Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani
29.04.2023 |
En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.
On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.
Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.
Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...
Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.
Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....
Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )
Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?
Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
Olen niin kyllästynyt tähän tasapuolisuuteen. Aina yritetään etsiä syytä molemmista, että kummallekaan ei tulisi paha mieli.
Ap:n mies sikailee. Näin asia yksiselitteisesti on. Ap ei saa miehen sikailusta mitään positiivista.
Ilmankos viihdyt palstalla, kun olet kyllästynyt tasapuolisuuteen.
Täällä syntipukin rooli on jo varattu - niin tiedät kyllä kenelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jälleen näitä, jotka ruikuttavat, vaan ei mikään neuvo kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Hanki sohvalle joku nätti kori, johon ukko saa laittaa roskat ym. Sen on oltava siinä paikassa, mihin tavarat yleensä tuppaavat jäämään, siis käden ulottuvilla ja oltava riittävän vaivaton käyttää, sellainen, johon saa vaan tipauttaa tai nakata käsistään ne tavarat.
Kun on muita paikalla, eikä mies esim. kiitä tm., niin tee miehestä pikkulapsi ja sano hänen puolestaan vieraille, että "Jeppe sanoo myös kiitos". Jospa pikku nolostuttaminen aiheuttaisi ryhdistäytymistä.
Ap ei pystyisi kunnioittamaan tuollaista miestä, ei kukaan nainen voisi. Joten tyrha ryhtyä tuollaiseen, kun ongelma oli aloituksessa, ettei ap enää pysty kunnioittamaan miestä.
Minusta se oli hyvä neuvo, minkä joku kirjoitti, että näytä aloitus miehelle ap.
Vierailija kirjoitti:
Hanki sohvalle joku nätti kori, johon ukko saa laittaa roskat ym. Sen on oltava siinä paikassa, mihin tavarat yleensä tuppaavat jäämään, siis käden ulottuvilla ja oltava riittävän vaivaton käyttää, sellainen, johon saa vaan tipauttaa tai nakata käsistään ne tavarat.
Kun on muita paikalla, eikä mies esim. kiitä tm., niin tee miehestä pikkulapsi ja sano hänen puolestaan vieraille, että "Jeppe sanoo myös kiitos". Jospa pikku nolostuttaminen aiheuttaisi ryhdistäytymistä.
Ammattijärjestäjän neuvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Tiedän kyllä että sanomiseni kuulostavat lannistavalta. Luultavasti juuri siksi, että minä olen lannistunut ja turhautunut, näiden 25 vuoden jälkeen.
Olenhan minä toki yrittänyt monesti (voi kunka monesti olenkaan!) kauniisti tsempaten iloisella äänensävyllä saada miestä mukaan siivoamiseen ja ripustamaan ne vaatteensa, mutta ei. Pyyntööni mies joko vastaa täydellä hiljaisuudella, tai hänellä onkin ykskaks kiire johonkin (tupakalle, kauppaan hakemaan karkkia, autotalliin tekemään asiaa x)
Ja tuo olisi jo falskia, että esittäisin olevani kiinnostunut pleikkarin nhl-jääkiekkopelistä. Mies tietää että vihaan jääkiekkoa kaikessa muodossaan.
Toisekseen hänelle ei saa puhua (edes mukavia) sillä aikaa kun pelaa, peli on hektinen, vaatii keskittymistä ja kaikki puheeni pelin aikana häiritsee ja johtaa häviöön... Näin.
Ap
Uusi vaihde silmään. Tupakat piiloon, auton avaimet piiloon, autotalli lukkoon ja avain piiloon. Kun mies tulee hämillään sisälle, toteat että jospa nyt siivottaisiin niin saat ne sitten, kun olet kiltti poika. Jos hän haluaa olla poika, olkoon sitten poika kunnes osoittaa olevansa mies.
Onko täällä naisia, jotka kunnioittavat miestään vielä pitkän liiton jälkeenkin?
Onko miehen kunnioittaminen ylipäätään mahdollista, hänet tuntien?
Kunhan mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luovu ajatuksesta, että voisit muuttaa miestäsi tai päättää hänen puolestaan mikä on hänelle sopivaa tai tarpeellista. Ongelma ratkaistu. Itse asiassa yrität vain epäreilusti vierittää vastuun itsestäsi ja omista tunteistasi miehelle. Se on rankka tapa elää.
Aina, kun mies tekee jotakin hyvää, kehu ja kiitä. Arvostelemalla et saa mitään positiivista aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi on juoppo, mitä muuta siltä voi odottaa kuin kuvattua käytöstä. Sitä kiinnostaa vain ja ainoastaan kaljoittelu.
Ainoa, jonka käytökseen voit vaikuttaa, olet sinä itse. Sanoisin, että hyväksy ukkosi sellaisena kuin hän on.
Mitäpä tuota miehen käytöstä selittelemään. Naureskele, jos tyyppi käyttäytyy tyhmästi. Ei se ole sinun ongelmasi. Käyttäydy itse fiksusti ja opeta lapsesi tekemään samoin.
Se tunne, mitä koet on nimeltään myötähäpeä. Kannattaa luopua siitä tunteesta.
Karkkipussit keräisin ilman sen suurempaa draamaa itse roskiin, kerran toinen ei tajua. Jospa se äijä tekee jotain vastapalvelukseksi - vaihtaa auton renkaat tai jotain miesten juttuja.
Ja ajattele niin, että on se edes hätätapauksessa lapsenvahti, niin pääset itse menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
Olen niin kyllästynyt tähän tasapuolisuuteen. Aina yritetään etsiä syytä molemmista, että kummallekaan ei tulisi paha mieli.
Ap:n mies sikailee. Näin asia yksiselitteisesti on. Ap ei saa miehen sikailusta mitään positiivista.
