Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitien väsymykseen ei anneta MITÄÄN apua?
Haluaisin tietää syyn siihen, miksi äidit ei saa väsymykseensä mistään mitään konkreettista apua. Kun kertoo väsymyksestään vaikka neuvolassa tms palvelussa, niin ainoa mitä siitä seuraa on joko ei mitään tai sosionomi tms perhetyöntekijä istumaan sohvalle ja tarkkailemaan tai lastensuojeluilmoitus ja sosiaalityöntekijä tekemään selvitystä ja tarkkailemaan. Tarkkailun tulos voi olla, että kaikki on riittävän hyvin ja asiakkuus lopetetaan. Tai että se sosionomi neuvoo uupunutta ja unen puutteesta kärsivää äitiä, että päivässä täytyy olla viisi ateriaa ja pöytätasot täytyy pyyhkiä joka päivä, ihan kuin näitä ei äiti jo tietäisi ja olisi ennestään toteuttanut, todellakin on.
Mutta unen puutteeseen ei saa mitään apua. Kukaan ei auta niin, että olisi vauvan tai lasten kanssa pari tuntia, jotta äiti saa nukkua tai vain olla yksin hetken. Kukaan ei tule kaveriksi siivoamaan kotia, jos äidin voimat ei siihen uupumuksen vuoksi yksin riitä. Mitään konkreettista apua ei saa yhtään mistään.
Kaikilla ei ole isovanhempia auttamassa. Kaikilla ei ole rahaa palkata lastenhoitajaa tai siivoojaa.
Konkreettinen apu uupumukseen ja väsymykseen estäisi ennalta valtavan määrän pahemmin kriisiytyneitä ja oikeasti lastensuojelua vaativia tilanteita. Ja tulisi yhteiskunnalle valtavan paljon halvemmaksi.
Miksi sitä ei haluta antaa?
Kommentit (2767)
Miksi lastenhoitoapu pitäisi yhteiskunnan tuoda lapsiperheelle valmiiksi tarjottimella? Eikö jokainen perhe osaa tehdä sitä parhaaksi katsomallaan tavalla ja päättää siitä itse?
Ja täällä on aivan virheellistä tietoa kunnallisesta kodinhoitajista. Ei ne suinkaan ollut ilmaista, kuin köyhille perheille, jolloin laskun maksoi sossu ja muut joutuivat maksamaan palvelusta markkinahinnan ihan itse.
Ja kodinhoitajille ei nähty mitään tarvetta enää 90-luvulla, koska työssäkäyvät vanhemmat saivat työlainsäädännön mukaan oikeuden jäädä kotiin sairasta lasta, täydellä palkalla.
Ja jos perhe tarvitsee kodin- tai lastenhoitoon apua, sitä on kyllä riittävästi tarjolla eri yrityksillä, yhdistyksillä ja paljon työttömiä tai opiskelijoita jne. henkilöitä, joita voi palkata apuun ja palkkakustannukset voi vähentää verotuksessa, nykyisin kahden vanhemman perheessä 7000€/v kotitalousvähennyksenä.
Ihmettelen, miten kukaan enää haikailee kodinhoitajien perään, kun siitä perheen maksoivat markkinahinnan, ilman mitään vähennyksiä verotuksessa.
Vai vaaditaanko täällä vielä extrapalveluita jo nyt saavutettujen etujen lisäksi eli oikeus sairaanlapsen hoitoon työelämästä, 3v perhevapaaseen, oikeus kunnalliseen päivähoitoon ja palkkojen vähennys kotitalousvähennyksenä verotuksessa ja sen lisäksi perheiden pitäisi saada vielä kunnalliset kodinhoitajat perheeseen apuun ilmaiseksi, toisin kuin ennen. Edell. mainitut etuudet ja tuet tulivat 80-90-luvulla voimaan asteittain, jotka korvasivat kodinhoitajan palvelut ja tarpeet.
