Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tarkkaan millainen anoppi on ennenkuin teette lapsia. On tosi raskasta hoitaa vauvaa ja olla kiusaamisen kohde silloin.

Anoppi ei saa mitään seuraamuksia eli viranomaiset ei puutu. Anopin kanssa kilpailu kumpi ehtii antaa kiinteitä ruokia ennempää ja jos et halua antaa esim. karkkia niin anoppi antaa, ei auta vaikka kieltäisit. Jos masennut niin lapsi huostaanotetaan.

Hei, hirviöanoppeja (tai -vanhempia) ei oikeasti ole pakko sietää! Jos toinen tuo voittopuolisesti negatiivista sinun elämääsi tai ei kunnioita sinua yhtään, niin ei sellaista ihmistä tarvitse omassa elämässä pitää, ei vaikka olisi anoppi. Minä tein raskaan mutta oikean päätöksen katkaista välit omiin vanhempiini, kun se "osallistuminen" oli tosiaan suurimmaksi osaksi pelkkää kiusaamista eikä mikään puhuminen auttanut.

Minulla tämän tajuaminen vaati loppuunpalamisen, jonka jälkeen oli vain pakko todeta, että näin ei voi jatkua tai lapsellani ei kohta ole äitiä. Ei kukaan kestä jatkuvaa kiusaamista loputtomasti. Toki näillä tämän tyyppisillä ihmisillä usein alkaa sitten itkuvirret, miten ilman syytä on julmasti hylätty eikä anneta nähdä lastenlasta, mutta niistä kannattaa välittää ihan yhtä vähän kuin he itse ovat sinun hyvinvoinnistasi välittäneet. Lapsenlapsi ei ole syy kiusata lapsen äitiä ja vielä vähemmän se on syy siihen, ettei lapsen äiti saisi kiusaamiseen puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen tietoihin jää yhtään mitään. Te väärän tiedon levittäjät sen pelon aiheutatte.

Lasu-ilmoitus tulee lapsen tietoihin. Eikä poistu sieltä koskaan.

Lasu tiedot näkyvät vain lasussa. Ne eivät näy terveydenhuollossa, koulussa, päiväkodeissa. Ei edes aikuissosiaalityö näe lasukirjauksia. 

Mutta lapsi voi pyytää ne myöhemmin itselleen luettavaksi ja sinne kirjoitetaan asiat yhtään miettimättä sitä tai äidin yksityisyyttä. Jos äiti huolehtii lapsesta kuitenkin hyvin ja lapsi ei oirehdi mitenkään eikä edes näe äidin uupumusta niin turhaa surua aiheuttaa sellaisten lukeminen myöhemmin.

Äidin tietoja ei saa, vain omansa. Ei lapsen tiedoissa ole mitään äiti sitä ja äiti tätä.

Miksi pitää oikeasti levitellä tätä paskaa? Sit ollaan muka niin huolissaan että *kauheeta kun ei sit uskalla kertoa*? No ei kai kun te pelottelette disinformaatiollanne.

Kyllä siellä lapsen tiedoissa voi olla äidinkin tietoja, kuten myös muiden perheenjäsenten ja sukulaisten tietoja, jopa terveystietoja. Siellä voi olla väitteitä äidin masennuksesta, väitetystä päihteiden käytöstä, väsymyksestä, huonoista elämäntavoista, habituksesta jne. SALASSA PIDETTÄVISTÄ ASIOISTA VÄITTEITÄ, joista ei ole mitään todistetta. Kuulopuheita, huhuja, havaintoja, tulkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä mikä haloo siitä nousisi, jos terapeutti EI tekisi ilmoitusta ja lapselle tapahtuisi jotain. Kyllä se syyttävä sormi osoittaisi sitä tahoa, joka asiasta on ollut tietoinen, mutta ei ole tehnyt sille mitään. Mieluummin tuhat ilmoitusta liikaa kuin yksi liian vähän.

Samanlaisella logiikalla kaikenlaiset ihmispaskat perustelee kaikenlaista, jopa kansanmurhia.

No nyt on kyllä vedetty mutkat suoraksi :D Vertasitko juuri lastensuojeluilmoitusta kansanmurh aan??

Vertailin logiikkaa.

"Fallisten vihannesten ostaminen kiellettävä naisilta, koska yksikin X olisi liikaa!"

"Meidän oli pakko tuhota heidät, koska he uhkasivat yhteiskuntamme perusrakenteita, yksikin perusrakenteiden nakertaja olisi liikaa!"

Tajuatko? Noin lapsellisella logiikalla voi perustella käytännössä mitä tahansa, ja niin on tehtykin.

