Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani
29.04.2023 |
En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.
On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.
Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.
Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...
Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.
Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....
Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )
Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?
Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??
Kommentit (121)
Olet selkeästi tuollainen vetelä, halveksuntaa herättävä mies. En ole ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
Olen niin kyllästynyt tähän tasapuolisuuteen. Aina yritetään etsiä syytä molemmista, että kummallekaan ei tulisi paha mieli.
Ap:n mies sikailee. Näin asia yksiselitteisesti on. Ap ei saa miehen sikailusta mitään positiivista.
Toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa. Tämän ohjeen saimme vihkipapiltamme. Epäonnistuin tässä, en enää pystynyt kunnioittamaan puolisoani. Meille tuli ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä sinä SAAT tästä parisuhteesta ja elämästä? Aina pitäisi miettiä myös näin päin ymmärtääkseen tilanteen paremmin.
Olen kyllä miettinytkin. Ja yksi syy on turvallisuus, ajatuksen tasolla on turvallista kun kodissa on toinenkin aikuinen (no, "aikuinen") ihminen. Jos mulle vaikka tapahtuu jotain, on joku joka ehkä osaa toimia.
Ja toinen syy on se, että lapset saavat olla ehjässä kodissa, heidän ei tarvitse pakata reppujaan ja vaihtaa kotia viikonlopuiksi tai joka toinen viikko. JA, itse saan nauttia lasten seurasta joka viikko, enkä vain joka toinen viikko.
Näistä syistä nyt tulee alanuolia, kyllä tämän palstan tunnen, mutta sen verran olen seurannut eronneiden ystävieni hankaluuksia ja ikävää lapsiin, lasten vekslatessa kotien väliä, että siihen en itse haluaisi ja arvostan ydinperhettä käytännön asioiden vuoksi.
Toki meillä se hyvä puoli, että lapset ovat jo isohkoja, esikoinen täyttää 18 v. 1,5 vuoden päästä ja nuorinkin on jo 13.
Jos ero joskus tuleekin, pieniä lapsia ei eron jaloissa siis enää ole.
Ap
Luin hiljattain tosi surullisen uutisen vanhasta pariskunnasta. Vaimo oli saanut sairauskohtauksen ja tuupertunut lattialle. Mies ei tehnyt mitään. Nainen makasi lattialla päiväkausia. Kun hänet lopulta vietiin sairaalaan, oli myöhäistä. Todettiin että mies oli ollut täysissä järjissään.
Tuli heti mieleen, että nainen on palvellut miestä koko elämänsä ja mies on nauttinut palveltavana olosta. Ja kun naisesta tuli hyödytön, mies ei välittänyt hänestä enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen käytökseen on syynä hänen äitinsä joka on tuollaiseksi hänet kasvattanut. Vanha koira ei opi uusia temppuja.
Ap:n lapset ovat kohta aikuisia. Jos he ovat poikia, heidän vaimonsa ovat täällä 10-15 vuoden kuluttua valittamassa miestensä käytöksestä. Ja sitten joku sanoo heille tuon täsmälleen saman kommentin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Joskus auttaa suora ja selkeä kommunikointi: ole hyvä ja siivoa vaatteesi lattialta, aion imuroida, roskat roskikseen, nyt heti, kiitos! Lauantaina pestään sauna. Haluatko pestä löylyhuoneen vai pesuhuoneen?
Tiedän, ei sekään kivaa ole ettei toinen oma-aloitteisesti tee mitään mutta jos tekee edes käskettynä, onhan sekin jotain
Sun mies on ap heittäytynyt ihan lapseksi, ja se jos mikä tappaa kunnioituksen ja seksihalut ym. Pariterapiaa voi kokeilla. Todennäköisesti on käynyt niin että kun ootte nuorena menneet yhteen, sun mies ei ole ikinä joutunut kasvamaan aikuiseksi vaan on jäänyt eräänlaiseen ikiteini-olotilaan. Ja se kasvu omasta elämästään ja omista asioistaan vastaavaksi aikuiseksi voi tapahtua vasta kun te irrottaudutte toisistanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Joskus auttaa suora ja selkeä kommunikointi: ole hyvä ja siivoa vaatteesi lattialta, aion imuroida, roskat roskikseen, nyt heti, kiitos! Lauantaina pestään sauna. Haluatko pestä löylyhuoneen vai pesuhuoneen?
