Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidit ei uskalla eikä halua hakea ammattilaisapua lasu-merkintöjen takia
03.05.2023 |
Tämä on todellinen ongelma, voitaisko ottaa se esille?
Tulee usein nähtyä eri somealustoilla tarinoita siitä mitä on käynyt jos terapiassa tai neuvolassa puhunut jotain ja sit on tehty lasu ja se ilmoitus on tuottanut enemmän haittaa ja pahaa mieltä kuin on apua saatu.
Nyt yksi äiti sanoi että vauvan ekoina kuukausina oli tullut aggressiivisia oloja itkusta, joista oli möläyttänyt terapeutilleen. Terapeutti oli tehnyt lasun josta sosiaalityöntekijät eivät olleet huolissaan ja asiakkuutta ei ole aloitettu. Mutta nyt lapsen tiedoissa lukee ikuisesti että äiti puhunut että joskus ei kestä vauvan itkemistä ja tekis mieli heittää vauva seinään. Mitä ei kuitenkaan ikinä tekisi tai olisi aggressiivinen lasta kohtaan oikeasti. Nyt teksti on siellä ikuisesti ja äiti kokee äitiydensä häväistyn ikuisesti ja huolii tuosta että lapsi voi tuollaisen tiedon myöhemmin lukea.
Osa sitten kommentoinut että kiitos tiedosta että tuollaista on, juuri meinasin hakea apua mutta enpäs haekaan.
Miksei sellaiset ilmoitukset joista ei seuraa asiakkuutta voisi poistua vaikka 10 vuoden päästä?
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä mikä haloo siitä nousisi, jos terapeutti EI tekisi ilmoitusta ja lapselle tapahtuisi jotain. Kyllä se syyttävä sormi osoittaisi sitä tahoa, joka asiasta on ollut tietoinen, mutta ei ole tehnyt sille mitään. Mieluummin tuhat ilmoitusta liikaa kuin yksi liian vähän.
Samanlaisella logiikalla kaikenlaiset ihmispaskat perustelee kaikenlaista, jopa kansanmurhia.
No nyt on kyllä vedetty mutkat suoraksi :D Vertasitko juuri lastensuojeluilmoitusta kansanmurh aan??
Vertailin logiikkaa.
"Fallisten vihannesten ostaminen kiellettävä naisilta, koska yksikin X olisi liikaa!"
"Meidän oli pakko tuhota heidät, koska he uhkasivat yhteiskuntamme perusrakenteita, yksikin perusrakenteiden nakertaja olisi liikaa!"
Tajuatko? Noin lapsellisella logiikalla voi perustella käytännössä mitä tahansa, ja niin on tehtykin.
Olet vaan ihan hakoteillä. Itsekin terapeuttina toimisin noin ihan vaan turvatakseni oman selustani.
Eli aiheuttaisit toisen elämään haittaa, ettei vaan ole pientäkään riskiä että sinun omaan elämääsi tulisi mitään haittaa.
Lasut ja muut viranomaiset pitäisi lakkauttaa kokonaan ja laittaa kaikki heidät pakkotyöleirille korvaamaan vahingot, koska yksikin väärä ja kokonaisuutta katsoen haitallinen päätös jonka viranomainen tekee, on liikaa.
No ei. Lastensuojelu oli silloin hyvin, kun ilmoituksia tehtiin, kun epäiltiin, että vanhemmat kaltoinkohtelevat lapsiaan. Tähän pitäisi päästä. Eikä niin, että ilmoitus tehdään ikään kuin automaationa kun äiti on masentunut tai päiväkodissa/koulussa ei pärjätä lapsen kanssa tmv.
Näitä vanhempia on olemassa, joihin lastensuojelun tulee puuttua. Vaikka nykyään ilmoituksia tehdään myös turhaan, niin se ei tarkoita etteikö olisi olemassa myös erittäin häiriintyneitä vanhempia, jotka aiheuttavat huomattavaa kärsimystä lapsilleen. On vanhempia, jotka ihan itse ovat aiheuttaneet sen, että oma lapsi ei mene kouluun. On vanhempia, jotka haukkuvat lapsiaan päivittäin. On vanhempia, jotka kohdistavat rajua fyysistä väkivaltaa lapsiinsa. On vanhempia, jotka keksivät sairauksia lapsilleen ja siihen liittyen on myös vanhempia, jotka väittävät että lapsellaan jokin neuropsykiatrinen häiriö peitelläkseen kaltoinkohteluaan/omaa häiriintynyttä vuorovaikutusta (sitten itkevät kun yksikään ammattilainen/opettaja/erikoislääkäri ei samaa näe). Olen itse erityislapsen äiti ja kyllä näitä ihan todella on vertaisryhmissä olemassa, joiden jutuista näkee kilometrien päähän omat psyykkiset ongelmat ja sen, että lastensuojelu on oikeassa osoitteessa. Samoin kuin niitä, joissa koulu tekee ilmoituksia vain nostaakseen kädet pystyyn lapsen asioissa.
