Lue keskustelun säännöt.
Avoin suhde parempi kuin pettäminen?
10.05.2023 |
Aina kun kuulen pettämisestä, olen tosi onnellinen, että minulla on mieheni kanssa sovittu avoin suhde. Pystyy edes jotenkin kokemaan, että on kunnioitusta puolin ja toisin. Kaikki ihmiset ei pysty olemaan monogaamisia ja vaihtoehdot on silloin avoin suhde, pettäminen tai ero. Eikö teitä, jotka olette menevän ihmisen kanssa suhteessa, ahdista ihan kauheasti mustasukkaisuus ja jatkuva huoli, että mitä hän tekee ehkä selän takana? Jos on kumppanina mies, joka ei ole naisten perään ja naisten mieleen, niin välittääkö vaimokaan sellaisesta? Tuntuisiko hän vain ystävältä? Unelma olisi ehkä sellainen mies, joka on intohimoinen ja viriili, mutta näkee vain vaimonsa. Sellaisia ei on ole nähnyt enkä kuullut olevan oikeassa elämässä olemassa. Niin monet ihmiset pettää, että avoin suhde tuntuu vaan järkevimmältä. Mitä ajatuksia ja kokemuksia? Tuntuu että tämä touhu on erilaista naisille ja miehille. En ainkaan itse naisena kaipaa mitään sivusuhteita.
Kommentit (293)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Seksuaalisuus näyttää usein tukahtuvan. Ai, niin kypsä ihminenhän ei ole viettiensä vietävissä ja pystyy sen hallitsemaan ja elämässä on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita.
Se on vielä epäselvää mistä nämä naama nv:llä keskenään istuvat pariskunnat tulevat, joilla ei näytä olevan mitään sanottavaa toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Olet nyt hieman sisälukutaidoton. Sanottiin, että siihen ei muita, ei, että siihen ei mahdu muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Ja joka ei tähän pysty tai löydä tälläistä suhdetta on jotenkin vaillinainen ja vajavainen. Muut tavat elää ovat kehnoja korvikkeita tälle Ainoalle Oikealle Kiintymyssuhdemallille. Niissä rimpuilevia kutsuttiin ennen syntisiksi, nykyään sairaiksi, kypsymättömiksi jne. Aamen. Kutsun tätä rakkausfundamentalismiksi. Ei vaadi sinällään mitään uskontoa tai puoluekantaa.
Ei, vaan ihmettelen, mikä vimma (vai se läheisriippuvuus?) on leikkiä parisuhdetta ja kotia, jos kerran haluaa käydä vieraissa pöydissä? Varsinkin ap:n tapauksessa vieläpä toispuoleisesti. Miksi ei voi vain myöntää, että sinkkuus ja fwb olisi oikea muoto ja termi? Miksi ei uskalleta olla rehellisesti sinkkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Olet nyt hieman sisälukutaidoton. Sanottiin, että siihen ei muita, ei, että siihen ei mahdu muuta.
Oikeastaan se on ihan sama asia jos elämään mahtuu muuta kuin parisuhde niin kyllä siihen mahtuu myös muita ihmisiä ja myös tunteita muita ihmisiä kohtaan. Se hyväksyykö sen että niin on on tietenkin luonne kysymys ja sen vuoksi yksi parisuhde malli ei sovi parhaiten kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Seksuaalisuus näyttää usein tukahtuvan. Ai, niin kypsä ihminenhän ei ole viettiensä vietävissä ja pystyy sen hallitsemaan ja elämässä on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita.
No niinä kausina, kun mulla on haluttomuutta, se on kyllä ollut ihan totaalista, todellakaan en olisi halunnut käydä vieraita panemassa, kun tutunkin kanssa oli hankalaa.
Vaikea uskoa, että joku random-jamppa tai -pertsa olisi onnistunut siinä, missä oma puoliso ei, eli olla mun tukena niissä elämäntilanteissa ja tapahtumissa.