Ja eikö perheet itse osaa järjestää hoitoapua perustamalla hoitorinkiä, palkkaamalla parhaaksi katsomansa opiskelijan tai työttömän, tai MLL tai 4H lapsen kaitsijan tai yrityksen henkilökuntaa esim.
https://www.babysits.fi/landing/lastenhoitajat/?utm_campaign=search-fi-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täällä julmia vastauksia. Loppuunpalaneiden äitien huutoihin vastauksena potkaistaan vähän syvemmälle ja heilutetaan keskisormea perään.
Hävetkää.
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaikilla ei ole rahaa. Esimerkiksi kohonneiden sähkölaskujen, ruoanhinnan nousun ja asumisen kallistumisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidit voi kysyä asiaa puolisoiltaan ja läheisiltään.
Eli jos ei ole läheisiä ja puolisoa auttamassa niin oma syy ja sietääkin kärsiä vai?
No jos ei ole riittäviä turvaverkkoja niin ei sitä silloin pidä lapsia alkaa tekemään. Ihan jo siksikin niitä tarvitaan, että elämässä voi tulla eteen ikäviä ylläreitä ja puoliso voi vaikka menehtyä liikenneonnettomuudessa tai kuolla syöpään jonka jälkeen on sitten yksin lasten kanssa jos niitä läheisiä ei ole.
Saati sitten jos jo lähtökohtaisesti päättää lisääntyä jonkun huithapelin kanssa tai "ehkäisy pettää" jolloin toinen ei lasta edes halua. Ei yhteiskunta oikeasti voi olla se joka pelastaa ja kantaa vastuun ihmisten omista päätöksistä.
Jos äiti ei jaksa eikä ole läheisiä niin sitten pitää antaa lapset adoptioon. Ei huostaan, ei sijoitukseen vaan nimenomaan adoptioon jotta lapsia ei pompoteta paikasta toiseen ja välillä äidille ja taas huostaan.
Se äidin väsymys ja piittaamaton perhesuunnittelu ei ole lasten syytä.
Sovitut turvaverkot voi hyvinkin pettää kun niitä tarvittaisiin. Itselläni oli lapsenlapsia toivova äiti, vaan onko hän ollut turvaverkkona tai auttanut, edes pyydettäessä? No ei.
Ei varmasti ole ainoa laatuaan. Täällähän on oikein vilisemällä kommentteja että "lapset täytyy itse hoitaa." Niin miksi joku sitten pitäisi turvaverkkoja jotenkin olennaisimpana asiana? Kun kaikki sanoo, täälläkin, että ne kuuluu hoitaa itse?
Miksi sitten huudellaan turvaverkoista?
Muuten noihin houreisiin en ota kantaa kuin että luulitko että isommat lapset saa adoptiokodin noin vaan. Ihan kuolleena syntynyt idea. Puhut lapsista kuin koiranpennuista, jotka vain annetaan uuteen kotiin, ilman mitään vaurioita psyykelle. Lapsi on yhtä kuin rikki sen jälkeen. Koskee myös huostaanotettuja lapsia. Se on aina trauma.
Sinusta joku adoptio ja lapsen traumatisoiminen olisi kuitenkin fiksumpaa, kuin väsyneen äidin auttaminen?
***
Se on lähes kuin luonnonlaki että äitiys väsyttää. Valvominen, fyysinen rankkuus, jatkuva hereillä ja saatavilla oleminen, toisesta vastuussa oleminen, jatkuva tiedonhaku.
Ennen muinoin yhteisöissä äitejä autettiinkin. Nyt me ei vain eletä enää sellaisissa yhteisöissä, vaan omissa perheyksiköissä. Joskus perheessä on vain yksi aikuinen, eli ei ketään auttamassa siinä omassa yksikössä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö olisi naapurin tyttöä tai tätiä, joka hoitaisi vauvaa pari tuntia? Nyt alkaa kesälomat ja moni lukiolainen voisi haluta muutaman tunnin hoitokeikan, jos siitä saa muutaman kympin?
Juuri näin.
Meillä molemmat tyttäret aloittivat jo peruskoulun viimeisellä luokalla ja jatkoivat lukioiköisenä tekemässä lastenhoitokeikkoja perheille.