On olemassa myös väärin sijoitettuja/huostaanotettuja lapsia ja turhia ilmoituksia. Pointti on, että missään nimessä emme voi lastensuojelusta instituutiona luopua. Se vain pitää saada kohdistettua oikeisiin tapauksiin ja ne ei-oikeat saada oikean avun piiriin. Osa tästä toteutuisi jo erikoissairaanhoitoon ja kouluihin panostamalla itsestään.
Milloin lastensuojelu on mielestäsi toiminut hyvin? Monta kertaa olen lukenut surullisia tarinoita 80-90-luvun lapsista, joiden kotiolot on olleet karmeat eikä kukaan ole niihin puuttunut, ei edes sosiaalitoimi vaikka ovat olleet tietoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään tämmöinen aloitus. Eilen oli joku avoin paheksunta lastensuojelun toimintaa kohtaan, jossa sanottiin tyyliin ettei se lasten vieminen aina ole paras ratkaisu. Siellä oli kommentit luokaa että syystäkin ne lapset aina viedään. Joten mielenkiintoista nyt nähdä tällainen, missä on tavallaan samasta aiheesta, mutta tällä kertaa sitä lastensuojelua pelätäänkin. Onko se aina oikeassa oleva laitos, joka vie lapsia vain aiheesta, vai voisko olla, että ihan normi perheiden lapset olis myös vaarassa, jos vanhemmilla on vaikka näitä inhimillisiä uupumisen merkkejä?
Minä en ole edes sanonut mitään mikä viittaisi siihen ette tekisin itselleni ja/tai lapselle jotain tai että kotona olisi edes ongelmia. Ongelma tulee kun pitäisi pärjätä työelämässä työkunnottomana. Se että olen yh ja haen apua traumoihin riittää lasuun, vaikka hoitokontakti on ollut jo 2 vuotta eikä tilanne ole muuttunut mihinkään suuntaan. Lasuja tehty parin vuoden sisään 7, käytännössä aina uuden lääkärin kanssa asioidessa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole edes sanonut mitään mikä viittaisi siihen ette tekisin itselleni ja/tai lapselle jotain tai että kotona olisi edes ongelmia. Ongelma tulee kun pitäisi pärjätä työelämässä työkunnottomana. Se että olen yh ja haen apua traumoihin riittää lasuun, vaikka hoitokontakti on ollut jo 2 vuotta eikä tilanne ole muuttunut mihinkään suuntaan. Lasuja tehty parin vuoden sisään 7, käytännössä aina uuden lääkärin kanssa asioidessa.
Ne kerää niitä ilmotuksia sun lapsesta, että voi sitten myöhemmin kun tulevat pennun hakemaan, vedota muunmuassa siihen että kun on niin paljon niitä ilmotuksiakin.
Ja pätkääkään ei edes oikeudessa välitetä siitä, onko sulla itselläsi saati kodilla mitään tekemistä koko ilmoituksen kanssa.
Minunkin kohdalla vedotaan välillä "kun lapsista on tehty vuosien varrella jo yli 30 lasua!"
Ja sit jätetään täysin huomiotta se, että lähes kaikki ne on tehty automaationa, kun vuosia toisessa kaupungissa narkkaileva lasten äiti joka ei edes lapsia käy melkein koskaan näkemässä kun ei viitsi vaivautua, jää taas kiinni jostain törttöilystä tai on kärrätty hourailemaan jonnekkin osastolle.
Kun joku tulee sanomaan että on tullut auttamaan ja tukemaan valtion pohjaton säkki kainalossaan, vastuun ollessa todellisuudessa vain juhlapuheissa nähtävää skeidaa, niin ei tosiaankaan kannata uskoa.
