Lue keskustelun säännöt.
Mikä avuksi, kun en kunnioita puolisoani
29.04.2023 |
En tiedä voiko tästä syyttää miestäni, vai minua ja kriteereitäni, mutta huomaan että yhä enenevässä määrin näen miehessäni vain asioita, tapoja ja piirteitä, joita en todellakaan arvosta.
On todella vaikeaa käyttäytyä kovin kunnioittavasti (halveksuntani ja ärtymykseni varmasti näkyy, ja välillä kuuluukin ihan selvin sanoin) koska mies ei käyttäydy, kuten odottaisin nelikymppisen miehen käyttäytyvän.
Hän sluibailee kotitöistä, kannan kotitöistä ja ulkotöistä päävastuun. Ja lapsista tietenkin. Monesti joudun myös siivoamaan miehen jälkiä. Tiedän, nyt saan kuulla että "oma syy, miksi siivoan ne, kai mies saa olla kotonaan miten haluaa..." Mutta oikeastiko pitää hyväksyä se, että 4-kymppinen mies jättää olohuoneen sohvalle tyhjät karkkipussit ja kaljatölkit, kun on illalla katsellut elokuvaa yömyöhään? Ja turha kuvitella, että ne siitä häviäisivät aamulla, olen testannut ja pisimmillään katselin niitä roskia ja tölkkejä 1,5 viikkoa, eikä mies havahtunut viemään niitä sittenkään roskiin, ennenkuin KÄSKIN. Vaatteensa ovat aina lattialla, vaikka olen tuonut tuolia ja ruuvannut naulakoita vaatekasojen viereen, jne.
Olen ihan selvin sanoin pyytänyt apua kotitöihin ja puhunut kuinka tämä nykyinen työnjako aiheuttaa ärtymystä. Mies joko ärsyyntyy ja taantuu lapseksi "hitto en tee sit tätäkään vähää!", tai sitten kuuntelee hiljaa, myöntää ettei tee paljoa, sanoo että "hyvä kun kerroit" ja ryhdistäytyy ehkä pariksi päiväksi, kunnes taas...
Joudun myös ohjeistamaan miestä alkeellisissakin käytöstavoissa. Jopa tervehtiminen ja kiitokset kylästä lähdettäessä on täytynyt opettaa, ja meinaavat vieläkin unohtua välillä. Ei osannut myöskään esittää osanottoja, kun sukulaisensa puhelimitse kertoi miehensä kuolleen ja kutsui hautajaisiin. Oli vaan hiljaa ja murahteli jotain epäselvää siitä että ei ehditä tulla hautajaisiin kun on muuta menoa. (voi kuinka häpesin vieressä ja yritin turhaan viittilöidä että esitä nyt edes osanotto leskelle!) jne.
Joo joo, olen itse puolisoni valinnut, mutta siitä on 25 vuotta. Silloin ehkä olimme samalla tasolla (15-vuotiaina) mutta nykyään....
Ja niin, on miehessä hyviäkin puolia. Käy töissä, halailee ja haluaa minua (tosin minä en kaipaa halailua yhtään enkä halua häntä enää ollenkaan, osaksi juuri tämän vuoksi etten kunnioita häntä, mutta onhan tämäkin sanottava miehelle hyväksi puoleksi.. Moni ainakin muistuttaa minua kuinka hienoa tämän miehen halailun pitäisi olla ja minun pitäisi tätä arvostaa... No, yritän... )
Eli kysymykseni on; miten oppia kunnioittamaan ja arvostamaan toista?
Erota en haluaisi. Haluaisin että mies muuttuisi ja aikuistuisi, ja voisimme elää tasavertaisina kumppaneina elämämme loppuun asti. Haluaisin kunnioittaa puolisoani. Miten sen teen, neuvoja??
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
AP:hen on ohjelmoitu perinteinen suomalainen taisteluavioliiton malli.
Jatka vaan samaa rataa, niin sulla on sentään joku, jota voit olla kunnioittamatta.
Noo, nyt on hyvä mieli kun pääsit naljailemaan.
