Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta teini-iästä lähtien yhdessä pysynyttä paria tunnet?
01.05.2023 |
Itse tunnen kaksi tällaista, jotka ovat 15-vuotiaana suunnilleen tavanneet ja ovat edelleen 20-40 vuoden jälkeen yhdessä. Miksi nää parisuhteet kestää? Oliko heidän vanhempansa pitkässä parisuhteessa myös?
Kommentit (278)
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden parin. Olivat silloin 21v ja 14v. Nyt nuorempi on 36v.
Yhden. Alkoivat seurustella seiskaluokalla. Yläkoulun seurustelivat. Lukiossa seurustelivat.
Sitä en tiedä, onko välissä ollut jotain taukoja. Mutta nyt törmättiin vuosien tauon jälkeen lukion vanhempainillassa, eli heillä about 17-V lapsi nyt.
Christiiina kirjoitti:
Mun opiskelulkaveri on nyt 35-vuotias ja hän on ollut yhdessä miehensä kanssa 20 vuotta.
Mun 44-vuotias serkku sai 18-vuotiaana lapsen miehensä kanssa ja he ovat olleet siis 26 vuotta yhdessä . Tosin he ovat kahdesti hakeneet avioeroa, mutta vetäneet hakemuksen pois .
Mun 66-vuotias täti on ollut yhdessä miehensä kanssa 19-vuotiaasta lähtien.
Mun vanhemmat menivät kihloihin -67, naimisiin -68. Ovat naimisissa edelleen, ikää heillä 74 ja 75.
Mun koulukaveri alkoi seurustella -85, menivät naimisiin -90. Ovat edelleen naimisissa.
Yhden. Nuorempi sisarukseni ja hänen aviopuolisonsa. Kummankin vanhemmat ovat vielä eläkeikäisinä yhdessä. Omien vanhempien (siis meidän kummankin vanhempien) elämässä oli kaikenlaista, joka vei itseltäni uskon parisuhteeseen ja olin jo 30 kun tapasin mieheni ja olin valmis sitoutumaan. Meillä on aika iso ikäero ja sisarukseni ei ole joutunut kärsimään vanhempien huonosta parisuhteesta kuten minä. En vielä lähes viisikymppisenäkään oikein osaa luottaa kenenkään, joten omalta osalta lapsuudella on ollut merkitystä ihmissuhteiden muodostamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
En ketään ja mä en seurustellut alaikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Molemmat mummoni menivät naimisiin siinä 17-19-vuotiaina, vaarit olivat molemmat kyllä jo 20. Toinen mummo jäi leskeksi kuusikymppisenä ja on kyllä pari kertaa suhteessa sen jälkeen ollut, toinen pari on edelleen yhdessä.
Vanhempiensa, eli isoisovanhempieni, avioliitot taisi olla suunnilleen samanlaiset, eli naimisiin 15-20-vuotiaana ilman mitään aikaisempaa seurustelukokemusta ja yhdessä kuolemaan asti.
Nuoremmista ikäluokista en tiedä yhtäkään vastaavaa tapausta, ovat kaikki pariutuneet reippaasti teini-iän jälkeen ja/tai eronneet ajat sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuusi paria tiedän jotka aloittaneet yhdessä joskus 15-16-vuotiaina ja edelleen yhdessä. Iät pariskunnalla 30v-70v. Jotkut on aidosti onnellisia ja selvittäneet hienosti vastoinkäymiset ja aikuiseksi kasvaessaan löytäneet vielä yhteisen sävelen.
Yksi pari näistä ovat tätini ja hänen miehensä (70v) ja heidän kohdallaan kyllä kuullut useamman kerran kun täti puhunut että olisi pitänyt nuorena elää myös yksin. Saivat ekat lapset joskus 19v kieppeillä ja tädillä ei ollut kunnon ammattia tai töitä niin ehkä taloudellisen tilanteenkin takia silloin jatkaneet yhdessä oloa, aika on ollut monessa mielessä muutoinkin tuolloin niin erilaista kuin nyt. Surullista se silti on kuulla kun hän joskus tuota asiaa harmittelee ja muutenkin kuuluu puheessa ettei tykkää miehen kärttyisyydestä, äkkipikaisuudesta ym :/ ovat muutoinkin aika erilaisia ihmisiä. Toinen haluaa olla aina kotona ja toinen olisi halunnut enemmän matkustella ym, mutta elänyt sen mukaan mitä toinen haluaa.
17-55 ja toivottavasti paljon lisää. Ei ole riitoja ollut. Totta kai molemmat joustavat, siksi tällaista kutsutaan pari suhteeksi.