Mutta ai niin, vietithän roihahtaa oitis, kun joku vieras jantteri väläyttää vihreää valoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Ja joka ei tähän pysty tai löydä tälläistä suhdetta on jotenkin vaillinainen ja vajavainen. Muut tavat elää ovat kehnoja korvikkeita tälle Ainoalle Oikealle Kiintymyssuhdemallille. Niissä rimpuilevia kutsuttiin ennen syntisiksi, nykyään sairaiksi, kypsymättömiksi jne. Aamen. Kutsun tätä rakkausfundamentalismiksi. Ei vaadi sinällään mitään uskontoa tai puoluekantaa.
Ei, vaan ihmettelen, mikä vimma (vai se läheisriippuvuus?) on leikkiä parisuhdetta ja kotia, jos kerran haluaa käydä vieraissa pöydissä? Varsinkin ap:n tapauksessa vieläpä toispuoleisesti. Miksi ei voi vain myöntää, että sinkkuus ja fwb olisi oikea muoto ja termi? Miksi ei uskalleta olla rehellisesti sinkkuja?
Avoin suhde ei ole sama asia kuin vimma vieraisiin pöytiin. Toki se mahdollisuus puolisolle annetaan että niin on ihan sallittua käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Olet nyt hieman sisälukutaidoton. Sanottiin, että siihen ei muita, ei, että siihen ei mahdu muuta.
Oikeastaan se on ihan sama asia jos elämään mahtuu muuta kuin parisuhde niin kyllä siihen mahtuu myös muita ihmisiä ja myös tunteita muita ihmisiä kohtaan. Se hyväksyykö sen että niin on on tietenkin luonne kysymys ja sen vuoksi yksi parisuhde malli ei sovi parhaiten kaikille.
Voi olla, että sun elämässä vieras pano on ihan yhtä arvokas asia kuin ystävät, lapset, työ, tms. mitä me jotka emme kaipaa vieraan vällyihin pidämme sinä muuna, joka elämään mahtuu sen puolison lisäksi.
Parisuhteita tosiaan on erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Olet nyt hieman sisälukutaidoton. Sanottiin, että siihen ei muita, ei, että siihen ei mahdu muuta.
Oikeastaan se on ihan sama asia jos elämään mahtuu muuta kuin parisuhde niin kyllä siihen mahtuu myös muita ihmisiä ja myös tunteita muita ihmisiä kohtaan. Se hyväksyykö sen että niin on on tietenkin luonne kysymys ja sen vuoksi yksi parisuhde malli ei sovi parhaiten kaikille.
Voi olla, että sun elämässä vieras pano on ihan yhtä arvokas asia kuin ystävät, lapset, työ, tms. mitä me jotka emme kaipaa vieraan vällyihin pidämme sinä muuna, joka elämään mahtuu sen puolison lisäksi.
Parisuhteita tosiaan on erilaisia.
Minusta edelleen on todella hassua että sinä yrität määrittää sitä mikä minun elämässäni on arvokkainta. Ei oikein kuulosta siltä että sinä itse olisit tyytyväinen omaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Seksuaalisuus näyttää usein tukahtuvan. Ai, niin kypsä ihminenhän ei ole viettiensä vietävissä ja pystyy sen hallitsemaan ja elämässä on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita.
Näin ei ole omalla kohdallani käynyt. Mulla rakkauteen ja toimivaan suhteeseen kuuluu myös seksuaalinen halu. Toki pahimpina ruuhkavuosina oli vain kerran viikossa, koska väsymys painoi molempia. Kun rakkaus ja ymmärrys toimii ja molemmat ovat samalla aaltopituudella, niin tajutaan, että tuokin on vain vaihe. Eikä se ole edes oikeastaan kummallekaan ongelma, kun molemmat ovat joko yhtä aikaa tai vuorotellen väsyneitä. Silloin sitä peitellään ja pussataan rakas nukkumaan. Kun kaikki lapset oli kouluikäisiä, päästiin taas ihaniin sfääreihin seksin saralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde on parisuhde. Ei tommsisita sivusuhteista avoinsuhteista tai pettämisistä pitäs edes puhua kun parisuhde perustuu rakkauteen. Jos tiedätte mitä se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea tarvitaan yleisemmin silloin, kun ollaan hankalassa elämäntilanteessa ja suhteesta, mistä ei tunnu selviävän.
