Lue keskustelun säännöt.
Puolison kuolleen vanhemman kaikki tavarat 50 neliön kaksiossa
26.04.2023 |
Puolisoni äiti kuoli ja jotenkin kaikki hänen irtaimistonsa päätyi kuolinpesän tyhjäyksen yhteydessä meidän kotiimme. Tottakai olin aluksi sitä mieltä että ne voi tuoda, käydä läpi meillä ja sukulaiset tulevat hakemaan mitä hakevat ja hoidamme sellaiseen kierrätykseen mitä kukaan ei halua. Ajattelin että eikai siinä lopulta niin kauan mene ja kaikki varmasti haluavat hoitaa asian mahdollisimman pian selvemmäksi.
Nyt yli puoli vuotta myöhemmin nämä tavarat ovat meidän pienen pienessä asunnostammeja varastoissamme yhä koskematta ja alan olla suoraan sanottuna aika väsynyt siihen että meillä ei ole omaa kotia täällä, vaan sukulaisen tavaroiden museo. Ahdistaa ihan hirveästi. En voi siivota kunnolla enkä laittaa kotia kesäkuntoon.
Tilanne on tietenkin puolisolle vaikea, mutta pakko tästä asiasta on puhua ja hoitaa tilannetta - mutta joka kerta kun mainitsenkin asiasta alkaa ihan hirveä raivokohtaus. Vaikka miten kiltisti ja ystävällisesti ja ratkaisukeskeisesti yrittäisin toimia tilanteessa.
Neuvoja? Onko muilla ollut samaa tilannetta? Tämä roinamäärä kotona alkaa olla liikaa enkä tykkää olla kotona kun tämä ei tunnu omalta kodilta Olenko ihan kohtuuton ihminen kun haluaisin hoitaa tavarat eteenpäin, olenko tunteeton? Ristiriitainen olo
Kommentit (125)
Kuulostaa tavallaan tutulta, vähän samankaltainen tilanne täällä. Puolisoni arvostaa edesmenneitä sukulaisiaan ja haluaa vaalia vanhaa ja saamaansa perintöä. Muita sisaruksia ei niin kiinnosta. Energia ei kuitenkaan riitä valtavan urakan aloittamiseen kun se hirvittää jo etukäteen. Ei kuitenkaan halua kaikkea jätelavallekaan heittää. Onneksi tavarat eivät kuitenkaan ole yhteisen kotimme nurkissa pyörimässä, mutta mielessä ne kuitenkin ovat koko ajan ajatuksena että pitäisi tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli varmaan muutaman vuoden isän tavaroita kotona. Ei todellakaan mitään arvokasta eikä mitään, joka jollekulle muulle olisi ollut menossa. En vaan pystynyt niitä hävittämään. Onneksi tavaraa oli vähän; yksi pieni kaapillinen, joka ei arkea haitannut. Itselleni se kaappi oli vain "kummitus" ja olo helpottui huomattavasti kun yksi kaunis päivä pystin tavarat käymään läpi. Osan hävittämään ja pieni osa matkasi vielä mukana ja tuli taas seuraavalla kerralla karsituksi.
Ollaan me ihmiset erilaisia, mun äitini kuoli viimevuonna, en ollut nähnyt n. 5 vuoteen, työn perässä asuin 900 km päässä, hoitokoti ilmoitti et heitti kapulat nurkkaan, huone pitää tyhjentää, vuorasin pakettiauton, huoneessa oli pieni tv ja pöytä, vein kamat roskikseen, homma hoidettu. Ei tuntunut miltään.
Vierailija kirjoitti:
Onko perunkirjoitus jo tehty?
Tuo tilanne on aivan hirveä. Et voi elää kuolleen anopin tavaroiden keskellä. Ihan oikeasti tuollainen tavaramäärä, ja vielä se etteivät ole omia, vaikuttaa mielenterveyteen ja viihtymiseen todella paljon. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa jopa masentuneet ja jotenkin aivan menettäneet elämänhalun / -hallinnan tunteen, ja heillä sentään on ollut neliöitä esim. yksi huone kodissa varattuna tälle sukulaisten kamalle.