Olet vaan ihan hakoteillä. Itsekin terapeuttina toimisin noin ihan vaan turvatakseni oman selustani.

Eli aiheuttaisit toisen elämään haittaa, ettei vaan ole pientäkään riskiä että sinun omaan elämääsi tulisi mitään haittaa.

Lasut ja muut viranomaiset pitäisi lakkauttaa kokonaan ja laittaa kaikki heidät pakkotyöleirille korvaamaan vahingot, koska yksikin väärä ja kokonaisuutta katsoen haitallinen päätös jonka viranomainen tekee, on liikaa.

No ei. Lastensuojelu oli silloin hyvin, kun ilmoituksia tehtiin, kun epäiltiin, että vanhemmat kaltoinkohtelevat lapsiaan. Tähän pitäisi päästä. Eikä niin, että ilmoitus tehdään ikään kuin automaationa kun äiti on masentunut tai päiväkodissa/koulussa ei pärjätä lapsen kanssa tmv.

Näitä vanhempia on olemassa, joihin lastensuojelun tulee puuttua. Vaikka nykyään ilmoituksia tehdään myös turhaan, niin se ei tarkoita etteikö olisi olemassa myös erittäin häiriintyneitä vanhempia, jotka aiheuttavat huomattavaa kärsimystä lapsilleen. On vanhempia, jotka ihan itse ovat aiheuttaneet sen, että oma lapsi ei mene kouluun. On vanhempia, jotka haukkuvat lapsiaan päivittäin. On vanhempia, jotka kohdistavat rajua fyysistä väkivaltaa lapsiinsa. On vanhempia, jotka keksivät sairauksia lapsilleen ja siihen liittyen on myös vanhempia, jotka väittävät että lapsellaan jokin neuropsykiatrinen häiriö peitelläkseen kaltoinkohteluaan/omaa häiriintynyttä vuorovaikutusta (sitten itkevät kun yksikään ammattilainen/opettaja/erikoislääkäri ei samaa näe). Olen itse erityislapsen äiti ja kyllä näitä ihan todella on vertaisryhmissä olemassa, joiden jutuista näkee kilometrien päähän omat psyykkiset ongelmat ja sen, että lastensuojelu on oikeassa osoitteessa. Samoin kuin niitä, joissa koulu tekee ilmoituksia vain nostaakseen kädet pystyyn lapsen asioissa.

On olemassa myös väärin sijoitettuja/huostaanotettuja lapsia ja turhia ilmoituksia. Pointti on, että missään nimessä emme voi lastensuojelusta instituutiona luopua. Se vain pitää saada kohdistettua oikeisiin tapauksiin ja ne ei-oikeat saada oikean avun piiriin. Osa tästä toteutuisi jo erikoissairaanhoitoon ja kouluihin panostamalla itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tarkkaan millainen anoppi on ennenkuin teette lapsia. On tosi raskasta hoitaa vauvaa ja olla kiusaamisen kohde silloin.

Anoppi ei saa mitään seuraamuksia eli viranomaiset ei puutu. Anopin kanssa kilpailu kumpi ehtii antaa kiinteitä ruokia ennempää ja jos et halua antaa esim. karkkia niin anoppi antaa, ei auta vaikka kieltäisit. Jos masennut niin lapsi huostaanotetaan.

Hei, hirviöanoppeja (tai -vanhempia) ei oikeasti ole pakko sietää! Jos toinen tuo voittopuolisesti negatiivista sinun elämääsi tai ei kunnioita sinua yhtään, niin ei sellaista ihmistä tarvitse omassa elämässä pitää, ei vaikka olisi anoppi. Minä tein raskaan mutta oikean päätöksen katkaista välit omiin vanhempiini, kun se "osallistuminen" oli tosiaan suurimmaksi osaksi pelkkää kiusaamista eikä mikään puhuminen auttanut.

Minulla tämän tajuaminen vaati loppuunpalamisen, jonka jälkeen oli vain pakko todeta, että näin ei voi jatkua tai lapsellani ei kohta ole äitiä. Ei kukaan kestä jatkuvaa kiusaamista loputtomasti. Toki näillä tämän tyyppisillä ihmisillä usein alkaa sitten itkuvirret, miten ilman syytä on julmasti hylätty eikä anneta nähdä lastenlasta, mutta niistä kannattaa välittää ihan yhtä vähän kuin he itse ovat sinun hyvinvoinnistasi välittäneet. Lapsenlapsi ei ole syy kiusata lapsen äitiä ja vielä vähemmän se on syy siihen, ettei lapsen äiti saisi kiusaamiseen puuttua.

