Lue keskustelun säännöt.
Kuinka monta teini-iästä lähtien yhdessä pysynyttä paria tunnet?
01.05.2023 |
Itse tunnen kaksi tällaista, jotka ovat 15-vuotiaana suunnilleen tavanneet ja ovat edelleen 20-40 vuoden jälkeen yhdessä. Miksi nää parisuhteet kestää? Oliko heidän vanhempansa pitkässä parisuhteessa myös?
Kommentit (278)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden, mutta mies pettää vaimoaan mennen tullen ja palatessa. Vaimo tietää mutta sulkee silmänsä kun eihän elämänsä rakkautta voi jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä.
Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka
Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on ollut ihan teinistä.
Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita.
Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .
Mä taas luulen että tuollaiset ihmiset ovat sillä lailla erilaisia etteivät kaipaa mitään kokemuksia erilaisista ihmisistä. Heille siis vallan mainiosti maistuu koko elämän ajan se sama tikku tai kolo. Siis olettaen että tässä puhutaan pareista jotka ovat olleet vain sen oman kumppanin kanssa lähemmissä kanssakäymisissä. Tietysti jos peuhtaaan muiden kanssa niin asia on eri.
En missään nimessä olisi voinut kuvitellakaan että olisin näin kohta 5-kymppisenä ollut vain yhden miehen kanssa. Olisi jäänyt kokematta niiiin paljon sellaista mitä halusin kokeilla, että elämäni olisi kyllä ollut yhden miehen kanssa pilalla.
Ei sellaista kaipaa, mitä ei ihmisellä ole ikinä ollutkaan.
😄
Asiahan on juuri toisinpäin. Ruoho on vihreämpää aidan takana.
Minä en seurustellut teini-iässä. Niillä tytöillä oli (vaihtuvia) poikaystäviä, jotka eivät menneet lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en seurustellut teini-iässä. Niillä tytöillä oli (vaihtuvia) poikaystäviä, jotka eivät menneet lukioon.
Myös lukiolaiset ovat teini-ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Ei omaa seksuaalisuuttaan voi valikoida niin, että jollain yhteiseklä päätöksellä kehirytään molemmat samaan suuntaan. Ja kyllä nuorena olisi suotavaa omat ajattelutavat, arvomaailma ja koko oma persoona kehittää itse, itsestä käsin, eikä yhdessä toisen kanssa aina toiseen peilaten, mukautuen ja omaksuen.
Ja mikä ongelma tässä nyt on? Miksi edes pitäisi pariutua nuorena ja "kasvaa ja aikuistua yhdessä", kun voi rauhassa antaa oman persoonan kehittyä, ja sitten etsiä samanhenkisen ihmisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Tarkoitatko, että olisi ihan hyvä vaihtoehto nuorena pariutua vaikka jonkun epäsopivan kanssa, ja sitteb yhdessä alkaamuuntautua johonkin yhdessä mietittyyn suuntaan?
Lähipiirissäni on yksi pari, jotka ovat olleet yhdessä 15- ja 16-vuotiaasta asti. Poikaystävä oli tyttöystävänsä rippijuhlissa. Ovat olleet aviossa 53 vuotta, ja edelleen näyttää "hyvältä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumppanini oli teini-ikäinen kun tavattiin, itse vanhempi. Ollaan oltu yhdessä 27 vuotta ja molempien vanhemmat yhä yhdessä.
Tunnen kaksi tuollaista pariskuntaa. Ovat olleet yhdessä teineistä saakka, yli 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itsen tällaisen suhteen toinen osapuoli ja asia on elämässäni tarkoin varjeltu salaisuus. Kuten täälläkin viesteistä saa lukea, jo nuoresta saakka pitkässä parisuhteessa olleita pidetään jonkinlaisina friikkeinä tai nössöinä. En ikinä kerro uusille tuttaville kuinka pitkä parisuhteeni on, enkä myöskään pidä mitään yhteyttä nuoruuden tuttuihin, jotta en joutuisi kummastelun kohteeksi.
Joita tunnen, heillä on jotenkin vääristynyt valta-asetelma suhteessaan. Toinen jyrää ja toinen alistuu. Omapahan on elämänsä, jos tuollainen on tyydyttävä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani ovat eronneet kun olin alle vuoden ikäinen, olen kasvanut isoissa uusioperheissä. Tapasin puolisoni ollessani 16-vuotias, olemme päättäneet että olemme yhdessä kuolemaan saakka.
Uskon että suhteemme salaisuus on että meillä on paljon läheisyyttä, keskustelemme kaikesta avoimesti ja olemme veloja.
Tätini oli 19 ja kumppaninsa 16 kun alkoivat odottaa ensimmäistä lastaan. Niitä tuli kolme ja liitto loppui vasta viime talvena tätini menehtyessä noin 95-vuotiaana.
