnettomuuksien vaara. Suomen laki myös mahdollistaa pakkotyön eli 24/7 vastuun asiassa, jossa vastuu on kahdella aikuisella, mutta toinen ei sitö hoida. Tässä asiassa olemme keskiajalla.
Tarinasi kertoo täydellisesti sen miksi se lapsi pitää tehdä itselle eikä miehelle, tai parisuhteeseen. Juuri noin on vaarassa käydä mikäli lapsi tehdään miehelle tai johonkin suhteeseen.
Vastuu omasta lapsestasi onkin 100% sinulla. Sen pitäisi olla myös 100% isällä joka sen lapsen haluaa, mutta catch onkin siinä, että vaikka miehesi katoaisi kuin pieru saharaan, niin mikäli olisit tehnyt lapsen itsellesi, ei se aiheuttaisi tuollaista tilannetta, koska sinulle olisi selvää että lapsi on sinun 100%, eikä vain puoliksi. Ei poliisi voi estää aikuista miestä menemästä baariin, etkä sinäkään. Tämän pitäisi myös olla selvillä ennen kuin lapsia tekee.
On totta, että ei sitä apua helposti saa. Itse ilmoitin päiväkotiin, etten jaksa lapsiani enää (isompi lapsi oli toisinaan päiväkodissa). Isompi nukkui yöt ja valvoi päivät, vauva teki päinvastoin.
Mies oli aina töissä/salilla enkä saanut häntä ymmärtämään että häntä tarvitaan kotonakin.
Päiväkodista otettiin yhteyttä (luvallani) kaupungin perhetyöntekijään (hän oli terveydenhoitopuolelta, ei sossun puolelta). Sain hoitajan lapsille 1-2 krt vko, pariksi tunniksi. Aluksi hoitaja vähän ihmetteli, että miksi on meillä: koti siisti, aina kotiruokaa ja muutenkin kaikki idyllistä. Mutta huomasi sitten että olenhan minä ihan loppu.
Jäin kyllä miettimään, että millaisissa perheissä tämä hoitaja kävi. Meille tullessa ryntäsi aina vessaan. Pahoitteli sitä, mutta sanoi syyksi sen, että meidän perheellä on siisti vessa... No saahan meidän vessassa toki käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten pitäisi olla tietoisempia omista voimavaroistaan hyvissä ajoin ennenkuin miettii lasten tekemistä. Tässäkään tosin ei kukaan auta. Suosittelen, että jos lapsia haluaa ni säästää eka 10 000e rahaa ja tekee sitten vasta lapsia. Omilla säästöillä selviää jos tulee vaikeaa, ja etenkin jos ei ole sukua/perhettä, joihin turvautua.
Itse tein lapsen oltuamme parisuhteessa kolme vuotta. Mies halusi alusta alkaen kanssani lapsen, oli korkeakoulutettu kolmikymppinen lapseton mies, rakasti kovasti, samoin minä häntä.
Saimme lapsen luomumenetelmin ja synnärille mennessäni luulin, että olemme maapallo onnellisin pariskunta. Saimma terveen lapsen ja olin onneni kukkuloilla. Mies totesi seuraavana päivänä, että vihaa minua ja tässä tällaisessa on kauheasti vaivaa ja hänellä ei ole aikaa tällaiseen.
Itselleni "vaivan" määrä vauvaperheessä ei ollut uutinen ja ylläri, hänelle oli. Olin yrittänyt puhua tästä, oli vaan että no kai hän nyt tietää. Selvisi, että hänen mielestään nainenhan houtaa vauvan kokonaan, koska on "valtion maksamalla lomalla, aikaa on, voit vaikka tehdä väitöskirjan, mitä valitat".
Hän ei koskan hankkinut sekuntiakaan hoitoapua, auttanut missään, minun perheeni, sukuni ja ystäväni sekä vapaaehtoisesti että puolipakolla auttoivat, kun minä tietysti synnytyksestä toipuessani olin aika uupunut tästä 24/7 vastuusta, joka onkin jatkunut siitä saakka.