Jos mies haluaa, että anopin luoda käydään niin siellä käydään. Meillä mies ja anoppi suuttui jopa siitä, kun tarhasta tuli noro-virus eikä päästy tekemään joka viikonloppuista kyläilyä, parin päivän päästä sitten mentiin anopin mökille mihin ei tule vettä ja miehen isä sai noro-viruksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin allekirjoittaa tämän otsikon väitteen. Itse tiedostan että mulla on mahdollinen alkoholiongelma tulossa. Ei vielä, mutta hyvä kun olen edes kerran viikossa selvänä yhden päivän/illan. Kerran viikossa vedän kunnolla ja muuten vaan pari juomaa. Olen kuitenkin pienen lapsen äiti joten en uskalla hakea apua tähän.

Pidän kulissia yllä ja väitän ettei muut (kuin oma mieheni) ole huomannut tätä. Mm töissäkin olen saanut kehuja kun työtehoni on parantunut, lapseni ei vielä (onneksi) ole tajunnut tätä tai ainakaan kärsinyt tästä. Pelkään vain että mun tilanne pahenee eikä jatkuva tissuttelu tee hyvää mun terveydelle. Uskoisin että olisin vielä "lievä" tapaus ja en tarvitsisi paljoa apua, mutta lapsen takia en uskalla pyytää sitä.

Mitäs apua sä kuvittelet lasulta saavasi?

Ne "tarjoo" sulle vaan lapsen paiskaamista lasun oikeinkasvatusvankilaan ja sulle käytännössä tuomiovallan ulkopuolella annettua, ajaltaan määrittelemätöntä rangaistusta sun elämäsi ja valintojesi ruotimisen muodossa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tää kestää vuosikausia, yleensä siihen asti kunnes tenava on täysi-ikäinen ja ei enää voi laillisesti tätä pitää siellä lasun vankilassa, vaan pitää hommata tilalle uusi kultamuna.

Lasua en halua, sillä enemmänkin mun ongelma on minussa, mm olen töissä loppuu palamisen alla ja koen että saan juomisells edes hetken hengähdystauon kaikesta. Mutta lapseni hoidan hyvin ja aina on joku aikuinen selvänä lasta varten jos itse olen jotain juonut. Eli koko lasun ei tähän ongelmaan pitäisi edes puuttua, varsinkaan nyt kun mun ongelma ei ole vielä paha vaan vasta alkava.

Se ongelma pahenee, usko vaan. Tämä kuulostaa ihan minulta muutama vuosi sitten. Jonkin aikaa saa pyöritettyä kaikkea ja hetken aikaa saattaa aidosti tuntua siltä, että alkoholismin kanssa pärjää, mutta lopulta aina alkoholismi voittaa ja ihminen häviää.

Tämän takia haluaisin hakea apua. Ongelma on ollut nyt vasta pari kuukautta, mutta sitten tajusin että ei tämä näin voi jatkua. Olen yrittänyt itse skarpata, mutta veikkaan että jutteluapu auttaisi. Apua en kuitenkaan uskalla hakea. Jos olisin lapseton, olisin jo aikoja sitten hakenut jo apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsen tietoihin jää yhtään mitään. Te väärän tiedon levittäjät sen pelon aiheutatte.

Kuvittelitko, ettei lastensuojelu kirjaa asiakastietojärjestelmään? Kirjaaminen on lakisääteistä, ja jos järjestelmä on sellainen mitä asiakas pääsee katselemaan (Maisa, OmaKanta yms) lapsi pääsee katsomaan tietojaan omilla pankkitunnuksillaan. Joka tapauksessa asiakirjat saa haltuunsa viimeistään 18-vuotiaana, ja siellä näkyy lastensuojeilmoitukset vauvasta saakka.

Vain jos asiakkuus alkaa, se kirjataan lapsen tietoihin. Muut kirjataan eri järjestelmään. Lapsen tiedot eivät edes ole siellä ennen asiakkuutta.

Palvelutarpeenarviointi käyttää samaa järjestelmää kuin lasukin. Kaikki saapuneet ilmoitukset kirjautuvat sinne, nekin, joiden perusteella ei aloitettu asiakkuutta.

Aivan, eri kirjaiukset kuin asiakkuuskirjaukset. Eivät ole lapsen tiedoissa.

Koita nyt uskoa, että ne näkyy kaikki lapsen tiedoissa.

Vierailija kirjoitti:

Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.

Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.

Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.

Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.

Yli 1.5 miljardia vuodessa suorat kustannukset

Epäsuorat päälle niin puhutaan usea miljardin vuosikuluista.

