Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani
29.04.2023 |
En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.
On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.
Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.
Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...
Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.
Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....
Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )
Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?
Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Näistä syistä nyt tulee alanuolia, kyllä tämän palstan tunnen, mutta sen verran olen seurannut eronneiden ystävieni hankaluuksia ja ikävää lapsiin, lasten vekslatessa kotien väliä, että siihen en itse haluaisi ja arvostan ydinperhettä käytännön asioiden vuoksi.
Ap
Muistakaa syyttää itseänne sitten kun tyttärenne juoksee poikaystävän perässä siivoamassa tämän jälkiä ja uupuu talouden ainoana aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Tiedän kyllä että sanomiseni kuulostavat lannistavalta. Luultavasti juuri siksi, että minä olen lannistunut ja turhautunut, näiden 25 vuoden jälkeen.
Olenhan minä toki yrittänyt monesti (voi kunka monesti olenkaan!) kauniisti tsempaten iloisella äänensävyllä saada miestä mukaan siivoamiseen ja ripustamaan ne vaatteensa, mutta ei. Pyyntööni mies joko vastaa täydellä hiljaisuudella, tai hänellä onkin ykskaks kiire johonkin (tupakalle, kauppaan hakemaan karkkia, autotalliin tekemään asiaa x)
Ja tuo olisi jo falskia, että esittäisin olevani kiinnostunut pleikkarin nhl-jääkiekkopelistä. Mies tietää että vihaan jääkiekkoa kaikessa muodossaan.
Toisekseen hänelle ei saa puhua (edes mukavia) sillä aikaa kun pelaa, peli on hektinen, vaatii keskittymistä ja kaikki puheeni pelin aikana häiritsee ja johtaa häviöön... Näin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neuvo, joka ei varmaan ole se minkä haluat. Toivon kuitenkin että alat miettiä sitä.
Tuo täsmälleen sama ongelma on tuhansilla, ehkä miljoonilla naisilla. Heidän miehensä kohtelevat heitä hirveällä tavalla, alistavat palvelijaksi. Kuten sinun miehesi. Et vain näe asiaa noin, koska olet turtunut tilanteeseen vuosien saatossa. Et tunnista miehesi käytöstä vihamieliseksi. Miehesi käytös on manipulointia, joka on niin yleistä että sille on termi: weaponized incompetence.
Tiedän että tämä kommentti ei herätä sinua unesta. Ajatusvääristymät eivät muutu hetkessä. Mutta siis se minun neuvoni: ala tutustua aiheeseen. Tästä on kirjoja, blogeja, videoita, musiikkia... Naisten näkeminen palvelijoina on valtava ongelma. Ja samalla niin normaalia, että sitä ei voi tunnistaa ilman että asiaa ajattelee paljon. Tämä on se työ, mikä sinun pitää tehdä. Miehesi ei liity tähän.
Ihan ensimmäiseksi lakkaa puhumasta siitä, miten haluat "apua" kotitöihin. Tuo on yksi ajatusvääristymistäsi. Näet itsekin itsesi päävastuullisena, mies vain auttaa.
Woke-tutkani värisee tämän kommentin kohdalla aika täysiä. Tuttua juttua valtarakenteista... Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Ap otat hiiltä aika helposti näistä kommenteista. Hengitä.
En syyttäisi ap:ta yhtään tippaa, vaikka hän "ottaisi hiiltä" miten paljon hyvänsä. Hän käsittelee tässä ongelmaa, joka tuhoaa hänen avioliittoaan. Sinulla taas ei ole tässä asiassa mitään tunnelatausta. Olet turvassa kuin vauva kapalossaan.
Ap on tosi rauhallinen, mutta ymmärtäisin täysin myös huutamisen ja raivoamisen.
Voi ap kuule, kun sinä et voi millään konstilla muuttaa tai manipuloida itseäsi taas kunnioittamaan miestäsi. Miehen täytyy ihan itse se kunnioitus ansaita.
Ei teidän avioliittonne pelastaminen voi olla yksin sinun harteillasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on neuvo, joka ei varmaan ole se minkä haluat. Toivon kuitenkin että alat miettiä sitä.
