Mikä järki hankkia lapsia jos ei ole varaa tarjota niille mitään?

Mitä lapsi oikeasti maksaa? Katso taulukosta eri-ikäisten suomalaisten lasten kulut 

Kuluttajatutkimuskeskuksen määrittelemän kohtuullisen elämän minimibudjetien mukaan lasten menot ovat 200–500 euroa kuussa. Poikien kulut ovat tyttöjä suuremmat.

https://www.iltalehti.fi/raha-nyt/a/0110f65a-9ab2-4e60-8acc-43f487d6ad5b

Miksi ihmeessä joku hankkii koiran kerrostaloon ja  joka on päivät yksin. Ja illalla pääsee tunniksi ulos hihnan jatkona.

"Sisä"kissoista en jaksa edes kommentoida...

Olin pikkutaapero kun 90-luvun lama iski ja perheen yritys meni sen seurauksena konkurssiin.

Luuletko että sossuperheet niitä huolellisesti suunnittelee?

Ihan kaikkea ap:n listalta ei tarvitse olla hyvään elämään. Mutta ymmärrän pointin, miksi hankkia lapsia jos itsekin nippanappa pysyy hengissä (esim .elää toimeentulotuella, on monisairauksia, ei tukiverkkoja  jne...). Kuitenkin se "materiakin" tulee jossain vaiheessa elämää vastaan. Pieni lapsi ei välitä kulkeeko kirppiskamppeissa, mutta koululainen jo välittää. 

Vierailija kirjoitti:

On paljon harrastuksia jotka eivät maksa mitään. Tämä toki edellyttää sen, että hyväksyy lapselle harrastukseksi myös erilaisen omatoimisen, perhepiirissä tai kaverien kanssa tapahtuvan toiminnan.

No entä jos sellaiset harrastukset ei anna lapselle mitään iloa ? 

ei kaikki tykkää pumpulipalloilla leikkimisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikoinaan kaverini äitinsä kanssa teki itselleen vaatteita. Kaveri harrasti myös mm. itsetehtyjä paperinukkeja, lukemista ja muuta ilmaista. Oli taitava käsistään ja hänellä oli mielikuvitusta. Oikein mukavalta elämänsä vaikutti, vaikkei siihen rahaa syydetty. Aikuisena on pärjännyt hyvin.

Minua kiinnostaisi tietää, miksi puhut tässä vain kaverisi tekemisistä ihan kuin olisit vain tarkkaillut hänen tekemisiään ulkopuolelta? Etkö itse tehnyt hänen kanssaan paperinukkeja tai harrastanut muita ilmaisia juttuja? 

Totta kai tein ja harrastin. Mutta tähän keskusteluun sopii tämä kulma. Henkilökohtaisesti kun tulin varakkaasta perheestä.

Ei lapsia hankita kulutuksen kohteiksi, vaan ihan muista syistä. Välittäminen lapsistaan on tärkeintä. Uusi talo, kaksi Volvoa, merkkivaatteet ja illat jäähallilla - perheissä voidaan olla paljon onnettomampia kuin pienituloisessa perheessä.

Jos rahasta on tiukkaa niin kannattaa harkita muuttoa pois isosta kaupungista ja etsiä töitä pienemmältä paikkakunnalta. Pienemmillä paikkakunnilla asunnot on halvempia ja moneen muuhunkin juttuun menee vähemmän rahaa (kuten joukkoliikenne ja pysäköinti - jos asut taajamassa et tarvitse joukkoliikennettä ja parkkimittareita ei ole). Ja pienemmillä paikkakunnilla ei palvota niin paljon mammonaa. Koulussa ei kiusata jos ei ole merkkivaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen nykyään keskimäärin 1,32 lasta elämänsä aikana. Ilmeisesti sekin on liikaa.

Helsingissä, tuossa kalliissa kaupungissa täynnä kulutushoukutuksia, lapsia syntyy enää 1 per nainen. Kuinka paljon vielä pitää vähentää?