Osaisitko sitten vielä sanoa jotain neuvoja, siis konkreettisia käytännön neuvoja tilanteeseemme, niitähän tänne tulin pyytämään?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Kun kotityöt ei maistu ja niistä pitää mäkättää olet ongelmajätettä.
Jo kolme mäkättäjää on ilmoittautunut.
Ap mitä sinä SAAT tästä parisuhteesta ja elämästä? Aina pitäisi miettiä myös näin päin ymmärtääkseen tilanteen paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile hyvällä.
= hyväilet, vihjailet, lupailet, mutta "ensin siivotaan yhdessä, kulta".
Siivota voi syvään uurretussa paidassa ja minihameessa. Onhan näitä keinoja.
Jos olet kehittänyt halveksunnan, opettele pois hyvän sään aikana.
Aapee ei ole ostovaimo...
...vaan itsetuntoinen, hyvätuloinen, puolisoaan halveksiva jäkättäjä, jonka ei tarvitse alentua miellyttämään. Riittää, että häntä miellytetään.
Onnelliseen elämään on yksi toimiva neuvo: puolisot asettavat toisensa elämänsä ykkösasiaksi.
Ei siivous ole tärkeintä elämässä - siivous hoituu, jos parisuhde hoituu ensin. Jos saa palkkaa voi palkata siivousapua, jos se on kynnyskysymys.
Ap voi tykönään miettiä ja muistella, missä kohtaa tilanne muuttui, jos aluksi oli kivaa.
Molemmat ovat 4 kympin murrosiässä. Nuoruus mennyttä, edessä jotain tuntematonta - pelätyt ja todelliset vaihdevuodet molemmilla edessä. Vaarallista aikaa kummallekin.
Vierailija kirjoitti:
Miehen käytökseen on syynä hänen äitinsä joka on tuollaiseksi hänet kasvattanut. Vanha koira ei opi uusia temppuja.
Tämä sanotaan joka ikinen kerta. Ja nimenomaan niin että syy on sen äidin. Ei milloinkaan isän.
Keski-ikäinen mies ei voi piileskellä lapsuuden oppien takana. Kotitöiden jako on tasa-arvoasia. Siitä on puhuttu vuosikymmenet. Nämä riidat aiheuttavat avioeroja. Jokainen tietää tämän. Ap:n mies tietää tämän. Nämä asiat eivät tule yllätyksenä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:hen on ohjelmoitu perinteinen suomalainen taisteluavioliiton malli.
Jatka vaan samaa rataa, niin sulla on sentään joku, jota voit olla kunnioittamatta.
Noo, nyt on hyvä mieli kun pääsit naljailemaan.
Osaisitko sitten vielä sanoa jotain neuvoja, siis konkreettisia käytännön neuvoja tilanteeseemme, niitähän tänne tulin pyytämään?
Ap
Narinan määrä naisessa on vakio, jota ei voi muuttaa.
Vaikka asiasi olisivat kuinka mahtavasti palaat aina narisemaan narinavakiosi tasolle.
Ap kasvatatte juuri parhaillaan lapsille samaa kodin mallia kuin mistä nyt kärsit. Tytöt oppii sun roolin ja pojat oppii isänsä roolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Voi olla helpotus teille kummallekin. Tuo on niin yleinen tilanne, itse olen mies ja ymmärsin että en jaksa kuunnella valitusta ja toinen ei jaksa valittaa, joten parempi molemmille erota. Ja mikä helpotus. Nyt saa olla, kotona oma itsensä, eikä tarvitse kuunnella valitusta kun tiskikone on väärin täytetty.
Älä luule meidän tilannetta samaksi kuin teillä. Et varmaan lukenut kaikkia viestejäni, mutta kirjoitin että kehun ja kiitän miestäni kaikesta, mitä joskus hyvin harvoin kotona tekee. Meillä ei siis todellakaan valiteta väärintäytetystä tiskarista. Päinvastoin, jos se joskus onkin täytetty, ihan sama vaikka siellä olisi yksi muki kyljellään, niin kiittänyt olen.