Tuo täsmälleen sama ongelma on tuhansilla, ehkä miljoonilla naisilla. Heidän miehensä kohtelevat heitä hirveällä tavalla, alistavat palvelijaksi. Kuten sinun miehesi. Et vain näe asiaa noin, koska olet turtunut tilanteeseen vuosien saatossa. Et tunnista miehesi käytöstä vihamieliseksi. Miehesi käytös on manipulointia, joka on niin yleistä että sille on termi: weaponized incompetence.
Tiedän että tämä kommentti ei herätä sinua unesta. Ajatusvääristymät eivät muutu hetkessä. Mutta siis se minun neuvoni: ala tutustua aiheeseen. Tästä on kirjoja, blogeja, videoita, musiikkia... Naisten näkeminen palvelijoina on valtava ongelma. Ja samalla niin normaalia, että sitä ei voi tunnistaa ilman että asiaa ajattelee paljon. Tämä on se työ, mikä sinun pitää tehdä. Miehesi ei liity tähän.
Ihan ensimmäiseksi lakkaa puhumasta siitä, miten haluat "apua" kotitöihin. Tuo on yksi ajatusvääristymistäsi. Näet itsekin itsesi päävastuullisena, mies vain auttaa.
Woke-tutkani värisee tämän kommentin kohdalla aika täysiä. Tuttua juttua valtarakenteista... Huoh.
Harmi jos pitkästyt tällaisista aiheista. Voit aina poistua.
Haa, mies yrittää "merkata" reviiriä.
Olet liian voimakas ja siisti ihminen ja hän pelkää sinua alitajuisesti.
Katsokaa joku himohamstraajat yhdessä ja puhelkaa, mitä koti teille merkitsee.
Olen nähnyt koteja, joissa kaikki on säilötty muovikasseihin ja kassit vaan pinoon vapaaseen nurkkaan. Näin monta vuotta ja kun ulkopuolinen alkaa pinoa perata, voi löytyä mitä vaan.
Mutta ne kaikki olemme erilaisia!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Onko muita vaihtoehtoja kuin se että nainen joko tekee kaikki kotityöt tai ottaa tsemppaajan ja kannattelijan roolin sen lisäksi että tekee vähintään puolet työstä? Haen siis sellaista ratkaisua, joka olisi reilu ja tasapuolinen. Voiko sitä olla?
Eihän tuollaista vapaamatkustavaa törppöä voi kukaan kunnioittaa. Tunsin vahvaa myötähäpeää kun luin aloituksen.
Heivaa se ukkeli ja hanki tilalle aikuinen mies. Lapsetkin saavat tuosta huonon parisuhdemallin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
En ole näitä juuri kommentoinut, oikein havaitsit.
Syy on siinä, että tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että kotimme tulisi olemaan läävä. Minun pitäisi katsella likaisia vaatekasoja, tyhjiä kaljatölkkejä, roskia ja hylättyjä tiskejä ympäri kotia.
Olen muutamia kertoja katsonut kuinka kauan vie että mies itse havahtuu siivoamaan ja siihen menee niin monia viikkoja, etten yksinkertaisesti kestä.
Häpeän silmät päästäni jos lasten kylässä käyvät kaverit ja omat kaverini näkevät kaljatölkkikasan olkkarin sohvalla ja sohvapöydällä, eteisessä lojuvat miehen työvaatteet jne.
Ja oma mielenrauhani kärsii tällaisesta sekasotkusta ja kaattopaikalta näyttävästä kodista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Tiedän kyllä että sanomiseni kuulostavat lannistavalta. Luultavasti juuri siksi, että minä olen lannistunut ja turhautunut, näiden 25 vuoden jälkeen.
Olenhan minä toki yrittänyt monesti (voi kunka monesti olenkaan!) kauniisti tsempaten iloisella äänensävyllä saada miestä mukaan siivoamiseen ja ripustamaan ne vaatteensa, mutta ei. Pyyntööni mies joko vastaa täydellä hiljaisuudella, tai hänellä onkin ykskaks kiire johonkin (tupakalle, kauppaan hakemaan karkkia, autotalliin tekemään asiaa x)
Ja tuo olisi jo falskia, että esittäisin olevani kiinnostunut pleikkarin nhl-jääkiekkopelistä. Mies tietää että vihaan jääkiekkoa kaikessa muodossaan.
