Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Talo miehen nimissä, ei avioehtoa. Mitä tapahtuu jos mies kuolee?
Pohtiva
02.05.2023 |
Miehen omaisuus talo tontteineen sekä 10 vuotta vanha auto. Muu omaisuus sitten tyyliin pyörä, vaatteet, huonekaluja, harrastuvälineitä. Virallisesti mun halpa auto on miehen nimissä, mutta kaikki toki tietää sen olevan mun käytössä. Rahaa ei ole mitään suuria summia miehellä säästössä.
Miehellä kolme aikuista lasta.
Olemme siis naimisissa eikä ole avioehtoa. Mulla omaisuus pyörä, vaatteet, huonekaluja yms. tavaraa. Ei siis mitään kiinteistöjä, osakkeita tms. Rahaa mulla ei ole säästössä.
Mitä jos mitä kuolee ennen mua? Miten talon käy?
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Sekin vielä että lapset ei välttämättä sitä leskeä juuri arvosta jolloin he eivät lainoja pois maksa vaan talo menee myyntiin lainojen kuittaamiseksi. Lesken asumisoikeus ei siinä kohtaa kiinnosta ketään.
Edelleen odottelen sitä taikaluotia joka tämän tielanteen olisi korjannut. Ne velat kun eivät itsestään millään testamenteilla tai muilla järjestelyillä katoa.
Mitä? Talo myydään ja laina maksetaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Eikä se ole sanottua että ap saa puolet kämpästä.
Näillä kun on henkivakuutusrahat sit, hyvin helposti maksavat tasingon muutoinkin. Siinähän sit ap onnellisena elelee kämpässään omistamatta mitään.
Omakotitalossa asuminen ei ole ilmaista. Lämmitykseen, sähköön, käyttö- ja jäteveteen, roskahuoltoon menee rahaa. Nuo kustannukset maksaa talon asukas itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
No siinä että hänellä on omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Sekin vielä että lapset ei välttämättä sitä leskeä juuri arvosta jolloin he eivät lainoja pois maksa vaan talo menee myyntiin lainojen kuittaamiseksi. Lesken asumisoikeus ei siinä kohtaa kiinnosta ketään.
Edelleen odottelen sitä taikaluotia joka tämän tielanteen olisi korjannut. Ne velat kun eivät itsestään millään testamenteilla tai muilla järjestelyillä katoa.
Mitä? Talo myydään ja laina maksetaan pois.
Tämä voi olla se ainoa ratkaisu oli tässä sitten mitä tahansa järjestelyitä tehty tai sitten ei mitään. Eli missä oli se asia joka olisi voitu etukäteen tehdä eri tavalla jotta asiat olisivat muuttuneet radikaalisti peremmiksi? Eli miten olisi voitu jo valmiiksi "ajatella rakasta puolisoa" jotenkin paljon paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
No siinä että hänellä on omaisuutta.
Omaisuutta jonka on itse maksanut. Mutta jos sillä puolisolla ei nyt ole mitään omaisuutta niin millä hän olisi sen osuutensa maksanut jos mitään ei jää ylimääräistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Kannattaa lukea koko ketju. AP:lla on ollut ulosottovelkoja jonka takia ei ole ostettu taloa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
No siinä että hänellä on omaisuutta.
Omaisuutta jonka on itse maksanut. Mutta jos sillä puolisolla ei nyt ole mitään omaisuutta niin millä hän olisi sen osuutensa maksanut jos mitään ei jää ylimääräistä?
Velalla, laittaa sit vaikka toisen maksamaan velkansa, jos on niin pa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Kannattaa lukea koko ketju. AP:lla on ollut ulosottovelkoja jonka takia ei ole ostettu taloa yhdessä.
Tuskin hänellä enää on ulosottovelkoja. Ja tuo todistaa vain ja ainoastaan sen että miehensä ei ole ajatellut yhtään mitään missään vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.
Ap ja apn mies on edelleen hengissä. Edelleenkään ole myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
No siinä että hänellä on omaisuutta.
Omaisuutta jonka on itse maksanut. Mutta jos sillä puolisolla ei nyt ole mitään omaisuutta niin millä hän olisi sen osuutensa maksanut jos mitään ei jää ylimääräistä?
Velalla, laittaa sit vaikka toisen maksamaan velkansa, jos on niin pa.
Kaikki eivät saa velkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.
Miksi ulosottoa kiinnostaisi se kuka velkaa lyhentää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.
Ap ja apn mies on edelleen hengissä. Edelleenkään ole myöhäistä.
Ei ole sanottu että vaimo saa edelleenkään lainaa. Luottotietojen palautumisessa kestää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
No siinä että hänellä on omaisuutta.
Omaisuutta jonka on itse maksanut. Mutta jos sillä puolisolla ei nyt ole mitään omaisuutta niin millä hän olisi sen osuutensa maksanut jos mitään ei jää ylimääräistä?
Velalla, laittaa sit vaikka toisen maksamaan velkansa, jos on niin pa.
Kaikki eivät saa velkaa.
Mutta asunto pitää saada?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen perillisille hyvin ikävä tilanne. Heille tulee perinnöstä verot. Mitäs jos laittaisitte asian kuntoon ennen kuin mies kuolee?
Miten kuntoon? Pitäisikö talo mielestäsi myydä kaiken varalta? Koskeeko tämä ohje kaikkia aviopareja iästä riippumatta?
