Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (27486)
Kaivattuni käy varmaan siinä toisessa ketjussa. Ei se kyllä mitään Käärijää fanita. Toivottavasti ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö ottaa ja kuunnella ekaa kertaa tuo kappale, kun tänne linkattu?
Ei kannata avata mitään linkkejä!
Ok, en siis kuuntele vieläkään. Sanat olen lukenut ja keskusteluja niistä kuunnellut, mutta itse laulu on kuulematta.
Kun sun pehmeät huulet koskettaa mun huulia, siitä alkaa taivas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä herra luuraa? En havainnut. Eräs rouva kaipaa.
Olen erästä neitiä käyttämässä asioilla.
Missä päin maapalloa?
Vierailija kirjoitti:
Kun sun pehmeät huulet koskettaa mun huulia, siitä alkaa taivas.
Näin kun oliskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Kauanko sitten?
Toissailtana. Kahdentoista maissa.
Hauska miten samanlaisia juttuja. Otin kädestä kiinni tuolla tavalla ajattelematta, mutta tuntui siltä, että ajatteli vain "no pidä nyt kiinni, jos se tekee sut iloiseksi". Sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Kaivattuni käy varmaan siinä toisessa ketjussa. Ei se kyllä mitään Käärijää fanita. Toivottavasti ei.
Käärijän ainoo huono puoli on, ettei oo turkulainen. 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Kauanko sitten?
Toissailtana. Kahdentoista maissa.
Hauska miten samanlaisia juttuja. Otin kädestä kiinni tuolla tavalla ajattelematta, mutta tuntui siltä, että ajatteli vain "no pidä nyt kiinni, jos se tekee sut iloiseksi". Sivusta.
Mulla on kanssa ollut tuommoinen juttu joskus. Kyllä sekin tykkäsi, muttei päättänyt ajoissa. Löytyi aviomies seuraavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Huomasiks edes?
Minä ketään huomaa. Ja koska mulla on erittäin huono näkö. Se on siinä -6 paikkeilla enkä käytä laseja. 😅
Äh, taas seksiuni kaivatusta päikkäreillä. Meni vuosia, etten nähnyt sellaisia kenestäkään ja tänä keväänä taas on tuntunut, että en muunlaisia unia näekään. Mitä toivottomampi tilanne, sitä pervompia unia hänestä näen. Mieli on kummallinen, eikä omalta itseltään saa unessakaan rauhaa. Ylednsä on vielä niin, että uniin liittyy jokin kolmas osapuoli. Tällä kertaa oli kyse juhannuksenvietosta. En ole koskaan edes tavannut häntä kesällä. Ehkä pitäis perehtyä niihin tekniikoihin, joilla pyritään siihen, että voisi ohjata unessa tapahtumia haluamaansa suuntaan. Olen kyllä skeptinen sellaisen onnistumista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuvittele yhteiselämä kaivattusi kanssa. Millaista se olisi?
Elämänlaatu paranisi, koska pääsisin eroon kännykkäriippuvuudesta. Uniongelmat myös katoaisi, kun menimme sänkyyn ajoissa.
Mutta malttaisitteko todella nukkua?
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup: Kuvittele yhteiselämä kaivattusi kanssa. Millaista se olisi?
Elämänlaatu paranisi, koska pääsisin eroon kännykkäriippuvuudesta. Uniongelmat myös katoaisi, kun menimme sänkyyn ajoissa.
Mutta malttaisitteko todella nukkua?
Kyllä.
Ei. Sivusta n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup
Viimeksi kun näimme, minä__________
annoin hänelle pusun lähtiessäni kotiin.
Vierailija kirjoitti:
ei-kukaan, tulee uusia, päästät vaan irti.
Mutta siis, näin itsekin sanoisin ystävälle, joka olisi samassa tilanteessa.
Lähinnä tämä kirjoittelu täällä on sitä kun kaipuu ja ikävä vaatii päästä elämöimään. Oli aika kun olimme yhteyksissä miltei joka päivä. Niin tärkeä toinen oli ja on. Pudotus on siis huima ja suoraan sanottuna emotionaalisesti brutaali. Olosuhteiden sietämättömyydestä johtuneet katkokset aiemmin ja tämä täysin kontaktiton nykytilanne johtuu omalta puoleltani vain siitä että ei vaan kykene jatkamaan vanhaan tapaan, vaikka kärsinkin sen puutteesta. Venyin ja pinnistelin limbossa lähestulkoon katki. Ei että tämä oikeastaan sen helpompaa olisi, mutta ainakaan ei tarvitse ahdistua epätietoisuudesta, epävarmuudesta ja siitä tuleeko pelkäämäni hetki eli pakkoluovutus vai ei. Se tapahtui. Ainakaan ei siis tarvitse pohtia ja pelätä sitä enää. Tänne kirjoittelu on siis pieni korvike, vain auttava kainalosauva, mutta jonkinlainen pehmennin kuitenkin. En kestäisi olla hiljaa. En kestäisi jos en voisi edes jotenkin "puhua" hänelle.
Elämöinnin sivulla hissukseen sitten tekee surutyötä ja päästää irti, miten kuten vastentahtoisesti, sillä tavoin kuin se nyt on mahdollista näissä sisuksiin kaiverretuissa keisseissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Kauanko sitten?
Toissailtana. Kahdentoista maissa.
Hauska miten samanlaisia juttuja. Otin kädestä kiinni tuolla tavalla ajattelematta, mutta tuntui siltä, että ajatteli vain "no pidä nyt kiinni, jos se tekee sut iloiseksi". Sivusta.
Mulla on kanssa ollut tuommoinen juttu joskus. Kyllä sekin tykkäsi, muttei päättänyt ajoissa. Löytyi aviomies seuraavaksi.
Niin. Se päättäminen on joillekin vaikeeta. Sivusta taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gallup
Viimeksi kun näimme, minä__________
ajattelin, että katsotaanpa nyt varastoon, koska tuskin tämän jälkeen enää nähdään.
Otinkin, ja se oli niin kuin five of pentacles.