Ja silti jotkut, varsinkin tähän lapsikauppaan sotkeutuneet tahot, että ei tässä millään voi olla kyse siitä käytännössä tulosvastuuttomasta rahasta, saati sen puoleen järjestelmän käytöstä tuomiovallan ulkopuolisena rangaistuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tarkkaan millainen anoppi on ennenkuin teette lapsia. On tosi raskasta hoitaa vauvaa ja olla kiusaamisen kohde silloin.

Anoppi ei saa mitään seuraamuksia eli viranomaiset ei puutu. Anopin kanssa kilpailu kumpi ehtii antaa kiinteitä ruokia ennempää ja jos et halua antaa esim. karkkia niin anoppi antaa, ei auta vaikka kieltäisit. Jos masennut niin lapsi huostaanotetaan.

Hei, hirviöanoppeja (tai -vanhempia) ei oikeasti ole pakko sietää! Jos toinen tuo voittopuolisesti negatiivista sinun elämääsi tai ei kunnioita sinua yhtään, niin ei sellaista ihmistä tarvitse omassa elämässä pitää, ei vaikka olisi anoppi. Minä tein raskaan mutta oikean päätöksen katkaista välit omiin vanhempiini, kun se "osallistuminen" oli tosiaan suurimmaksi osaksi pelkkää kiusaamista eikä mikään puhuminen auttanut.

Minulla tämän tajuaminen vaati loppuunpalamisen, jonka jälkeen oli vain pakko todeta, että näin ei voi jatkua tai lapsellani ei kohta ole äitiä. Ei kukaan kestä jatkuvaa kiusaamista loputtomasti. Toki näillä tämän tyyppisillä ihmisillä usein alkaa sitten itkuvirret, miten ilman syytä on julmasti hylätty eikä anneta nähdä lastenlasta, mutta niistä kannattaa välittää ihan yhtä vähän kuin he itse ovat sinun hyvinvoinnistasi välittäneet. Lapsenlapsi ei ole syy kiusata lapsen äitiä ja vielä vähemmän se on syy siihen, ettei lapsen äiti saisi kiusaamiseen puuttua.

Jos mies haluaa, että anopin luoda käydään niin siellä käydään. Meillä mies ja anoppi suuttui jopa siitä, kun tarhasta tuli noro-virus eikä päästy tekemään joka viikonloppuista kyläilyä, parin päivän päästä sitten mentiin anopin mökille mihin ei tule vettä ja miehen isä sai noro-viruksen.

Anopin täytyy nähdä joka viikonloppu lapsenlapsia vähintään 4 tuntia ja jos tarhasta tulee noro virus niin se on ilkeän miniän vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa tarkkaan millainen anoppi on ennenkuin teette lapsia. On tosi raskasta hoitaa vauvaa ja olla kiusaamisen kohde silloin.

Anoppi ei saa mitään seuraamuksia eli viranomaiset ei puutu. Anopin kanssa kilpailu kumpi ehtii antaa kiinteitä ruokia ennempää ja jos et halua antaa esim. karkkia niin anoppi antaa, ei auta vaikka kieltäisit. Jos masennut niin lapsi huostaanotetaan.

Hei, hirviöanoppeja (tai -vanhempia) ei oikeasti ole pakko sietää! Jos toinen tuo voittopuolisesti negatiivista sinun elämääsi tai ei kunnioita sinua yhtään, niin ei sellaista ihmistä tarvitse omassa elämässä pitää, ei vaikka olisi anoppi. Minä tein raskaan mutta oikean päätöksen katkaista välit omiin vanhempiini, kun se "osallistuminen" oli tosiaan suurimmaksi osaksi pelkkää kiusaamista eikä mikään puhuminen auttanut.

Minulla tämän tajuaminen vaati loppuunpalamisen, jonka jälkeen oli vain pakko todeta, että näin ei voi jatkua tai lapsellani ei kohta ole äitiä. Ei kukaan kestä jatkuvaa kiusaamista loputtomasti. Toki näillä tämän tyyppisillä ihmisillä usein alkaa sitten itkuvirret, miten ilman syytä on julmasti hylätty eikä anneta nähdä lastenlasta, mutta niistä kannattaa välittää ihan yhtä vähän kuin he itse ovat sinun hyvinvoinnistasi välittäneet. Lapsenlapsi ei ole syy kiusata lapsen äitiä ja vielä vähemmän se on syy siihen, ettei lapsen äiti saisi kiusaamiseen puuttua.

