Mikä järki hankkia lapsia jos ei ole varaa tarjota niille mitään?

Vierailija kirjoitti:

Luuletko että sossuperheet niitä huolellisesti suunnittelee?

Lapsilla ne "tienaavat" leivän itselleenkin. Lapset jatkavat samaa mallia kun ne eivät saa mallia työssäkäyvistä vanhemmista vaan jostain tukiluukuilta tulee leipä kuin manulle illallinen. 

Kohta peruskoulun jälkeen alkaa perhesuunnittelu tukiluukkujen varaan. Sääliksi käy niitä lapsia iki vanhoissa kuluneissa ja loppuun asti pestyillä kierrätys kamppeissa kun näitä tapauksia näkee. 

Minä en kehtaisi lasta viedä sellaisissa rääsyissä mihinkään. Näin n. 10v ikäisen tytön joka oli puettu johonkin 50-luvun mallisiin pikkutytön vanhoihin vaatteisiin ja isä veti sitä kädestä perässään kun tyttöä hävetti kulkea niissä vaatteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tärkeimmät asiat eivät maksa mitään, vaikka niitä on vaikeaa antaa.

Nekään eivät lasta pelasta, jos puitteet ei ole kunnossa.

Lapset vielä ymmärtää mutta se,että hankkii lauman lemmikkejä joita ei ole varaa ruokkia ja hoitaa... Itse olen joutunut monesti sanomaan ei,kun on pyydetty lainaa kun ei ole rahaa viedä koiraa lääkäriin tai ostaa ruokaa. Järki käteen tässä!

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset joutuu hankkimaan ollessaan hedelmällisessä iässä, milloin ei vielä tiedä tuleeko vanhempana varakkaaksi. Auttoiko ymmärryksen suhteen?

Enemmistö naisista hankkii ensimmäisen lapsensa vasta lähempänä 30 ikävuotta, kun opinnot on takana. Ensisynnyttäjien keski-ikä on jotain 31v. Kyllä siinä vaiheessa suunnilleen tietää millaiset tulevaisuudennäkymät on lähivuosina edessä ja pystyykö esim. työllistymään kohtuullisen hyvin omalle alalle vai ei. Ja eihän sitä kristallipalloa tietty kellään ole, mutta jos tuossa vaiheessa elämää ei ole peruspalikat kasassa ja se lapsi otetaan silti kuvioihin mukaan niin köyhyydestä se lapsen elämä alkaa. Nuorempana, siis joskus 20-25v, lapsia hankkivat sitten eivät aina edes hirveästi mieti onko perheeseen oikeasti varaa. Perhe-elämän kalleus yllättää kerta toisensa jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa säälittää kun perheen lapset likaisissa ja kuluneissa vaatteissa pyytää euron tarra-arkkia ja vanhemmat sanovat ettei ole rahaa. Nettikirppiksellä mamma kyselee sopiiko kympin ostoksen maksaa vasta lapsilisäpäivänä. Heikosti menee monella.

Mun lapset saattaa olla likaisissa ja kuluneissa vaatteissa kaupassa, jos tullaan vaikka suoraan leikkipuistosta, missä on rymytty huolella. Kotona on kuitenkin riittämiin puhdasta ja ehjää vaihtovaatetta. Rahatilanne on hyvä, raha jää sijoitettavaksi asti eikä meillä ole puutetta mistään. En silti hanki lapsilleni euron tarra-arkkeja, koska en hanki asioita, joita lapset mankuu kaupassa. He saavat kyllä tarroja ja leluja ja kaikenlaista kivaa, mutta suunnitellusti ja harkitusti. Ei se aina ole rahasta kiinni, ettei hanki jotain asiaa x.

Vierailija kirjoitti:

Jos tulot ovat niin pienet ettei pysty tarjoamaan lapsille tavanomaisia asioita (esim. harrastus, viikkoraha, samanlaiset vaatteet kuin ikätovereilla, joku kiva ekstrajuttu kesälomalla jne.) niin miksi niitä lapsia pitää edes hankkia?

Ap:n lista pakollisista asioista osoittaa köyhää mielikuvitusta. Lapsi ei tarvitse yhtäkään sellaista mainituista asioista, jotka vaativat rahaa, vaan hyvän ja terveen itsetunnon, jota ei rahalla saa, vaan ennemminkin sillä, että vanhempi on läsnä & rakastaa. Ilmaisia harrastuksia on ja esim lauman mukaiset merkkivaatteet ovat vain henkisen köyhyyden merkki.

