Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Vierailija kirjoitti:
Ennenkuin päättää lisääntyä, kannattaa miettiä pärjääkö/haluaako olla yh. Jos ei, ei kannata tehdä lapsia koska ikinä ei tiedä mitä elämässä tapahtuu.
Näinhän nykyään mietitään ja päätösten tuloksena syntyvyys on laskenut niin, että iäkkäät päättäjäsedät anelevat nuoria naisia lapsentekotalkoisiin. Tulevaisuudessa ei riitä suomalaisia ainakaan hoitamaan nyky-suomalaisia hoivakoteihin ja hautaan. Viesti on mennyt perille, ettei tähän yhteiskuntaan lapsia haluta, eikä niitä täällä suvaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Niinpä. Aikoinaan väsyneille äideille määrättiin piristäviä tabletteja, jotka tehokkaasti ennalta ehkäisivät väksymystä. Isoäitini jaksoi silittää pyykkiä ja pestä ikkunoita myöhään yöhön ja oli aamuisinkin pirteä kuin peipponen.
Amfetamiinilla ja sen johdannaisilla oli tärkeä rooli sodan jälkeisen Suomen menestystarinan rakentamisessa.
Itse ajattelen, että kyse on paitsi hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden alasajosta, myös suku- ja perherakenteiden romahtamisesta. Molemmat on pitkän aikavälin kehitystä. Kun lapsia syntyy entistä myöhemmin ja vähemmän, niin isovanhemmat eivät ehkä enää vaan jaksa samalla tavalla arjessa auttaa kuin nuorempina olisivat ehkä jaksaneet. Myös ne mummit pääsee entiseen verrattuna entistä myöhemmin eläkkeelle ja kiristynyt työelämä vie myös heistä mehuja. Kuten myös niistä ystävistä tai sisaruksista. Kun lapsia syntyy entistä vähemmän, niin entistä harvempi ystävä on samassa elämäntilanteessa. Paine palata työelämään nopeasti on joka tapauksessa suuri, eikä silloin ole aikaa auttaa ystävää vauvansa kanssa. Itsellä univelka oli suurinta nimenomaan silloin, kun piti yhdistää taaperoarki ja työelämä. Sisaruksia on ehkä yksi kaksi, jotka saattavat hyvin olla lapsettomia. Lapsilla ei ehkä lainkaan ole serkkuja. Sellaista arjen matalan kynnyksen kohtaamista ei vaan enää samalla tavalla synny.
Olen samaa mieltä myös siitä, että ystävyys on muuttunut. Suurinta ystävyyttähän olisi juuri sellainen arkinen ystävyys pyykkivuorten välissä, mutta se on harvassa. Ennemmin on juurikin painetta tavata muualla, matkustaa, käydä kahviloissa, tavata ilman lasta, ottaa somekuvia. Kun on tarpeeksi väsynyt, sellaiseen ei vaan riitä voimavarat, koska se ei palauta vaan vie voimavaroja.
En tiedä mikä olisi ratkaisu. Hyvinvointipalvelujen riittämättömyydestä korostuu läheisten tuki. Kaikkia ei pitäisi kuluttaa työelämässä loppuun, ei edes sen hyvinvointiyhteiskunnan nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen lisääntymistä kannattaa käydä pahimmatkin kauhuskenaariot läpi ja tosissaan miettiä pärjääkö, jos mies kuolee/sairastuu/jättää. Onko muuta turvaverkkoa ja voiko heihin luottaa? Moni lisääntyy täysin huoletta miettimättä näitä asioita ollenkaan.
Tässä jokunen on muistutellut, että pitäisi varautua, miettiä, asennoitua, sopia asioita. Voi kuulkaa, mitä se auttaa, jos toisena osapuolena näissä "mietinnöissä ja sopimisissa" on ihan vaan ihmisiä. Mikään ei ole niin helppoa kuin luistaa yhteisistä "avunantosopimuksista" jollain verukkeella, jos tuntuukin hankalalta.
Minä olen sijaisäiti ja on todellakin laitettu miettimään, varautumaan ja pohtimaan etukäteen lasten kasvatusta, arvomaailmaa, sosiaalista tilannetta, asenteita, parisuhdetta, työnjakoa, lähipiiriä jne. On erittäinkin varauduttu, meiltä on kysytty kaikki.
Silti olen yksi niistä rättipoikki-väsyneistä äideistä, vaikkakin sijais- .