Ja kun lapset oli pieniä, meillä oli useamman perheen hoitorinki, johon palkattiin opiskelijoita ja työttömiä, jotka hoitivat lapsia ja saatiin siivousapua. Palkkakustannukset saatiin kotitalousvähennyksenä.
Sekä me äidit hoidettiin toisten lapsia vuorotellen, jolloin hoidossa olleen lapsen äiti sai hoidettua omia asioitaan tai omaa aikaa.
Taaperoikäisestä ylöspäin lapset viihtyivät hyvin keskenään ja oli seuraa toisilleen. Tai ihan pieni vauva saatettiin ottaa päiväunien ajaksi hoitoon, jolloin äiti saattoi käydä kaupassa.
Nämä ovat ihan järjestelykysymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ette voisi vaikka koota lähialueen äideistä ryhmää, jonka kanssa jaatte hoitovastuuta? Netissä onnistuisi helposti.
Heti huomenna, jahka minun ei sitten tarvitse maksaa veroja niistä lakien määrittelemistä yhteiskunnan palveluista ollenkaan. Miksi me maksamme veroja, jos ei niillä saa mitään?
Paljonko nyt esim tänä vuonna olet maksanut veroja? Kyllä äideille on paljon palveluita, mutta niiden merkitystä vähätellään.
Minä maksan veroa pyöreästi noin 20 000 vuodessa, mies ehkä pari tuhatta enemmän.
Ei vanhempien verokertymä yleensä silti kustanna lasten koulunkäyntiä ruokailuineen, oppimateriaaleihineen, opettajineen, kaupungin järjestämät ippet ja kesätoiminnat koululaisille jne jne. Niin ja koulukyydit.
Kyllä yhteiskunta maksaa paljon, kiitos siitä. Ei se silti estä jotakuta väsymästä esim yövalvomisiin. Sanoisin sen olevan kaikkein pahin koko paketissa, jos yöt on rikkonaisia monta vuotta jopa. Tai lasten sairastelukierteet. Yöt ja päivät menee sumussa.
Vaikka yhteiskunta tukee paljon, niin väsyminen on monelle fakta, pienet lapset ei kelloa katso, ei yhteiskunta sinne neljän seinän sisälle tule auttamaan. Olisin toivonut apua omalta lähipiiriltä, mutta ei onnistunut.
- eri
Meiiläkin oli lukiolaistyttö ja opiskelijatyttö vahtimassa lapsia , aika useinkin, vauvaiästä asti, pitkiäkin aikoja, jopa öiden yli. Meni hienosti, kaikilla oli kivaa. Nyt lapset aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei ole harvinaista, että puolison ja tukiverkon tuki oli vaan pelkkää suurta puhetta. Mummu hehkuttaa mummouttaan kuinka saa tulla sitten mummulaan hoitoon, mutta ei ole sopinut 7 vuoteen. Isä hehkuttaa isyyttään kuinka on parasta maailmassa, mutta hänelle se on pari tuntia viikossa hauskuuttamista, jos/kun ehtii ja jaksaa.
Tätä ei ole käynyt minulle, mutta kyllä näitä on...
Miksi sittent lisääntyä, jos elämässä ei ole turvallisia aikuisia auttamassa? Miksi puolisoa ei VAADITA auttamaan enemmän, hänen lapsensahan se on myös.
Niin kyllähän niitä turvallisia aikuisia PITI olla, mutta tosipaikan tullen ovat kadonneet kuin savuna ilmaan. Ja miten vaadit? Huudat ja itket joka päivä pää punaisena, että v***n vätys, en jaksa enää? Ero tietenkin on tässä tapauksessa oikea vaihtoehto, mutta ei kaikilla riitä voimat siihen, kun on ihan loppu eikä kukaan auta ja rohkaise...
En ymmärrä miten voi päätyä tilanteeseen jossa puoliso on halunnut lapsen myös, mutta ei osallistu sen hoitoon. Olisko kannattanut tutustua puolisoon kauemmin kuin pari vuotta, ottaa kokeeksi vaikka lemmikki ja katsoa miten puoliso hoitaa sitä ja osallistuu. Aika usein merkit puolison käytöksestä olivat ja ilmoilla, mutta sitten 5 lapsen äiti jolla on 3 eri lasten isää sanoo ettei hän ole tehnyt mitään väärin.