Tai sitten on vain laiska ja mukavuudenhaluinen.
Aika moni tekee sen päätöksen, että lähtee samalla oven avauksella, kun viimeinen lapsi lentää pesästä. Jaksatko siihen asti siivota miehen jäljet vai olisiko ero parempi? Aina voit kerran käyttää erokortin vilautuksen, jos mies alkaisi ottaa vastuuta, mutta sitten pitää lähteä, jos tilanne ei parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on tosi paskoja miehiä. T. Mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Apua, tuohan olisi kuin kehitysvammaisen teinin kohtelua!
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä naisia, jotka kunnioittavat miestään vielä pitkän liiton jälkeenkin?
Onko miehen kunnioittaminen ylipäätään mahdollista, hänet tuntien?
Kunhan mietin.
Toisen kunnioittaminen on parisuhteen kivijalka.
Jos se puuttuu kannattaa erota. Opin tuon Kaija Kärkiseltä ja Ile Kalliolta.
He sanoivat; jos parisuhteessa kumppanin kunnioitus katoaa, se on sen suhteen loppu.
Liian usein näkee vanhojakin suhteita ja ihmisiä on elänyt yhdessä pitkiä aikoja, joista näkee että nuo ei kunnioita enää toisiaan pätkän vertaa.
Päinvastoin yrittävät semmoisilla pikkujutuilla nonsaleerata toista, totesivat.
Tuo on täystotta.
Vierailija kirjoitti:
Mies saattaa olla neuroepätyypillinen. Ehdota hänelle tutkimuksia.
Ja jos aidosti haluat miehen muuttuvan, niin valitettavasti sinunkin on nähtävä sen eteen vaivaa. Kirjoita selkeät ohjeet ja selkeä lista siitä, mitä toivoisit (astiat ja roskat pois käytön jälkeen, tervehtiminen ja hyvästely lähtiessä, kaikki sellainen). Alusta asiaa sillä että puhe unohtuu helposti, joten kirjoitit toiveitasi ylös. Vastaavasti voit ehdottaa/kysyä itsellesikin muutoksia, jotta tuo tuntuu tasapuolisemmalta. Sopikaa yhteinen jako kotitöistä ja kirjoittakaa ne sekä niiden tekemisen aikataulu ylös, laittakaa vaikka jääkaapin oveen joku perheen yhteinen kotityö- ja työnjakolista. Viittaa siihen, jos mieheltä jää jotain tekemättä.
Kun mies tekee jotain "outoa", niin selitä hänelle (rauhallisesti, syyllistämättä) ettei voi toimia noin ja se tuntuu muista pahalta (ei lähdetä kiittämättä tupakalle ja pois, kehutaan ruokaa jos se on hyvää, jäädään istumaan hetkeksi ruoan jälkeen ym). Pyydä ettei enää jatkossa tekisi samaa, ja muistuta häntä seuraavalla kerralla ennen tilannetta (ystävälliseen sävyyn). Älä tee kotitöitä miehen puolesta vaan pyydä häntä tekemään ne yksi askel kerrallaan, jos ei itse ymmärrä. Selkeää ja suoraa puhetta asiallisesti, mutta ei vihjailuja kuten naulakoita tai tuoleja.
2-4 kuukauden jälkeen oppi on voinut alkaa mennä perille, jos jaksat olla johdonmukainen. Tuohan on kuin lasta kasvattaisi, mutta ainoita vaihtoehtoja ilman eroa.
Tietenkin myös pariterapia olisi hyvä vaihtoehto, voisit sielläkin asiallisesti puhua näistä ongelmista ja saattaisitte saada uusia ratkaisuja.
Joo, vanha ketju, mutta en voi olla kommentoimatta.
Siis ihan tosissaan joku ehdottaa, että 40-vuotiasta miestä aletaan kasvattaa kuin 5-vuotiasta?
Ap, jos vielä luet näitä viestejä, niin joko ero tai sitten laitat miehen asumaan johonkin omaan huoneeseensa, jonne voi pesiytyä sotkuineen. Ei pääsyä muuhun taloon.
En tiedä lukeeko ap tätä enää, mutta miksi ihmeessä hahmotat ongelman olevan se, että et kunnioita puolisoasi kun hän selkeästi ei kunnioita sinua? Eikä selvästi muitakaan ihmisiä, kuten vanhempiasi, jos käyttäytyy loukkaavasti heitäkin kohtaan.
Ymmärrän, että on vaikea erota, mutta tilanteesi kuulostaa painajaismaiselta. Mies, joka sikailee sotkuisuuden kanssa, ei osallistu mihinkään, keskittyy vain johonkin pleikkaripeleihin ja loukkaa käytöksellään kaikkia läheisiä. Miten ihmeessä siedät tuollaista? Ei tuo hyvä kasvuympäristö tai esimerkki lapsillekaan voi olla, joten ero voisi olla heillekin parempi ratkaisu.
Helppo sanoa, että eroa, mutta ap, joudut itse kantamaan vastuun avioerosta ja sen seurauksista, jos eroat, ei kukaan auta.
Hanki sohvalle joku nätti kori, johon ukko saa laittaa roskat ym. Sen on oltava siinä paikassa, mihin tavarat yleensä tuppaavat jäämään, siis käden ulottuvilla ja oltava riittävän vaivaton käyttää, sellainen, johon saa vaan tipauttaa tai nakata käsistään ne tavarat.
Kun on muita paikalla, eikä mies esim. kiitä tm., niin tee miehestä pikkulapsi ja sano hänen puolestaan vieraille, että "Jeppe sanoo myös kiitos". Jospa pikku nolostuttaminen aiheuttaisi ryhdistäytymistä.