Minä tekisin niin, että puhuisin ihan vakavasti puolison kanssa asiasta. Sitten laittaisin kaikille perillisille viestiä, että viikonloppuina xx ja xx saa tulla hakemaan pois muistoesineitä yms, joita haluaa. Sen jälkeen soitto kierrätyskeskukseen ja he hoitavat loput.
Kyllä sinun täytyy saada kotisi ja oma tilasi takaisin!
Kiitos viestistäsi!
Perunkirjoitusta ei ole tehty vielä ja se monimutkaistaa asioita aika tavalla.
Olen kanssasi samaa mieltä, tämä vaikuttaa sekä puolisoni mielenterveyteen - koska hän ei pääse surussaan eteenpäin, että omaani todella huonolla tavalla. Minusta tuntuu että elämämme on pysähtynyt siihen kohtaan jossa hän sai uutisen äitinsä kuolemasta. Mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen. Tunnelma kotona on vaikea ja ankea ja asiasta puhuminen aiheuttaa saman tien riidan. Minua surettaa että ennen niin iloinen kotimme on nyt musta ja pimeä. Ei minun kotini.
Tunnistan että tässä on monta asiaa, sekä suru tilanteesta, jonkinlainen alkava tai jo päällä oleva masennus (johon hän ei halua apua) sekä miehen työstressi joka on kestänyt jo useamman vuoden.
Olen ihan hyvissä väleissä suvun kanssa, joten lienee mielekästä ottaa heihin yhteyttä itse ja yrittää hoitaa asiaa heidän kanssaan. Asumme kerrostalossa jossa on paljon tyhjiä häkkivarastoja- voisin kysyä joltain naapurilta voisiko häkkivaraston tilapäisesti vuokrata, näin tavarat olisivat lähellä mutta eivät meillä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan me ihmiset erilaisia, mun äitini kuoli viimevuonna, en ollut nähnyt n. 5 vuoteen, työn perässä asuin 900 km päässä, hoitokoti ilmoitti et heitti kapulat nurkkaan, huone pitää tyhjentää, vuorasin pakettiauton, huoneessa oli pieni tv ja pöytä, vein kamat roskikseen, homma hoidettu. Ei tuntunut miltään.
Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän kuulostaa siltä että olet siinä tilanteessa vielä vuodenkin päästä..jäätkö katsomaan, miten homma kehittyy vai elätkö omaa elämää. Puoli vuotta kuitenkin tuo jo vähän etäisyyttä asioihin, ymmärrän että viikon päästä hautajaisista ei välttämättä pysty/jaksa näihin koskea. Juu suru ei häviä puolessa vuodessa, mutta perusmiehiseen tapaan ne tavarat eivät häiritse siellä myöskään 2v jälkeen jos ap antaa olla. Sukulaiset ovat vain tyytyväisä että kamat eivät ole heidän nurkissa. Luulisi että puolen vuoden aikana sieltä olisi jo kipeästi jotakin kamoja kaivattu. Eli paperit/valokuvat erilleen ja muu kama kuolinpesiä ostavalle firmalle selvittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole oikeutta hävittää tavaroita. Vain miehesi sisarruksineen voi tehdä asialle jotain.
Miksi ne tavarat eivät ole niillä sisaruksilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro 6 jatkaa: miehen stressiä ja surua voisi lievittää sekin, että roinakasat omassa kodissa eivät jatkuvasti muistuttaisi menetyksestä.
Niimpä, tätä olen minäkin yrittänyt sanoa
No jos olet (paska provohan tämä mutta leikin mukana) niin ääliö että ne kotiisi otit niin viŧŧu pidät ne nyt siellä hamaan tappiin. Jos ahdistaa ota oma asunto ja anna puolisosi olla rauhassa.