Vanhemmuudessa on paljon asioita, jotka tulevat yllättäin, joita ei osaa kuvitella etukäteen vaikka miten varautuisi. Erityistarpeet, käytös, temperamentit, allergiat, koko lähipiiri ja sosiaaliset suhteet, omat ja biologiset. Niin monta muuttuvaa palasta on ihan joka vanhemmalla tässä paketissa, ei kaikkeen oikein voi varautua. Minäkin olen väsynyt jonkun ihan toisen asian takia, kuin mitä etukäteen olisin kuvitellut.
Tukiverkot, vaikka heitä piti olla, eivät pärjääkään haastavissa tilanteissa. Paperilla sijaisvanhempi saa tukea ja vapaapäiviä, käytännössä ei. Varahoitaja pitäisi löytää omista tukiverkoista - jotka siis ovat todenneet, etteivät pärjää. Vaihtoehdoksi jää esim laitosmainen paikka, jotta saa itse vapaata. Se ei vaan käy omalletunnolle. Olen tähän ryhtynyt enkä laita lasta kuin pakettia johonkin, vieraaseen paikkaan, jos hän ei sitä kestä oireilematta. Olen päättänyt jaksaa, mutta kyllähän tämä on vienyt mehut. Ymmärtäjiä ei juuri ole. Minullahan ei ole mitään kymmenen lapsen laumaa, mikäs minua nyt voisi väsyttää!
Ei ole tarkoitus valittaa, vain avata sitä että tilanteet on tosi moninaisia. Täällä tuomaroidaan vanhemmat huithapeleiksi, ilman että osataan edes kuvitella, millaisia syitä perheissä voi oikeasti olla.
Vanhemmissa voi olla tosi päteviä ja asiat ymmärtäviä tyyppejä. Silti voi jaksaminen olla äärirajoilla, syistä joita ei täällä kukaan voi sieltä näytön takaa nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko ap., että työttömiä pakotteisiin tällaisiin hommiin karenssin uhalla 9 euron päiväkorvauksella?
Yllättävän pian täällä ollaan asian ytimessä. Olen positiivisesti yllättynyt. Enkä kyllä viitsi käyttää aikaani lukemalla kaikkea kymmeniä sivuja.
Mutta muutamassa ekoissa vastauksissa se tuli. Sama se on kaikissa ikäryhmissä ja elämäntilanteissa. Ollaan tasa-arvoisia. Ei ole mitään äitipalvelua, kun ei täällä nykyään kukaan saa apua sen paremmin. Jos ap:n suurin murhe on tulla äidiksi ja elää sen asian kanssa niin ei se ainakaan tulevaisuudessa parane. Kun olet vielä väsyneempi ja oikeasti sairas, et pääse omin avuin edes vessaan tai jääkaapille, niin tämä sama yhteiskunta on mukana. Tuki on sitä, kun kuntoutuksen nimissä katsotaan miten pärjäät itse. Neuvotaan, että pidä kahvasta kiinni, niin pystyt kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tulee tietenkin tulisesti alanuolituksi, mutta
perheen perustaminen on ihan oma valinta. Se on
lähtökohta, että jokainen hoitaa sen oman tonttinsa,
koska itse on valinnut itselleen sen tonttinsa. Olisit
kiitollinen, että sinulla on sellainen asia kuin perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Ei ole kyse käsikirjoituksesta vaan terveen järjen käyttämisestä miettimällä erilaisia mahdollisia skenaarioita ja miten niistä selviäisi tukiverkkojen kanssa tai ilman. Ihan oikeastiko te lisäännytte miettimättä yhtään mitään, pää pinkkejä hattaroita ja unelmia täynnä?
Yleensä lapset ovat noin näsäviisaita mutta..........
Näsäviisautta sanoa niin kuin asiat on? Yllättävän moni ei ajattele tuollaisia, kun sen perheensä perustaa. Ei ajatella omia kykyjä vanhempana tai voimavarojen omaamista, vaikka kaikkeen ei tietystikään koskaan pysty täysin varautumaan. Jokaisella ne on ristinsä kannettavanaan ja niiden kanssa pitää oppia elämään.
