Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!
Kommentit (27486)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Hetken mietin, että oliko tuossa jotain, mutta järkeilin sitten, että ei.
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Kauanko sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Hetken mietin, että oliko tuossa jotain, mutta järkeilin sitten, että ei.
Tapahtui perjantaina. Olen noista väleistä hälle viestinyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.
Kauanko sitten?
Toissailtana. Kahdentoista maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin väsymys menee ohi? Kohta vuosi kulunut.
Olen välillä miettinyt, voiko väsymys tai jopa uupumus johtua siitä, ettei virtaa elämänvirrassa vapaasti vaan käyttää tiedostamattaan paljon energiaa luonnollisen virran vastustamiseen. Tämähän voi liittyä muihinkin asioihin kuin ihmissuhteisiin
Otin tästä kuvakaappauksen ja jään pohtimaan.
Sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin väsymys menee ohi? Kohta vuosi kulunut.
Olen välillä miettinyt, voiko väsymys tai jopa uupumus johtua siitä, ettei virtaa elämänvirrassa vapaasti vaan käyttää tiedostamattaan paljon energiaa luonnollisen virran vastustamiseen. Tämähän voi liittyä muihinkin asioihin kuin ihmissuhteisiin
Otin tästä kuvakaappauksen ja jään pohtimaan.
Sivusta
Kiitos ilmoituksesta. Tulostin sen ja lähetin faksilla sihteerilleni Sveitsiin, hän tallettaa sen pankin lokeroon. Mietin miksi ihmeessä tein niin.
Vierailija kirjoitti:
ei-kukaan, tulee uusia, päästät vaan irti.
Kelle tulee, kelle ei😅 Varsinkaan monikossa:D
Ihastun isommin, saati nyt rakastun, hyvin hyvin harvoin. Ja kuten näkyy, kun kolahtaa, niin takiainen on alituiseen monistuvaa sorttia ja vahvaa, heleää kuin omenankukat, tummaa kuin tappura, varmaa kuin niiden vesien johtuminen painanteisiin. Se on kaikki tai ei mitään, lopulta. Etteikö silti vielä jonain päivänä voisi tulla joku muu. Olen elänyt päälle 30 vuotta ja ajattelin katsella huudeja vielä mieluiten 60. Tiedän kuitenkin kokemuksesta etten löydä elämänhavainnointikumppania pakasta vetämällä, edes parista tai ehkä kymmenestäkään. Varsinkaan kun on oppinut tuntemaan itseään, on ymmärtänyt mitä kaikkea sujuva suhde vaatii ja miten omaehtoisia pysyvät tunteet ovat pölähtäessään tutkimattomasta olevaksi.
Mun kanssa suhteessa oleminen vaatii myös toiselta enemmän kuin ehkä keskimäärin tai jos ei enemmän, niin hänen kommervenkkiensä tulisi olla samankaltaisia tai molemmin puolin jotenkin sopivat omieni kanssa. Eikä sellaisia ihmisiä vaan ole niin paljon, jos verrataan siihen mitä ihmiset yleensä tarvitsevat sekä kaipaavat ja haluavat kumppanilta. Kaivatussani on ollut aina se mainio puoli, että hän on ollut eräänlainen miesversio minusta. Ei suora kopio, ei. Monin oleellisin tavoin ymmärrämme toisiamme ja kaipaamme elämältä samoja asioita. Olen aika varma siitä etteivät rajoitteeni, luonteenpiirteeni ja eriskummallisuuteni olisi hänelle samanlainen ongelma kuin vain jollekin erityyppiselle introvertillekin voisi olla. Olemme kumpikin tottuneet olemaan vähän tämmöisiä, jonkinlaisia melankolisia klovnikaloja tasaisen iloisesti sirkuttavissa varpusparvissa. Kyllä me osataan hämätä hetki, mutta läheisissä ihmissuhteissa ei enää jaksaisi. Tahtoisi vaan olla kuin on ja tulla ymmärretyksi ja hyväksytyksi ilman, että sitä täytyy erikseen pyytää tai itseään selitellä ja puolustella.
Mutta no, ei elämästä ikinä tiedä. Maailman käsiin olen tämän nyt laittanut. Ei tosiaan voi tai kannata juntata määräänsä enempää. Tulee jos tulee ja jos ei, niin ei - sitten tulee jotain muuta. Haluan palavasti, mutta pakko se on sitten vaan hyväksyä jos oma polku on toisenlainen kuin toivoisi. Siltä se nyt ainakin kovasti vaikuttaa. Ei sen kanssa auta kuin elää.
Mutta nämä on näitä. Näitä joita, jos on onnekas, kohtaa kerran, kaksi tai huhhuh kolme elämässään. Monilla taitaa sitten mummuna ja vaarina olla sellainen povitaskua vasten, tavalla tai toisella, halusimme tai emme. Niitä ihmisiä, paikkoja, eläimiä, asioita tai hetkiä, jotka vain sinnikkäästi elävät ja loistavat kankaan alla. Sieluyhteyksiä tai -kosketuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pullanmuruja taas ripoteltu pisin ja poikin. Vain sinä puutut. Etippä reitti mun luo. Neloseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos se oliki sun veli tai jotain? Mitä jos oon lukenu sua ihan väärin? Mitä jos sä pukeuduit sillä kerralla niin just mua varten? Mitä jos mä satutin sua sulkeutumalla? Mitä jos en nää sua ja sun kauniita kasvoja enää ikinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö ottaa ja kuunnella ekaa kertaa tuo kappale, kun tänne linkattu?
Kaivataan ihania ihmisiä! Löytöpalkkio luvassa. 🌑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö ottaa ja kuunnella ekaa kertaa tuo kappale, kun tänne linkattu?
Kandee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäskö ottaa ja kuunnella ekaa kertaa tuo kappale, kun tänne linkattu?
Ei kannata avata mitään linkkejä!
Laitoin ne murulle, joka viihtys tanssilattialla. Sill'aikaa plokkasin laseja pöydistä. Pääsin kyll itekin lattialle myöhemmin.
Ketju on lukittu.
Olen erästä neitiä käyttämässä asioilla.