Jos mies haluaa, että anopin luoda käydään niin siellä käydään. Meillä mies ja anoppi suuttui jopa siitä, kun tarhasta tuli noro-virus eikä päästy tekemään joka viikonloppuista kyläilyä, parin päivän päästä sitten mentiin anopin mökille mihin ei tule vettä ja miehen isä sai noro-viruksen.

Kuulostaa tosi ikävältä, että mies on kiusaaja-anopin puolella enemmän kuin sinun. Pitäisiköhän hänen muuttaa takaisin äitinsä luokse, jos äiti menee vaimon edelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin allekirjoittaa tämän otsikon väitteen. Itse tiedostan että mulla on mahdollinen alkoholiongelma tulossa. Ei vielä, mutta hyvä kun olen edes kerran viikossa selvänä yhden päivän/illan. Kerran viikossa vedän kunnolla ja muuten vaan pari juomaa. Olen kuitenkin pienen lapsen äiti joten en uskalla hakea apua tähän.

Pidän kulissia yllä ja väitän ettei muut (kuin oma mieheni) ole huomannut tätä. Mm töissäkin olen saanut kehuja kun työtehoni on parantunut, lapseni ei vielä (onneksi) ole tajunnut tätä tai ainakaan kärsinyt tästä. Pelkään vain että mun tilanne pahenee eikä jatkuva tissuttelu tee hyvää mun terveydelle. Uskoisin että olisin vielä "lievä" tapaus ja en tarvitsisi paljoa apua, mutta lapsen takia en uskalla pyytää sitä.

Mitäs apua sä kuvittelet lasulta saavasi?

Ne "tarjoo" sulle vaan lapsen paiskaamista lasun oikeinkasvatusvankilaan ja sulle käytännössä tuomiovallan ulkopuolella annettua, ajaltaan määrittelemätöntä rangaistusta sun elämäsi ja valintojesi ruotimisen muodossa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tää kestää vuosikausia, yleensä siihen asti kunnes tenava on täysi-ikäinen ja ei enää voi laillisesti tätä pitää siellä lasun vankilassa, vaan pitää hommata tilalle uusi kultamuna.

Lasua en halua, sillä enemmänkin mun ongelma on minussa, mm olen töissä loppuu palamisen alla ja koen että saan juomisells edes hetken hengähdystauon kaikesta. Mutta lapseni hoidan hyvin ja aina on joku aikuinen selvänä lasta varten jos itse olen jotain juonut. Eli koko lasun ei tähän ongelmaan pitäisi edes puuttua, varsinkaan nyt kun mun ongelma ei ole vielä paha vaan vasta alkava.

Se ongelma pahenee, usko vaan. Tämä kuulostaa ihan minulta muutama vuosi sitten. Jonkin aikaa saa pyöritettyä kaikkea ja hetken aikaa saattaa aidosti tuntua siltä, että alkoholismin kanssa pärjää, mutta lopulta aina alkoholismi voittaa ja ihminen häviää.

Tämän takia haluaisin hakea apua. Ongelma on ollut nyt vasta pari kuukautta, mutta sitten tajusin että ei tämä näin voi jatkua. Olen yrittänyt itse skarpata, mutta veikkaan että jutteluapu auttaisi. Apua en kuitenkaan uskalla hakea. Jos olisin lapseton, olisin jo aikoja sitten hakenut jo apua.

Sun täytyy kehittää terveempi addiktio. Miten olisi juokseminen? Saat olla yksin ja endorfiinistä tulee hyvä olo.

Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti

Jokainen lapsensa elämän lopettanut tai lapsensa pahoinpidellyt äiti olisi vielä puoli tuntia aikaisemmin sanonut, että "ei IKINÄ oikeasti tekisi lastaan kohtaan mitään".

On äärimmäisen naiivia kuvitella, että jos päässä on ajatus, se ei kuitenkaan koskaan, ikinä eikä missään olosuhteissa realisoituisi, koska myyttinen äidinrakkaus. Tosiasia on, että meidän ihmisten pidäkkeet ovat merkittävästi heikompia kuin haluamme ajatella ja esim. unenpuute niitä vielä ennestään heikentää. Paljon.

Ap:n tarinassa oli jo terapeutti, jolla äiti kävi, eli homma ei pysynyt alkuunkaan hanskassa. Ja sitten vielä terapeutille kertoo väkivaltaisista ajatuksista. Ja terapeutti ei sitten saisi tehdä mitään?