Tiedän, ei sekään kivaa ole ettei toinen oma-aloitteisesti tee mitään mutta jos tekee edes käskettynä, onhan sekin jotain
Sun mies on ap heittäytynyt ihan lapseksi, ja se jos mikä tappaa kunnioituksen ja seksihalut ym. Pariterapiaa voi kokeilla. Todennäköisesti on käynyt niin että kun ootte nuorena menneet yhteen, sun mies ei ole ikinä joutunut kasvamaan aikuiseksi vaan on jäänyt eräänlaiseen ikiteini-olotilaan. Ja se kasvu omasta elämästään ja omista asioistaan vastaavaksi aikuiseksi voi tapahtua vasta kun te irrottaudutte toisistanne.
Tästä hävisi näköjään lainausmerkit.
Eli esimerkkilauseet menee näin
- ole hyvä ja siivoa vaatteesi lattialta, aion imuroida.
- roskat roskikseen, nyt heti, kiitos!
- lauantaina pestään sauna, haluatko pestä löylyhuoneen vai pesuhuoneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole näitä juuri kommentoinut, oikein havaitsit.
Syy on siinä, että tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että kotimme tulisi olemaan läävä. Minun pitäisi katsella likaisia vaatekasoja, tyhjiä kaljatölkkejä, roskia ja hylättyjä tiskejä ympäri kotia.
Olen muutamia kertoja katsonut kuinka kauan vie että mies itse havahtuu siivoamaan ja siihen menee niin monia viikkoja, etten yksinkertaisesti kestä.
Häpeän silmät päästäni jos lasten kylässä käyvät kaverit ja omat kaverini näkevät kaljatölkkikasan olkkarin sohvalla ja sohvapöydällä, eteisessä lojuvat miehen työvaatteet jne.
Ja oma mielenrauhani kärsii tällaisesta sekasotkusta ja kaattopaikalta näyttävästä kodista.
Ap
Lapsesihan ovat jo isoja. Kyllä heille voi selittää, että olet kyllästynyt siivoamaan miehen jälkiä. Miehen häpeähän ne sotkut sitten ovat, ja jos lapsia harmittaa, niin valittakoot isälleen. Kerro tietysti miehellesikin, että et aio enää keräillä hänen jättämiään tavaroita tai pestä hänen pyykkejään.
Kun läävä alkaa tarpeeksi kyllästyttää, lähde viikonlopuksi pois, lasten kanssa tai yksin. Ja järjestä itsellesi kotona joku oma, viihtyisä ja siisti nurkka.
Ymmärrän, että mielenrauhasi kärsii sotkusta, mutta eihän sinulla nykytilanteessakaan ole mielenrauhaa. Eli mitä häviät, jos kokeilet?
Voin säästää ap:lta kokeilemisen vaivan. Minä olen tehnyt noin. Kerroin tuossa aiemmin että kestin olla puoli vuotta talossa, jossa yhtä vessaa ei siivottu koko aikana. Et osaa edes kuvitella, missä kunnossa se oli. Eikä sitä siivottu, ennen kuin otin taas sen mäkättävän ja nalkuttavan siivoushysteerikon roolin.
Tuollaisella kokeilulla ei saavuta muuta kuin sen, että asuu kokeiluajan saastan keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Joskus auttaa suora ja selkeä kommunikointi: ole hyvä ja siivoa vaatteesi lattialta, aion imuroida, roskat roskikseen, nyt heti, kiitos! Lauantaina pestään sauna. Haluatko pestä löylyhuoneen vai pesuhuoneen?
