ei-kukaan

3.6. 2023 "En tiedä tiedätkö, että vaikka koen ikävää ja suren tai olen vihainen ja pettynyt, eivät ne ole koskaan kutsu ja pyyntö tehdä itseäsi vastaan."

Jatko edelliseen. Kärsin näistä yksipuolihkoista tunteista liikaa ja myös siitä että vaikka olin varmaankin arvokas ja hänellä jonkinlaisia lämpimiä tunteita oli, ne eivät sitten kuitenkaan olleet riittävästi siihen että kumpikin olisimme eronneet ja antaneet mahdollisuuden kuten puhe oli (mieltään saa aina muuttaa, mutta vuosien tietoinen harhaanjohdattaminen ja tunteilla leikkiminen taas ei ole ok). En yksinkertaisesti pystyisi enää ylläpitämään ihmissuhdetta noin epäsuhtaisista (pystyä olemaan puhdas ystävä) lähtökohdista uupumatta ja mielenterveyden kärsimättä.

Ei-platonisin tuntein on hirveän kivuliasta katsoa rakastamansa ihmisen parisuhde-elämää sivusta ja samalla olla hänen kanssaan kuitenkin tiiviissä yhteydessä emotionaalisesti, vaikka toivookin enemmän kuin mitään että toinen olisi mahdollisimman onnellinen ja tuntisi itsensä kohdatuksi ja rakastetuksi elämässään ja valitsemassaan parisuhteessa. Sekä tuntisi itsekin intoa, rakkautta ja intohimoa valitsemassaan parisuhteessa. Tuo epäsuhta sekä omat halujen ja toiveiden jatkuvasti leimahduspisteessä olevat kekäleet ovat vain yksinkertaisesti liian raskaita yrittää kantaa. Joutuisin tukahduttamaan itseäni tekemisissä ollessa ad infinitum. Ei sillä, niin tämä no-contactkin on raskas. Äärettömän raskas ja täynnä surua. Sorrow ja grief kuvaavat hyvin.

Pikkutyypin ilmaantuminen sinetöi asian; oli aikani todellakin vetäytyä pois ja sivuun odottamasta yhtään mitään.

Mahdolliset mielikuvitusrikkaat palstaharhailijat: jos et ole sukupuoleltasi mies ja tullut parin vuoden sisällä isäksi, en ole kaipaamasi. Ei siis surkuttelua viesteistäni<3

Vierailija kirjoitti:

ei-kukaan kirjoitti:

Olisipa tänään ollut ihanaa kerätä kirkkaan oransseja kehäkukkia natiaiselle ihmeteltäväksi.

Hyvää yötä tärkeät ja lämpimänsävyistä viikonloppua🧡 Lepääthän sä tarpeeksi? Pidäthän itsestäsi huolta?

Mä oon tulkinnut 'Idun', josta kirjoitat, ajatukseksi menetetystä mahdollisuudesta yhteiseen lapseen.

Omalla laillaan kaunis ajatus on tämäkin. Sinun kommenttisi alla oleva oli kuitenkin oikeassa.

En juuri sure niitä potentiaalisia, joita ehkä olisin voinut saada sillä en ole vieläkään tullut minkäänlaiseen päätökseen tahtoisinko äidiksi. Jos sellainen ikinä tapahtuisi, niin sen tulisi olla vakaassa rakkaussuhteessa. Siinä mielessä kaivattu (tai joku muu johon samanlaista yhteyttä voisi kokea, niin oudolta ja jopa hylkimistä aiheuttavalta ajatukselta kuin se nyt kuulostaakin) on premissi sille. Ihana ajatushan se olisi ollut mikäli sellainen olisi ajan kanssa katsottu niin toiveiden kuin resurssien puolesta halutuksi ja mahdolliseksi. Kaivattu jos joku. Samoin kuin vihille meno. Kaivattu jos joku. Noihin kahteen asiaan tarvitaan sen tason syvyys, rakkaus ja yhteyden väkevyys. Jälkikasvu tai naimisiinmeno eivät ole mun kirjoissa laisinkaan välttämättömiä hyvälle, syvälle ja intohimoiselle suhteelle/elämälle, mutta syvyys, rakkaus, yhteys ja intohimoinen suhtautuminen taas ovat välttämättömyys vihkiytymiselle ja erityisesti tuodessa uutta elämää maailmaan.

Mutta, alas, hän ei tunne minua kohtaan mitään tuollaista noin erityistä. Tällä haavaa kun kysymys äitiydestä on aivan yhtä avoin päättämätön kuin aina, kaipaan heitä jotka ovat jo olemassa. Kaipaan saada tuntea heidät ja että he voisivat olla elämässäni. Kaivattua ja hänen minulle yllätyksenä tullutta lastaan. Se ei kuitenkaan ole yksipuolihkojen tunteideni takia mahdollista. Hän, tietenkin, minun sijastani valitsi pysyä parisuhteessaan oletettavasti jo silloin kun natiainen on ollut vasta ajatus. Tai ehkä jo sinä päivänä kun sanoi 'tahdon'. Minut tämä informaatio vain valitettavasti saavutti hyvin myöhään ja ristiriitaisin puhein. Sinisilmäisenä uskoin kaiken. Vielä sen viimeisimmänkin että ei ole lasta tulossa ja on lähdössä. No juu😅 Eli tosiaan se klassinen tapaus, se klassinen tapaus. Ja se klassinen tööhö tyttö, joka uskoo vempulamiestä joka ei itsekään ihan tiedä mitä haluaa.

Olisipa tänään ollut ihanaa kerätä kirkkaan oransseja kehäkukkia natiaiselle ihmeteltäväksi.

Hyvää yötä tärkeät ja lämpimänsävyistä viikonloppua🧡 Lepääthän sä tarpeeksi? Pidäthän itsestäsi huolta?

Sinun oma tahtosi ja unelmasi, se että yrittäisit toteuttaa sisintäsi, unelmiasi ja että arvostaisit autonomiaasi ja oman sielusi pyyntöjä on ihana ja niin niin tärkeä asia minulle. Sisimmässäni tuntuu ilo, palo ja keveys kun ajattelen sinua olemassa oma tosi itsesi. Eikä sinun tosi itsesi valehtele, hämmennä ja tahallaan satuta. Teet niin, koska pelkäät olla tosi itsesi ja näyttää sitä muille. Aidon sinun päätöksistä en voi ikinä olla vihainen ja pettynyt, koska sehän juuri on mitä sinulle niin kovasti toivon tässä elämässä - vapautta. Henkisen vapauden keveyttä ja onnea. Vapautta olla 100% sinä. Se on se sama vapaus, jota itsekin kaipaan ja jota tarvitsen, jotten hitaasti näivety olemattomiin.

Hyvää yötä<3