Olin miehen kanssa 10 vuotta yhdessä ennen lasta ja hän haaveili minua enemmän perheestä, aloite lapsentekoon tuli häneltä. Työssäkäyvä, koulutettu asiat vastuullisesti hoitava mies, joka teki paljon kotitöitä ja auttoi minua aina kun olin sairas, ei juossut baareissa. Tunsin hänen vanhemmat eikä mitään ihmeellistä tullut ilmi hänen lapsuudesta. Silti oman lapsen syntymä aktivoi hänessä sellaiset lapsuustraumat, joita hänkään ei ollut tajunnut olevan olemassa ja ne ajoi hänet pakenemaan lapsiperhearkea. Ei osallistunut juuri mihinkään, oli aina töissä ja pinna kireällä kotona.
En sentään ennustaja ollut.
Valitettava tilanne, mutta lapset ovat silti SINUN vastuullasi. Sinä suostuit tekemään lapsia, joten sinä huolehdit heistä. Ei yhteiskunta, vaan sinä.
Pidä jo se suusi.......
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ihan oikeasti miettiä nämä asiat ennen kuin lisääntyy. Puolisolta pitää vaatia isompaa osallistumista, täytyy rakentaa tukiverkko ja suunnitella koko elämä pyörimään lapen ympärillä. Jos tähän ei ole valmis tai tukiverkkoa ei ole, kannattaa miettiä kannattaako lapsia tehdä.
Ei yhteiskunnassamme muitakaan heitetä bussin alle. Miksi heittäisimme kaikken tärkeimmät ja haavoittuvimmat, eli vauvat? Niin käytännössä ehdotat.
jos ei kykene omaa lastaan kasvattamaan, niin ei pidä lisääntyä. ei sitten tarvitse heittää vauvaa bussin alle.
Sitten kun talosi palaa, toivottavasti sammutat itse. Jos et kykene itse sammuttamaan, ei tule talossa asua.
Kiitos! Tämä on niin hyvä tolle yhelle :):):):)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, yövalvomiset ja etenkin sairastelukierteet on ehkä rankointa. Aivan turha on näihin ehdotella hoitoapuja. Mistä saat yöhoitajan?
Tässä puhutaan jatkuvasti aidasta ja seipäästä.
Äiti: Olen väsynyt, tarvitsen apua.
Palsta: Hanki hoitaja tai kunnalta joku hoitamaan pariksi tunniksi.
Ei nuo kaksi asiaa kohtaa! Sen väsyneen äidin tarve ei ole kahden tunnin hoitoapu. Ei edes päivän hoitoapu riitä siihen, että saisi univelkaa kuitattua. Tarvittaisiin useampi yö. Ehkä myös nukahtamisapulääkkeet, jos unirytmi on täysin jo hukassa.
Työelämässä vuorotyö sotki oman unirytmini, silloin työterveyslääkäri sanoi että unettomuuden kanssa ei saa odottaa kuin viikko, sitten se on saatava kuntoon.
Äideille tuntuu olevan ihan eri säännöt.
Voi lopettaa sen punaviinin lipityksen kummasti virkistyy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaikilla ei ole rahaa. Esimerkiksi kohonneiden sähkölaskujen, ruoanhinnan nousun ja asumisen kallistumisen vuoksi.
Ne lastenhoitajan tai kotiavun palkat voi vähentää suoraan verotuksessa kotitalousvägennyksenä eli 2x3500€=7000€.
Ja sen verohyödyn saa heti, hakemalla uuden verokortin ja näin maksaa vähemmän veroa.
Silloin kun oli kodinhoitajia, tätä etua ei ollut ja myös silloin perheet joutuivat maksamaan markkinahintaisen kodinhoitajien palvelusta tai hakemaan sen sossusta.
Ja nynyisin perheessä on 1-2 lasta, miksi äidit eivät voisi vuorollaan hoitaa toistensa lapsia, näin ennenkin on tehty. Ja nykyisin on vielä kännykät, jolloin lapsen vanhemman voi hälyttää apuun, jos tarvitsee.