Ehkä AP tiedostamattaan kertoi miltä hänestä oikeasti tuntuu olla tässä suhteessa, kun puhui vertaistuesta. Ja tuo kanssa, ettei voi keskustella omasta suhteestaan ystävilleen ja perheelle.
Kaukana onnellisesta ja hyvinvoivasta suhteesta.
Tässä ketjussa on joku niin analyyttinen ja tarkkasilmäinen kommentoija, että hän on varmaan oikea terapeutti tai psykologi.
Oma kommenttini on vielä tuohon, että ap kokee, ettei voi kertoa suhteensa laadusta läheisilleen. Se on TODELLA ISO RED FLAG siitä, että kyseessä on sairas parisuhde, jossa on esim. henkistä väkivaltaa.
Tästä olen kyllä eri mieltä. Olen sen verran vanha, että muistan miten ystäväpiirissä homot tulivat kaapeista suhteineen läheisilleen vuosikymmen tai pari sitten. Silloin ei voinut tietää mitä itkua tai raivoa tulee vastaan, kun kertoo omasta suhteestaan läheisilleen. Monet polyt eivät kerro suhteestaan läheisilleen vieläkään. Suurten ikäerojen suhteissa on myös arkailua kertoa läheisille. Suhteen voivat olla hyviä, mutta ympäristössä on ennakkoluuloja.
Aloittaja on jossain mielessä samassa tilanteessa. Hän kertoo että haluaa elää pettäjämiehen kanssa ja on hyväksynyt petturimiehen ja hänestä se ei edes ole pettämistä. Hän kokee että suhde on tästä huolimatta hyvä ja hän viihtyy suhteessa. Vastauksena täällä on hyvin painokkaasti se, että hänen suhteensa on sairas. Tätä hän saisi varmasti myös jos kertoisi ystävilleen suhteestaan. Yhä uudestaan hän on kertonut että suhteessa on puhuttu asiat halki ja hän on tehnyt tietoisia ratkaisuja, ja yhä uudestaan hänelle sanotaan, että hän on narsistin uhri.
Mietin pitäisikö aloittajan ottaa rakastaja että hänet hyväksyttäisiin? Vai haittaako ihmisiä se, että hän nimittää suhdettaan väärällä nimityksellä? Miksi tällaista aika yleistäkin suhdemallia pitäisi kutsua, että se olisi hyväksyttävämpi?
Välillä täällä esiintyy tarinoita, joissa vaimo elää vilkasta seksuaalielämää kodin ulkopuolella ja mies hyväksyy tämän eikä itse "käy vieraissa". Nämä saavat yleensä runsaat yläpeukutukset. Naista ei arvella persoonallisuushäiriöiseksi hyväksikäyttäjä narsistiksi tai emotionaaliseksi kiristäjäksi. Samoin huolestuneita puheenvuoroja miehen sietämättömästi ja epäinhimmillisestä tilanteesta alistettuna ja lähes tuhottuna ihmisenä ei palstalle tupsahtele. Erikoista.
"Mieheni on 60 vuotias eikä seksiä ole ollut viiteen vuoteen. Itse olen halukas 48 v nainen, urheilen ja pidän itseni kunnossa.
Sanoin miehelleni että saa valita; joko erotaan tai laitetaan liitto avoimeksi.
Mies valitsi avoimen liiton.
Seksielämääni on nykyään hyvää."
Tässä esimerkiksi seksiketjun kommentti, joka sai runsaat yläpeukutukset, ei edellä mainittuja tai ap:n täällä saamia näkökulmia esille. Parempaa emotionaalista kiristämistä? Rakkautta ja aitoa välittämistä ei tarjottu ratkaisuksi tälle naiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Lähinnä kuulostaa tukahduttavalta jos elämään ei mahdu muuta kuin vahvat tunteet yhtä puolisoa kohtaan.