Viranomainen on meidän kaikkien vihollinen, ei todellakaan mikään ystävä ja auttaja.
Vierailija kirjoitti:
Ei varmaan kannata kertoa neuvolassa ajattelevansa heittää vauva seinään! Väsymystä, ärtymystä ym. varmasti pystyy tuomaan esille jotenkin sanansa huolellisemmin valiten, jolloin asia menee perille eikä sossutantta keskity pelkästään äidin surmafantasioihin.
Eihän aloittajan kertomassa tapauksessa neuvolassa kerrottukaan, vaan terapiassa, jossa pitäisi voida tuoda esiin ne synkimmätkin ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.
Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.
Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.
Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.
Miksi on lähtökohtaisesti ajatus, että asiakas sosiaalityössä jotenkin tietää paremmin, on oikeassa ja tyhmä, ilkeä sossu ei sitten kuuntele eikä ymmärrä? Kyllä me ymmärretään paljonkin, mutta ei me vaan silti voida suostua kaikkeen. Katsokaas kun me istumme veronmaksajien rahojen päällä ja meitä säätelee tarkkaan lainsäädäntö. Silloin ei miellytetä ihan jokaista pyytäjää ja vaatijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.
Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.
Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.
Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.
Miksi on lähtökohtaisesti ajatus, että asiakas sosiaalityössä jotenkin tietää paremmin, on oikeassa ja tyhmä, ilkeä sossu ei sitten kuuntele eikä ymmärrä? Kyllä me ymmärretään paljonkin, mutta ei me vaan silti voida suostua kaikkeen. Katsokaas kun me istumme veronmaksajien rahojen päällä ja meitä säätelee tarkkaan lainsäädäntö. Silloin ei miellytetä ihan jokaista pyytäjää ja vaatijaa.
No miksi asiakas ei tietäisi omaa tilannettaan paremmin? Siis henkilö, joka elää tilanteessa tietäis huonommin, kuin joku ulkopuolinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.
Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.
Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.
Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.
Miksi on lähtökohtaisesti ajatus, että asiakas sosiaalityössä jotenkin tietää paremmin, on oikeassa ja tyhmä, ilkeä sossu ei sitten kuuntele eikä ymmärrä? Kyllä me ymmärretään paljonkin, mutta ei me vaan silti voida suostua kaikkeen. Katsokaas kun me istumme veronmaksajien rahojen päällä ja meitä säätelee tarkkaan lainsäädäntö. Silloin ei miellytetä ihan jokaista pyytäjää ja vaatijaa.
Ei jostain syystä mene läpi ainakaan mulle, jolta lapset on viety käytännössä sillä perusteella että lasulla on "huoli" ja on olemassa riskejä.
Pitäs laittaa teidät tanttarat ja muut pellet kustantamaan koko lysti täysin kokonaan teidän omista kukkaroistanne, kas kummaa, yhtäkkiä ei enää vietäskään lapsia kotoaan vasten tahtoaan koska "isi joi kotona kaljan" tai muuta vastaavaa skeidaa millä te jatkuvasti perustelette tuhansien perheiden hajottamista, samalla kun tongitte mun tytön kalsareita ja sanotte että se on hyväksi hänelle, siitäkin huolimatta että tyttö itse sanoo sen ahdistavan.
Huh. Tässäpä aihe lisää olla kiitollinen omasta lapsettomuudesta. Eipä ainakaan tarvi stressata, että niitä takavarikoitais valtion toimesta.. Lähetän myötätuntoja teille joita tää aihe koskee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tänään tämmöinen aloitus. Eilen oli joku avoin paheksunta lastensuojelun toimintaa kohtaan, jossa sanottiin tyyliin ettei se lasten vieminen aina ole paras ratkaisu. Siellä oli kommentit luokaa että syystäkin ne lapset aina viedään. Joten mielenkiintoista nyt nähdä tällainen, missä on tavallaan samasta aiheesta, mutta tällä kertaa sitä lastensuojelua pelätäänkin. Onko se aina oikeassa oleva laitos, joka vie lapsia vain aiheesta, vai voisko olla, että ihan normi perheiden lapset olis myös vaarassa, jos vanhemmilla on vaikka näitä inhimillisiä uupumisen merkkejä?
