"No kun en tiiä mitä pitää siivota"
Miten tässä pääsis rakentavasti miehen kanssa tilanteeseen, että hän oma-aloitteisesti tekisi kotitöitä?
Aina kun yritän puhua siivoamisesta, niin suuttuu/vastaus on otsikon mukainen tms. Ja siivoaa sitten monesti silmin nähden vihaisena. Joskus luovutan ja siivoan vaan itse kaiken. Kyseessä aikuinen kolmivitonen mies. Joudun tehtävä kerrallaan sanomaan mitä pitää tehdä esim. (Imuroisitko portaat tai pesasisitko lavuaarin) ja kun hän on yhden asian tehnyt, niin palaa yleensä sohvalle kännykkää selaamaan tms. Mulla on ollut monta viikkoa paha tilanne töissä ja siivoukset on jäänyt, koska olen ollut niin väsynyt ylitöiden vuoksi. Lakanoita ei olla vaihdettu, pölyjä pyyhitty, lattioita imuroitu ja vessoja ja lavuaareja pesty ja sellaista ihan todella perusjuttuja. Astiapesukoneen täyttöön ja tyhjentämiseen mies osallistuu oma-aloitteisesti yhtä paljon kuin minäkin. Mutta kaikessa muussa, jos minä en ole vaatimassa siivoamista (huom. ensin pyydän kauniisti -> mitään ei tapahdu. Monesti ei tule edes vastausta. Sitte pitää alkaa pikku hiljaa painokkaammin vaatimaan. Ja mitään tärkeää en keskeytä. Tv:n katselua vaan) ja luettelemassa mitä pitää tehdä, niin mitään ei tapahdu. Tänään taas sama homma. Siivoamisen tarve on ilmiselvä, paitsi miehelle. Alan tulla ihan hulluksi, enkä tiedä mitä tehdä tämän siivousasian kanssa. Tätä on jatkunut 10 vuotta.
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni siivosi oma-aloitteisesti. Ero tuli ihan muista syistä. Toinen mies myös siivoaa oma-aloitteisesti. Jos tykkää siististä, siivous kyllä sujuu, olipa mies tai nainen. Muuten siivous on kivireen perässä vetämistä, johon on pakottauduttava vastentahtoisesti ja vain opittava siivoamaan.
Monilla naisilla on ne puhtausvaatimukset turhan tarkat. Kannattaisi miettiä voisko joustaa tasosta.
Itse en tykkää, kun mies kuivailee tiskiallasta tiskirätillä, jolla pyyhitään ruokapöytääkin. Ja kun se allas on hetken päästä taas märkä, niin turhaakin se on. Mutta en puutu, kun toinen kerran siivoaa.
Kunpa miehet tekisivät samoin. Voi sitä nalkutuksen määrää, kun pesin automme juuriharjalla. Saisi olla kiitollinen kun autan. Ei minun tarvitse tehdä kaikkea mieheni siisteyskäsitysten mukaan.
Minä pesin auton moottorin juuriharjalla ja mäntysuovalla. Äijä rupesi huutamaan, vaikka minä vaan ajattelin ilahduttaa. Ihme sika!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä lukiessa tulee mielikuva että monesti nainen haluaa olla se työnjohtaja vaikka parisuhteen tulisi olla kumppanuussuhde. Jos vinkkinä annetaan että voi joustaa hiukan siisteyskäsitteestä ja pyytää miestä siivoamaan _keskiviikkona_ niin mitä muuta se on kuin vallankäyttöä.
En sano että ne miehet tekevät oikein mutta silloin on menty metsään jo parisuhdetta perustettaessa. Jos asioista olisi puhuttu alusta alkaen niin kummallakin olisi sama käsitys kaikesta, myös siitä siivouksesta. Ei tarvittaisi työnjohtajaa ja orjaa. Tietenkin ihmiset muuttuu mutta jos kommunikaatio pelaa niin homma menee periaatteella että puhalletaan yhteen hiileen. Tämä on meidän projektimme.