Se lapsen mielenterveys ja sosiaaliset piirit vaan ei kehity pelkällä vanhemman läsnäololla ja rakkaudella. En toki niitä väheksy, siinä on pohja kaikelle kasvulle, mutta jos nuori ei pääse köyhyyden vuoksi sisään ikäistensä sosiaalisiin piireihin, mukaanlukien harrastukset ja lapsia yhdistävät tekijät kuten vaatteet tai jotkut muut härpäkkeet, niin siinä on kyllä oikotie koulukiusaamiseen ja syrjäytymiseen. Lapsetkin huomaavat nopeasti kuka on erilainen ja jää porukasta ulkopuolelle. Se miten paljon rahaa noihin juttuihin tarvitaan on tietysti suhteellista, mutta ilmaiseksi niitä ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempia on monenlaisia ikävä kyllä. Niitäkin jotka kostavat lapselleen omat puutteensa opetuksena.

Tai sitten on hyvätuloinen lääkäri, joka pitää iltavastaanottoa ja teini polttaa sillä aikaa tupakkaa.

Ei ehkä kuulu tähän aihepiiriin, mutta kerron silti.

Olen ihmetellyt usein heitä, jotka haluavat lapsia ja niitä tuleekin ja sitten valitetaan, että oleen niin herkkä etten kestä lasten aiheuttamaa melua ym?

Miksi sellaiset tekevät lapsia, jos/ kun eivät jaksa lapsiarkea? Usein noilla on myös taloudellisia vaikeuksia eivätkä voi tarjota lapsille heidän vaatimiaan virikkeitä tms kuten harrastuksia jne..

No, tulipa vaan tuotua ilmi ihmetykseni.

Pahin köyhyydessä on se, kun niille lapsille oikein hierotaan naamaan sitä, että ollaan köyhiä ja kurjia. Ei voi ostaa mitään, koska ollaan köyhiä, ei voi mennä minnekään, koska köyhyys. Voisiko nämä köyhät vanhemmat yrittää edes puhua asiasta eri lailla ja yrittää olla vähän positiivisempia? Asenne jää lapsiin ikiajoiksi. Henkinen köyhyys on pahinta köyhyyttä.

Itse olen köyhästä perheestä jolla ei ollut tarjota taloudellista eikä henkistä pääomaa meille lapsille. Lisäksi elämäämme varjosti toisen vanhemman päihderiippuvuus.

Olen kokemukseni pohjalta sitä mieltä että rahaa ja sen tarjoamia mahdollisuuksia tärkeämpää on että lasta tuetaan ja rakastetaan ja hänestä ollaan kiinnostuneita. Tehdään yhdessä kivoja juttuja joihin ei tarvita paljon rahaa. Tuetaan koulunkäynnissä ja harrastuksissa (halvallakin voi harrastaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa säälittää kun perheen lapset likaisissa ja kuluneissa vaatteissa pyytää euron tarra-arkkia ja vanhemmat sanovat ettei ole rahaa. Nettikirppiksellä mamma kyselee sopiiko kympin ostoksen maksaa vasta lapsilisäpäivänä. Heikosti menee monella.

Mun lapset saattaa olla likaisissa ja kuluneissa vaatteissa kaupassa, jos tullaan vaikka suoraan leikkipuistosta, missä on rymytty huolella. Kotona on kuitenkin riittämiin puhdasta ja ehjää vaihtovaatetta. Rahatilanne on hyvä, raha jää sijoitettavaksi asti eikä meillä ole puutetta mistään. En silti hanki lapsilleni euron tarra-arkkeja, koska en hanki asioita, joita lapset mankuu kaupassa. He saavat kyllä tarroja ja leluja ja kaikenlaista kivaa, mutta suunnitellusti ja harkitusti. Ei se aina ole rahasta kiinni, ettei hanki jotain asiaa x.

Sä et sitten varmaan kaupassa sanokaan, ettei osteta tarroja, koska ei ole varaa?

Vaan ei osteta, koska ei tarvita. Siinä on ero.

En minäkään lapsia meinaa tehdä koska en tienaa tarpeeksi. Olen toki myös (iki)sinkku.

Nyt tienaan bruttona noin 3200e/kk ja nettona 2100e, kun maksan asumiskulut,autoilun kulut ja pakolliset laskut niin rahaa jää elämiseen reilu 1000e joten jos minulla olisi lapsi(a) niin miten minä pystyisin ne elättämään?

M32

Vierailija kirjoitti:

Pahin köyhyydessä on se, kun niille lapsille oikein hierotaan naamaan sitä, että ollaan köyhiä ja kurjia. Ei voi ostaa mitään, koska ollaan köyhiä, ei voi mennä minnekään, koska köyhyys. Voisiko nämä köyhät vanhemmat yrittää edes puhua asiasta eri lailla ja yrittää olla vähän positiivisempia? Asenne jää lapsiin ikiajoiksi. Henkinen köyhyys on pahinta köyhyyttä.

Itse olet koko ajan haukkumassa työttömiä täällä palstoilla, vaikka työttömät hakevat vähintään 4 työpaikkaa kuukaudessa ja 90 000 työtöntä on aktivoituna valtion ja kaupungin työpaikoissa.

Ihmisen yksi tarkoituksista on lisääntyä. 