Jos jotain positiivista hakee, täysi-ikäisyys on vain 18 vuoden taipale elämän tiellä - sen jälkeen väsyneinkin vanhempi on vapaa lepäämään. - sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Ei ole kyse käsikirjoituksesta vaan terveen järjen käyttämisestä miettimällä erilaisia mahdollisia skenaarioita ja miten niistä selviäisi tukiverkkojen kanssa tai ilman. Ihan oikeastiko te lisäännytte miettimättä yhtään mitään, pää pinkkejä hattaroita ja unelmia täynnä?
Yleensä lapset ovat noin näsäviisaita mutta..........
Näsäviisautta sanoa niin kuin asiat on? Yllättävän moni ei ajattele tuollaisia, kun sen perheensä perustaa. Ei ajatella omia kykyjä vanhempana tai voimavarojen omaamista, vaikka kaikkeen ei tietystikään koskaan pysty täysin varautumaan. Jokaisella ne on ristinsä kannettavanaan ja niiden kanssa pitää oppia elämään.
Jos jotain positiivista hakee, täysi-ikäisyys on vain 18 vuoden taipale elämän tiellä - sen jälkeen väsyneinkin vanhempi on vapaa lepäämään. - sivusta
Tarkoitin tietysti, että tie täysi-ikäisyyteen kestänee sen 18 vuotta. - sama sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei yhteiskunnassamme muitakaan heitetä bussin alle. Miksi heittäisimme kaikken tärkeimmät ja haavoittuvimmat, eli vauvat? Niin käytännössä ehdotat.
jos ei kykene omaa lastaan kasvattamaan, niin ei pidä lisääntyä. ei sitten tarvitse heittää vauvaa bussin alle.
Sitten kun talosi palaa, toivottavasti sammutat itse. Jos et kykene itse sammuttamaan, ei tule talossa asua.
Toki jos itse talonsa sytyttää, saa seuraukset myös itse kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Ei sitä apua kukaan tuo tarjottimella. Sinun pitää itse pyytää jotakin ihmistä vaikka silloin tällöin lapsen hoitajaksi muutaman tunnin ajaksi. Ihmisiä on yleensä ympärillä. Pyydä apua.
Miksei kukaan auta?
Väärä kysymys. Oikea on:
Kenen pitäisi maksaa tuo apu?
Vastaus: ei ainakaan minun. Verottaja tiristää jo ihan tarpeeksi, ja saamapuoli on hyvin heppoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kuka sitten voisi auttaa. Itse olen teinien äiti ja työtön, mutta menossa hakemaan sairaslomaa. En jaksa mennä uuteen työpaikkaan taas opettelemaan, olen ollut 4 työpaikassa 5 vuoden sisällä opettelemassa. Myös raha-asiat ahdistavat, en nuku öisin enää ja kärsin fyysisistä oireista. Olen hoitanut lapset ja kotityöt yksin, koska puoliso ei osallistunut ja naapurien lapset soittivat koko ajan ovikelloa. Nyt katkesi kamelinselkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun olin ala-asteella yli 30 vuotta sitten niin lapsiperheet saivat kodinhoitajan kotiin avuksi jos tarvitsivat apua, yhden kaverin isä oli yksinhuoltaja ja heillä kodinhoitaja oli tekemässä siivoukset ja ruoat, joskus jos koulun jälkeen kaveri pyysi luokseen kylään niin siellä kodinhoitaja paistoi lättyjä kun lasten isä oli töissä, uskon että kaupunki maksoi kodinhoitajan kun olivat vähävarainen perhe.
Otapa huomioon, että silloin noita yh-perheitä oli äärimmäisen vähän. Nykyään yh alkaa olee uusi normaali.
Itse olin ekaluokkalainen 70-luvulla, jolloin pikkuveljeni syntyi. Jos jompikumpi meistä lapsista oli kipeänä, niin silloin meillekin tuli kaupungin kodinhoitaja. Olivat tosi mukavia naisia, ja tekivät lettuja tai mannapuuroa, muistan vieläkin. Mutta joo, äiti oli yh, ja valtion virassa.. Ei oltu tavallaan vähävaraisiakaan, kun asuimme omassa asunnossa, mutta silloin kodinhoitajan sai tarvittaessa, ja vieläpä niin, että jos aamulla soitit sinne jonnekin?!, niin samalle päivälle järjestyi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan kun olin ala-asteella yli 30 vuotta sitten niin lapsiperheet saivat kodinhoitajan kotiin avuksi jos tarvitsivat apua, yhden kaverin isä oli yksinhuoltaja ja heillä kodinhoitaja oli tekemässä siivoukset ja ruoat, joskus jos koulun jälkeen kaveri pyysi luokseen kylään niin siellä kodinhoitaja paistoi lättyjä kun lasten isä oli töissä, uskon että kaupunki maksoi kodinhoitajan kun olivat vähävarainen perhe.