Tiedän, ei sekään kivaa ole ettei toinen oma-aloitteisesti tee mitään mutta jos tekee edes käskettynä, onhan sekin jotain
Sun mies on ap heittäytynyt ihan lapseksi, ja se jos mikä tappaa kunnioituksen ja seksihalut ym. Pariterapiaa voi kokeilla. Todennäköisesti on käynyt niin että kun ootte nuorena menneet yhteen, sun mies ei ole ikinä joutunut kasvamaan aikuiseksi vaan on jäänyt eräänlaiseen ikiteini-olotilaan. Ja se kasvu omasta elämästään ja omista asioistaan vastaavaksi aikuiseksi voi tapahtua vasta kun te irrottaudutte toisistanne.
Tuo käskyttäminen aiheuttaa sen että toista ei voi enää kunnioittaa, kun tämä ei tee mitään ilman käskyttämistä. Ja kunnioituksen puute käskytettävää miestä kohtaan oli juuri se ap:n ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä kuulla. Ensimmäiseen viestiisi sanoisin, että ei, kriteereissäsi ei ole mitään moittimista. En toki tiedä teistä viestejäsi enempää, mutta itse en tuollaista toimintaa katselisi kauaa. Otsikon kysymys on siinä mielessä mieletön, että en näe syytä lähteä opettelemaan tuollaisen toiminnan kunnioittamista. Muutoksen olisi lähettävä miehestäsi. Pahasti vain kuulostaa, että hän ei kunnioita sinua, kun useat sanomiset aiheesta eivät ole tuottaneet pidempiaikaisia tuloksia.
Liittonne on kuitenkin kestänyt sen verran kauan, että hän todennäköisesti pitää sinua itsestäänselvyytenä ja luottaa siihen, että pysyt hänen rinnallaan kaikesta huolimatta. En tiedä, onko tämä hyvä neuvo, mutta kun sanot yhden kerran selkeästi ja kunnolla että alat olla kyllästynyt ja epäilet liittoanne, mies saattaa hyvällä tuurilla alkaa arvostaa sinua enemmän. Tyhjänpäiväinen erolla uhkailu ei varmasti saa mitään hyvää aikaan, mutta tuomalla tässä ketjussa esiin tuomasi asiat esiin, mies saattaisi saada järkeä päähän.
Oma aiempi suhteeni pelastui, kun puolisoni aloitti keskustelun "minusta tuntuu, että tämä ei vaan enää toimi". Olin pitänyt häntä liian itsestäänselvyytenä ja viimeistään tuossa vaiheessa tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni.
M31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ero on hyvä ratkaisu. Mä oon vähän samanlainen kuin miehesi, nainen tosin.
Meille tuli ero vähän vastaavista syistä. Minä tosin päädyin siihen, kun tajusin, etten ole sellainen nainen, jollaisen kanssa mieheni haluaisi elää ja jota hän arvostaisi.
En vain oo yhtään perheenemäntätyyppiä, mieluummin luen, katson leffoja, piirrän jne. Todellakin tykkään elää samoin nyt kuin teininä.
Ero oli varmaan meille molemmille hyvä juttu, ainakin mulle. Nyt saan elää rennosti omalla tyylilläni, ei oo muita velvoitteita kuin tuo. Kotityöt teen sen tasoisesti kuin mulle riittää, kukaan ei tuhise ja halveksi, jos luen kirjaa ja tiskit on tiskaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
En ole näitä juuri kommentoinut, oikein havaitsit.
Syy on siinä, että tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että kotimme tulisi olemaan läävä. Minun pitäisi katsella likaisia vaatekasoja, tyhjiä kaljatölkkejä, roskia ja hylättyjä tiskejä ympäri kotia.
Olen muutamia kertoja katsonut kuinka kauan vie että mies itse havahtuu siivoamaan ja siihen menee niin monia viikkoja, etten yksinkertaisesti kestä.