Siivous ei siis ole se juttu. Kommunikaation puute on se mistä tämäkin ketju kertoo.
Voidaan teeskennellä, että tässä ei ole kysymys tasa-arvosta. Voidaan teeskennellä, että sosiaalinen paine siisteydestä ei kohdistu juuri naiseen. Voidaan teeskennellä, että miehet eivät pyrkisi aktiivisesti harvoin tehtäviin miesten töihin että nainen hoitaisi päivittäiset kotityöt. Voidaan teeskennellä, että kaikki on yhtä suurta väärinkäsitystä ja ihan puhtaasti kommunikaatio-ongelma (josta lähinnä nainen on vastuussa). Teeskennellään kaikki yhdessä että näin on.
Mutta kuka sitten ottaa siivoamisen puheeksi ja millä perusteella juuri hän? Kun se tahtoo mennä niin että siitä puheeksi ottajasta tulee se vastuunkantaja.
Jos näin on niin ensi tapaamisen jälkeiset 3 kuukautta ovat epäonnistuneet. Silloin ne parisuhteen siemenet kylvettiin. 10 vuotta myöhemmin sitten katsotaan onnistuiko kylvö.
Voitko vastata: kumpi ottaa siivoamisen puheeksi ensi kertaa ja millä perusteella juuri hän?
Olen siis mies. Tuon määrittely että kumman tulee luoda aloite juuri tuohon keskusteluun ei ole yksikäsitteistä. Mutta onhan se aloitettava. Itse juuri olen alkavassa suhteessa ja miehenä olen tehnyt keskustelualoitteen selvittääkseni eroavuuksissa pyykinpesujen suhteen ja onko niissä kompromissin tarvetta.
Ehkä olen liikaa paneutunut parisuhteen psykologiaan kyökkipsykologin näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisin jo aikapäiviä sitten näyttäny ovea!
Meillä lapsetkin tietää, mitä pitää tehdä, kun pyydetään siivoamaan huone.Eihän tässä siitä ole kyse että ap:n mies ei oikeasti tiedä tai osaa.
No eikö se ap kirjoittanut, että jokaikinen asia pitää erikseen sanoa?!
Tee miehelle lista töistä siivouskomeron oveen jota sitten noudattaa kun käsky käy.
Ei se oo niin justiinsa.
Jos hän siivoaa sitten kun on sotkuista.
Kuulostat siisteysfriikiltä.
Voisitteko unohtaa rakkauden huuman hetkeksi ja ennen saman katon alle syöksymistä sopia siitä miten kotityöt jaetaan. Olisiko vuoroviikkosysteemi mitään? Aina voi myös sopia että se joka ei tykkää imuroida hoitaa tiskit sen sijaan, siis koneeseen ja puhtaina koneesta pois ja kaappiin. Tai pyykit.
Kannattaa myös ennen yhteenmuuttoa silmäillä miehen (tai naisen) asuntoa, siitä voi päätellä paljon siisteystasosta.
Ja vielä, poikalasten vanhemmat: te opetatte heidät joko säännölliseen siivoamiseen vessan pesua myöten, tai sitten siihen että kaikki on herralle valmiina, mitään ei tarvitse osata, edes vaatteita ei tarvitse löytää kaapista. Miksi te jälkimmäiset pilaatte jälkikasvunne näin?
Ottakaa lapset, myös pojat, mukaan kotitöihin!
Kyllä pitää kotona oppia perusasiat.
Arvaan että tätä alapeukutetaan, ei haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Oot toiset 10 niin vanhemmuus on nähty loppuun. Voit hyvällä omalla tunnolla erota 20 vee päivien kunniaksi.
Ilman pentuja oisit voinu elää nuokin 20v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siivoaa ketä häiritsee.