Eniten lapsia taitaa tuottaa ne, joilla ei olisi varaa yhteenkään lapseen. Valitettavasti sekään ei ole totta, että uusia veronmaksajia ja vanhusten hoitajia niistä kasvatettaisiin, vaan nämä työhaluttomuusjutut menevät perhepiireissä. Annetaan malli nuorillekin, että mitä sinne töihin menemään, elellään mukavasti tukielätteinä ja se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On paljon harrastuksia jotka eivät maksa mitään. Tämä toki edellyttää sen, että hyväksyy lapselle harrastukseksi myös erilaisen omatoimisen, perhepiirissä tai kaverien kanssa tapahtuvan toiminnan.

No entä jos sellaiset harrastukset ei anna lapselle mitään iloa ? 

ei kaikki tykkää pumpulipalloilla leikkimisestä.

Sitten sossusta haetaan lisää, niin raha riittää uusiin leluihin, vaatteisiin, isälle kaljaan ja äidille siideriin ja tatskoihin ja matkaan,

Olen syntynyt -80 Espoossa. Molemmat vanhemmat perustöissä. Toinen vanhemmista varastossa ja toinen toimistossa kuljetuspuolella. Tuohon aikaan riitti rahat vielä autoon, säännöllisiin matkoihin, minun harrastuksiin (jalkapallo, jääpallo, kamppailulajit). Faija tai joku vuorossa olevista vanhemmista kuskaili harrastuksissa ja ruokaa oli jääkaapit täynnä. Koskaan ei valitettu ettei peruspalkasta riittänyt rahat elämiseen ja harrastuksiin. En voisi ikinä kuvitella hankkivani lasta jos ennen lapsen hankintaa joutuisin itse miettimään miten pärjään. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus huolehtia lapsesta ja lapsen vanhemmista lähtökohtaisesti ainoastaan sen takia, että "on perusoikeus kaikilla tehdä lapsia" ei ole jos ei pysty lapsista huolehtimaan. (jos elämässä sattuu joitain ja tilanne muuttuu yhteiskunta auttaa.)

Lähtökohtaisesti tuntuisi myös todella kauhealta kertoa lapselle "et voi harrastaa sitä etkä tätä koska ei meillä ole varaa" tämä rajaa todella paljon mahdollisuuksia lapsella niin ystäväpiirin kun lapsen omien valintojen suhteen.. Hankitaan lapsia jos on varaa ensin elättää itsensä ja on hyvä olla itsensä kanssa.. :)

Jos suomessa syntyisi lapsia samoin kun ennen vanhaan köyhiin torppiin, niin ei tätäkään leikkauhysteriaa tarttis kärsiä. Jos et tajua, niin et tajua. Nyky tilanne on just siitä kansanosan vähenemisestä johtuvaa. Itse oon 60 - luvulla syntynyt. Mitään läheskään luksusta ei kotona koskaan ollut mutta ruuan sai ja paljon työtä. Esim. Polkupyöräkin oli talon yhteinen. Odotettiin et äiti tulee kotiin töistänsä et päästiin velipojan kanssa "rilluttelemaan" kylille kyseisellä munamankelilla. Ei ollut varaa kahteen pyörään. Ei todellakaan ollut mitään extraa elämässä minkä rahalla olisi pitänyt hommata. Mutta mielikuvitus auttoi kummasti asiaa. Leluni omatekosia. Luonto leikkikenttä tahi ostari. Uinti oli halpa huvi silloin kun siihen hommaan jouti. Maatalon poika näet. Kesä meni töitä tehdessä kun muut työläisperheiden jakarat nautti kiskalla jäätelöä ja ajelivat jopa mopoillaan kartsalla. No, mopon sai rippilahjaksi vasta kun itse sen kesätöilläni ja aiempien vuosien säästyneillä varoillani maksoin... mainittakoon seikka, että joskus minä maksoin talouden laskuja, kun rahat ei vanhemmilla riittäneet! Armeijan jälkeen lähdin omilleni ja näin "ryysyrannan jooseppina" olen ihan hyvin pärjännyt. Ei ole köyhyyttä enää...