Häpeän silmät päästäni jos lasten kylässä käyvät kaverit ja omat kaverini näkevät kaljatölkkikasan olkkarin sohvalla ja sohvapöydällä, eteisessä lojuvat miehen työvaatteet jne.
Ja oma mielenrauhani kärsii tällaisesta sekasotkusta ja kaattopaikalta näyttävästä kodista.
Ap
Edelleen, miksi tunnet häpeää miehen toiminnasta? Sotkun ei tarvitse olla lopullinen olotila, mutta epämukavuutta täytyy kestää muutoksen kynnyksellä.
Mutta jos olet päättänyt että jatkat omaa mahdollistamistasi niin mies jatkaa omaa alisuoriutumistaan. Eroaminen taitaa sitten olla helpoin ratkaisu, ja tunnetusti mies ei ymmärrä miksi eroatte. Jos saat miehen pariterapiaan niin voitte ehkä löytää kompromissin, mutta terapeutti tulee huomauttamaan että myös sinun täytyy muuttua. Ongelma ei ole pelkästään miehessä. Ja muutos on aina kivuliasta.
Voin kertoa, miksi ap tuntee häpeää.
Ensinnäkin: pitkän parisuhteen aikana hitsaudutaan kiinni. Toinen ei ole erillinen ihminen vaan hänestä tuntee olevansa vastuussa.
Toiseksi: me yhteiskuntana laitamme miesten käytöstavat naisten vastuulle. Esim jos löydät täältä keskustelun rohmuista juhlissa, voit todeta miten ihmiset kehottavat äitejä ja tyttöystäviä kouluttamaan miehet paremmin. Tässäkin keskustelussa syytetään miehen äitiä, kun aikuinen mies ei siivoa kotiaan.
Kolmanneksi: on tutkittu, että asuntoa pidetään sotkuisempana jos kerrotaan että siinä asuu nainen kuin jos kerrotaan että siinä asuu mies. Naisilta siis vaaditaan enemmän ja naista syytetään, jos talo on sotkuinen. Oli tilanne mikä hyvänsä, mies pääsee kuin koira veräjästä. Kaikkien katse kääntyy naiseen.
Nuo ovat sellaisia seikkoja, jotka jokainen huomaa elämässään ilman tutkimuksiakin. Ap:lla on naisena niskassaan koko yhteiskunnan paine ja vaatimukset. Se valtava paine ei katoa sillä että joku sanoo: "älä välitä siitä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä kuulla. Ensimmäiseen viestiisi sanoisin, että ei, kriteereissäsi ei ole mitään moittimista. En toki tiedä teistä viestejäsi enempää, mutta itse en tuollaista toimintaa katselisi kauaa. Otsikon kysymys on siinä mielessä mieletön, että en näe syytä lähteä opettelemaan tuollaisen toiminnan kunnioittamista. Muutoksen olisi lähettävä miehestäsi. Pahasti vain kuulostaa, että hän ei kunnioita sinua, kun useat sanomiset aiheesta eivät ole tuottaneet pidempiaikaisia tuloksia.
Liittonne on kuitenkin kestänyt sen verran kauan, että hän todennäköisesti pitää sinua itsestäänselvyytenä ja luottaa siihen, että pysyt hänen rinnallaan kaikesta huolimatta. En tiedä, onko tämä hyvä neuvo, mutta kun sanot yhden kerran selkeästi ja kunnolla että alat olla kyllästynyt ja epäilet liittoanne, mies saattaa hyvällä tuurilla alkaa arvostaa sinua enemmän. Tyhjänpäiväinen erolla uhkailu ei varmasti saa mitään hyvää aikaan, mutta tuomalla tässä ketjussa esiin tuomasi asiat esiin, mies saattaisi saada järkeä päähän.
Oma aiempi suhteeni pelastui, kun puolisoni aloitti keskustelun "minusta tuntuu, että tämä ei vaan enää toimi". Olin pitänyt häntä liian itsestäänselvyytenä ja viimeistään tuossa vaiheessa tajusin ottaa itseäni niskasta kiinni.
