Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle!

Onko meidänkin näkemiset nyt nähty vai näenkö sinua vielä? 🐦

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jään kaipaamaan sitä vetovoimaa meidän välillä. En ole sellaista vielä koskaan tuntenut kenenkään kanssa. Harmi, että sitä ei voi päättää kenen kanssa sitä on...

Miksi jäät kaipaamaan? Lähdetkö pois?

Joo.

Olisit saanut, jos olisit ottanut.

Ei siltä vaikuttanut.

Miksei?

Minkähänlainen kesä tästä tulee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jään kaipaamaan sitä vetovoimaa meidän välillä. En ole sellaista vielä koskaan tuntenut kenenkään kanssa. Harmi, että sitä ei voi päättää kenen kanssa sitä on...

Miksi jäät kaipaamaan? Lähdetkö pois?

Joo.

Olisit saanut, jos olisit ottanut.

Ei siltä vaikuttanut.

Miksei?

Muutamista jutuista mitä keskusteltiin.

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlainen kesä tästä tulee

Neljäs etärakkauden kesä.

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlainen kesä tästä tulee

Todella huono 😅

Vierailija kirjoitti:

Minkähänlainen kesä tästä tulee

Epävakaa ja viileä. Sopii minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gallup

Viimeksi kun näimme, minä__________

ajattelin, että katsotaanpa nyt varastoon, koska tuskin tämän jälkeen enää nähdään.

Sama... Sama.

Kalamies

Vierailija kirjoitti:

Gallup

Viimeksi kun näimme, minä__________

...olin hölmö, enkä katsonut häntä, vaikka rakas oli siinä nenäni edessä.

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Kuvittele yhteiselämä kaivattusi kanssa. Millaista se olisi?

Rauhallista, päivät täynnä arkisia tapahtumia, ulkoilua. Paljon koskettelua, suukottelua. Nauttisimme yhdessä hyvästä ruoasta, yöt viettäisimme lähekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Tarttisin ihmisen joka sanois et huolehdi itsestäsi. Säännöllisesti. Ei tätä välttämättä ulkoapäin huomaa.

Mä olisin huolehtinut tästä ja vähän kaikesta muustakin.

Vierailija kirjoitti:

Huomasitko edes, kun silitin sua olkapäästä? Se tuli jostain selkäytimestä enkä ehtinyt ajatella... etkä sinäkään pelästynyt. Se oli sitä mutkattomuutta ja välittömyyttä, mitä toivon.

Huomasin. Tuntui hyvältä, ja toivoin ettet lopettaisi. Sun käsissä on parantavaa voimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gallup

Viimeksi kun näimme, minä__________

...olin hölmö, enkä katsonut häntä, vaikka rakas oli siinä nenäni edessä.

Olisinpa hän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jään kaipaamaan sitä vetovoimaa meidän välillä. En ole sellaista vielä koskaan tuntenut kenenkään kanssa. Harmi, että sitä ei voi päättää kenen kanssa sitä on...

Se on kyllä eräs niistä asioista joita eritoten elämässä voi päättää. Tietysti yhteinen tahto tarvitaan, mutta helpompi kahden kauppa on kuin vaikkapa demokraattinen päätöksenteko yhteisössä, kun on monta inttessiosapuolta sähläämässä.

Ei sellaista vetovoimaa pysty päättämään tai en minä ainakaan.

Paljon enemmän valtaa on siihen, kenen kanssa on, kuin tähän vetovoimaan. Jos vetovoimaa ei ole, ei ole mitään tehtävissä, jos taas on, niin sitä voi olla aika vaikea sammuttaa tai kieltää. 

Vierailija kirjoitti:

Gallup: Kuvittele yhteiselämä kaivattusi kanssa. Millaista se olisi?

Lähtökohta olisi se, että hän tekee paljon töitä. Yhteistä aikaa ei olisi paljon, mutta varmaan urheilisimme yhdessä, olisi paljon hellyyttä ja lähellä olemista, toivottavasti hyviä keskusteluja ja sopuisaa eloa.

ei-kukaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei-kukaan, tulee uusia, päästät vaan irti.