Toisekseen hänelle ei saa puhua (edes mukavia) sillä aikaa kun pelaa, peli on hektinen, vaatii keskittymistä ja kaikki puheeni pelin aikana häiritsee ja johtaa häviöön... Näin.
Ap
Ymmärrän kyllä tilanteesi.
Vastaavaa jossain määrin läpikäyneenä neuvoisin ottamaan vakavasti iän tuomat vaikutukset ja haasteet.
Tietenkin miehen pitäisi tehdä osuutensa, mutta kertomasi perusteella hän vaikuttaa olevan jotenkin pulassa ja hukassa itseltäänkin.
Ehkä juttelu parisuhdeterapeutin kanssa auttaisi sinua. Miestä on varmaan vaikea saada mukaan.
Tsemppiä - kyllä parisuhteen eteen kannattaa panostaa. Miten, se jää sinun päätettäväksesi ja keksittäväksesi. Toisen halveksunta on huono tie. Sen selvittämiseen tarvitsisit apua. Halveksunta ja epäkunnioitus voi olla molemminpuolista ja miehellä se ehkä näyttäytyy välinpitämättömyytenä kotiasioista.
Keskusteluyhteys pitäisi yrittää palauttaa. Siinä on varmasti työtä ja ulkopuolinen neuvoja voisi olla hyödyllinen tässä.
Edelleen suosittelisin lempeää kosketusta vaikka ilman sanoja. Kädestä kiinni peiton alla.
Miksei miehellä ole omaa huonetta, miesluolaa? Voisitko järjestää hänelle sellaisen?
Sinne vaan vaatteidensa ja roskiensa kanssa ja ovi perässä kiinni.
Tai muuttakoon yksiöön johonkin lähelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, et kommentoi ehdotuksia jossa neuvotaan lopettamaan miehen passaaminen. Olet siis tympääntynyt, muttet niin tympääntynyt että olet valmis muuttamaan omaa käytöstäsi. Haluat että mies maagisesti nyt ymmärtäisi sanomalla asiat joita olet hokenut 25 vuotta. Näin ei käy, koska tämä on teidän dynamiikkanne.
Sinä saat parisuhteen turvaa ja mielihyvää siitä että olet kontrollissa. Mies saa palvelua ja mielihyvää kun saa olla vapaamatkustaja. Kääntöpuolena sinä väsyt tekemiseen ja mies 'nalkutukseen'. Jos haluat muutosta sinun täytyy muuttua. Dynamiikka muuttuu vain jos kaava rikotaan ja se on aina sotkuista.
Eli lyhyesti: hyväksy nykytilanne tai muuta radikaalisti omaa käytöstäsi. Jos muutat käytössäsi voi olla ettei mies hyväksy sitä ja haluaa eron. Tai voi olla että myös mies muuttuu.
En ole näitä juuri kommentoinut, oikein havaitsit.
Syy on siinä, että tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että kotimme tulisi olemaan läävä. Minun pitäisi katsella likaisia vaatekasoja, tyhjiä kaljatölkkejä, roskia ja hylättyjä tiskejä ympäri kotia.
Olen muutamia kertoja katsonut kuinka kauan vie että mies itse havahtuu siivoamaan ja siihen menee niin monia viikkoja, etten yksinkertaisesti kestä.
Häpeän silmät päästäni jos lasten kylässä käyvät kaverit ja omat kaverini näkevät kaljatölkkikasan olkkarin sohvalla ja sohvapöydällä, eteisessä lojuvat miehen työvaatteet jne.
Ja oma mielenrauhani kärsii tällaisesta sekasotkusta ja kaattopaikalta näyttävästä kodista.
Ap
Edelleen, miksi tunnet häpeää miehen toiminnasta? Sotkun ei tarvitse olla lopullinen olotila, mutta epämukavuutta täytyy kestää muutoksen kynnyksellä.
Mutta jos olet päättänyt että jatkat omaa mahdollistamistasi niin mies jatkaa omaa alisuoriutumistaan. Eroaminen taitaa sitten olla helpoin ratkaisu, ja tunnetusti mies ei ymmärrä miksi eroatte. Jos saat miehen pariterapiaan niin voitte ehkä löytää kompromissin, mutta terapeutti tulee huomauttamaan että myös sinun täytyy muuttua. Ongelma ei ole pelkästään miehessä. Ja muutos on aina kivuliasta.