M31
Tuo on siinä mielessä surkea tarina, että naisen täytyy kestää niin valtava määrä stressiä ja ahdistusta, ennen kuin mies herää. Kiusallinen asia pitää ottaa puheeksi uudestaan ja uudestaan, eikä toinen kuuntele.
Tyhjä uhkailu tosiaan näkyy, joten jos aikoo saada toisen uskomaan, pitää olla valmis myös lähtemään jos on tarve. Se tarkoittaa kuukausien henkistä irtautumista suhteesta ja valmistautumista siihen viimeiseen keskusteluun. Se tarkoittaa suomeksi sanottuna että on aivan saatanan kurja olo todella pitkään.
Ikävää että pistit naisesi kärsimään niin paljon. Ei se hänelle varmasti ollut noin siistiä ja helppoa kuin kertomuksesi perusteella kuulostaa. Jos siis teidän ongelma oli se että et tehnyt kotitöitä, toki sellaisiakin ongelmia on että toinen ei vain ymmärrä ilman perusteellisia keskusteluja. Mutta kotityöt ei ole sellainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ero on hyvä ratkaisu. Mä oon vähän samanlainen kuin miehesi, nainen tosin.
Meille tuli ero vähän vastaavista syistä. Minä tosin päädyin siihen, kun tajusin, etten ole sellainen nainen, jollaisen kanssa mieheni haluaisi elää ja jota hän arvostaisi.
En vain oo yhtään perheenemäntätyyppiä, mieluummin luen, katson leffoja, piirrän jne. Todellakin tykkään elää samoin nyt kuin teininä.
Ero oli varmaan meille molemmille hyvä juttu, ainakin mulle. Nyt saan elää rennosti omalla tyylilläni, ei oo muita velvoitteita kuin tuo. Kotityöt teen sen tasoisesti kuin mulle riittää, kukaan ei tuhise ja halveksi, jos luen kirjaa ja tiskit on tiskaamatta.
Et sinä ole samanlainen, jos kuitenkin joskus tiskaat ne tiskit. Odotitko viikon pari että miehesi tiskaisi ja et tiskannut sittenkään, ennen kuin miehesi komensi sinut tiskaamaan? Jos odotit, sitten olet samanlainen.
Onnittelut siitä että olet erilainen lumihiutale kuin "perheenemäntätyypit".
AP, otan osaa. Minulla oli samanlainen kämppis, onneksi vain 2 vuotta, ja kun kämppis löysi yhtä sotkuisen poikaystävän, oli asunto sen mukainen. Oli pakko siivota, koska kun kokeilin olla siivoamatta, samat tavarat olivat paikoillaan vielä 6kk päästä ja keittiöön tuli niin hirveä banaanikärpäsinvaasio, että siitä eroon pääseminen kesti 3kk.
Tuon 2 vuoden aikana kämppis siivosi 2 kertaa raivosuursiivouksen ja tiskasi ehkä 10 kertaa. Pyykkiä sentään pesi ihan omatoimisesti.
Mikä helpotus, kun pääsin omaan kotiin, vaikka en tosiaankaan ole mikään siisteyden perikuva itsekään.
Mitä mieheesi tulee, hän sluibailee ja on tökero, koska hän oikeuttaa sluibailun ja uunoilun itselleen. Ei varsinaisesti suoraan liity aiheeseen, mutta suositus kirjalle Why Does He Do That? Inside The Minds of Angry and Controlling Men. Koska tavallaanhan tämäkin on manipulointia, jossa täysin itsestään huolehtimaan kykenevä aikuinen mies taantuu 4-vuotiaaksi uhmaikäiseksi, jonka vaimo saa äidin lailla suunnilleen pyyhkiä pyllynkin. Töissään ei varmasti heittäydy esimiehilleen ja pomolle 4-vuotiaaksi tai Uuno Turhapuroksi, eli käytös on tietoista.