Ihmiset, joilla ei ole omia kokemuksia lastensuojelusta tai heillä on käynyt sossun kanssa hyvä tuuri, henkilökemiat ovat kohdanneet eikä naama ärsytä sossua, haluavat tietenkin uskoa, että yhteiskunta toimii. Onhan se perusturvallisuudentunnetta järkyttävä ajatus, että kuka vaan voi koska tahansa tehdä sinusta ilmoituksen, joka pahimmillaan johtaa siihen, että lapset viedään sinulta, eikä sinulla ole koko prosessissa edes minkäänlaista oikeusturvaa. Ilmoittajan tai sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa mitään väitettyä todeksi, vaan kaikki mitä kuka tahansa on keksinyt sinusta tai perheestäsi väittää kirjataan lähtökohtaisesti totena. Toivottavasti pystyt todistamaan syyttömyytesi ja joku haluaa kuunnella, muuten tilanne on ikävä. Lohdullisempaa on uskoa, että oikeasti huostaanotoille on aina joku hyvä syy, ja muuta väittävät vain jättävät tahallaan jotain kertomatta.
Kaikki huostaanotot eivät tietenkään ole aiheettomia eivätkä kaikki myöskään aiheellisia. Iso osa on kaikenlaisia rajatapauksia, joissa huostaanotolle on tavallaan joitain syitä olemassa mutta huostaanotto ei ole suhteellisuudentajuinen reagointitapa ongelmiin nähden ja hyöty on kyseenalainen.
Vierailija kirjoitti:
Huh. Tässäpä aihe lisää olla kiitollinen omasta lapsettomuudesta. Eipä ainakaan tarvi stressata, että niitä takavarikoitais valtion toimesta.. Lähetän myötätuntoja teille joita tää aihe koskee!
Tämmöstä tää on kun on vuosia vaan fantsuteltu eikä oo puututtu mihinkään.
Vuosien varrella kaikki vähänkään reilummat ja kohtuulliset tantat on ajettu pois, jäljelle on jäänyt ainoastaan kiilusilmäiset psykot jotka ihan aidosti uskoo, että ihmiset, varsinkin lapset, on valtion omaisuutta, ja hehän ovat yhtäkuin valtio...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.
Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.
Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.
Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.
Miksi on lähtökohtaisesti ajatus, että asiakas sosiaalityössä jotenkin tietää paremmin, on oikeassa ja tyhmä, ilkeä sossu ei sitten kuuntele eikä ymmärrä? Kyllä me ymmärretään paljonkin, mutta ei me vaan silti voida suostua kaikkeen. Katsokaas kun me istumme veronmaksajien rahojen päällä ja meitä säätelee tarkkaan lainsäädäntö. Silloin ei miellytetä ihan jokaista pyytäjää ja vaatijaa.
No miksi asiakas ei tietäisi omaa tilannettaan paremmin? Siis henkilö, joka elää tilanteessa tietäis huonommin, kuin joku ulkopuolinen?
Niin voihan se asiakas tietää hyvinkin tarkkaan vaikka sen, että rahaa ei ole. Mutta ei se tarkoita sitä, että sen sossun pitäisi sille asiakkaalle kustantaa sitten ummet ja lammet ja jos ei kustanna on tyhmä ja ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotain systeemille pitäisi tehdä. Ei pelkästään lastensuojelua, mutta myös muuta sosiaalityötä vihataan ja pelätään paljon. Samaan aikaan se on merkittävä kustannus. Ja väitetty pyrkimys on auttaa ihmisiä.
Onko tässä onnistuttu? Jos olisi, mistä tulisi viha ja pelko? Ymmärrän kyllä, että tämä on sen tyyppistä työtä, jossa harvemmin saa myönteistä palautetta jos vaikka vastapuolella addikti, joka ei ole valmis lopettamaan. Silti ei senkään taakse voi mennä, että sen takia meistä ei tykätä kun asiakkaat nyt vaan on niin kelvottomia.
Sosiaalityön asiakkaiden negatiivinen palaute on yhteneväistä: ei kuunnella, ei uskota, käytetään mielivaltaa, tehdään tulkintoja ja johtopäätöksiä, jotka ovat irrallaan todellisuudesta. Virheitä ei myönnetä.