Otapa huomioon, että silloin noita yh-perheitä oli äärimmäisen vähän. Nykyään yh alkaa olee uusi normaali.
Itse olin ekaluokkalainen 70-luvulla, jolloin pikkuveljeni syntyi. Jos jompikumpi meistä lapsista oli kipeänä, niin silloin meillekin tuli kaupungin kodinhoitaja. Olivat tosi mukavia naisia, ja tekivät lettuja tai mannapuuroa, muistan vieläkin. Mutta joo, äiti oli yh, ja valtion virassa.. Ei oltu tavallaan vähävaraisiakaan, kun asuimme omassa asunnossa, mutta silloin kodinhoitajan sai tarvittaessa, ja vieläpä niin, että jos aamulla soitit sinne jonnekin?!, niin samalle päivälle järjestyi..
Ketjussa kerrottiin jo, että ennen oli paljon tehtaita ja hyvät verotulot ja eläkeläisiä vähän. Nyt eläkeläisiä on 1 600 000 ja tehtaat loppuneet.
Vierailija kirjoitti:
Mutta kuka sitten voisi auttaa. Itse olen teinien äiti ja työtön, mutta menossa hakemaan sairaslomaa. En jaksa mennä uuteen työpaikkaan taas opettelemaan, olen ollut 4 työpaikassa 5 vuoden sisällä opettelemassa. Myös raha-asiat ahdistavat, en nuku öisin enää ja kärsin fyysisistä oireista. Olen hoitanut lapset ja kotityöt yksin, koska puoliso ei osallistunut ja naapurien lapset soittivat koko ajan ovikelloa. Nyt katkesi kamelinselkä.
Miten ihmeessä noi naapurin lapset liittyy tähän? Vai olitko niin uupunut, ettet jaksanut irrottaa ovikelloa, saati sanoa, ettei tartte alvariinsa käydä kilkuttamassa 🙄?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Onneksi olkoon, jos sulla meni kaikki lastimasi käsikirjoituksen mukaan.
Ei ole kyse käsikirjoituksesta vaan terveen järjen käyttämisestä miettimällä erilaisia mahdollisia skenaarioita ja miten niistä selviäisi tukiverkkojen kanssa tai ilman. Ihan oikeastiko te lisäännytte miettimättä yhtään mitään, pää pinkkejä hattaroita ja unelmia täynnä?
Oletko kaikilla muillakin elämän osa-alueilla yhtä epävarma? Et poistu kotoa ennen kuin olet puntaroinut läpi kaikki mahdolliset kauhuskenaariot? Ja lopulta päätätkin jäädä kotiin ja olla elämättä elämääsi?
Ei ollut hattaroita eikä pinkkiä. Ihan vain kaksi tervettä, vahvaa melkein kolmekymppistä koulut käynyttä työtä tekevää nuorta aikuista, joilla elämä ja parisuhde kunnossa. Molemmille oli aina ollut selvää haluta jossain vaiheessa omia lapsia. Ei kukaan tuollaisista lähtökohdista ala pelätä, että mitäs jos, mitäs jos. Se otetaan mitä saadaan. Ei ollut mitään syytä epäillä omaa jaksamista. Oli veivattu läpi raskaat opinnot, tehty työtä ja hyvin jaksettu. Lähellä oli yhdet isovanhemmat, mutta ei lapsia heille tehty, vaan lähtökohta oli että itse pärjätään. Ei myöskään laadittu mitään käsikirjoituksia, koska jokainen täysjärkinen jalat maassa oleva tiedostaa, että mitä vain voi tapahtua. Ja sen kyllä tiedostaa ilman että tarvitsee käydä ne kaikki mahdolliset skenaariot läpi.