Hän myös tiedostaa, ettet pidä tästä, mutta edelleen tietoisesti valitsee toimivansa niin, ettei se vastaa toiveitasi tai pyyntöjäsi. Siitä voit miettiä miehen arvostuksen määrää.
Vierailija kirjoitti:
AP, otan osaa. Minulla oli samanlainen kämppis, onneksi vain 2 vuotta, ja kun kämppis löysi yhtä sotkuisen poikaystävän, oli asunto sen mukainen. Oli pakko siivota, koska kun kokeilin olla siivoamatta, samat tavarat olivat paikoillaan vielä 6kk päästä ja keittiöön tuli niin hirveä banaanikärpäsinvaasio, että siitä eroon pääseminen kesti 3kk.
Tuon 2 vuoden aikana kämppis siivosi 2 kertaa raivosuursiivouksen ja tiskasi ehkä 10 kertaa. Pyykkiä sentään pesi ihan omatoimisesti.
Mikä helpotus, kun pääsin omaan kotiin, vaikka en tosiaankaan ole mikään siisteyden perikuva itsekään.
Mitä mieheesi tulee, hän sluibailee ja on tökero, koska hän oikeuttaa sluibailun ja uunoilun itselleen. Ei varsinaisesti suoraan liity aiheeseen, mutta suositus kirjalle Why Does He Do That? Inside The Minds of Angry and Controlling Men. Koska tavallaanhan tämäkin on manipulointia, jossa täysin itsestään huolehtimaan kykenevä aikuinen mies taantuu 4-vuotiaaksi uhmaikäiseksi, jonka vaimo saa äidin lailla suunnilleen pyyhkiä pyllynkin. Töissään ei varmasti heittäydy esimiehilleen ja pomolle 4-vuotiaaksi tai Uuno Turhapuroksi, eli käytös on tietoista.
Hän myös tiedostaa, ettet pidä tästä, mutta edelleen tietoisesti valitsee toimivansa niin, ettei se vastaa toiveitasi tai pyyntöjäsi. Siitä voit miettiä miehen arvostuksen määrää.
Jättäisin pois sanan "tavallaan". Kyllä tuo on ihan oikeasti manipulointia, jonka tavoitteena on valjastaa kumppani, vaimo ja lastensa äiti pelkäksi työjuhdaksi.
Olette olleet 25 vuotta yhdessä, ja nyt vasta alat vaatimaan häneltä kotitöiden tekemistä?
Sanoisin, että olet opettanut hänet liian hyvälle.
Vierailija kirjoitti:
Pariterapiaa suositteleville kysymys: tunnetteko yhtään tapausta, jossa mies olisi alkanut kantaa vastuuta kodistaan ja suhteestaan terapian seurauksena? Alkanut tehdä oma-aloitteisesti kotitöitä, kun on ensin niistä vuosikymmenet luistanut? Ja että tuo muutos olisi pysyvä eikä lopahtanut muutamien viikkojen jälkeen?
Niin, sitähän minäkin.
Tunnen. Erouhka alkaa näyttää todelliselta ja se sysää muutokseen. Ja käynneiltä saa kotitehtäviä.
Voihan siellä edetä eroonkin, mutta asioita on silloin ainakin käsitelty kunnolla.
Alue: Aihe vapaa
Onko se puute, että teettää työt kumppanillaan? Onko se huono puoli, että tietää ja myöntää tekevänsä niin ja silti jatkaa sitä? Onko tuo se kuuluisa vastamäki, joka on luvattu kestää kunnes kuolema erottaa?
Minusta ei ole. Minusta tuo on tietoista alistamista ja henkistä väkivaltaa, johon mies yksin on syypää. Tämä on ongelmana lukemattomissa parisuhteissa, tämä on tasa-arvokysymys. Miksi sitä aina käsitellään kuin olisi kyse pelkästään yhden pariskunnan mielipide-erosta? Sitä se ei ole, ei siltikään vaikka maailmasta löytyy sotkevia naisia.