Näin tehtiin vielä 2000-luvun alussa ja äidit saivat omaa aikaa ja lapset toistensa seuraa ja leikkikavereita.
Miksi pitää ehdoin tahdoin hankkia kakaroita rasitteekseen, jos ei niitä jaksa hoitaa?!
Ei lapsettomillekaan tulla tarjoamaan mitään siivousapua, vaikka olisivat kuinka väsyneitä esim.fyysisten sairauksien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahalla saa ja hevosella pääsee. Kaikilla ei ole rahaa. Esimerkiksi kohonneiden sähkölaskujen, ruoanhinnan nousun ja asumisen kallistumisen vuoksi.
Ne lastenhoitajan tai kotiavun palkat voi vähentää suoraan verotuksessa kotitalousvägennyksenä eli 2x3500€=7000€.
Ja sen verohyödyn saa heti, hakemalla uuden verokortin ja näin maksaa vähemmän veroa.Silloin kun oli kodinhoitajia, tätä etua ei ollut ja myös silloin perheet joutuivat maksamaan markkinahintaisen kodinhoitajien palvelusta tai hakemaan sen sossusta.
Ja nynyisin perheessä on 1-2 lasta, miksi äidit eivät voisi vuorollaan hoitaa toistensa lapsia, näin ennenkin on tehty. Ja nykyisin on vielä kännykät, jolloin lapsen vanhemman voi hälyttää apuun, jos tarvitsee.
Näin tehtiin vielä 2000-luvun alussa ja äidit saivat omaa aikaa ja lapset toistensa seuraa ja leikkikavereita.
Kyllä tämmöistä tehdään. Mutta eihän se ihan mustavalkoisesti noin mene, että vaan hoidetaan vuorotellen.
Mun lapset sai kavereita vasta kouluiässä, eli ei päiväkoti-iässä vielä ollut tuollaista "hoidetaan lapsia vuorotellen". Mutta kouluiässä jonkun verran on toiminut. Parin äidin kanssa. Sitten on sellaisia äitejä, jotka vaikkapa dumppaavat omansa iltayhdeksään asti muiden hoidettavaksi, meillä nukkumaanmenoaika jo mennyt ym.
Vaikka ajatus olisi ehkä, että itsekin saisi joskus illan vapaata ja joku muu äiti katsoisi näitä lapsia; niin ei se kaikkien kohdalla toimi.
Joku ei ota muita lapsia koskaan luokseen.
Joku ottaa, mutta ei ole kuitenkaan itse paikalla, eli lapset täysin valvomatta.
Ja kaikkien lapsia ei haluta luokse. Meillä yksi on erityinen, hän on aina kotona. Eipä ole pyydelty luokse, vaikka tänne kyllä hänen kavereita tuon ja välipalat laitan, mutta häntä ei kenenkään luokse vastavuoroisesti pyydetä. Tavallaan ymmärrän, mutta tavallaan en. Mitään taukoa en hänen hoidostaan saa näiltä muilta äideiltä.
No jokainen on yksilö jaksamisensa kanssa, en ala syyllistämään, ja jos heistä tuntuu ettei ehkä pärjää tai tiedän etteivät vahtisi, niin en edes kysy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut varautua paremmin ennen lapsen syntymää. Rakentaa se tukiverkko tai/ja säästää että voi palkata jonkun auttamaan siivoamisessa ja että saa itse nukkua. Kannattaa myös säästää ja varata aikaa niin, että on lapdenvahti kun haluaa viettää puolison kanssa aikaa kahdestaan. Isoin asia on vaatia puolisoa osallistumaan myös esim. töiden jälkeen.
Äidit laittavat nykyään myös oletukset äitiydestä liian korkealle. Se on ihan ok, että kämppä tai oma naama ei ole aina 100% siisti ja huoliteltu. Monet äidit uuvuttavat itse itsensä kun yrittävät postata faceen ja instagramiin täydellistä perhe-elämää.
Minä luulin, että minulla tulee olemaan tukiverkko, mutta itsestäni riippumattomista syistä menetin sen yllättäen.