Olen eri, mutta ei ole mitään järkeä ottaa uutta puolisoa omaan omistamaansa asuntoon. Ap ostaa puolet itselleen tai avioehto ehdottomasti.
Aikuinen saa tehdä ihan omia ratkaisujaan. Myös niitä jotka jostain muusta tuntuvat järjettömiltä.
No niin saa, mutta kai sitä voi miettiä vähän pidemmälle kuin siihen omaan napaan.
Ei kai se ainoa mahdollisuus ole miettiä vain niitä omia lapsia? Jos se uusi puoliso on itselle rakas ja tärkeä niin miksi mikään ei saisi häntä hyödyttää?
No kun ei se edes hyödytä mitään ettei hoida asioita eläissään. aplle puolet asunnosta tietenkin tai testamentti. Mitä vaan paitsi *Siinähän setvitte kun aika jättää*
Mutta kun juuri tuo on se lopputulos kun ei ole tehty mitään.
Mutta perillisille paskempi tilanne.
Kai sitä saa ajatella ketä haluaa siinä kenelle mikäkin menee? Ei kukaan velvoita miettimään vain niitä rintaperillisiä.
Mutta ymmärrätkö ettei tossa tilanteessa mieti ketään? Ei edes sitä rakasta puolisoaan. Varsinkin jos velkaa jää, se kämppä on äkkiä pakko myydä. Siinäpäs se puoliso sit itkee kun hän niin halusi mulle kaiken jättää.
Mikähän olisi sitten se perimisjärjestely joka kuittaisi ne velat pois tuosta vain?
Sitäpaitsi aloittaja on jo kertonut miehellä olevan henkivakuutus.
Sepä se kun ei kuittaisi vaan kämppä menis myyntiin.
Henkivakuutuksella ne lapset voi maksaa tasingon eikä edelleenkään jää kämpästä mitään leskelle.
Henkivakuutuksessa oli edunsaajana myös leski.
Mitä sitten? Hyvä että edes sen hoitanut. Ei liity mitenkään asiaan.
Littyy hyvin paljonkin. Jos sekä lapset että leski saavat rahaa, he voivat maksaa talon velat niillä. Silloin jaettavaksi jää velaton talo.
Leski ei peri mitään edelleenkään. Ei liity.
Mutta leski saa tasinkoa osituksessa ja koska talo on se miehen omaisuus, tasinko käsittää nimenomaan puolet tästä (velkaisesta) talosta.
Ei käsitä. Tasingon voi maksaa muutenkin. Ei se talo mystisesti lesken nimiin siirry. Toki, jos hän ostaa vakuutusrahoilla sen, niin sit on eri asia.
TIetenkin tasingon voi maksaa muutenkin mutta koska leskellä on edelleen asumisoikeus niin ei ole mitenkään kovin järkevää maksaa leskeä ulos talosta rahalla. Vaihtoehtoja ovat siis että leski asuu talossa joka on puoliksi hänen ja puoliksi lasten omistuksessa tai sitten leski asuu talossa jonka lapset omistavat kokonaan (mutta eivät voi myydä koska leski asuu siinä).
Ja missä kohtaa tässä toteutui se *rakkaan pyolison ajattelu*?
Siinä että hän saa asua talossa ja joko omistaa siitä puolet tai on saanut puolet sen arvosta rahana.
Aika paljon enemmän tuo on kuin että joutuisi lähtemään talosta tyhjin käsin.
Jos hän omistaisi siitä puolet jo ennen kuolemaa, ei olisi parempi vai?
Ymmärrätkö ettei hän velkaisesta talosta tule omistamaan puolia millään keinoilla tai tavoilla?
Miten se tapahtuisi tässä tapauksessa? Muuten kuin että mies olisi hänelle sen puolikkaan lahjoittanut jolloin olisi pitänyt maksaa myös iso lahjavero.
😅 Ihan kuule normaalisti yhdessä asunto ostettuna ja omistus jaettuna. Eikö teistä kukaan oikeasti omista kodistaan puolia?
Missä tässä oli se "rakkaansa ajattelu" jos ratkaisusi on se että olisi pitänyt laittaa se puoliso maksamaan siitä puolet jo ostaessa?
Pankkia ei kiinnosta pätkääkään kuka sen lainan lyhentää vaikka se olisi molempien nimissä. Ja jos ostetaan velattomaksi käteisellä, mikä ongelma?
Kun menette naimisiin ja hankitte kodin, totta hvtssä teidän pitää yhdessä se omistaa. Kenenkään etu ole että vain toinen omistaa.
Pankkia ei kiinnosta mutta ulosottoa kyllä. Ja jos luet ketjun huolella niin AP:lla oli ulosottovelkoja silloin kun talo ostettiin ja siksi sitä ei laitettu hänen nimiinsä ollenkaan. Ja taloa ei ostettu velattomaksi käteisellä vaan otettiin velkaa.
Ap ja apn mies on edelleen hengissä. Edelleenkään ole myöhäistä.
Ei ole sanottu että vaimo saa edelleenkään lainaa. Luottotietojen palautumisessa kestää aikaa.
Kuukausi
Alue: Aihe vapaa
Edelleen odottelen sitä taikaluotia joka tämän tielanteen olisi korjannut. Ne velat kun eivät itsestään millään testamenteilla tai muilla järjestelyillä katoa.