Onko oikeasti sinusta oikein, että nelikymppinen jättää tyhjät kaljatölkit olkkarin sohvalle 1,5 viikoksi, samoin tyhjät karkkipussit? Tämä on ihan oikeasti tapahtuva tilanne meillä, oletko sitä mieltä että siitä sanominen on turhaa nalkutusta?
Ap
Pariterapiaa suositteleville kysymys: tunnetteko yhtään tapausta, jossa mies olisi alkanut kantaa vastuuta kodistaan ja suhteestaan terapian seurauksena? Alkanut tehdä oma-aloitteisesti kotitöitä, kun on ensin niistä vuosikymmenet luistanut? Ja että tuo muutos olisi pysyvä eikä lopahtanut muutamien viikkojen jälkeen?
Niin, sitähän minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap otat hiiltä aika helposti näistä kommenteista. Hengitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap otat hiiltä aika helposti näistä kommenteista. Hengitä.
Valitan jos olen antanut sellaisen vaikutelman. Ihan rauhassa tässä vastailen, hengitys kulkee ja pulssi näyttää lepolukemia.
Yritän kyllä vastata kaikkiin joissa on jotain ajatuksen aihetta, ja osaan niistäkin, joista huokuu tyhjä provoamisyritys, osoittaakseni että sinut on huomattu, mutta aika ohueksi jäi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Voi olla helpotus teille kummallekin. Tuo on niin yleinen tilanne, itse olen mies ja ymmärsin että en jaksa kuunnella valitusta ja toinen ei jaksa valittaa, joten parempi molemmille erota. Ja mikä helpotus. Nyt saa olla, kotona oma itsensä, eikä tarvitse kuunnella valitusta kun tiskikone on väärin täytetty.
Älä luule meidän tilannetta samaksi kuin teillä. Et varmaan lukenut kaikkia viestejäni, mutta kirjoitin että kehun ja kiitän miestäni kaikesta, mitä joskus hyvin harvoin kotona tekee. Meillä ei siis todellakaan valiteta väärintäytetystä tiskarista. Päinvastoin, jos se joskus onkin täytetty, ihan sama vaikka siellä olisi yksi muki kyljellään, niin kiittänyt olen.
Onko oikeasti sinusta oikein, että nelikymppinen jättää tyhjät kaljatölkit olkkarin sohvalle 1,5 viikoksi, samoin tyhjät karkkipussit? Tämä on ihan oikeasti tapahtuva tilanne meillä, oletko sitä mieltä että siitä sanominen on turhaa nalkutusta?
Ap
En niin todennut, se ei ollut oleellista. Pointtini oli lähinnä se, että miksi pitäisi väkisin olla yhdessä? Ero on tosiaan ihan hyvä vaihtoehto. Jos ei kunnioita toista eikä toinenkaan jaksa sinuun panostaa, niin ei sitä väkisin kannata yhdessä olla.
Meidän tapauksessa kumpikin oli tyytyväinen, kun miksi pitäisi olla yhdessä, jos se kumpaakin vain hajottaa?
Vierailija kirjoitti:
Jättäisin siivoamatta miehen sotkut ja pesemättä hänen pyykkinsä. Vaikka menisi puoli vuotta, niin minun kanttini kyllä kestäisi katsoa sotkua ilman, että niihin kajoaisin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun puhtaat vaatteet loppuvat, alkaa jotain tapahtua. Ex-mieheni oli myös sellainen, joka ei kiittänyt lähtiessään kyläpaikasta tai saatuaan apua. Sanoin tästä hänelle suoraan ja kysyin, miltä hänestä itsestään tuntuisi vastaavassa tilanteessa. Sen jälkeen ainakain yritti muuttaa tapaansa. Meillä oli myös yhteinen tuttava, joka lähti aina vain kävelemään edes moikkaamatta, mutta hänellä tiedän oman kertomasa perustuen olevan joitain autistisia piirteitä, joten en ottanut hänen ajoittain outoa käytöstään henkilökohtaisesti.