Tiedän joitakin keski-iässä olevia pareja, jotka ovat tavanneet lukiossa. Tiedän myös muutamia, joilla liitto jatkui sinne 30 paremmalle puolella ja lopahti sitten "elämättömään nuoruuteen", eli toisen piti käydä kokeilemassa vierasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en seurustellut teini-iässä. Niillä tytöillä oli (vaihtuvia) poikaystäviä, jotka eivät menneet lukioon.
Myös lukiolaiset ovat teini-ikäisiä.
Lukiossa opiskellaan, ei seurustella.
Kävin tyttölyseota,joten ei ollut kiusaustakaan ihastua.
Siihen aikaan ei ollut lesboja.
Elämässä oli järjestys.
16-vuotiaasta saakka yhdessä, on ollut ihanaa kasvaa yhdessä, kaikesta ollaan selvitty. Puhumme paljon, olemme pitäneet suhteemme poissa somesta ja hyvin menee - elämme hyvin rauhallista ja yksityistä elämää. Meillä ei ole lapsia emmekä halua, joten meillä on paljon kahdenkeskistä aikaa.
Monet kummastelevat ja jotkut ovat päin naamaa sanoneet, että tulemme eroamaan jossain vaiheessa, koska "Ei kukaan halua olla vain yhden ihmisen kanssa, jossain vaiheessa haluaa kokeilla jotain uutta.." Luulen, että he ovat vain kateellisia että minulla on ollut vakaa suhde niin nuoresta saakka.
Muutaman. Itse yksi heistä. Alettiin seurustelemaan 15 vuotiaana. Edelleen yhdessä, taitaa tulla 37v täyteen.
Omien vanhempieni liitto kestänyt liki 60v, miehen vanhemmat erosivat mieheni ollessa pieni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja mitä kateutta täällä!
Aika montakin tunnen ja todella onnellisia ovat.
Mutta luoja tätä kateutta ja selittelyä, ei kaikkia kiinnosta villit vuodet.
Eikä kaikki tarvitse tuntemattomia siihen, että löytää itsensä.
No vauva palsta on mitä on.
Mistä luit kateutta? Ja mitkä villit vuodet? Aika harvinaista tuollainen väestötasolla on, jossain uskovaispiireissä ehkä tavallisempaa.
Tästäkin luen kateutta.
Miten luet kateutta joka viestistä? Ja mistä ajattelet ihmisten olevan kateellisia? Jos ihminen löytää sielunkumppaninsa vaikka opiskeluaikana, niin miksi hän olisi halunnut jonkun vähemmän sopivan aiemmin? Jos ei omalla yläasteella ollut sitä oikeaa ihmistä, niin ihan mielelläänhän ne väärät jättää muille.
Tuo on vaan fakta, että valtaosa ei aloita suhdetta elämänkumoppaninsa kanssa jo teininä. Teininä ollaan vielä keskeneräisiä persoonan osalta, arvomaailmakin kehittyy, oma seksuaalinen persoonakin kehittyy vielä. Aika moni ei edes voisi löytää itsensä kaltaista noin keskeneröisessä vaiheessa Esim joku voi olla 15-v seksuaalisesti estoinen vaniljatyyppi, mutta jo 10 vuoden kuluttua ihan jotain muuta - mahtaisiko se 15-v match toimia vielä aikuisena?
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).
Ei omaa seksuaalisuuttaan voi valikoida niin, että jollain yhteiseklä päätöksellä kehirytään molemmat samaan suuntaan. Ja kyllä nuorena olisi suotavaa omat ajattelutavat, arvomaailma ja koko oma persoona kehittää itse, itsestä käsin, eikä yhdessä toisen kanssa aina toiseen peilaten, mukautuen ja omaksuen.
Ja mikä ongelma tässä nyt on? Miksi edes pitäisi pariutua nuorena ja "kasvaa ja aikuistua yhdessä", kun voi rauhassa antaa oman persoonan kehittyä, ja sitten etsiä samanhenkisen ihmisen?
Vaikutat hyvin levottomalta persoonalta, jolla ei ole rauhaa itsensä(kään) kanssa.
Ei "pidä" pariutua nuorena, mutta jos on pariutunut, ei ole syytä erotakaan, kun toinen tukee kasvua ja antaa henkistä tilaa siihen.
Ei tarvi muuttua samanlaisiksi iän myötä. Kun toista rakastaa ja kunnioittaa, haluaa automaattisesti hänen parastaan.
Sehän tuossa onkin, että toiset kasvavat ja kehittyvät yhdessä, toiset eivät kykene siihen. Ja liitossahan on aina kaksi osapuolta; ei auta, jos vain toinen on sitoutunut "firman" kehittämiseen. Joko molempien on oltava kehityskelpoisia tai sitten niin nynnyjä, etteivät kumpikaan koe tarvetta löytää mitään uutta (itsessään).