Erään ihmisen ajattelu saa minut aina hymyilemään! En voi sille mitään. Onko se rakastumista?
Ei hän ole minua aina saanut hymyilemään kun olemme samassa tilassa, välillä olemme hyvinkin nokkavia toisillemme tai jotkut asiat ärsyttävät suuntaan ja toiseen. On ollut monenlaisia tunteita. Kunnioitamme kuitenkin toisiamme, yhteyttämme vaikka olemme vain kavereita.
Kun ajattelen häntä niin hän saa minut aina hymyilemään. En voi sille mitään. Kun yritän järkeillä tätä meidän yhteyttä niin vääjäämättä se menee siihen, että purskahtelen nauramaan ja mietin, että vitsit miten paljon hänestä pidän vaikka välillä en pidä lainkaan mutta silti kuitenkin pidän aivan hitokseen.
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa ihastusta. Ei sen aina tarvitse johtaa rakkaussuhteeseen. Minäkin ajattelen useampaa ihmistä lämmöllä ja saatan nauraa yksin heidän jutuilleen, kun muistan niitä :) Antaisin tilanteen kehittyä omalla painollaan.
Joo on ihanaa ihastumista. En sinällään välitä tuleeko tästä tämän enempää mutta voi vitsit kun haluaisin tavata hänet ja nauraa, olla samassa tilassa. Kaipaan häntä!
Jos ei ole muita suhteita kummallakaan, niin voihan siitä tunteesta nauttia, muuten ei.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole muita suhteita kummallakaan, niin voihan siitä tunteesta nauttia, muuten ei.
Voi nauttia vaikka ei mitään tapahtuisikaan.
Ihanaa ihastusta. Ei sen aina tarvitse johtaa rakkaussuhteeseen. Minäkin ajattelen useampaa ihmistä lämmöllä ja saatan nauraa yksin heidän jutuilleen, kun muistan niitä :) Antaisin tilanteen kehittyä omalla painollaan.