Olen sosiaalituilla elävä kolmen kouluikäisen lapsen yh ja pystyn tarjoamaan lapsilleni nuo kaikki. Ovat elämän iloisia tyyppejä. Meillä ei ole varaa autoon tai ulkomaan matkoihin, mutta emme koe niitä välttämättömiksi hyvän elämän kannalta. Helsingissä käydään kesällä, silloin pääsevät siellä esim lintsille tai johonkin muuhun kohteeseen. Koen auton hyvin kalliiksi. Kun sitä ei ole, jää rahaa yllättävän paljon muuhun. Asutaan toki hyvien julkisten yhteyksien äärellä tampereella. Ymmärrän, että kaikille autoton elämä ei ole mahdollista ja silloin rahaa ei välttämättä jää samalla tavalla säästöön. Tsemppiä kaikille raha vaikeuksien kanssa kamppaileville. Työttömyys tai sairaus voi iskeä yllättäen myös sellaiselle ihmiselle, jolla on lapsia. Toisaalta lapselle voi olla hyväksi huomata myös se, että tiukoistakin paikoista selvitään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupassa säälittää kun perheen lapset likaisissa ja kuluneissa vaatteissa pyytää euron tarra-arkkia ja vanhemmat sanovat ettei ole rahaa. Nettikirppiksellä mamma kyselee sopiiko kympin ostoksen maksaa vasta lapsilisäpäivänä. Heikosti menee monella.

Mun lapset saattaa olla likaisissa ja kuluneissa vaatteissa kaupassa, jos tullaan vaikka suoraan leikkipuistosta, missä on rymytty huolella. Kotona on kuitenkin riittämiin puhdasta ja ehjää vaihtovaatetta. Rahatilanne on hyvä, raha jää sijoitettavaksi asti eikä meillä ole puutetta mistään. En silti hanki lapsilleni euron tarra-arkkeja, koska en hanki asioita, joita lapset mankuu kaupassa. He saavat kyllä tarroja ja leluja ja kaikenlaista kivaa, mutta suunnitellusti ja harkitusti. Ei se aina ole rahasta kiinni, ettei hanki jotain asiaa x.

Sä et sitten varmaan kaupassa sanokaan, ettei osteta tarroja, koska ei ole varaa?

Vaan ei osteta, koska ei tarvita. Siinä on ero.

Saatan sanoa, että voit ostaa omilla rahoillasi. 

Mutta joo, en perustele sillä, ettei ole varaa. Sekö siis pelastaa? Että säälittää lapset, jotka ei saa euron tarra-arkkia kun äiti perustelee rahalla, mut ei säälitä mun lapset kun ne ei saa euron tarra-arkkia, koska sanon että ei osteta koska ei olla sovittu niin?

Ymmärrän ap:n pointin hyvin mutta pitää muistaa että joillakin se halu saada jälkeläisiä on kova eikä se liity sosiaaliseen asemaan välttämättä millään tavalla. Jotkut vain haluavat lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikähän järki ap:n vanhemmilla on ollut "hankkia" tuollainen lapsi?

He kävivät töissä, joten heillä oli varaa minuun ja sisaruksiini. Olemme saaneet kaikki harrastaa, meillä oli omat huoneet, kävimme etelänlomilla ja kaikki tarpeellinen kuten vaatteet, kengät ja lukiokirjat saatiin aina hankittua.

Itse olen pienituloinen duunari joten olen lapseton.

ap

Eli määrität materialla kelvollisen vanhemmuuden. Sinustako on olemassa vain se mitä teillä on ollut tai ei lapsia?

Kun me teimme aikanaan lapset, toinen vanhemmista oli pätkätöissä ja itse olin freenlancer jolla epäsäännölliset tulot. Asuttiin vuokrakämpässä ja vasta jälkikäteen tajusin että olisimme varmaan saaneet asumistukea jos olisimme hakeneet. Työelämä vaikutti epävarmalta eikä ollut mitään varmuutta miten urat etenevät.

Nyt 20 vuotta myöhemmin yhteenlasketut tulomme ovat reilusti yli satatuhatta euroa vuodessa, on velaton asunto, kesämökki ja uusi auto. Lapset ovat saaneet harrastaa ja matkustaa. Mitään ei ole puuttunut. Mutta ei sitä voinut nähdä silloin kuin lapset teimme eikä vielä silloin kun he olivat ihan pieniä. Äkkiä kuitenkin sainkin sen unelmatyöni jonka palkka on paljon yli sen oman koulutuksen saaneiden keskiarvon ja mieskin vakinaistettiin ja eteni urallaan.

Olisiko siis pitänyt jättää lapset tekemättä kun ei ollut varmuutta että voidaanko tarjota heille kaikkea?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n pointin hyvin mutta pitää muistaa että joillakin se halu saada jälkeläisiä on kova eikä se liity sosiaaliseen asemaan välttämättä millään tavalla. Jotkut vain haluavat lapsia.

Niin, koska luonto on tarkoittanut niin, siksi meillä on hormonit yms.