Niin no, eniten lapsia hankkittiin kun ei ollut minkäänlaisia tukia ja kansa oli köyhää kuin beduiinin sandaali on kuiva. Ei lapsi tiedä mikä on 'oikea määrä' rahaa jne., se riippuu pitkälti kasvatuksesta mihin lapsi opetetaan. Kyllä monet menestyneet ihmiset ovat tulleet köyhistä oloista, eikä heidän elämänsä ole ollut mitenkään huonoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt jotain rajaa näihin aloituksiin, ei se ole vanhempien vika jos perhe on vähävarainen! Kyse on yhteiskunnan rakenteista. Ratkaisu lapsiperheköyhyyden poistamiseen on siis köyhyyttä ylläpitävien rakenteiden korjaaminen eikä se että köyhät jättävät lisääntymättä.

Ihmisen köyhyys voi johtua yhteiskunnasta (vrt. Venezuela), mutta mikään yhteiskunta ei tee ihmisestä rikasta, siihen tarvitaan omaa toimeliaisuutta. Suomen yhteiskunta ei estä ihmisiä vaurastumasta, mutta yhteiskunnan rakenteet ei voi tehdä ihmisistä vauraita, tämä on sula mahdottomuus.

-80 syntynyt kirjoitti:

Olen syntynyt -80 Espoossa. Molemmat vanhemmat perustöissä. Toinen vanhemmista varastossa ja toinen toimistossa kuljetuspuolella. Tuohon aikaan riitti rahat vielä autoon, säännöllisiin matkoihin, minun harrastuksiin (jalkapallo, jääpallo, kamppailulajit). Faija tai joku vuorossa olevista vanhemmista kuskaili harrastuksissa ja ruokaa oli jääkaapit täynnä. Koskaan ei valitettu ettei peruspalkasta riittänyt rahat elämiseen ja harrastuksiin. En voisi ikinä kuvitella hankkivani lasta jos ennen lapsen hankintaa joutuisin itse miettimään miten pärjään. Ei ole yhteiskunnan velvollisuus huolehtia lapsesta ja lapsen vanhemmista lähtökohtaisesti ainoastaan sen takia, että "on perusoikeus kaikilla tehdä lapsia" ei ole jos ei pysty lapsista huolehtimaan. (jos elämässä sattuu joitain ja tilanne muuttuu yhteiskunta auttaa.)

Lähtökohtaisesti tuntuisi myös todella kauhealta kertoa lapselle "et voi harrastaa sitä etkä tätä koska ei meillä ole varaa" tämä rajaa todella paljon mahdollisuuksia lapsella niin ystäväpiirin kun lapsen omien valintojen suhteen.. Hankitaan lapsia jos on varaa ensin elättää itsensä ja on hyvä olla itsensä kanssa.. :)

Tämä on kehitysharha. Kyllä tänäänkin tavallisella perusduunariperheellä riittää rahat kaikkeen tuohon, 70-luvun ritsaan, 70-luvun rintamamiestaloon kaukana keskustasta, jääpalloon lähikoulun kentällä, ...

Rahat ei riitä uusimpaan älypuhelimeen, internettiin ja tilausvideopalveluihin, uuteen itseajavaan robottiautoon, viimeisimpiin harrastuskotkotuksiin.. Tämä johtuu siitä, että Suomessa työn tuottavuus on jäänyt pahasti jälkeen siitä mitä se oli suhteessa 70- ja 80-luvuilla.

Miettikääpä, jos sillon 40-50-luvuilla olisi ajateltu samoin, et en hanki lapsia kun ei ole varaa mihinkään ja lapsella _pitää_ olla sitä sun tätä ja vielä tuokin. Olisitko _sinä_ syntynyt ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Työt tulevat jakautumaan koko ajan pienemmälle joukolle ja murros tulee olemaan iso. Se kannattaa muistaa kun suutaan aukoo ja syyttää yksilöitä. Olet pian yksi heistä.

Varo vaan, ettet saa itse tuplaten sitä paskaa, mitä muille toivot ja noidut.

Köyhyys on usein periytyvää. Vanhemman lapsuus on voinut olla aikanaan köyhä.