Ja niinhän niitä mutkia tuli, mutta kuule, kyllä selvittiin ihan itse! Mutta kun tämän keskustelun aihe on mikä on, niin kyllähän se konkreettinen apu olisi ollut monessa kohtaa tarpeen. Ja tästä on jo 15 vuotta aikaa. Ei ainakaan tällä pikkupaikkakunnalla ollut mitään lapsiperheiden auttavia palveluja saatavilla. Neuvolassa voivoteltiin että voivoi, kyllä se siitä. No kyllähän se siitä, mutta pointti kun onkin se, että miksi naiset/äidit pitää viedä aivan äärimmilleen sen jaksamisen kanssa? Vaikka selvisin kaikkien niiden unettomien vuosien läpi, niin ei kyllä silti mikä voittajafiilis ole. Aivot vaurioitui lopullisesti, uuden oppiminen on hankalaa, keskittyminen on hankalaa. Stressinsietokyky on madaltunut selvästi. Vatsa lakkasi sietämästä tiettyjä ruoka-aineita ja kehittyi ibs. Parisuhde koki kolhuja, jotka ei ehkä koskaan täysin korjaannu. Mut hei, selvisin! Iloita voin siitä, että olen hengissä. Synkimmillä hetkillä oli muuta mielessä.
Vierailija kirjoitti:
On täällä julmia vastauksia. Loppuunpalaneiden äitien huutoihin vastauksena potkaistaan vähän syvemmälle ja heilutetaan keskisormea perään.
Hävetkää.
Minä voin hoitaa sinun lapsiasi ihan ilmaiseksi jos olet väsynyt. Yhtään en potki tai muuta, jokainen on joskus väsynyt. Sen sijaan olen sitä mieltä vakaasti että lapsia ei tehdä huonoon suhteeseen, tai ilman riittävää harkintaa, johon kuuluu myös taloudellisen tilanteen vakauden hoitaminen kuntoon, sekä turvaverkot. On pelkästään hyvä että tämä asia tuodaan julki tässä keskustelussa, se voi vähentää niitä jotka tekevät lapsen ilman että on antaa heille mitään muuta kuin yliväsynyt äiti.
Kun maito on maassa, se on maassa, silloin pitää tehdä se minkä pystyy(ja itse ainakin olen valmis auttamaan oikeastaan ketä äitiä vain jolla tarve on oikea), mutta on myös tärkeää levittää sanomaa että EI NÄIN. Kuka hyötyy siitä että taas uudet ja uudet naiset tekevät samat virheet? Ei ainakaan ne lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi naapurin tyttöä tai tätiä, joka hoitaisi vauvaa pari tuntia? Nyt alkaa kesälomat ja moni lukiolainen voisi haluta muutaman tunnin hoitokeikan, jos siitä saa muutaman kympin?
Juuri näin.
Meillä molemmat tyttäret aloittivat jo peruskoulun viimeisellä luokalla ja jatkoivat lukioiköisenä tekemässä lastenhoitokeikkoja perheille.
Ja kun lapset oli pieniä, meillä oli useamman perheen hoitorinki, johon palkattiin opiskelijoita ja työttömiä, jotka hoitivat lapsia ja saatiin siivousapua. Palkkakustannukset saatiin kotitalousvähennyksenä.
Sekä me äidit hoidettiin toisten lapsia vuorotellen, jolloin hoidossa olleen lapsen äiti sai hoidettua omia asioitaan tai omaa aikaa.
Taaperoikäisestä ylöspäin lapset viihtyivät hyvin keskenään ja oli seuraa toisilleen. Tai ihan pieni vauva saatettiin ottaa päiväunien ajaksi hoitoon, jolloin äiti saattoi käydä kaupassa.Nämä ovat ihan järjestelykysymyksiä.
Itsekin oon ollut se taloyhtiön lapsenvahti. Vanhoja päiväkirjoja lukiessani, muistinkin yhdenkin perjantai-illan, jolloin hoidin viittä pikkulasta, kun vanhemmat lähtivät viihteelle, olin 14. Ja yhtenä kesänä hoidin 2-vuotiasta, ja 8-kuukautista kuukauden, kun äitikin halusi päästä välillä töihin, 14-vuotiaana tuokin.
Oma tyttäreni sai monta mukavaa lastenhoitokeikkaa MLL:n kautta, oisko aloittanut ne hommat 15-16-vuotiaana. Kesällä etenkin uskoisin saavan jonkun opiskelijan/ koululaisen lapsenvahdiksi. Puskaradio vaan soimaan 😉
Eläkeläisten sosiaaliturvamenoihin menee jo 32,8 miljardia vuodessa ja lisäksi maksetaan 30 miljardia työeläkkeitä
https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/sosiaali-ja-terv…
Yleensä lapset ovat noin näsäviisaita mutta..........