Suomen laki mahdollistaa ihan täysin oman vauvan ja lapsen hylkäämisen. Tiedustelin mm poliisilta, että eikö tämä ole heitteillejättö, että mies kävelee ovesta baariin, vaikka tietää, että minä olen a) valvonut jo kaksi edellistä yötä ja päivää yksin b) korkeassa kuumeessa, vauva on kuumeessa ja koira on silti saatava ulos pissalle. Olin siis rukoillut, että veisi edes koiran ulos ennen lähtöään, ettei minun tarvitse pukea itseäni ja kuumeista vauvaa ulos, koska koiran vieminen pissalle on myös absoluuttinen pakko varmaan eläinsuojelulainkin silmissä Poliisi (nainen!) tuhahti ilkeästi, että no onhan sinulla puhelin, soitat apua, ei tuo ole heitteillejättö.
Miten tämä kaikki oli minun syytäni? Miten olisin osannut varautua tähän? En tänä päivänä tiedä, mikä exmiehelleni tuli, ei halua puhua asiasta.
Laki pakottaa VAIN JA AINOASTAAN elatusmaksuin. Eli saan reilun satasen kuussa siitä, että olen 24/7 kiinni. Hän on hankkinut nolla hanskaa ja haalaria, pessyt nolla pesukoneellista, pessyt nolla kertaa ruoalla kuorrutetun kodin, pessyt nolla oksennusvatia, valvonut nolla yötä, rauhoitellut nolla uhmaraivaria ja jättänyt nolla kertaa oman harrastuksen tai vapaaillan väliin lapsen vuoksi, jonka yhdessä harkiten hankimme. Puhumattakaan siitä surusta, joka lapsella on kaikista esimerkillistä kasvatusmetodeistani huolimatta siitä, että isää ei ole. En ole myöskäälöytänyt uutta puolisoa. Ei ole ikinä aikaa kaksistaan kunnolla tutustua toiseen eikä itsellä pienintä halua ottaa riskiä, että uudelleen pariudun jonkun noin tunnevammaisen kanssa, joka tekisi vastaavan oharin myös lapselle.
Elatusmaksuhan ei ainakaan helsinkiläiselle (suuret asumiskstannukset siis) korvaa edes sitä osaa vuokrasta/yhtiövastikkeesta/lainanlyhennyksestä, joka kuluu lapsen tarvitsemiin neliöihin. Itsehän asuisin varmaan yksiössä ilman lasta, lapsen kamssa en.
Suomen laki sallii täysin vauvan jättämisen oikeastaan hengenvaaraan, mitä se on, kun häntä hoitaa ihminen, joka ei koskaan nuku kunnollista yötä, siis ihan tasapainoaisti heikkenee yms onnettomuuksien vaara. Suomen laki myös mahdollistaa pakkotyön eli 24/7 vastuun asiassa, jossa vastuu on kahdella aikuisella, mutta toinen ei sitö hoida. Tässä asiassa olemme keskiajalla.
Tämä ei ole yhteiskunta jossa minä haluaisin elää. Ja olen lapseton. Häpeällistä Suomelle.
Etkö näe mitään ongelmaa siinä että lasta haluamaton vanhempi pakotetaan hoitamaan lastaan?
Sain lapseni 19-vuotiaana, ja oli ns. vahinko, eli jouduin puntaroimaan lapsen pitämistä tarkasti, koska oli 2 vaihtoehtoa, joko abortoida tai synnyttää. Päätin pitää lapseni huolimatta mistään mitä kukaan muu tekee tai päättää. Olin koko 18 vuotta lapseni yksinhuoltaja, viimeiset 4 v kanssamme asui nykyinen mieheni. Nyt kun lapsi on jo kivasti aikuinen, en jaksaisi uudestaan tuohon hommaan lähteä. Silloin se kuitenkin oli minun normaalia elämääni että minulla on lapsi josta olen vastuussa yksin. Lapsi nukkui miten sattuu, ja tekee sitä edelleen nyt aikuisena, joskin hänellä on siihen lääkitys. Hän myös sairastui fyysisesti ollessaan alakoulussa, ja jouduin jäädä hoitmaan häntä kotiin niin että tein vain osapäivää töissä. Sairaus on krooninen joten se on hänen seuranaan lopun elämänsä, ja on jo vammauttanut häntä hieman.