Mitä se tukahduttaa? Erikoinen ajatus. Mun elämässä on kiva työ, kivat lapset, ystäviä, harrastuksia, omia menoja ja reissuja ja kaiken ihanan kruunaa syvä rakkaus ja yhteys nykyisen miesystäväni kanssa, joka on myös ystävistäni paras. Muut miehet on nähty jo ja tämä nykyinen on kuin koti minulle. Se on syvää rauhaa, kun ei kaipaa enää muuta ja hötkyile ties kenen perässä tuuliviirinä. Ja tämä parisuhde on kauneinta, mitä olen koskaan kokenut. Ja olen kokenut tähän ikään mennessä paljon. Vuosia ollaan oltu yhdessä ja se ihana tunne vain jatkuu ja jatkuu.
Oma suhteenikin on kestänyt vuosia, yli 30 vuotta, välillä on hyvinkin vahvoja tunteita, ei aina positiivisia vaikka enimmäkseen niitä. Tunteet ei kuitenkaan kestä muuttumattomina ja molemmilla on ihan omakin elämä ja siihen mahtuu myös monenlaisia tunteita muita ihmisiä kohtaa. Tunne joka täyttää tilan niin että väliin ei mahdu mitään muuta kuulostaa lähinnä ahdistavalta ja tukahduttavalta.
Olet nyt hieman sisälukutaidoton. Sanottiin, että siihen ei muita, ei, että siihen ei mahdu muuta.
Oikeastaan se on ihan sama asia jos elämään mahtuu muuta kuin parisuhde niin kyllä siihen mahtuu myös muita ihmisiä ja myös tunteita muita ihmisiä kohtaan. Se hyväksyykö sen että niin on on tietenkin luonne kysymys ja sen vuoksi yksi parisuhde malli ei sovi parhaiten kaikille.
Mutta mistä ne muut tunteet tulee? Mun mies on äärettömän hyvä sängyssä. En tarvitse sitä muilta - ei tunteita muita kohtaan. Mun mies on ihanan näköinen - muiden ulkonäkö ei tuota tunteita. Mun miehen luonne on täydellinen minulle - muiden luonne ei tuota tuntemuksia. Mun mies hellii, huomioi ja rakastaa täysillä - muilta en tarvitse tätä - ei tuntemuksia. Mun mies on paras ystäväni, jonka kanssa voi tehdä kaikkea ja jolle voi kertoa kaiken - en kaipaa tätä muilta - ei tuntemuksia.
Mitä jää jäljelle? Ei mitään, mikä jossain muussa aiheuttaisi tuntemuksia.
Ja tällaisen suhteen jälkeen varsinkaan en enää koskaan haluaisi olla niin vajaassa suhteessa, että jonkin asian puute saisi minut kaipaamaan jotain toista. Silloin olen mieluummin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa tärkeintä on se että luottamus säilyy ja kumpikin tietää missä mennään.
Itse en määritä luottamusta omassa parisuhteessani tärkeimmäksi asiaksi. Enkä tiedä voiko täydellistä luottamusta edes parisuhteessa tai missään muussakaan ihmisuhteessa koskaan saavuttaa.
Jos et luota toiseen ihmiseen pariauhteessa, niin et voi koskaan saada oikeanlaista ja syvällistä parisuhdetta.
Kuulostat henkilöllä, jolla on välttelevä kiintymyssuhde. Tälläiset ihmiset eivät koskaan kykene luottamaan tai olemaan syvällisesti yhteydessä toisiin ihmisiin.
Voitko sinä määritellä sen mikä minulle on syvällinen parisuhde? Riittääkö siihen että ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta?
Se kuinka kauan on parisuhteessa toisen kanssa ei ole mitään tekemistä syvällisen suhteen kanssa. Pintaliitosuhteet on aika yleisiä, jossa ollaan yhdessä mutta henkisesti ollaan ihan erillään.