Mutta siis, näin itsekin sanoisin ystävälle, joka olisi samassa tilanteessa.

Lähinnä tämä kirjoittelu täällä on sitä kun kaipuu ja ikävä vaatii päästä elämöimään. Oli aika kun olimme yhteyksissä miltei joka päivä. Niin tärkeä toinen oli ja on. Pudotus on siis huima ja suoraan sanottuna emotionaalisesti brutaali. Olosuhteiden sietämättömyydestä johtuneet katkokset aiemmin ja tämä täysin kontaktiton nykytilanne johtuu omalta puoleltani vain siitä että ei vaan kykene jatkamaan vanhaan tapaan, vaikka kärsinkin sen puutteesta. Venyin ja pinnistelin limbossa lähestulkoon katki. Ei että tämä oikeastaan sen helpompaa olisi, mutta ainakaan ei tarvitse ahdistua epätietoisuudesta, epävarmuudesta ja siitä tuleeko pelkäämäni hetki eli pakkoluovutus vai ei. Se tapahtui. Ainakaan ei siis tarvitse pohtia ja pelätä sitä enää. Tänne kirjoittelu on siis pieni korvike, vain auttava kainalosauva, mutta jonkinlainen pehmennin kuitenkin. En kestäisi olla hiljaa. En kestäisi jos en voisi edes jotenkin "puhua" hänelle.

Elämöinnin sivulla hissukseen sitten tekee surutyötä ja päästää irti, miten kuten vastentahtoisesti, sillä tavoin kuin se nyt on mahdollista näissä sisuksiin kaiverretuissa keisseissä.

Kirjoitat hyvin ja monet ajatuksistasi ovat kauniita. Harmi, ettet ole rehellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gallup

Viimeksi kun näimme, minä__________

...olin hölmö, enkä katsonut häntä, vaikka rakas oli siinä nenäni edessä.

Olisinpa hän.

Ehkä oletkin? Ketä kaipaat?

Vierailija kirjoitti:

Eniten loukkasi se, että annoit ymmärtää, annoit todella, tiedät sen itsekin, mutta sitten sitä ei yhtäkkiä ollutkaan, kun yritin asioista puhua suoraan. Ei ollutkaan mitään. Saman teit täällä. Täysin piittaamatta mun sydämestä. Nöyryytit ja sait näyttämään hyvin typerältä. Mun järkeen ei vaan mahdu, että kaikista maailman ihmisistä sä teit mulle sellaista, vaikka tunteet olis kaverillisia. Siitä on tosi, tosi vaikee päästä yli, varsinkin kun käyttäydyt miten käyttäydyt. Oon alkanut miettiä, ansaitsenko parempaa kohtelua kuitenkin.

Sinä ansaitset paljon parempaa kohtelua.

Niitä ihmisiä on, jotka ovat valmiita salaamaan totuuden, vaikka joku muu kärsisi.

Sivusta

Rivari, farkku, ja labbis? 😉

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä jään kaipaamaan sitä vetovoimaa meidän välillä. En ole sellaista vielä koskaan tuntenut kenenkään kanssa. Harmi, että sitä ei voi päättää kenen kanssa sitä on...

Se on kyllä eräs niistä asioista joita eritoten elämässä voi päättää. Tietysti yhteinen tahto tarvitaan, mutta helpompi kahden kauppa on kuin vaikkapa demokraattinen päätöksenteko yhteisössä, kun on monta inttessiosapuolta sähläämässä.

Ei sellaista vetovoimaa pysty päättämään tai en minä ainakaan.

Paljon enemmän valtaa on siihen, kenen kanssa on, kuin tähän vetovoimaan. Jos vetovoimaa ei ole, ei ole mitään tehtävissä, jos taas on, niin sitä voi olla aika vaikea sammuttaa tai kieltää. 

Siksi onkin hyvä olla sen vetovoimaisen kanssa liki.