Olen yrittänyt rakentaa uutta tukiverkkoa jo pari vuotta ja se on osoittautunut mahdottomaksi. Pyysin neuvolastakin neuvoja miten se rakennetaan tyhjästä. Terkkari sanoi suoraan, että eihän sellaista käytännössä kukaan pysty rakentamaan.Me ollaan rakennettu meidän tukiverkko. On aktiivisesti tutustuttu ihmisiin ympärillämme ja sekä tarjottu että pyydetty apua. On koottu päiväkodin lasten vanhempien yhteystietolistaa ja perustettu whatsapp-ketjua ja fb-ryhmää. Menty vauvakerhoon, muskariin, vanhempainiltaan, leikkipuistoon, kirjastoon, kerrostalon pihalle ja avattu suu. On ehdotettu leikkitreffejä ensin yhdessä, sitten puolin ja toisin ilman vanhempia. Ehdotettu esim. naapureille että voidaan hakea heidän lapsensa päivähoidosta samalla kuin oma jne. Siitä se pikkuhiljaa kasvaa. Toki pitää olla energiaa ja uskallusta rakentaa tällaista.
Lisäksi ostetaan siivousapua.
Silloin kun lapset olivat pieniä, yritin kaikkea tuota. Lopputulos: ei tukiverkkoa.
Meidän huudeilla on juurikin tuohon apuja. Jeesi-apu nimeltään. Ja ilmaistakin vielä. Olisko ollut seurakunnan kautta. Ja taispa olla vielä perhekeskuksen kauttakin sama moinen. Ei olla koskaan käytetty niitä palveluita mut erittäin huikee idea.
Vierailija kirjoitti:
Jatkan vielä, yövalvomiset ja etenkin sairastelukierteet on ehkä rankointa. Aivan turha on näihin ehdotella hoitoapuja. Mistä saat yöhoitajan?
Tässä puhutaan jatkuvasti aidasta ja seipäästä.
Äiti: Olen väsynyt, tarvitsen apua.
Palsta: Hanki hoitaja tai kunnalta joku hoitamaan pariksi tunniksi.
Ei nuo kaksi asiaa kohtaa! Sen väsyneen äidin tarve ei ole kahden tunnin hoitoapu. Ei edes päivän hoitoapu riitä siihen, että saisi univelkaa kuitattua. Tarvittaisiin useampi yö. Ehkä myös nukahtamisapulääkkeet, jos unirytmi on täysin jo hukassa.
Työelämässä vuorotyö sotki oman unirytmini, silloin työterveyslääkäri sanoi että unettomuuden kanssa ei saa odottaa kuin viikko, sitten se on saatava kuntoon.
Äideille tuntuu olevan ihan eri säännöt.
Tyttäreni syntyi 2000-luvun alussa ja ole pahasti allerginen lapsi, me vanhemmat palkkasimme moneksi viikonlopuksi jonkum opiskelijan tai lukioikäinen hoitamaan vauvaa, jotta me vanhemmat saimme nukuttua.
Se oli ainut ratkaisu ongelmaan, jos vauva valvottaa lasta. Näin on tehty maailman sivun.
Ja kyllä, pienten vauvojen äideillä ja isillä on eri säännöt ja se kestää aikansa, eihän vauva- aika edes kauaa kestä. Harvat lapset valvottavat 2v pitempää.
Ihan samalla tavalla joudutaan tekemään perheessä erikoisratkaisuja, jos perheeseen syntyy vammainen lapsi ja vaikeasti sairas, sattuu onnettomuus tai jompi kumpi vanhempi tai molemmat sairastuvat vakavasti tai joutuvat onnettomuuteen.
Ja se vauva aika ei edes ole lapsiperheissä edes niitä pahempia, vaan jos lapsi sairastuu vakavasti tai joutuu onnettomuuteen, jolloin taas ollaan erilaisten ongelmien äärellä, jos joku 5v tai 7v on kotihoidossa letkuissa ja koneissa ja sä joudut heräämään 1-2 h välein. Tai puoliso tai itse sairastut vakavasti.
Juuri tämä. Siihen nimenomaan patistetaan. Ja usealta taholta.