Ja jos jotain olisi sattunut, mutta terapeutti olisi aikanaan jättänyt lasun tekemättä, mikä p-myrsky siitä olisikaan syntynyt, kun äidit jätetään yksin hirmutekojaan suunnittelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä mikä haloo siitä nousisi, jos terapeutti EI tekisi ilmoitusta ja lapselle tapahtuisi jotain. Kyllä se syyttävä sormi osoittaisi sitä tahoa, joka asiasta on ollut tietoinen, mutta ei ole tehnyt sille mitään. Mieluummin tuhat ilmoitusta liikaa kuin yksi liian vähän.

Samanlaisella logiikalla kaikenlaiset ihmispaskat perustelee kaikenlaista, jopa kansanmurhia.

No nyt on kyllä vedetty mutkat suoraksi :D Vertasitko juuri lastensuojeluilmoitusta kansanmurh aan??

Vertailin logiikkaa.

"Fallisten vihannesten ostaminen kiellettävä naisilta, koska yksikin X olisi liikaa!"

"Meidän oli pakko tuhota heidät, koska he uhkasivat yhteiskuntamme perusrakenteita, yksikin perusrakenteiden nakertaja olisi liikaa!"

Tajuatko? Noin lapsellisella logiikalla voi perustella käytännössä mitä tahansa, ja niin on tehtykin.

Olet vaan ihan hakoteillä. Itsekin terapeuttina toimisin noin ihan vaan turvatakseni oman selustani.

Eli aiheuttaisit toisen elämään haittaa, ettei vaan ole pientäkään riskiä että sinun omaan elämääsi tulisi mitään haittaa.

Lasut ja muut viranomaiset pitäisi lakkauttaa kokonaan ja laittaa kaikki heidät pakkotyöleirille korvaamaan vahingot, koska yksikin väärä ja kokonaisuutta katsoen haitallinen päätös jonka viranomainen tekee, on liikaa.

No ei. Lastensuojelu oli silloin hyvin, kun ilmoituksia tehtiin, kun epäiltiin, että vanhemmat kaltoinkohtelevat lapsiaan. Tähän pitäisi päästä. Eikä niin, että ilmoitus tehdään ikään kuin automaationa kun äiti on masentunut tai päiväkodissa/koulussa ei pärjätä lapsen kanssa tmv.

Näitä vanhempia on olemassa, joihin lastensuojelun tulee puuttua. Vaikka nykyään ilmoituksia tehdään myös turhaan, niin se ei tarkoita etteikö olisi olemassa myös erittäin häiriintyneitä vanhempia, jotka aiheuttavat huomattavaa kärsimystä lapsilleen. On vanhempia, jotka ihan itse ovat aiheuttaneet sen, että oma lapsi ei mene kouluun. On vanhempia, jotka haukkuvat lapsiaan päivittäin. On vanhempia, jotka kohdistavat rajua fyysistä väkivaltaa lapsiinsa. On vanhempia, jotka keksivät sairauksia lapsilleen ja siihen liittyen on myös vanhempia, jotka väittävät että lapsellaan jokin neuropsykiatrinen häiriö peitelläkseen kaltoinkohteluaan/omaa häiriintynyttä vuorovaikutusta (sitten itkevät kun yksikään ammattilainen/opettaja/erikoislääkäri ei samaa näe). Olen itse erityislapsen äiti ja kyllä näitä ihan todella on vertaisryhmissä olemassa, joiden jutuista näkee kilometrien päähän omat psyykkiset ongelmat ja sen, että lastensuojelu on oikeassa osoitteessa. Samoin kuin niitä, joissa koulu tekee ilmoituksia vain nostaakseen kädet pystyyn lapsen asioissa.

On olemassa myös väärin sijoitettuja/huostaanotettuja lapsia ja turhia ilmoituksia. Pointti on, että missään nimessä emme voi lastensuojelusta instituutiona luopua. Se vain pitää saada kohdistettua oikeisiin tapauksiin ja ne ei-oikeat saada oikean avun piiriin. Osa tästä toteutuisi jo erikoissairaanhoitoon ja kouluihin panostamalla itsestään.

Tuskinpa oikeistohallitukselta on tulossa panostuksia mihinkään, paitsi ehkä siellä jotkut todellisuudesta vieraantuneet sannigrahnlaasoset saa juuri ja juuri ajettua lastensuojelulle lisärahoitusta. Voi sitten porvarisrouvat taas nukkua yönsä hyvin, kun lapsia on ajateltu ja kunnilla on rahaa palkata lisää sossuja kuulustelemaan perheitä.

Vierailija kirjoitti:

Miettikääpä mikä haloo siitä nousisi, jos terapeutti EI tekisi ilmoitusta ja lapselle tapahtuisi jotain. Kyllä se syyttävä sormi osoittaisi sitä tahoa, joka asiasta on ollut tietoinen, mutta ei ole tehnyt sille mitään. Mieluummin tuhat ilmoitusta liikaa kuin yksi liian vähän.