Se kyllä kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos ei sotku ja likaisuus häiritse. Yleensä tällaiset ihmiset kärsivät jostain mt-ongelmista.
Likaisuus häiritsee, sotku ei. Äitini oli himosiivoaja ja lapsuudesta jäi kaameat muistikuvat siitä, että siivouspäivä lauantaina eikä yhtäkään vaatekappaletta saanut heittää lattialle. Nyt omassa kotonani ei kiinnosta tippaakaan, jos työpäivän jälkeen heittää vaatteet lattialle ja lösähtöö sohvalle tai se, että pölyjä ei pyyhi joka viikko, vaan sitten, kun ne alkaa häiritä. Onneksi miehenikään ei jaksa siivouksesta nipottaa, olisi kaameaa elää ihmisen kanssa, jonka mielestä siivota pitäisi joka viikko eikä siedä yhtään sotkua.
Miksi vaatteet pitää heittää lattialle? Samalla vaivalla ne laittaisi vaikka tuolin päälle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan. Tulee lapset mieleen, koska niille sai sanoa sata kertaa, että takit laitetaan naulakkoon eikä lattialle. Hyvin pieni vaiva laittaa takki avonaulakkoon, mutta lisää huomattavasti kodin viihtyisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Munkin mies karkaa sohvalle tv:n tai tabletin ääreen välittömästi kun on suorittanut jonkin asian. Hän ei pysty edes 10 sekuntia seistä keittiössä odottamassa mikron kilahdusta tai leipien pomppaamista paahtimesta, vaan joka kerta poistuu olohuoneeseen ja istuu sohvalle katsomaan jompaa kumpaa laitetta. Sen 10 s aikana kerkeisi vaikka pyyhkäistä pöydän, tai laittaa pari astiaa tiskikoneeseen mutta ei, ruutu vetää aina voiton. Jos teemme yhdessä ruokaa, ja hän on juuri saanut perunoiden kuorimisen valmiiksi, niin hän ei voi pestä minulel salaattitarpeita, tai siivota pöytää, vaan menee olohuoneeseen tapittamaan vehkeitään. Joka kerta joudun sanomaan että hei et nyt karkaa kesken kaiken mihinkään.
Itse asiassa muuten todella rasittavaa, pitääpä ottaa asia puheeksi.
Mistä tuollaisia pojankloppeja sikiää?
Miehen isästä ja äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se siivoaa ketä häiritsee.
Se kyllä kertoo ihmisestä tarpeeksi, jos ei sotku ja likaisuus häiritse. Yleensä tällaiset ihmiset kärsivät jostain mt-ongelmista.
Likaisuus häiritsee, sotku ei. Äitini oli himosiivoaja ja lapsuudesta jäi kaameat muistikuvat siitä, että siivouspäivä lauantaina eikä yhtäkään vaatekappaletta saanut heittää lattialle. Nyt omassa kotonani ei kiinnosta tippaakaan, jos työpäivän jälkeen heittää vaatteet lattialle ja lösähtöö sohvalle tai se, että pölyjä ei pyyhi joka viikko, vaan sitten, kun ne alkaa häiritä. Onneksi miehenikään ei jaksa siivouksesta nipottaa, olisi kaameaa elää ihmisen kanssa, jonka mielestä siivota pitäisi joka viikko eikä siedä yhtään sotkua.
Miksi vaatteet pitää heittää lattialle? Samalla vaivalla ne laittaisi vaikka tuolin päälle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan. Tulee lapset mieleen, koska niille sai sanoa sata kertaa, että takit laitetaan naulakkoon eikä lattialle. Hyvin pieni vaiva laittaa takki avonaulakkoon, mutta lisää huomattavasti kodin viihtyisyyttä.
Totta, en tajua. Sen sijaan kannattaa laittaa paikkoihin joissa yleensä riisutaan, jokin sellainen huonekalu johon vaatteen voi laittaa, esim. just naulakko eteiseen, malkuuhuoneeseen lipasto, olkkariin tuoli jne.