Minusta on ihan tervettä olla etenkin välillä myös henkisesti erillään. Ei se että jaetaan kaikki ajatukset toiseen kanssa kerro mitään siitä kuinka syvällinen parisuhde on. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mikä kenellekin on pintaliittoa mikä ei. Sen vuoksi jopa parisuhteessa luottamusta tärkeämpää itselle on se että hyväksytään se toinen. Hyväksytään se että hän ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla kanssani. Hyväksytään se että hänellä on omia asioita elämässään eikä hän ole kanssani 24/7 myös tilanteissa joissa mitään muuta yhteistä ole kuin se että 100% luottaa siihen että mikään ei koskaan muutu ja parisuhteessa aina valitsee täydellinen luottamus.
Itse koen, että luottamus on sitä, että molemmat sitoutuu yhteisiin arvoihin, ei sitä että luottaa siihen, että mikään ei muuttuisi. Esimerkiksi tuo pettämisasia. Luotan siihen, että mies ei käy vieraissa, mutta en voi olla tietenkään varma etteikö hän joskus voisi rakastua johonkin toiseen. Luotan siihen, että jos näin käy, mies on siitä rehellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.
Avioliitto on kirkkoa vanhempi instituutio.
Kuinka paljon voi itselleen valehdella? Ap väittää, että hänelle on monet muut asiat paljon tärkeämpiä kuin se, että miehensä painaa muita naisia säännöllisesti. Jos näin olisi, niin ei hän tarvitsisi mitään tukea tälle asialle. Ap:n perustelut avoimelle suhteelle: 1. Ei halua joutua petetyksi 2. Miesten libido on kuulemma niin liskon tasoista, etteivät he voi hillitä itseään 3. Haluaa, että mies on ns.vapaa
Öööööö...... Kuulostaa todella kovalta arvostuksen puutteelta niin miehen kuin ap:n itsensä puolelta. Miten kukaan voi edes aloittaa vapaata suhdetta, jos tietää ettei kumppani ole täysin sinut asian kanssa? Kompromisseja tehdään sellaisista asioista joista voidaan oikeasti tinkiä ilman tukijoukkoja ja terapiaa. Eikö sinulla ap yhtään huoleta, että miehesi käveli niin helposti ylitsesi? Et ole hänelle niin tärkeä, että hän voisi olla ilman toisia naisia ja tätä perustellaan vapaudella tai sillä ettei toista voi rajoittaa. Jos tulee jollekin yllätyksenä, niin parisuhde rajoittaa aina jollain tasolla. Et voi syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Jos elät parisuhteessa, niin sinun täytyy olla valmis tekemään valintoja myös yhteistä hyvää ajatellen. Kompromisseja juu, mutta ei itseä tai toista loukkaavia.
Tulin siihen lopputulokseen, että ap:n mies on joko liian kypsymätön suhteeseen tai hän ei vain rakasta tarpeeksi. Luultavasti molempia. Ja ap kärsii läheisriippuvuudesta ja näköalattomuudesta. Mahdollisesti opittua tai elämän mukana tuomaa epärealistista kyynisyyttä. Väittää, että voisi erotakkin, mutta se on vain tapa perustella itselle jäämistä huonoon suhteeseen.
Osaan myös ennustaa. 110% varmasti mies löytää toisen (hyvin mahdollisesti) nuoremman naisen, johon vaihtaa ap:n. Ennemmin tai myöhemmin. Tästä voisin laittaa jopa rahaa likoon isommankin summan. Joten ap on ampunut itseään jalkaan ja tulee joka tapauksessa petetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väitän että luonnostaan ihmiset eläisivät avoimissa suhteissa koska parisuhde on vain yhteiskunnan keksimä/määräämä elämäntyyli.
Ihmiset ovat aina pettäneet ja siksi aikoinaan kirkko keksi sellaisen asian kuin avioliitto.Väität väärin. Pettäminen on vain huonon parinvalinnan tulosta. Ei silloin koe mitään tarvetta pettää, kun toiselta saa ihan kaiken, mitä parisuhteelta voisi koskaan kaivata. Toki moni ei edes jaksa etsiä tuollaista. Tai on sellainen persoona, jota se paraskaan ei loputtomasti jaksa katsella. Silloin kannattaa olla sinkku tai fbw, niin voi tehdä mitä huvittaa leikkimättä läheisriippuvaisesti kotia samalla.