Juuri näin. Se lasun tekeminen palvelee sen tekijän tarpeita. Ei sen olekkaan tarkoitus palvella lapsen/perheen tarpeita. Tämä on tarkeää oivaltaa...

on normaalia olla väsynyt tai masentunut raskausajan hormonien takia. kannattaa puhua luotetulle ystävälle tunteista tai omalle miehelle. usein neuvolantäti on tuntematon ja voi ylitulkita kaikki sanat. seurauksena, voi olla lasten menetys tai viranomaiskäynnit, jotka vaan lisää stressiä.myös omaisten ja ystävien kannattaa auttaa nuorta perhettä mahdollisimman paljon esim.kauppakäynnin auttaminen hakee perheelle esim.kassin vaippoja ja ruokaa tms., lastenhoito jne

ainoastaan vakavaan mielen järkkymiseen kannattaa hakea apua esim mielenterveyspalvelut jopa psykiatri on perempi kuin random neuvola täti ettei tule vääriä kirjauksia.normaali huono päivä on sellainen joka menee ohi.nimetön auttava puhelin tai anonyymi nettikeskustelu on myös vaihtoehto tunteiden tuulettamiseen.

raskauden jälkeinen mielen järkkyminen voi olla, oman trauman takia tulos tai sitten voi olla hormonien takia psykoosi joka yleisesti parantuu kyllä.näissä asioissa kyllä psykiatri voi olla paras vaihtoehto ja lääkehoito heti aloitettuna.nämä ovat vaiettuja ja yleisiä mt ongelmia.

itse sanon aina virallisissa viranomais tapaamisissa että voin hyvin,kivaa kuuluu ym. koska tiedän tapauksia, joissa joku viranomainen käyttää toisen heikkoa tilannetta, jotenkin kiusatakseen oli kyse kelasta,te palvelusta tai neuvolasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin allekirjoittaa tämän otsikon väitteen. Itse tiedostan että mulla on mahdollinen alkoholiongelma tulossa. Ei vielä, mutta hyvä kun olen edes kerran viikossa selvänä yhden päivän/illan. Kerran viikossa vedän kunnolla ja muuten vaan pari juomaa. Olen kuitenkin pienen lapsen äiti joten en uskalla hakea apua tähän.

Pidän kulissia yllä ja väitän ettei muut (kuin oma mieheni) ole huomannut tätä. Mm töissäkin olen saanut kehuja kun työtehoni on parantunut, lapseni ei vielä (onneksi) ole tajunnut tätä tai ainakaan kärsinyt tästä. Pelkään vain että mun tilanne pahenee eikä jatkuva tissuttelu tee hyvää mun terveydelle. Uskoisin että olisin vielä "lievä" tapaus ja en tarvitsisi paljoa apua, mutta lapsen takia en uskalla pyytää sitä.

Mitäs apua sä kuvittelet lasulta saavasi?

Ne "tarjoo" sulle vaan lapsen paiskaamista lasun oikeinkasvatusvankilaan ja sulle käytännössä tuomiovallan ulkopuolella annettua, ajaltaan määrittelemätöntä rangaistusta sun elämäsi ja valintojesi ruotimisen muodossa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tää kestää vuosikausia, yleensä siihen asti kunnes tenava on täysi-ikäinen ja ei enää voi laillisesti tätä pitää siellä lasun vankilassa, vaan pitää hommata tilalle uusi kultamuna.

Lasua en halua, sillä enemmänkin mun ongelma on minussa, mm olen töissä loppuu palamisen alla ja koen että saan juomisells edes hetken hengähdystauon kaikesta. Mutta lapseni hoidan hyvin ja aina on joku aikuinen selvänä lasta varten jos itse olen jotain juonut. Eli koko lasun ei tähän ongelmaan pitäisi edes puuttua, varsinkaan nyt kun mun ongelma ei ole vielä paha vaan vasta alkava.

Se ongelma pahenee, usko vaan. Tämä kuulostaa ihan minulta muutama vuosi sitten. Jonkin aikaa saa pyöritettyä kaikkea ja hetken aikaa saattaa aidosti tuntua siltä, että alkoholismin kanssa pärjää, mutta lopulta aina alkoholismi voittaa ja ihminen häviää.

Tämän takia haluaisin hakea apua. Ongelma on ollut nyt vasta pari kuukautta, mutta sitten tajusin että ei tämä näin voi jatkua. Olen yrittänyt itse skarpata, mutta veikkaan että jutteluapu auttaisi. Apua en kuitenkaan uskalla hakea. Jos olisin lapseton, olisin jo aikoja sitten hakenut jo apua.

