Talo miehen nimissä, ei avioehtoa. Mitä tapahtuu jos mies kuolee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.

Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.

Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?

Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.

Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.

Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.

Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.

Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.

Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.

Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.

Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.

Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.

TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).

Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?

Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.

Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.

Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?

Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?

Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.

😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?

Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?

Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?

Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.

Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.

Miksi ulosottoa kiinnostaisi se kuka velkaa lyhentää?

Ei se kiinnostakaan vaan mitä ulosottokelpoista velallinen omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.

Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.

Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?

Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.

Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.

Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.

Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.

Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.

Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.

Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.

Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.

Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.

TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).

Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?

Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.

Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.

Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?

Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?

Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.

😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?

Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?

No siinä että hänellä on omaisuutta.

Omaisuutta jonka on itse maksanut. Mutta jos sillä puolisolla ei nyt ole mitään omaisuutta niin millä hän olisi sen osuutensa maksanut jos mitään ei jää ylimääräistä?

Velalla, laittaa sit vaikka toisen maksamaan velkansa, jos on niin pa.

Kaikki eivät saa velkaa.

Mutta asunto pitää saada?

No mies on halunnut että vaimo asuu samassa osoitteessa. Ei mitenkään täysin uniikki toive pariskunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.

Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.

Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?

Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.

Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.

Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.

Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.

Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.

Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.

Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.

Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.

Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.

TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).

Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?

Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.

Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.

Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?

Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?

Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.

😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?

Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?

Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?

Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.

Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.

Ap ja apn mies on edelleen hengissä. Edelleenkään ole myöhäistä.

Ei ole sanottu että vaimo saa edelleenkään lainaa. Luottotietojen palautumisessa kestää aikaa.

Kuukausi

No ei. Aika paljon pidempään.

Tulee sääli lapsia miten vähän saavat kun ovat kuitenkin miehen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri kuin ap mutta tilanne vähän samankaltainen. Tosi meillä ei velkaa. Talo rakennettu yhdessä.

Kysyisin että mistä näkee, että kenen nimissä talo on? Onko se se, joka maksaa kiinteistöverot?

Kiinteistön omistaa virallisesti se, jolla on lainhuuto kiinteistöön. Paitsi siinä tapauksessa, että viimeisen lainhuudon jälkeen on tullut jokin omistukseen vaikuttava asia, jolle ei ole vielä ehditty hakea lainhuutoa. Esim. omistaja on myynyt kiinteistön toiselle, mutta ostaja ei ole vielä hakenut tai saanut lainhuutoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.

Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.

Ei miehen lapset tätä taloa halua koska heillä on omat kodit jo. Kahdella omakotitalot ja nuorimmalla osake avopuolisonsa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.

Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.

Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?

Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.

Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.

Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.

Edelleenkään miehen lapset eivät halua tätä taloa. Heillä on ihan omat kodit ja elämät muualla.

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Enkä ymmärrä näitä apn kaltaisia ihmisiäkään, jotka ei pidä yhtään huolta omasta omaisuudestaan.

Mistä omaisuudesta? Ei mulla ole muuta kuin pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. Eli mistä mun pitäisi pitää huolta?

Vaikka saisit elinikäisen asumisoikeuden taloon niin et sinä siinä tapauksessa tule selviämään talon kuluista, muutto tulee pakolliseksi ja myynnistä sitten jaatte ukon lasten kanssa omat osuutenne, kas ukon lapset saavat perintönsä.

Miksi en selviäisi? Ihan töissä käyvä ihminen olen enkä asu nytkään ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri kuin ap mutta tilanne vähän samankaltainen. Tosi meillä ei velkaa. Talo rakennettu yhdessä.

Kysyisin että mistä näkee, että kenen nimissä talo on? Onko se se, joka maksaa kiinteistöverot?

Kiinteistön omistaa virallisesti se, jolla on lainhuuto kiinteistöön. Paitsi siinä tapauksessa, että viimeisen lainhuudon jälkeen on tullut jokin omistukseen vaikuttava asia, jolle ei ole vielä ehditty hakea lainhuutoa. Esim. omistaja on myynyt kiinteistön toiselle, mutta ostaja ei ole vielä hakenut tai saanut lainhuutoa.

Ja lainhuudon saa vain osoittamalla omistusoikeutensa, siihen ei riitä nimi rakennusluvassa tai se, että on maksanut pari erää lainasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.

Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.

Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?

Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.

Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.

Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.

Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.

Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.

Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.

Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.

Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.

Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.

TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).

Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?

Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.

Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.

Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?

Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?

Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.

😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?

Kannattaa lukea koko ketju. AP:lla on ollut ulosottovelkoja jonka takia ei ole ostettu taloa yhdessä.

Tuskin hänellä enää on ulosottovelkoja. Ja tuo todistaa vain ja ainoastaan sen että miehensä ei ole ajatellut yhtään mitään missään vaiheessa.

Niin mitä miehen olisi pitänyt ajatella?

Pohdinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.

Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.

Ei miehen lapset tätä taloa halua koska heillä on omat kodit jo. Kahdella omakotitalot ja nuorimmalla osake avopuolisonsa kanssa.

Haluavat taatusti rahat siitä talosta, vaikka eivät taloa haluakaan. Itse en suostuisi siihen että isäni vaimo vaan asuu toisten siivellä torpassa ja minä maksasisin siitä viulut.

Vierailija kirjoitti:

Tulee sääli lapsia miten vähän saavat kun ovat kuitenkin miehen lapsia.

Voi luoja. Jokainen voi itse kerryttää omaa omaisuuttaan eikä vain odottaa vanhemmiltaan perintöä. Yhtälailla tilanne olisi tämä vaikka olisin miehen lasten äiti. 