Tulee sellainen kuva, että lähtökohta olisi sellainen oikeassa oleminen ja jotain perustason itsekritiikkiä puuttuu, jos ei ymmärrä, että oma maailmankatsomus, omat vääristymät, omat käsittelemättömät asiat voivat vaikuttaa niihin omiin tulkintoihin eivätkä ole välttämättä ja absoluuttisen totta. Olisin myös taipuvainen ajattelemaan, että siellä koulutuksessa on jotain vinoutumaa.
Miksi on lähtökohtaisesti ajatus, että asiakas sosiaalityössä jotenkin tietää paremmin, on oikeassa ja tyhmä, ilkeä sossu ei sitten kuuntele eikä ymmärrä? Kyllä me ymmärretään paljonkin, mutta ei me vaan silti voida suostua kaikkeen. Katsokaas kun me istumme veronmaksajien rahojen päällä ja meitä säätelee tarkkaan lainsäädäntö. Silloin ei miellytetä ihan jokaista pyytäjää ja vaatijaa.
No miksi asiakas ei tietäisi omaa tilannettaan paremmin? Siis henkilö, joka elää tilanteessa tietäis huonommin, kuin joku ulkopuolinen?
Niin voihan se asiakas tietää hyvinkin tarkkaan vaikka sen, että rahaa ei ole. Mutta ei se tarkoita sitä, että sen sossun pitäisi sille asiakkaalle kustantaa sitten ummet ja lammet ja jos ei kustanna on tyhmä ja ilkeä.
Ite en olis halunnut kuin sen summan minkä laskuri näyttääkin, mutta se ei sossulle kelvannut, koska erään tanttaran toteamuksen mukaan:
Me ollaan arvioitu, ettei se edistäisi teidän perheen hyvinvointia.
Minä: jaa, mihinkäs tämmönen arvio sitten perustuu että useilla sadoilla euroilla kuukaudessa ei olisi mitään vaikutusta suuntaa taikka toiseen?
Tantta: *crickets*
Pitää olla oikeasti tosi tyhmä tai sit itsekin mätä, jos ei huomaa että tää sossun "aiheutetaan pahoinvointia päätöksillä ja mennään jälkeenpäin sankaroimaan ja sivuuttamaan oma osuutemme" ei olisi täysin systemaattista.
Jos kaikkien touhuun sotkeutuneiden tahojen kaikki ihmissuhteet, tilitiedot sun muut aukaistaisiin julkiseen tarkasteluun, huomattaisiin hyvin äkkiä että sieltä löytyy hyvinkin runsaasti ilmeisen jääviä ja omaa etua ajavaa porukkaa, onhan näillä aloilla jopa kokonaisia sukujakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tämmöinen aloitus. Eilen oli joku avoin paheksunta lastensuojelun toimintaa kohtaan, jossa sanottiin tyyliin ettei se lasten vieminen aina ole paras ratkaisu. Siellä oli kommentit luokaa että syystäkin ne lapset aina viedään. Joten mielenkiintoista nyt nähdä tällainen, missä on tavallaan samasta aiheesta, mutta tällä kertaa sitä lastensuojelua pelätäänkin. Onko se aina oikeassa oleva laitos, joka vie lapsia vain aiheesta, vai voisko olla, että ihan normi perheiden lapset olis myös vaarassa, jos vanhemmilla on vaikka näitä inhimillisiä uupumisen merkkejä?
Ihmiset, joilla ei ole omia kokemuksia lastensuojelusta tai heillä on käynyt sossun kanssa hyvä tuuri, henkilökemiat ovat kohdanneet eikä naama ärsytä sossua, haluavat tietenkin uskoa, että yhteiskunta toimii. Onhan se perusturvallisuudentunnetta järkyttävä ajatus, että kuka vaan voi koska tahansa tehdä sinusta ilmoituksen, joka pahimmillaan johtaa siihen, että lapset viedään sinulta, eikä sinulla ole koko prosessissa edes minkäänlaista oikeusturvaa. Ilmoittajan tai sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa mitään väitettyä todeksi, vaan kaikki mitä kuka tahansa on keksinyt sinusta tai perheestäsi väittää kirjataan lähtökohtaisesti totena. Toivottavasti pystyt todistamaan syyttömyytesi ja joku haluaa kuunnella, muuten tilanne on ikävä. Lohdullisempaa on uskoa, että oikeasti huostaanotoille on aina joku hyvä syy, ja muuta väittävät vain jättävät tahallaan jotain kertomatta.