Eikä ala tapahtua. Minun kanttini kesti juuri sen puoli vuotta katsella pesemätöntä vessaa. Puoli vuotta. Sitten puutuin asiaan. Ja tämäkin käännetään minun syykseni tavalla tai toisella, kun olen nainen. Kun puhutaan siivoamisesta, vika on aina naisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta miehen puolesta selittely. Mies on oma henkilönsä, jos hän ei osaa käyttäytyä syy ei ole sinun. Älä häpeile äläkä selitä miehen käytöstä, kiitä omasta puolestasi ja se riittää. Jos muut ihmiset kummeksuvat miehen käytöstä, ehkä hän itse herää asiaan. Nythän hänen ei tarvitse.
Sama pätee kotihommiin. Hoida omat pyykkisi, ruokasi ja roskasi pois ja jätä miehen puoli hoitamatta. Osta miehen tekemät hommat ulkopuolelta, esim. Renkaiden vaihto. Tämä ei voi olla viikon kokeilu, vaan suhtaudu asiaan uutena normaalina. Älä kommentoi miehen tekemättä jättämistä tai muistuttele katsastuksesta. Tämähän on henkinen avioero, mutta saattaa herättää miehen. Mies huomaa ettei voi olla vapaamatkustaja. Jos ei, niin tiedät lopullisesti että mies ei muutu. Hän ei arvosta niitä asioita arjessa joita sinä. Sitten ero lienee ainut vaihtoehto jos et miestä kestä. Ehkä teillä on liian erilaiset tavat elää?
Jos loputon roskien keskellä eläminen ärsyttää, päätä etukäteen että kestät kokeilua vaikka 3kk tai puoli vuotta. Sitten arvioit tilanteen ja teet ratkaisusi.
Ala viedä hänen vääriin paikkoihin jättämänsä roskat ja tavarat hänen sänkyynsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile hyvällä.
= hyväilet, vihjailet, lupailet, mutta "ensin siivotaan yhdessä, kulta".
Siivota voi syvään uurretussa paidassa ja minihameessa. Onhan näitä keinoja.
Jos olet kehittänyt halveksunnan, opettele pois hyvän sään aikana.
Aapee ei ole ostovaimo...
...vaan itsetuntoinen, hyvätuloinen, puolisoaan halveksiva jäkättäjä, jonka ei tarvitse alentua miellyttämään. Riittää, että häntä miellytetään.
Onnelliseen elämään on yksi toimiva neuvo: puolisot asettavat toisensa elämänsä ykkösasiaksi.
Ei siivous ole tärkeintä elämässä - siivous hoituu, jos parisuhde hoituu ensin. Jos saa palkkaa voi palkata siivousapua, jos se on kynnyskysymys.
Ap voi tykönään miettiä ja muistella, missä kohtaa tilanne muuttui, jos aluksi oli kivaa.
Molemmat ovat 4 kympin murrosiässä. Nuoruus mennyttä, edessä jotain tuntematonta - pelätyt ja todelliset vaihdevuodet molemmilla edessä. Vaarallista aikaa kummallekin.
Ap on korkean narinavakion taisteluavioliittokumppani.
Vierailija kirjoitti:
Ap mitä sinä SAAT tästä parisuhteesta ja elämästä? Aina pitäisi miettiä myös näin päin ymmärtääkseen tilanteen paremmin.
Olen kyllä miettinytkin. Ja yksi syy on turvallisuus, ajatuksen tasolla on turvallista kun kodissa on toinenkin aikuinen (no, "aikuinen") ihminen. Jos mulle vaikka tapahtuu jotain, on joku joka ehkä osaa toimia.
Ja toinen syy on se, että lapset saavat olla ehjässä kodissa, heidän ei tarvitse pakata reppujaan ja vaihtaa kotia viikonlopuiksi tai joka toinen viikko. JA, itse saan nauttia lasten seurasta joka viikko, enkä vain joka toinen viikko.