Miehen lapset eivät muuten tule saamaan äidiltään muuta kuin arvotonta irtaimistoa. Säälitkö heitä senkin vuoksi? Jotkut ei saa kummaltakaan vanhemmaltaan mitään muuta kuin arvotonta irtaimistoa.

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Enkä ymmärrä näitä apn kaltaisia ihmisiäkään, jotka ei pidä yhtään huolta omasta omaisuudestaan.

Mistä omaisuudesta? Ei mulla ole muuta kuin pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. Eli mistä mun pitäisi pitää huolta?

Vaikka saisit elinikäisen asumisoikeuden taloon niin et sinä siinä tapauksessa tule selviämään talon kuluista, muutto tulee pakolliseksi ja myynnistä sitten jaatte ukon lasten kanssa omat osuutenne, kas ukon lapset saavat perintönsä.

Miksi en selviäisi? Ihan töissä käyvä ihminen olen enkä asu nytkään ilmaiseksi.

Siinä tapauksessa hoidat itse myös tulevat korjaukset ja muut taloon liittyvät kulut etkä vaivaa miehen lapsia niillä. Vastaavasti otat lainaa ja maksat heidän osuuden talosta pois, se olisi paras ratkaisu kaikille. Pitää onnistua jos käyt töissä, sinähän halvalla pääset.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkäs tuo menee jos leski omistaa talosta puolet ja lapset omistavat puolet?

Tuossahan tulee aika hankalia kysymyksiä. Lapset eivät hyödy talosta mitenkään koska lesken on kannattavampaa asua kuin myydä. Toisaalta leskeä ei välttämättä kiinnosta talon kunnossapito miehen lasten tulevaisuutta varten.

Talon kulut maksanee leski. Mitä jos onkin kiinteistöveroja tms maksamatta?

 

Leski ei peri taloa, eikä muutakaan asuntoa, jossa aviopari in asunut yhdessä.

Leski ei peri yhtään mitään aviopuolisoltaan, ellei leskelle ole määrätty jotain testamentissa.

Lapset perivät vanhempansa. Aina.

Lesken ja kuolleen välillä tehdään ositus, jossa avio-oikeuden välinen omaisuus ositetaan. Siitä omaisuudesta leski saa puolet.

Lisäksi leskellä on elinikäinen oikeus asua siinä asunnossa, jossa hän kuolleen puolison kanssa asunut.

Vierailija kirjoitti:

Pohdinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.

Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.

Ei miehen lapset tätä taloa halua koska heillä on omat kodit jo. Kahdella omakotitalot ja nuorimmalla osake avopuolisonsa kanssa.

Haluavat taatusti rahat siitä talosta, vaikka eivät taloa haluakaan. Itse en suostuisi siihen että isäni vaimo vaan asuu toisten siivellä torpassa ja minä maksasisin siitä viulut.

Toisten siivellä? Kuka tässä siivellä olisi asumassa? 

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohtiva kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Enkä ymmärrä näitä apn kaltaisia ihmisiäkään, jotka ei pidä yhtään huolta omasta omaisuudestaan.

Mistä omaisuudesta? Ei mulla ole muuta kuin pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. Eli mistä mun pitäisi pitää huolta?

Vaikka saisit elinikäisen asumisoikeuden taloon niin et sinä siinä tapauksessa tule selviämään talon kuluista, muutto tulee pakolliseksi ja myynnistä sitten jaatte ukon lasten kanssa omat osuutenne, kas ukon lapset saavat perintönsä.

Miksi en selviäisi? Ihan töissä käyvä ihminen olen enkä asu nytkään ilmaiseksi.

Siinä tapauksessa hoidat itse myös tulevat korjaukset ja muut taloon liittyvät kulut etkä vaivaa miehen lapsia niillä. Vastaavasti otat lainaa ja maksat heidän osuuden talosta pois, se olisi paras ratkaisu kaikille. Pitää onnistua jos käyt töissä, sinähän halvalla pääset.

Halvalla? Mistä ihmeestä tuollaista keksit?

Vierailija kirjoitti:

Pohdinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.

Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.

Ei miehen lapset tätä taloa halua koska heillä on omat kodit jo. Kahdella omakotitalot ja nuorimmalla osake avopuolisonsa kanssa.

Haluavat taatusti rahat siitä talosta, vaikka eivät taloa haluakaan. Itse en suostuisi siihen että isäni vaimo vaan asuu toisten siivellä torpassa ja minä maksasisin siitä viulut.

Talossa / asunnossa asuva henkilö maksaa kaikki asumiskulut.

Ei niitä perikunta maksa.

Ja sitäpaitsi kuolleen lapset voivat vaatia kuolinpesän jaettavaksi, heti perukirjoituksen jälkeen.

Silloin he saavat heti itselleen kuuluvan perinnön.

Näin yleensä tehdäänkin, kun kyseessä on äitipuoli,lapset haluavat oman isänsä perinnön.

Perintöverohan lankeaa kuitenkin heti maksettavaksi.

Omaisuus siirtyy perillisten riidellessä asianajajille, jotka muikeasti hymyillen usuttavat perillisiä toinen toistensa kimppuun.

Pohdinta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?

Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?

Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.

Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.

No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.

Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?

No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*

Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.

Mutta perillisille paskempi tilanne.

Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.

Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.

Ei miehen lapset tätä taloa halua koska heillä on omat kodit jo. Kahdella omakotitalot ja nuorimmalla osake avopuolisonsa kanssa.

Useimmat haluavat talon myynnistä tulevat rahat, etenkin joutuvat maksamaan perintöverot välittömästi, vaikka talia ei myytäisi.

Leski ei peri mitään, ellei hänen hyväkseen ole laadittu testamenttia. Toki asumaan saat taloon jäädä