Kaikki huostaanotot eivät tietenkään ole aiheettomia eivätkä kaikki myöskään aiheellisia. Iso osa on kaikenlaisia rajatapauksia, joissa huostaanotolle on tavallaan joitain syitä olemassa mutta huostaanotto ei ole suhteellisuudentajuinen reagointitapa ongelmiin nähden ja hyöty on kyseenalainen.
Tuopa olikin hyvä ja tärkeä pointti itelle, että ihmiset haluaa uskoa järjestelmän toimivuuteen/hyvyyteen, kun kuitenkin kiinnostaa ymmärtää ihmisiä. Tuo pointti unohtuu aika helpolla, kun on nähnyt järjestelmän epäinhimillisyyden aika pitkään. Raskasta, jos on tottunut luottamaan asiaan joka osoittautuukin epäluotettavaksi ja maailmankuva menee uusiks
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaasti toimivista vanhemmista on syytä tehdä lasu.
Ei sitä vanhemmista tehdä. Se onkin yleistä, että vanhempi suuttuu, kun itsekeskeisyydessään ei ymmärrä, että ei heistä ilmoituksia tehdä vaan lapsista. Nykyisin moni vanhempi on kai tottunut olemaan keskipiste.
Mitä merkitystä sillä on kenestä ilmoitus on tarkalleen tehty, kun lopputulos on kuitenkin sama, eli lapsi oikeinkasvatusvankilaan "turvaan".
Ei sijaisperhe vankila ole. Sukulainen tai läheinen on etusijalla ja jos ei se onnistu niin vieras sijaisperhe. Jos ei löydy sijaisperhettä tai se ei muuten ole mahdollista, on laitos sitä varten.
Teinit osaa käyttää lasua hyväksi. Meille tuli lasu, koska teini oli käynyt koulukuraattorilla puhumassa sitä sun tätä. No, ei se johtanut mihinkään, mutta en jaksa mennä sossun kanssa keskustelemaan niin meillä teini saa tehdä mitä haluaa ja siivoan jopa hänen huoneen. Hän on muutaman vuoden päästä täysi-ikäinen. Itse asiassa hän ei ole vielä koskaan siivonnut huonettaan. Hän ei kuuntele mitään käskyjä.
Lopettakaa se ihmisten kiusaaminen. Ei itkeminen tai ahdistus ole mikään mielenterveysongelma. Jotkut tykkäävät puhua mutta ei kaikki. Ei se puhuminen auta jos ei ole puhuttavaa tai jos ei halua. Näinhän se on lapsillakin. Olisko teillä kuule itsellänne vähän ongelmia kun tuuppaatte itsenne jokaisen perheen elämään vaikka väkisin? Älä ihmettele kun teihin ei luoteta!
Vierailija kirjoitti:
Teinit osaa käyttää lasua hyväksi. Meille tuli lasu, koska teini oli käynyt koulukuraattorilla puhumassa sitä sun tätä. No, ei se johtanut mihinkään, mutta en jaksa mennä sossun kanssa keskustelemaan niin meillä teini saa tehdä mitä haluaa ja siivoan jopa hänen huoneen. Hän on muutaman vuoden päästä täysi-ikäinen. Itse asiassa hän ei ole vielä koskaan siivonnut huonettaan. Hän ei kuuntele mitään käskyjä.
Kun hän muuttaa pois kotoa niin en mene hänen kotiaan siivoamaan, vaikka hän saisi lapsia ja olisi väsynyt, minäkin olen. Meidän perheessä ei siivoa kukaan muu kuin minä ja minä pesen myös pyykit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään tämmöinen aloitus. Eilen oli joku avoin paheksunta lastensuojelun toimintaa kohtaan, jossa sanottiin tyyliin ettei se lasten vieminen aina ole paras ratkaisu. Siellä oli kommentit luokaa että syystäkin ne lapset aina viedään. Joten mielenkiintoista nyt nähdä tällainen, missä on tavallaan samasta aiheesta, mutta tällä kertaa sitä lastensuojelua pelätäänkin. Onko se aina oikeassa oleva laitos, joka vie lapsia vain aiheesta, vai voisko olla, että ihan normi perheiden lapset olis myös vaarassa, jos vanhemmilla on vaikka näitä inhimillisiä uupumisen merkkejä?