Kävin yksin erään vuoden aikana 180 kertaa hänen kanssaan sairaudenhoidollisissa toimenpiteissä.
Muutenkaan meillä ei ollut helppoa, koska itse myös sairastuin.
Koko aikana kukaan ei käynyt kertaakaan siivoamassa kotiamme, enkä saanut yhteiskunnalta muutakaan apua tilanteeseen.
Ihan hyvin pärjättiin omilla tukiverkoilla (joihin lapsen isä ei kuulunut), vaikka raskasta oli.
Voin ottaa hoitooni tänne normaalitarpeisen lapsen vaikka 2 kertaa viikossa 2h ajan, jotta joku äiti saa hetken hengähtää. Vaatimuksena on ainoastaan että se hoito ei maksa minulle, eikä minun tarvitse matkustaa kotoani lasta hoitamaan.
Ei ole jonoa näkynyt, joten poletan että muutkin pärjäilevät omalla porukalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks niitä lapsia pitää tehä jos se on niin rankkaa? Itse en ainakaan tee.
Vierailija kirjoitti:
On täällä julmia vastauksia. Loppuunpalaneiden äitien huutoihin vastauksena potkaistaan vähän syvemmälle ja heilutetaan keskisormea perään.
Hävetkää.
Perus Suomi.
Kannattaisiko syödä vähemmän ja liikkua enemmän? Nykyajan nuoret ovat aivan surkeassa kunnossa kun ei ole totuttu liikkumaan.
Entiseen aikaan suurperheissä äiti hoiti kymmenen lasta tuosta vain ja nykyäidit valittavat jo yhdestä. Tietoa on saatavana miten lasta hoidetaan joten ei pitäisi minkään tulla yllätyksenä.
Pitäisikö nuorten äitien katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan. Nykyaikana ei tarvitse edes hakea vettä kaivosta ja tehdä halkoja eli nykyelämä on kuin ruusuilla tanssimista verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Ihme valitusta sanon vaan.
Vierailija kirjoitti:
Näitä väsyneitä äitejä tehtaillaan lisää ihan yhteiskunnan toimesta, kun yksinäiset naiset haluavat lisääntyä.
Hedelmöityshoitojonot pullistelevat näitä voimaantuneita naisia.
Tuo skenaariosi ei toteudu koska tuohon lähtevät naiset hoitavat asiat sillä tavoin etteivät jää miehen armoille lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko syödä vähemmän ja liikkua enemmän? Nykyajan nuoret ovat aivan surkeassa kunnossa kun ei ole totuttu liikkumaan.
Entiseen aikaan suurperheissä äiti hoiti kymmenen lasta tuosta vain ja nykyäidit valittavat jo yhdestä. Tietoa on saatavana miten lasta hoidetaan joten ei pitäisi minkään tulla yllätyksenä.
Pitäisikö nuorten äitien katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan. Nykyaikana ei tarvitse edes hakea vettä kaivosta ja tehdä halkoja eli nykyelämä on kuin ruusuilla tanssimista verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Ihme valitusta sanon vaan.
Miten se syöminen ja liikunta auttaa unenpuutteeseen?
Meillä muuten tehdään edelleen halkoja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko syödä vähemmän ja liikkua enemmän? Nykyajan nuoret ovat aivan surkeassa kunnossa kun ei ole totuttu liikkumaan.
Entiseen aikaan suurperheissä äiti hoiti kymmenen lasta tuosta vain ja nykyäidit valittavat jo yhdestä. Tietoa on saatavana miten lasta hoidetaan joten ei pitäisi minkään tulla yllätyksenä.
Pitäisikö nuorten äitien katsoa peiliin ja miettiä missä meni vikaan. Nykyaikana ei tarvitse edes hakea vettä kaivosta ja tehdä halkoja eli nykyelämä on kuin ruusuilla tanssimista verrattuna vuosikymmenten takaiseen.
Ihme valitusta sanon vaan.
Synnyttäjien keski-ikä taitaa olla nykyään lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä eli en tiedä onko tässä keskustelussa kyse juuri nuorista äideistä.
Et sit oo kuullut pelastakaa lapset ry:stä? Sieltähän ton tyylistä apua saa kunhan hakee tukiperhettä/henkilöä....