Haluat että mies ottaa vastuuta mutta et itse halua luopua kontrollista. Työnnät hänelle pakettia josta pidät kynsin ja hampain kiinni.
Et sinä AP voi muuttaa toista ihmistä. Se ei ole ollut ikinä kenellekään mahdollista. Sinä ja miehesi ette ole poikkeus. Niin kauan kuin et tajua ja syvällisesti hyväksy tätä, olet onneton.
Tämä, juuri tämä mies on se sinun aviomies. Ei joku tulevaisuuden erilainen versio. Tämä. Mies voi muuttua, mutta vain omaehtoisesti. Esimerkiksi huomatessaan sinussa muutoksen.
Sinun pitää miettiä vain itseäsi. Miten voisit muuttaa omia ajatuksiasi, tulkintojasi ja toimintaasi, jotta sinulla olisi helpompaa tämän miehen kanssa? Vai voitko?
Tahdotko? Sitähän sinulta on kysytty ja sen varassa kaikki on. Rakkaus on juuri sitä.
Jos et voi etkä tahdo rakastaa ehdoitta ja kunnioittaa häntä puutteitaan huolimatta, niin sitten sinun täytyy vakavasti miettiä suhteen jatkoa. Halveksimaan toista ihmistä, hänen persoonaansa ja tapojaan ei kannata jäädä.
Et ole oman elämäsi uhri. Olet itse tehnyt valintasi. Kukaan ei ole pakottanut sinua olemaan juuri tämän miehen vaimo ja tekemään juuri hänelle lapsia.
Mutta voit olla oman elämäsi aktiivinen toimija. Se tuntuu heti erilaiselta. Muutat vain itseäsi, teet vain itseäsi koskevia päätöksiä. Lasten suhteen toki yhdessä. Mies on aikuinen. Kohtele häntä sellaisena, hyvässä ja pahassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, opettele tekemään hyviä tekoja miehellesi ja sanomaan myönteisiä asioita. Ehkä myönteistä vastakaikua tulee ajan myötä.
Hmm, luitko aloitustani? En minä kaipaa mitään myönteistä vastakaikua (vai mitä tällä tarkoitit?) vaan sitä että mies alkaisi käyttäytymään kuin Aikuinen.
Hyviä tekoja miehelle... Pesen ja viikkaan kaappiinsa hänen kaikki pyykkinsä, kiittelen ja kehun jos hän joskus tekee ruokaa (joskus tekee, kyllä, tämä on oikeasti positiivista) ja huomioin ja kiitän muutenkin joka ikisestä kotityöstä jonka (hyvin harvoin) viitsii tehdä. Todellakin olen tehnyt näin. Itse en tietystikään saa mitään kiitoksia tekemistäni kotitöistä, mutta toisaalta en niitä kyllä kaipaakaan. Kaipaisin vaan niihin apua.
Ap
Jättäisi juuri hänen pyykkinsä pesemättä ja viikkaamatta. Vaikka sotkuisuus ei häiritsisi miestä, niin hän tarvitsee jossain vaiheessa puhtaita vaatteita ja herää siinä vaiheessa viimeistään.
Vierailija kirjoitti:
En ole näitä juuri kommentoinut, oikein havaitsit.
Syy on siinä, että tulkitsen tämän tarkoittavan sitä, että kotimme tulisi olemaan läävä. Minun pitäisi katsella likaisia vaatekasoja, tyhjiä kaljatölkkejä, roskia ja hylättyjä tiskejä ympäri kotia.
Olen muutamia kertoja katsonut kuinka kauan vie että mies itse havahtuu siivoamaan ja siihen menee niin monia viikkoja, etten yksinkertaisesti kestä.
Häpeän silmät päästäni jos lasten kylässä käyvät kaverit ja omat kaverini näkevät kaljatölkkikasan olkkarin sohvalla ja sohvapöydällä, eteisessä lojuvat miehen työvaatteet jne.
Ja oma mielenrauhani kärsii tällaisesta sekasotkusta ja kaattopaikalta näyttävästä kodista.
