Lue keskustelun säännöt.
Talo miehen nimissä, ei avioehtoa. Mitä tapahtuu jos mies kuolee?
Pohtiva
02.05.2023 |
Miehen omaisuus talo tontteineen sekä 10 vuotta vanha auto. Muu omaisuus sitten tyyliin pyörä, vaatteet, huonekaluja, harrastuvälineitä. Virallisesti mun halpa auto on miehen nimissä, mutta kaikki toki tietää sen olevan mun käytössä. Rahaa ei ole mitään suuria summia miehellä säästössä.
Miehellä kolme aikuista lasta.
Olemme siis naimisissa eikä ole avioehtoa. Mulla omaisuus pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. tavaraa. Ei siis mitään kiinteistöjä, osakkeita tms. Rahaa mulla ei ole säästössä.
Mitä jos mitä kuolee ennen mua? Miten talon käy?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Henkivakuutuksessakin on aina tietyt ehdot, joiden tulee täyttyä, että korvaus maksetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Yksi vaihtoehto on myös se, että joku talon omistavista lapsista muuttaa taloon myös asumaan, heillä on talon omistajina siihen täysi oikeus leskestä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Yksi vaihtoehto on myös se, että joku talon omistavista lapsista muuttaa taloon myös asumaan, heillä on talon omistajina siihen täysi oikeus leskestä huolimatta.
Ei tietenkään ole, lesken asumisoikeus on tyystin lesken ja ulottuu myös perikunnan omistamaan, eihän se olisi muutoin mitään.
Meilläkin on kaikki omaisuus miehen nimissä.
Miten nämä juridiset keskustelut voikin olla niin soopaa täällä. Ap, käykää juristin puheilla varmistamassa, että saatte sellaisen lopputuloksen kuin haluattekin.
Vink: Apn sijassa olisin enemmän huolissani tilanteesta, jossa ap kuolisi ensin. Hänen perillisensä jäisivät nuolemaan näppejään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivotko miehen kuolemaa, kun tuollaisia aprikoit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet oikeutettu osinkoon, jonka arvo on puolet teidän yhteenlasketusta omaisuudesta. Loput menee sitten perintönä miehen lapsille. Jos asunto on teidän vakituinen koti, niin olet oikeutettu asumaan siinä lesken oikeudella, jos sinulla ei ole muuta asuntoa omistuksessa.
Korjaus: tasinkoon. Saat siis itse omistamasi omaisuuden lisäksi tasinkoa niin paljon, että sinun osuutesi on yhtä suuri kuin vainajan perillisten.
Sinun omat lapsesi perivät aikanaan sinut, jos sinulla on lapsia. Myös mieheltäsi tulleen tasingon. Varma tieto, minä olen se lapsi, joka sai perintöä isäpuoleltaan.
Tasinko on sen saakan omaisuutta tietenkin. Et ole isäpuoltasi perinyt ellet ole adoptoitu tai testamentin kautta perinyt.
Anteeksi kun ilmaisin asian liian epäselvästi. En minä väittänyt perineeni isäpuoltani vaan isäpuolelta tasinkona äidilleni tullutta omaisuutta. Käytännössä se oli aika konkreettisesti 'isäpuolen perintöä', mutta ei nyt takerruta siihen.
Miksi tästä aiheesta kirjoittaa tähänkin ketjuun niin moni, jolla ei ole mitään käsitystä asiasta? Finlex.fi ja Perintökaari ovat ne, joissa on oikeaa tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika outoa, että näinkin tärkeä asia avioliitossa, kuin yhteinen koti on, niin on vain toisen nimissä. Meillä on kaikki omaisuus yhteistä riippumatta siitä kuka on maksanut mitäkin. Täällä ulkomaassa ei tullut kuuloonkaan, että yhteinen koti olisi vain toisen omistuksessa.
Tunnetaanko siinä ulkomaassa käsitettä tasinko, jos toinen puoliso on varakas ja toinen varaton? Entä onko siellä leskellä minkäänlaisia oikeuksia puolison kuoleman jälkeen vai meneekö kaikki perillisille niin kuin Suomessakin vielä joskus 1920-luvulla, kun mummoni sai lähteä tyhjin käsin ja jopa ilman lapsia miehensä kuoltua.?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Talossa / asunnossa asuva henkilö maksaa kaikki asumiskulut.
Ei niitä perikunta maksa.
Ja sitäpaitsi kuolleen lapset voivat vaatia kuolinpesän jaettavaksi, heti perukirjoituksen jälkeen.
Silloin he saavat heti itselleen kuuluvan perinnön.
Näin yleensä tehdäänkin, kun kyseessä on äitipuoli,lapset haluavat oman isänsä perinnön.Perintöverohan lankeaa kuitenkin heti maksettavaksi.
Lesken asumisoikeus menee rintaperillisen jakovaatimuksen edelle. Jos kuolinpesässä ei todellakaan ole mitään muuta omaisuutta kuin tuo asunto, niin jakoa ei tehdä jos leski ei sitä halua, vaan haluaa jatkaa asumista.
Kuolinpesä on jaettava, jos yksi osakas vaatii. Näin sanoo finlex.fi ja perintökaari.
Mutta luetaanpa saman lain 3. luvun 1 a§:
Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.
Siinähän voi käydä niinkin, että puolisonsa omistamassa talossa asuva leski joutuu etsimään uuden kodin, jos talo joudutaan myymään velkojen kattamiseksi.