Näistä syistä nyt tulee alanuolia, kyllä tämän palstan tunnen, mutta sen verran olen seurannut eronneiden ystävieni hankaluuksia ja ikävää lapsiin, lasten vekslatessa kotien väliä, että siihen en itse haluaisi ja arvostan ydinperhettä käytännön asioiden vuoksi.
Toki meillä se hyvä puoli, että lapset ovat jo isohkoja, esikoinen täyttää 18 v. 1,5 vuoden päästä ja nuorinkin on jo 13.
Jos ero joskus tuleekin, pieniä lapsia ei eron jaloissa siis enää ole.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätitkö nyt jotain oleellista kertomatta. Miehesi kehitys- tai pikemminkin kehittymättömyyskäyrän kuvailit, mutta kuinka pirttihirmu itse olet asteikolla 1-10?
No miten haluat minun kuvailevan?
Minkä tason pirttihirmu olen, kun nykyään sanon kerran viikossa (silloin kun imuroin ja nostelen miehen vaatteet lattialta makkarista sänkynsä puolelta) että "miten on niin vaikeaa ripustaa nämä tuohon 50 cm päässä olevaan naulakkoon"
Ja kun olohuoneessa on tölkkejä ja tyhjiä karkki- ja sipsipusseja, joko vien ne itse ja matkalla sanon miehelle "taas on jääneet nämä olkkariin" tai menen sanomaan miehelle, että vie ne paikalleen.
Lisäksi noin kerran kuussa, kun teen isompaa siivousta (esim. saunan pesu, kaappien järjestely, ikkunanpesu tms) saatan turhautuneena tiuskia, että voisit sinäkin sammuttaa sen pelikonsolin/netflixin ja osallistua (ei johda osallistumiseen silti, mies jatkaa hiljaa pelaamista/netflixin katselua).
Eli mikä on pirttihirmulukemani, 9 ?
Ap
Lannistavaa. Mies taitaa olla masentunut.
- Vaihtoehtoinen lähestymistapa:
"Ripustaisitko makkarin vaatteet, vai haluatko imuroida?"
"Tulisitko mun kaa siivoamaan olkkaria."
"Mitä sä pelaat? Onko hyvä? Anna, mäkin kokeilen." [Istuu polvelle.] 15-30 minuutin päästä: "Käydäänkö äkkiä siivoamassa sauna."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:hen on ohjelmoitu perinteinen suomalainen taisteluavioliiton malli.
Jatka vaan samaa rataa, niin sulla on sentään joku, jota voit olla kunnioittamatta.
Noo, nyt on hyvä mieli kun pääsit naljailemaan.
Osaisitko sitten vielä sanoa jotain neuvoja, siis konkreettisia käytännön neuvoja tilanteeseemme, niitähän tänne tulin pyytämään?
Ap
Narinan määrä naisessa on vakio, jota ei voi muuttaa.
Vaikka asiasi olisivat kuinka mahtavasti palaat aina narisemaan narinavakiosi tasolle.
Ei ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Itse olen nainen, joka ei siivonnut, vaikka ex-mies kuinka nalkutti. Tein päivittäin ruoat, kävin kaupassa, pesin pyykit, hoidin lemmikit mutta en siivonnut. Erohan siitä tuli, koska en muuttunut. (Kerrostalossa ja autottomana meillä ei ollut renkaidenvaihtoja, lumitöitä yms.) Nyt yksin asuessani en siivoa edelleenkään, mutta teen sapuskani ja hoidan pyykkini eläen kuten ennenkin. Lapsuudenperheessäni oli konservatiiviset miesten ja naisten työt, mutta siitä huolimatta sisarukseni jakavat puolisoidensa kanssa melko tasa-arvoiseti kotityönsä. Minä ainoastaan en siivoa tai edes tykkää järjestyksestä.
Erotkaa. Voi olla helpotus teille kummallekin. Tuo on niin yleinen tilanne, itse olen mies ja ymmärsin että en jaksa kuunnella valitusta ja toinen ei jaksa valittaa, joten parempi molemmille erota. Ja mikä helpotus. Nyt saa olla, kotona oma itsensä, eikä tarvitse kuunnella valitusta kun tiskikone on väärin täytetty.