Se tosin monella unohtuu, että vaikka vielä 90-luvulla elintaso oli toinen kuin nykyään. Ei silloin matkusteltu jatkuvasti, ulkomailla käynti oli keskituloisissakin perheissä harvinaista herkkua. Kotona oli telkkari ja lankapuhelin, tietokoneita ei joka kodissa ollut. Pikkupaikkakunnalla nuoret pukeutui siihen MaxiMakasiini, Anttila, Seppälä yms tarjontaan, mitä oli. Nykyään on tietokoneet, kännykät ja merkkivaatteet ja monilla nykynuorilla on leveämpi elintaso kuin teineillä aikanaan. Eli nykyään se köyhyys pistää vielä enemmän silmään kuin aikanaan. Ehkä joku vanhempi ajattelee, että kyllä sitä tuolla elintasolla pärjää, mikä oli omassa nuoruudessa. Ei tajuta, että nykyään se oletuselintaso on paljon korkeampi.

Kyllä inflaatio on pitänyt 42v aikana huolen siitä, että näitä asioita ei enää pyöritetä peruspalkalla. :)

Alkaa olemaan pelkän koirankin hankkiminen jo todella riskialtista monelle perheelle jos meinaa pystyä eläinlääkärikulut maksamaan..tähän lapsi tai lapset päälle niin yhtälö on aika hankala.. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalainen nainen nykyään keskimäärin 1,32 lasta elämänsä aikana. Ilmeisesti sekin on liikaa.

Helsingissä, tuossa kalliissa kaupungissa täynnä kulutushoukutuksia, lapsia syntyy enää 1 per nainen. Kuinka paljon vielä pitää vähentää?

Eniten lapsia taitaa tuottaa ne, joilla ei olisi varaa yhteenkään lapseen. Valitettavasti sekään ei ole totta, että uusia veronmaksajia ja vanhusten hoitajia niistä kasvatettaisiin, vaan nämä työhaluttomuusjutut menevät perhepiireissä. Annetaan malli nuorillekin, että mitä sinne töihin menemään, elellään mukavasti tukielätteinä ja se on ok.

Tämä ei pidä paikkaansa. Nimenomaan Suomessa vähävaraisten keskuudessa syntyvyys on romahtanut ja suurin osa kokonaan lapsettomista on pienituloisia. Isoja perheitä (vähintään 3 lasta) on eniten korkeakoulutetuissa hyvätuloisissa perheissä. Suomen kokoisessa maassa tämä vaan ei riitä ylläpitämään väestöä vaan meillä kokonaissyntyvyys on feilannut niin rajusti, että nuoret ikäluokat eivät oikeasti vain riitä elättämään koko ajan kasvavaa vanhusväestöä.

Suomessa on todella paljon kriittisempi tilanne kuin muissa Pohjois- ja Keski-Euroopan maissa. Tämä on se oikea syvenevä kestävyysvaje enkä ymmärrä kenen intresseissä on, että tämä asia pidetään poissa julkisesta keskustelusta. Säästämisellä ja leikkureilla tätä ei pysty hoitamaan varsinkaan kun nykyisiin eläkkeisiin ei aiota koskea. (Nyt työelämässä olevien tulevat eläkkeet on sen sijaan leikattu jo ja lisää on varmaan tulossa.)

Päinvastoin liian rajut leikkaukset jarruttavat syntyvyyttä edelleen juuri siksi, että ihmiset ovat vastuullisia ja lykkäävät lastensaantia, kun talous on epävarmaa ja signaalit valtionjohdolta painottavat kurjuutta, säästöjä ja supistamista. Esimerkiksi Saksassa, Virossa ja Ruotsissa on perheitä tukevalla politiikalla saatu pidettyä syntyvyys paremmalla tasolla ja nostettuakin. Kysehän on siis siitä, että tutkimusten mukaan Suomessa ihmiset saavat vähemmän lapsia kuin haluaisivat. Tähän on monta syytä ja valtio voi tukea tässä asiassa. Vela-ilmiö taas ei ole valtion näkökulmasta kiinnostava eikä edellytä toimenpiteitä. Väestöpolitiikan painopiste on ihmisissä, jotka haluavat lapsia, mutta eivät niitä saa joko lainkaan tai saavat vähemmän kuin toive olisi ollut. Tälle vaan ei ole annettu jostain ihmeen syystä tarpeeksi resursseja. Työperäinen maahanmuutto ei tule riittämään millään korjaamaan tätä vajetta, koska Euroopassa on paljon kiinnostavampiakin maita ja meidän syntyvyysongelmamme on muita maita syvempi. T. Yhteiskuntatieteilijä