Lue keskustelun säännöt.
Tässä on nyt tullut vastaan pari boomer-sukupolven jättämää tapausta:
24.10.2026 |
Neljä n. 75-85 v ikäistä sisarusta omistaa yhdessä kesämökin syrjäseudun perukoilla. Sisaruksista osa ei käytä mökkiä lainkaan, mutta eivät myy/edes yritä myydä osuuttaan mökkiä käyttävälle sisarukselle. Todennäköisesti tullaan tilanteeseen, jossa sisarukset alkavat kuolla ja jälkikasvulle jää pieni murto-osa kesämökistä syrjäseudun perukoilla. Perijät asuvat 300-800 km päässä mökistä, eivätkä serkut edes ole tekemisissä toistensa kanssa. Mökki ei ole vanha, mutta ikääntyvät sisarukset eivät laittaneet siihen sähköjä, vesijohtoja eivätkä sisävessaa. Vaikea uskoa, että tällainen mökki menee kaupaksi. Olisivat laittaneet suosiolla sähköt, niin joku ostaisi edes eräkämpäksi.
Veljekset omistavat vanhan asuinkiinteistön, joka on ollut kesämökkinä viimeiset vuosikymmenet. Kiinteistö on alkuperäisessä kunnossa. Asunnossa ei ole enää juoksevaa vettä, kun vesiputki on hajonnut. Korjaaminen olisi kallista. Veljekset eivät ole halunneet tehdä taloon sisäilmakartoitusta, eivätkä tutkia eräässä huoneessa painunutta lattiaa. Sanovat, että eivät halua tietää, mitä sieltä voisi löytyä. Tässäkin ongelma jätetään perillisten vastuulle. Kiva siinä sitten saada perinnöksi mökki, jonka hinta arvioidaan korkeammaksi ja todellisuudessa voi olla purkukuntoinen mörskä.
Tämmöisiä on nyt ollut, on nyt ja on jossain tulossa. Mulla isäni puolelta, eli suoraan minullekin tulevassa perintömökissä on tillanne se, että tie mökkiin menee jonkun isän pikkuserkun tilan pihan läpi. Semmoinen oli ihan yleistä ennenaikaan: ei joka mökin takia alettu rakentamaan erikseen yhtä tietä päätieltä pistona talojen pihaan, vaan yhdisteltiin jo olemassa olevia tienpätkiä.
Nyt on sitten vuosikymmeniä kulunut, niin tyylli on muuttunut sellaiseksi, että pihan läpi ei ajeta. Piste.
Toistaiseksi jakamaton pesä ja pitäisi kimpassa alkaa rahoittaa auton kestävää tietä jonkun savipellon yli… ei tule tapahtumaan.
Pelkkää ylimäärästä riitelyä, tarpeetonta vaivaa ja suorastaan -itutusta, rahanmenoa eikä oikeestaan mitään jää itse saamapuolelle.
Mites teillä muilla?
Kommentit (2)
Kuinka moni nyt yleensä tuntee pikkuserkkujaan? Saatika varttiserkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aloin tässä miettimään sukuani. Olen jo 60+ ja isoäitini oli siis syntynyt 1800 -luvun lopussa. Hänen suvussaan oli tapahtunut 30-luvun laman yhtedessä, ilmeisesti, ison maatilan menetys. Mutta kuitenkin niin, että yksi sisaruksista sai jollakin (kepuli)konstilla enemmän perintöä kuin muut.
Tätä tarinaa isoäiti toisti kyllä uskollisesti ja samalla siirsi tiedoksi seuraavalle sukupolvelle, että serkut on epärehellistä ja filunkia sakkia.
Isä sisaruksineen jatkoi riitelyä myös keskenään.
Jotenkin siinä suvussa ja perheessä on sellainen riidanhaastaja-kulttuuri. Ollaan näennäisesti tekemisissä, suvun juhlissa, mutta ei olla sovussa eikä oikeesti yhdessä.
Minun serkkuihini sieltä puolelta on hyvin etäiset välit. Tiedän kuitenkin nimet ja missä päin asuvat.
Nämä serkut ovat taas keskenään täysin riidoissa, eikä puhevälejä ole ollenkaan. Jos joku puhelu yritetään jostain syystä soittaa, ei vastata.
Minun pikkuserkkuihin ja he keskenään ei ole minkäänlaista yhteyttä. En tiedä nimiä enkä asuinpaikkoja. Hämärästi kuullut, että joku perhe vaikuttaa itä-suomessa. Siinäpä se.
Niin sitä pystyy siirtämään riitelemisen perinnön ja dynamiikan suvussa, että 2-3 :ssa sukupolvessa yhteys ja mikään tieto suvusta häviää.
Toki jokin suvun alkuperäinen mökki seisoo jakamattomana näiden perijöiden joku 1/20 osina kaikkien vaivana. Ehkä se jossain vaiheessa selvitetään. Mun puolesta saa olla ja lahota silleen.