Kuinka monta teini-iästä lähtien yhdessä pysynyttä paria tunnet?

Ne parit jotka tunnen niin heidän vanhempansakin ovat edelleen naimisissa, eivätkä eronneet.

Ei ketään oikeasti onnellista jompikumpi on tehnyt valtavia kompromisseja elämässä...

Melko monta. Heidän vanhempiensa parisuhteista en tiedä. Olin itsekin teini nykyisen suhteen alkaessa, mies oli vähän vanhempi.

Enää yhden. Kun ikää tulee, niin kaikki muut ovat tajunneet erota. Tämä yksi pari on nelikymppinen somepari, jotka päivittävät somet täyteen ihanaa rakas kulta tänään 100 vuotta yhdessä ja edelleen onnellisena, mutta todellisuus on karu.

Useammankin. Tottakai muutama pari on ainakaan erinnutkin, mutta tosi monta paria on yhdessä onnellisia vieläkin, parisuhteen kesto on ollut 25-55 vuotta. Vanhempani ja appivanhemmat ovat niitä yli 55 vuotta yhdessä olleita, itse olen ollut parisuhteessani vasta 25 vuotta, mutta olemme onnellisia.

Itse tunnen 2 paria jotka alkoivat seurustella ysiluokalla ja ovat edelleen yhdessä. Eka pari on nyt 45v ja toinen 42v. En tunne heitä niin hyvin että osaisin sanoa heidän vanhemmistaan mitään, mutta itse pariskunnat vain tulivat tosi hyvin juttuun toistensa kanssa jo silloin teineinä.

En tunne ketään, joka olisi aikuisena yhdessä kouluaikaisen seurustelukumppanin kanssa. Joskaan valtaosa tutuistani ei edes seurustellut vielä yläasteella.

Kaveripiirissä on muutama pari ja myös itse olen ollut saman puolison kanssa teinistä asti yhdessä, nyt ollaan vähän yli neljänkymmenen.

Ainakin meidän suhde on rakastava, seesteinen ja onnellinen. Ei ole tarvinnut tehdä isoja kompromisseja kun kummallakin on samat arvot ja tavoitteet elämässä.

Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä. 

Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka

Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on  ollut ihan teinistä.

Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita. 

Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .

 

Tunnen 3 tällaista paria. Kaikkien vanhemmat ovat olleet yhdessä ja samassa avioliitossa koko elämänsä.

Me aloitimme seurustelun 16-vuotiaina, yhdessä yhä 43-vuotiaina, lapset pian teini-iässä.

Tärkeintä oli kasvaa aikuiseksi ja itsenäistyä ilman liian aikaista kotileikkiä. Opiskeltiin eri paikkakunnilla ja muutettiin vasta 23-vuotiaina yhteen. Naimisiin mentiin 26-vuotiaina, eka lapsi syntyi kun oltiin 28. 

Ollaan muutettu pois kotipaikkakunnalta (silloin 23-vuotiaina) ja asuttu välillä ulkomailla. Puolison vanhemmat on eronneet kun mies oli 4-vuotias, omani ovat yhä yhdessä.

Arvostan suuresti sitä, että rinnalla on puoliso jonka kanssa on niin paljon yhteistä elettyä elämää. Keskustelemme paljon ja laittelemme viestejä, välillä ei päivän aikana malttaisi odottaa, että pääsee kertomaan toiselle jostain mikä on mielen päällä. 

Tunnen yhdet jotka on noin aikaisin tavanneet, mutta erosivat kun 25 vuotta tuli täyteen. Muutamat ovat tavanneet vasta parikymppisinä ja ovat edelleen yhdessä (50 vuotiaita).

Vierailija kirjoitti:

Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä. 

Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka

Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on  ollut ihan teinistä.

Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita. 

Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .

 

Mä taas luulen että tuollaiset ihmiset ovat sillä lailla erilaisia etteivät kaipaa mitään kokemuksia erilaisista ihmisistä. Heille siis vallan mainiosti maistuu koko elämän ajan se sama tikku tai kolo. Siis olettaen että tässä puhutaan pareista jotka ovat olleet vain sen oman kumppanin kanssa lähemmissä kanssakäymisissä. Tietysti jos peuhtaaan muiden kanssa niin asia on eri. 

En missään nimessä olisi voinut kuvitellakaan että olisin näin kohta 5-kymppisenä ollut vain yhden miehen kanssa. Olisi jäänyt kokematta niiiin paljon sellaista mitä halusin kokeilla, että elämäni olisi kyllä ollut yhden miehen kanssa pilalla.

Sellaisia pareja useamman, itse ja mieheni mukaanluettuina, jotka alkoivat seurustelemaan n. ikävuosina 17-20. Lukiossa ja seuraavana vuonna. Kaveripiirissäni ei juuri nuorempana seurusteltu. Nyt ollaan 42v ja 44v.

Mun opiskelulkaveri on nyt 35-vuotias ja hän on ollut yhdessä miehensä kanssa 20 vuotta.

Mun 44-vuotias serkku sai 18-vuotiaana lapsen miehensä kanssa ja he ovat olleet siis 26 vuotta yhdessä . Tosin he ovat kahdesti hakeneet avioeroa, mutta vetäneet hakemuksen pois .

Mun 66-vuotias täti on ollut yhdessä miehensä kanssa 19-vuotiaasta lähtien.

Ystäväpiirissä on yksi tällainen pariskunta. Alkoivat seurustella 15-vuotiaina ja ovat yhdessä vielä liki kuusikymppisinä.

Omat vanhempanikin aloittivat seurustelun 16- ja 19-vuotiaina. Yksissä ovat vielä melkein 80-vuotiaina. Monenlaista vaihetta on elämän varrella ollut, mutta ovat selvittäneet ongelmansa.

Yhden enkä heidän vanhempiensa suhteista tiedä mitään.

Ehäpä joillakin käy vaan niin hyvä tuuri että sopiva kumppani löytyy jo teininä.

Useita pareja tiedän. Nykyään ollaan. N. 40 vuotiaita, joten suhteet jatkuneet reilusti yli 20 vuotta. Ainakin kahdella näistä pareista ainakin toisen vanhemmat ovat eronneet.

Kyllä tunnen sellaisia paljonkin, tosin kun kyseessä on vasta kolmekymppiset ihmiset niin se on vielä aika tavallista. Sitten keski-iässä alkaa niitä eroja tulla. Esimerkiksi suvussani iäkkäämmät on jo toisella tai kolmannella kierroksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bonusmummoni oli ollut miehensä kanssa 14-vuotiaasta. Ja jo lapsena leikkivät yhdessä. 

Heillä oli selkeästi syvä kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan loppuun saakka

Myös entinen työkaverini ( nyt jo eläkkeellä ) on  ollut ihan teinistä.

Luulen, että juuri se kunnioitus ja arvostus toista kohtaan, sekä vastaan tulemisen taito, ovat niitä tärkeitä asioita. 

Eräs teineistä asti yhdessä ollut pariskunta meni nyt 50-vuotiaina sitten naimisiin .

 

Mä taas luulen että tuollaiset ihmiset ovat sillä lailla erilaisia etteivät kaipaa mitään kokemuksia erilaisista ihmisistä. Heille siis vallan mainiosti maistuu koko elämän ajan se sama tikku tai kolo. Siis olettaen että tässä puhutaan pareista jotka ovat olleet vain sen oman kumppanin kanssa lähemmissä kanssakäymisissä. Tietysti jos peuhtaaan muiden kanssa niin asia on eri. 

En missään nimessä olisi voinut kuvitellakaan että olisin näin kohta 5-kymppisenä ollut vain yhden miehen kanssa. Olisi jäänyt kokematta niiiin paljon sellaista mitä halusin kokeilla, että elämäni olisi kyllä ollut yhden miehen kanssa pilalla.

Niin , meitä on moneen junaan ja asemillekin.