Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani

En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.

On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.

Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.

Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...

Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.

Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....

Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )

Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?

Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??