Mutta voin kokemuksesta sanoa, että kun kaikki palaset jonkun kanssa loksahtaa täysellisesti yhteen, niin ei voi enää kukaan muu kiinnostaa, koska kukaan ei ole sitä mitä hån on.
Tämä. Sen oikean jälkeen ei enää kukaan muu kiinnosta yhtä kovasti. Jos on vahvoja tunteita toista kohtaan, kukaan muu ei pääse siihen väliin.
Ja joka ei tähän pysty tai löydä tälläistä suhdetta on jotenkin vaillinainen ja vajavainen. Muut tavat elää ovat kehnoja korvikkeita tälle Ainoalle Oikealle Kiintymyssuhdemallille. Niissä rimpuilevia kutsuttiin ennen syntisiksi, nykyään sairaiksi, kypsymättömiksi jne. Aamen. Kutsun tätä rakkausfundamentalismiksi. Ei vaadi sinällään mitään uskontoa tai puoluekantaa.
Amen. Jos joku väittää kokevansa rakkautta vääränlaisessa suhteessa, se tuomitaan vääräksi ajatteluksi ja yksilön sairauden merkiksi. Fundamentalisteille on tärkeää, että tällaisia suhteita nimitetään kaveripanoiksi tai vastaaviksi, ettei niitä vahingossa sekoitettaisi Aitoihin Parisuhteisiin. Fundamentalistit pitävät myös itsestäänselvänä, että ihminen, tässä tapauksessa nainen, saa päälleen häpeää asiasta, jota mies tekee, eikä häpeä liity naisen omiin tekoihin. Tämä jos mikä on läheisriippuvainen ajatusmalli ja tietysti myös patriarkaalinen ja naisvihamielinen. Fundamentalistit voisivat edes ajatusleikkinä miettiä maailmaa, jossa naisen onni ja kunnia ei olisikaan miehen teoista kiinni.
Rakkauteen perustuva, monogaaminen parisuhdemalli on historiallisesti uusi keksintö. Avioliitot on yleensä perustettu taloudellisille ja käytännöllisille syille ja rakkaus on ollut erikseen. Käytännössä asia on edelleenkin useissa tapauksissa näin, vaikka rakkausfundamentalistit siitä järkyttyvät. Useimmat ihmiset haluavat ja tarvitsevat lämpöä, rakkautta ja läheisyyttä, ja aina yhteiskunta on aina yrittänyt sanella, mistä ja miten sitä pitää hakea. Nyt ovat rakkausfundamentalistit asialla, ennen oli kirkko tai suku.
Kyllä ne vieraat pillut on parempia kuin se kotona oleva. Voi hoitaa kotia sillä aikaa kun itse pidän hauskaa. Vähän lässyttelen ja lepyyttelen sitten kotona ja sit vaan uutta kierrosta taas. Kavereille on hyvä kerskailla miten on löytynyt niin höynäytettävä hölmö johon tää toimii! Vaihdan nuorempaan ja parempaan tässä vielä.
T: Ap:n mies
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne vieraat pillut on parempia kuin se kotona oleva. Voi hoitaa kotia sillä aikaa kun itse pidän hauskaa. Vähän lässyttelen ja lepyyttelen sitten kotona ja sit vaan uutta kierrosta taas. Kavereille on hyvä kerskailla miten on löytynyt niin höynäytettävä hölmö johon tää toimii! Vaihdan nuorempaan ja parempaan tässä vielä.
T: Ap:n mies
Miettikääpä naiset tätä oikein kunnolla, että miksi tämä on niin ahdistavaa ja miksi "pettämisestä" kerrotaan niin usein juuri tällaista tarinaa, jossa nainen on typerä uhri ja höynäytettävä pöljä? Juuri tällaiseen liittyvä häpeä saa meidät niin hysteerisiksi monogamian ja Aidon Parisuhteen soturittariksi ja riippuvaisiksi uskollisesta miehestä. Kunniamme ja menestyksemme riippuu siitä, että olemme napanneet uskollisen uroksen. Kunniamme on kiinni siitä, että meidän pillu on jonkun miehen mielestä paras.