Jos kummatkin ovat joustamattomia, niin ei siitä voi mitään tulla tai tappelua tietysti...
Jokainen eläköön kuten tahtoo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni aloimme seurustella 17-vuotiaina. Nyt olemme 36-vuotiaita ja edelleen yhdessä. Olemme naimisissa ja meillä on kouluikäisiä lapsia. Olemme onnellisia yhdessä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä.
Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka
Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on ollut ihan teinistä.
Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita.
Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .
Mä taas luulen että tuollaiset ihmiset ovat sillä lailla erilaisia etteivät kaipaa mitään kokemuksia erilaisista ihmisistä. Heille siis vallan mainiosti maistuu koko elämän ajan se sama tikku tai kolo. Siis olettaen että tässä puhutaan pareista jotka ovat olleet vain sen oman kumppanin kanssa lähemmissä kanssakäymisissä. Tietysti jos peuhtaaan muiden kanssa niin asia on eri.
En missään nimessä olisi voinut kuvitellakaan että olisin näin kohta 5-kymppisenä ollut vain yhden miehen kanssa. Olisi jäänyt kokematta niiiin paljon sellaista mitä halusin kokeilla, että elämäni olisi kyllä ollut yhden miehen kanssa pilalla.
Ei sellaista kaipaa, mitä ei ihmisellä ole ikinä ollutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Oma lapsenion tällaisessa liitossa, nykyään naimisissa. Olleet yhdessä teineistä asti, yhteensä 17 v.
Minun liittoni eivät onnistuneet, eli malli ei ole äidiltä. Tosin teini-iässä minulla ei ollut edes poikaystävää, vasta paljon myöhemmin.
Äkkiseltään tulee mieleen kaksi paria. Ovat nyt 50+
Vaikuttavat onnellisilta. Ainakin yhden vanhemmat ovat eronneet, muista en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsenion tällaisessa liitossa, nykyään naimisissa. Olleet yhdessä teineistä asti, yhteensä 17 v.
Minun liittoni eivät onnistuneet, eli malli ei ole äidiltä. Tosin teini-iässä minulla ei ollut edes poikaystävää, vasta paljon myöhemmin.
Heh, hoksasin juuri, että oma siskoni ja veljeni on luettavissa tähän kategoriaan, jos teiniksi katsotaan vielä 19-vuotias (nine-teen). Ovat nyt 65 vuoden kahden puolen.
Luulenpa, että heidän ainoa sukupuolisuhteensa on vain oman puolison kanssa.
Nykyään ei taida enää olla toimintaa sillä elämänalueella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä.
Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka
Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on ollut ihan teinistä.
Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita.
Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .
Mä taas luulen että tuollaiset ihmiset ovat sillä lailla erilaisia etteivät kaipaa mitään kokemuksia erilaisista ihmisistä. Heille siis vallan mainiosti maistuu koko elämän ajan se sama tikku tai kolo. Siis olettaen että tässä puhutaan pareista jotka ovat olleet vain sen oman kumppanin kanssa lähemmissä kanssakäymisissä. Tietysti jos peuhtaaan muiden kanssa niin asia on eri.
En missään nimessä olisi voinut kuvitellakaan että olisin näin kohta 5-kymppisenä ollut vain yhden miehen kanssa. Olisi jäänyt kokematta niiiin paljon sellaista mitä halusin kokeilla, että elämäni olisi kyllä ollut yhden miehen kanssa pilalla.
Ei sellaista kaipaa, mitä ei ihmisellä ole ikinä ollutkaan.
No en nyt sanoisi kaipaukseksi, mutta haluksi elää elämänsä kokien enemmänkin kuin yhden kumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Juuri näin. Tietysti jos pysyy samanlaisena kuin teininä oli ja toinen pysyy samanlaisena, tai molemmat sietävät toisen muuttumisen eletyn elämän ja aikuistumisen myötä, niin ei kait siinä.
Itselleni kauhistus olisi jos olisi pitänyt olla suhteessa yhteen ihmiseen koko elämänsä ajan.
Tiedän kyllä muutaman parin, ja ei se heillä kyllä herkkua ole se yhteiselämä. Jokaisessa myös uskottomuutta joka on "annettu anteeksi".
Me oleme mieheni kanssa olleet "aina yhdessä", joten seurustelua aloitusajankohtaakaan ei oikein osata itsekään määritellä. Ihan pienestä lapsesta alkaen siis kuitenkin. Elimme naapureina syntymästä saakka. Naimisissa olemme nyt olleet 44 vuotta ja hyvin onnellisia edelleen.
N64