Ihmiset, joilla ei ole omia kokemuksia lastensuojelusta tai heillä on käynyt sossun kanssa hyvä tuuri, henkilökemiat ovat kohdanneet eikä naama ärsytä sossua, haluavat tietenkin uskoa, että yhteiskunta toimii. Onhan se perusturvallisuudentunnetta järkyttävä ajatus, että kuka vaan voi koska tahansa tehdä sinusta ilmoituksen, joka pahimmillaan johtaa siihen, että lapset viedään sinulta, eikä sinulla ole koko prosessissa edes minkäänlaista oikeusturvaa. Ilmoittajan tai sosiaalityöntekijän ei tarvitse todistaa mitään väitettyä todeksi, vaan kaikki mitä kuka tahansa on keksinyt sinusta tai perheestäsi väittää kirjataan lähtökohtaisesti totena. Toivottavasti pystyt todistamaan syyttömyytesi ja joku haluaa kuunnella, muuten tilanne on ikävä. Lohdullisempaa on uskoa, että oikeasti huostaanotoille on aina joku hyvä syy, ja muuta väittävät vain jättävät tahallaan jotain kertomatta.
Kaikki huostaanotot eivät tietenkään ole aiheettomia eivätkä kaikki myöskään aiheellisia. Iso osa on kaikenlaisia rajatapauksia, joissa huostaanotolle on tavallaan joitain syitä olemassa mutta huostaanotto ei ole suhteellisuudentajuinen reagointitapa ongelmiin nähden ja hyöty on kyseenalainen.
Tuopa olikin hyvä ja tärkeä pointti itelle, että ihmiset haluaa uskoa järjestelmän toimivuuteen/hyvyyteen, kun kuitenkin kiinnostaa ymmärtää ihmisiä. Tuo pointti unohtuu aika helpolla, kun on nähnyt järjestelmän epäinhimillisyyden aika pitkään. Raskasta, jos on tottunut luottamaan asiaan joka osoittautuukin epäluotettavaksi ja maailmankuva menee uusiks
Ehkäpä siitäkin voi jotain johtopäätöksiä tehdä, että nää "auttajat" ei koskaan halua käsitellä asioita julkisuudessa, ei silloinkaan kun kaikki osapuolet on ilmaisseet että haluavat asiat käytävän läpi julkisuudessa.
Sit kun on vähän huono enää luottaa mihinkään oikeusvaltioperiaatteen vastaiseen syyllisyysolettamaan saati siihen, että suuri yleisö olisi automaattisesti tulosvastuuttomien "auttajien" puolella näissä jutuissa.
Samasta syystä he ei halua neuvotella kirjallisesti, koska sekin murentaisi monessa tapauksessa lasun "ei me huvikseen lapsia viety, eikä suinkaan hulppean rahoituksen vuoksi" bullshit-narratiivin joka on rakennettu juurikin sille pohjalle, että korkeintaan vanhemmat pääsee julkisesti puhumaan jolloin heidät voidaan helposti leimata ja mitätöidä, ei koskaan, missään nimessä itse "asiakkaat" eli lapset saa päästä ääneen saati käydä neuvotteluja kirjallisesti, koska silloin niitä raporttejakaan kun ei voisi ikävästi enää selektiivisesti kirjoitella. :(
Alue: Aihe vapaa
Itse odotan kuin kuuta nousevaa, että lapsi täyttää 18 v. En uskalla hakeutua terapiaan ennen sitä. Onneksi enää ei tarvitse odottaa kuin muutama kuukausi.
Lapsi on autisti, ja hänen terapioiden ja kouluasioiden järjestäminen on ollut todella kuormittavaa. Olen joutunut jäämään pois töistä jotta olen voinut opettaa lasta kotona niinä vuosina jolloin hän ei kyennyt käymään koulussa ollenkaan.
Raskasta on ollut, mutta ainakin lapsen vointia olen saanut paremmaksi. Apua on ollut siitäkin että olen onnistunut löytämään sellaisia asiantuntijoita, jotka oikeasti tietävät jotain autismista. Useimmilla on ollut sellainen asenne, että 'lapsen pitää vaan alkaa käyttäytymään kuin muutkin ihmiset' ja on keskitytty etsimään vikaa kodista.
Sitä en ole missään vaiheessa uskaltanut sanoa, että omatkin voimat ovat vähissä ja ahdistusta ja masennusta pukkaa päälle. Viimeiset vuodet olen lähinnä yrittänyt pysyä hengissä.