Oikeasti nainen kyllä saa seksiseuraa jos haluaa ihan niin paljon kuin huvittaa. Naisella on lain mukaan oikeus omaan omaisuuteen ja sen hallintaan, omaan kehoonsa ja hän voi rakentaa itselleen sellaisen elämän kuin haluaa, hänen ei tarvitse passata miestä tai siivota jos ei huvita. Jos joku mies on törkeä, niin sehän on sen miehen häpeä, eikä naisen. Vapautukaa, siskot, olitte sitten suhteessa tai ette. Todellista vapautta on se, että ette enää niin hysteerisesti kyttää miehen tekoja ja ajatuksia, vaan keskitytte omiinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa tärkeintä on se että luottamus säilyy ja kumpikin tietää missä mennään.
Itse en määritä luottamusta omassa parisuhteessani tärkeimmäksi asiaksi. Enkä tiedä voiko täydellistä luottamusta edes parisuhteessa tai missään muussakaan ihmisuhteessa koskaan saavuttaa.
Jos et luota toiseen ihmiseen pariauhteessa, niin et voi koskaan saada oikeanlaista ja syvällistä parisuhdetta.
Kuulostat henkilöllä, jolla on välttelevä kiintymyssuhde. Tälläiset ihmiset eivät koskaan kykene luottamaan tai olemaan syvällisesti yhteydessä toisiin ihmisiin.
Voitko sinä määritellä sen mikä minulle on syvällinen parisuhde? Riittääkö siihen että ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta?
Se kuinka kauan on parisuhteessa toisen kanssa ei ole mitään tekemistä syvällisen suhteen kanssa. Pintaliitosuhteet on aika yleisiä, jossa ollaan yhdessä mutta henkisesti ollaan ihan erillään.
Minusta on ihan tervettä olla etenkin välillä myös henkisesti erillään. Ei se että jaetaan kaikki ajatukset toiseen kanssa kerro mitään siitä kuinka syvällinen parisuhde on. Myöskään kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä sitä mikä kenellekin on pintaliittoa mikä ei. Sen vuoksi jopa parisuhteessa luottamusta tärkeämpää itselle on se että hyväksytään se toinen. Hyväksytään se että hän ei ajattele kaikista asioista samalla tavalla kanssani. Hyväksytään se että hänellä on omia asioita elämässään eikä hän ole kanssani 24/7 myös tilanteissa joissa mitään muuta yhteistä ole kuin se että 100% luottaa siihen että mikään ei koskaan muutu ja parisuhteessa aina valitsee täydellinen luottamus.
Itse koen, että luottamus on sitä, että molemmat sitoutuu yhteisiin arvoihin, ei sitä että luottaa siihen, että mikään ei muuttuisi. Esimerkiksi tuo pettämisasia. Luotan siihen, että mies ei käy vieraissa, mutta en voi olla tietenkään varma etteikö hän joskus voisi rakastua johonkin toiseen. Luotan siihen, että jos näin käy, mies on siitä rehellinen.
Luottamus ei avoimessa suhteessa eroa tuosta, muuta kuin sen osalta että ei ole odotuksia sen suhteen onko muita vai ei. Luottamus ihan jokaisessa parisuhteessa on sopimuskysymys kuten sekin mistä asioista on etukäteen sovittava. Omassa suhteessa niitä asioita ei ole kovin paljon joista pitää sopia etukäteen. Ehkä se jopa tuntuisi kontrolloinnilta jos niitä olisi enemmän.
Mitä tulee arvoihin niin yhtä lailla ne avoimessa suhteessa täytyy olla ainakin saman suuntaiset. Toisaalta koen itse että tärkeämpää on se että hyväksyt toisen ja hänen arvonsa. Se taas voisi olla vaikeaa suhteessa jossa arvot on keskenään ristiriitaisia.
Seksuaalisuus näyttää usein tukahtuvan. Ai, niin kypsä ihminenhän ei ole viettiensä vietävissä ja pystyy sen hallitsemaan ja elämässä on niiiin paljon tärkeämpiäkin asioita.