Ap
Lapsesihan ovat jo isoja. Kyllä heille voi selittää, että olet kyllästynyt siivoamaan miehen jälkiä. Miehen häpeähän ne sotkut sitten ovat, ja jos lapsia harmittaa, niin valittakoot isälleen. Kerro tietysti miehellesikin, että et aio enää keräillä hänen jättämiään tavaroita tai pestä hänen pyykkejään.
Kun läävä alkaa tarpeeksi kyllästyttää, lähde viikonlopuksi pois, lasten kanssa tai yksin. Ja järjestä itsellesi kotona joku oma, viihtyisä ja siisti nurkka.
Ymmärrän, että mielenrauhasi kärsii sotkusta, mutta eihän sinulla nykytilanteessakaan ole mielenrauhaa. Eli mitä häviät, jos kokeilet?
Mies saattaa olla neuroepätyypillinen. Ehdota hänelle tutkimuksia.
Ja jos aidosti haluat miehen muuttuvan, niin valitettavasti sinunkin on nähtävä sen eteen vaivaa. Kirjoita selkeät ohjeet ja selkeä lista siitä, mitä toivoisit (astiat ja roskat pois käytön jälkeen, tervehtiminen ja hyvästely lähtiessä, kaikki sellainen). Alusta asiaa sillä että puhe unohtuu helposti, joten kirjoitit toiveitasi ylös. Vastaavasti voit ehdottaa/kysyä itsellesikin muutoksia, jotta tuo tuntuu tasapuolisemmalta. Sopikaa yhteinen jako kotitöistä ja kirjoittakaa ne sekä niiden tekemisen aikataulu ylös, laittakaa vaikka jääkaapin oveen joku perheen yhteinen kotityö- ja työnjakolista. Viittaa siihen, jos mieheltä jää jotain tekemättä.
Kun mies tekee jotain "outoa", niin selitä hänelle (rauhallisesti, syyllistämättä) ettei voi toimia noin ja se tuntuu muista pahalta (ei lähdetä kiittämättä tupakalle ja pois, kehutaan ruokaa jos se on hyvää, jäädään istumaan hetkeksi ruoan jälkeen ym). Pyydä ettei enää jatkossa tekisi samaa, ja muistuta häntä seuraavalla kerralla ennen tilannetta (ystävälliseen sävyyn). Älä tee kotitöitä miehen puolesta vaan pyydä häntä tekemään ne yksi askel kerrallaan, jos ei itse ymmärrä. Selkeää ja suoraa puhetta asiallisesti, mutta ei vihjailuja kuten naulakoita tai tuoleja.
2-4 kuukauden jälkeen oppi on voinut alkaa mennä perille, jos jaksat olla johdonmukainen. Tuohan on kuin lasta kasvattaisi, mutta ainoita vaihtoehtoja ilman eroa.
Tietenkin myös pariterapia olisi hyvä vaihtoehto, voisit sielläkin asiallisesti puhua näistä ongelmista ja saattaisitte saada uusia ratkaisuja.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on neuvo, joka ei varmaan ole se minkä haluat. Toivon kuitenkin että alat miettiä sitä.
Tuo täsmälleen sama ongelma on tuhansilla, ehkä miljoonilla naisilla. Heidän miehensä kohtelevat heitä hirveällä tavalla, alistavat palvelijaksi. Kuten sinun miehesi. Et vain näe asiaa noin, koska olet turtunut tilanteeseen vuosien saatossa. Et tunnista miehesi käytöstä vihamieliseksi. Miehesi käytös on manipulointia, joka on niin yleistä että sille on termi: weaponized incompetence.
Tiedän että tämä kommentti ei herätä sinua unesta. Ajatusvääristymät eivät muutu hetkessä. Mutta siis se minun neuvoni: ala tutustua aiheeseen. Tästä on kirjoja, blogeja, videoita, musiikkia... Naisten näkeminen palvelijoina on valtava ongelma. Ja samalla niin normaalia, että sitä ei voi tunnistaa ilman että asiaa ajattelee paljon. Tämä on se työ, mikä sinun pitää tehdä. Miehesi ei liity tähän.
Ihan ensimmäiseksi lakkaa puhumasta siitä, miten haluat "apua" kotitöihin. Tuo on yksi ajatusvääristymistäsi. Näet itsekin itsesi päävastuullisena, mies vain auttaa.