Miten lapsille opetit siivoamisen?
Kerran laitoin kaikki tekemättömät kotityöt ja hoitamattomat asiat yhdelle paperille. Listasta tuli kaksipuolinen a4. Esittelin listan sisällön miehelle ja teinille ja siitä sitten vapaasti valitsemaan homma ja yliviivaus listalta oman mielenkiinnon ja taitotason mukaan. Hyvin konkreettista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen mieheni siivosi oma-aloitteisesti. Ero tuli ihan muista syistä. Toinen mies myös siivoaa oma-aloitteisesti. Jos tykkää siististä, siivous kyllä sujuu, olipa mies tai nainen. Muuten siivous on kivireen perässä vetämistä, johon on pakottauduttava vastentahtoisesti ja vain opittava siivoamaan.
Monilla naisilla on ne puhtausvaatimukset turhan tarkat. Kannattaisi miettiä voisko joustaa tasosta.
Itse en tykkää, kun mies kuivailee tiskiallasta tiskirätillä, jolla pyyhitään ruokapöytääkin. Ja kun se allas on hetken päästä taas märkä, niin turhaakin se on. Mutta en puutu, kun toinen kerran siivoaa.
Kunpa miehet tekisivät samoin. Voi sitä nalkutuksen määrää, kun pesin automme juuriharjalla. Saisi olla kiitollinen kun autan. Ei minun tarvitse tehdä kaikkea mieheni siisteyskäsitysten mukaan.
Juuriharjan käyttö kiiltävämaaliselle autolle taisi olla vähän isompi vahinko kuin eriävä siisteyskäsitys. 😂 Seuraavaksiko ikkunanpesuun patapadalla?
Vierailija kirjoitti:
Kerran laitoin kaikki tekemättömät kotityöt ja hoitamattomat asiat yhdelle paperille. Listasta tuli kaksipuolinen a4. Esittelin listan sisällön miehelle ja teinille ja siitä sitten vapaasti valitsemaan homma ja yliviivaus listalta oman mielenkiinnon ja taitotason mukaan. Hyvin konkreettista.
No mitä sitten tapahtui? Vain teini teini teki ja mies ei?
"Siivoamisen tarve on ilmiselvä, paitsi miehelle."
Onko tosiaan? Itse en siivoa kuin silloin jos jossain on näkyvää likaa, esim. isoja villakoiria nurkissa, rannut wc-pöntössä, lavuaarissa vanhoja pinttyneitä ruoantähteitä, ym.
Tarvitseeko teillä *oikeasti* siivota, vai onko vain ennalta määritelty Siivouspäivä?
Kyselee kolmekymppinen nainen
Olen siivouskouluttaja, ja kyllä se menee kovempaankin kalloon miksi siivota täytyy vaikkei "ole likaista" vielä. Pinttyminen tapahtuu niin että koskaan ei pyyhitä tietyistä paikoista. Esim. wc. Jos hana ei vuoda, niin lavuaariin ei pinty kalkkisaostumaa/saippuaa, mikäli se pestään säännöllisesti.
Tee tehtävälista, kai miehesi osaa lukea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran laitoin kaikki tekemättömät kotityöt ja hoitamattomat asiat yhdelle paperille. Listasta tuli kaksipuolinen a4. Esittelin listan sisällön miehelle ja teinille ja siitä sitten vapaasti valitsemaan homma ja yliviivaus listalta oman mielenkiinnon ja taitotason mukaan. Hyvin konkreettista.
No mitä sitten tapahtui? Vain teini teini teki ja mies ei?
Kaikki teki. Lista konkretisoi tekemättömät työt, joita minun mielestä oli loputon lista ja muista ei mitään.
Eihän tässä siitä ole kyse että ap:n mies ei oikeasti tiedä tai osaa.