Mene AA-kerhoon, joka sijaitsee hieman kauempana kotoasi? Anna siellä niukasti henkilötietoja itsestäsi. Saat vertaistukea ja keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.

Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.

Vierailija kirjoitti:

Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?

Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?

en oo tarvinnut terapioita enkä sykolokeja sykiatrista puhumattakaan. On toki ollut vastoinkäymisiä mutta selvitty on.  Elämä ei oo aina iisiä, tulee eroja, kenellä sitten rahahuolia, sairauksia jne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä voin allekirjoittaa tämän otsikon väitteen. Itse tiedostan että mulla on mahdollinen alkoholiongelma tulossa. Ei vielä, mutta hyvä kun olen edes kerran viikossa selvänä yhden päivän/illan. Kerran viikossa vedän kunnolla ja muuten vaan pari juomaa. Olen kuitenkin pienen lapsen äiti joten en uskalla hakea apua tähän.

Pidän kulissia yllä ja väitän ettei muut (kuin oma mieheni) ole huomannut tätä. Mm töissäkin olen saanut kehuja kun työtehoni on parantunut, lapseni ei vielä (onneksi) ole tajunnut tätä tai ainakaan kärsinyt tästä. Pelkään vain että mun tilanne pahenee eikä jatkuva tissuttelu tee hyvää mun terveydelle. Uskoisin että olisin vielä "lievä" tapaus ja en tarvitsisi paljoa apua, mutta lapsen takia en uskalla pyytää sitä.

Mitäs apua sä kuvittelet lasulta saavasi?

Ne "tarjoo" sulle vaan lapsen paiskaamista lasun oikeinkasvatusvankilaan ja sulle käytännössä tuomiovallan ulkopuolella annettua, ajaltaan määrittelemätöntä rangaistusta sun elämäsi ja valintojesi ruotimisen muodossa, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta tää kestää vuosikausia, yleensä siihen asti kunnes tenava on täysi-ikäinen ja ei enää voi laillisesti tätä pitää siellä lasun vankilassa, vaan pitää hommata tilalle uusi kultamuna.

Lasua en halua, sillä enemmänkin mun ongelma on minussa, mm olen töissä loppuu palamisen alla ja koen että saan juomisells edes hetken hengähdystauon kaikesta. Mutta lapseni hoidan hyvin ja aina on joku aikuinen selvänä lasta varten jos itse olen jotain juonut. Eli koko lasun ei tähän ongelmaan pitäisi edes puuttua, varsinkaan nyt kun mun ongelma ei ole vielä paha vaan vasta alkava.

Se ongelma pahenee, usko vaan. Tämä kuulostaa ihan minulta muutama vuosi sitten. Jonkin aikaa saa pyöritettyä kaikkea ja hetken aikaa saattaa aidosti tuntua siltä, että alkoholismin kanssa pärjää, mutta lopulta aina alkoholismi voittaa ja ihminen häviää.

Tämän takia haluaisin hakea apua. Ongelma on ollut nyt vasta pari kuukautta, mutta sitten tajusin että ei tämä näin voi jatkua. Olen yrittänyt itse skarpata, mutta veikkaan että jutteluapu auttaisi. Apua en kuitenkaan uskalla hakea. Jos olisin lapseton, olisin jo aikoja sitten hakenut jo apua.

Mene AA-kerhoon, joka sijaitsee hieman kauempana kotoasi? Anna siellä niukasti henkilötietoja itsestäsi. Saat vertaistukea ja keskustelua.

Mikäs on noiden kerhojen onnistumisprosentti, onko samalla tasolla kuin katkoilla, eli yhden käden sormilla laskettavalla prosenteilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.

Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.

Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".

Vierailija kirjoitti:

Siis haluan heittää lapseni seinään, mutta en oikeasti heitä, joten koska olen kiva, haluan maksuttoman siivoojan kotiin ja itselle nettiaikaa?

Miksi 1980-luvun jälkeen syntyneet ei kestä mitään normaaleja tunteita ilman terapiaa ja ulkopuoliste apua?

No nimenomaanhan tuossa kestetään ne normaalit tunteet, koska ne pystytään sanomaan ääneen. Aiemmat sukupolvet kielsivät negatiiviset tunteet, minkä seurauksena ne patoutuivat ja purkautuivat myöhemmin toisella tapaan. Fiksumpaa nimenomaan puhua niistä, pyytää apua ja välttää pitkäaikaiset ongelmat.