Menikö muuten koko päivä rämän paskan kehittelyyn?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi tämä paljon parjattu ja boomereiden toimesta naureskeltu kuolinsiivous olisi poikaa jokaiselle, viimeistään kun jää eläkkeelle, ei tarvita työvaatteita, yli 20v vanhat tilinauhamapit voi kanssa hävittää etc. Toi on hirveä urakka jälkeläisille käydä myöhemmin läpi. Astiastoja ei tarvitse olla erillisiä joka ikiseen juhlapyhään. Petivaatteita ei myöskään tarvita 10 yövieraalle etc. Itsekin vähän yli 40v yksinasujana tulee välillä katsottua kotia sillä silmällä, että jos "äkkilähtö" tulisi ettei omaisille jää viikon työleiriä tänne. Eikä tämä tarkoita superminimalismia vain oikeaa realismia, että mitä käyttää ja sitten muutama "kiva" esine silmäniloksi. Kirjojakaan harvempi satoja tarvitsee ja vanhemmat ihmiset eivät välttis näe lukeakaan kunnolla eli silloin ääni/e-kirja palvelu voi tuottaa enemmän iloa kun pölyä keräävä kirjavuori.
Mun mökki on täynnä useamman kuolinpesän tavaroita. Kukin ottanut omansa suunnilleen ja olen pikkuhiljaa tuhonnut niitä. Sohvista irrotin nahkat uusiokäyttöön ja poltin loppusohvan juhannuksena. Hermot menee silti ja hirmuinen työ tehdä noille jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se helppoa ole mutta sun pitää olla nyt jämpti ja kertoa että ne tavarat siirtyy x päivään mennessä vuokravarastoon tai perikunta hakee omaisuutensa pois. Mikäli tavaroita ei ole hoidettu pois x päivään mennessä pidät tavaroita varastossa y ajan ja sen jälkeen pidätät oikeuden hävittää tavarat parhaalla katsomallasi tavalla. Tämän annat tiedoksi perikunnan pesänhoitajalle.
Nythän ne käyttää sun tilojas hyväksi etkä saa korvausta siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla ei ole oikeutta hävittää tavaroita. Vain miehesi sisarruksineen voi tehdä asialle jotain.
Miksi ne tavarat eivät ole niillä sisaruksilla?
Koska halusin olla hyväntahtoinen ja auttaa suostumalla siihen että tavarat tulevat hetkeksi meille kun kuolinpesä oli meidän kotiamme lähimpänä. Typerä homma jo sinänsä kun meillä on ehkä kaikista pienin asunto koko joukosta, mutta tilanne oli aika akuutti tuolloin enkä ajatellut että vielä puoli vuotta jälkikäteen tilanne olisi aivan seis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko perunkirjoitus jo tehty?
Tuo tilanne on aivan hirveä. Et voi elää kuolleen anopin tavaroiden keskellä. Ihan oikeasti tuollainen tavaramäärä, ja vielä se etteivät ole omia, vaikuttaa mielenterveyteen ja viihtymiseen todella paljon. Tiedän ihmisiä, jotka ovat vastaavassa tilanteessa jopa masentuneet ja jotenkin aivan menettäneet elämänhalun / -hallinnan tunteen, ja heillä sentään on ollut neliöitä esim. yksi huone kodissa varattuna tälle sukulaisten kamalle.
Minä tekisin niin, että puhuisin ihan vakavasti puolison kanssa asiasta. Sitten laittaisin kaikille perillisille viestiä, että viikonloppuina xx ja xx saa tulla hakemaan pois muistoesineitä yms, joita haluaa. Sen jälkeen soitto kierrätyskeskukseen ja he hoitavat loput.
Kyllä sinun täytyy saada kotisi ja oma tilasi takaisin!
Kiitos viestistäsi!
Perunkirjoitusta ei ole tehty vielä ja se monimutkaistaa asioita aika tavalla.
Olen kanssasi samaa mieltä, tämä vaikuttaa sekä puolisoni mielenterveyteen - koska hän ei pääse surussaan eteenpäin, että omaani todella huonolla tavalla. Minusta tuntuu että elämämme on pysähtynyt siihen kohtaan jossa hän sai uutisen äitinsä kuolemasta. Mitään ei ole tapahtunut sen jälkeen. Tunnelma kotona on vaikea ja ankea ja asiasta puhuminen aiheuttaa saman tien riidan. Minua surettaa että ennen niin iloinen kotimme on nyt musta ja pimeä. Ei minun kotini.
Tunnistan että tässä on monta asiaa, sekä suru tilanteesta, jonkinlainen alkava tai jo päällä oleva masennus (johon hän ei halua apua) sekä miehen työstressi joka on kestänyt jo useamman vuoden.
Olen ihan hyvissä väleissä suvun kanssa, joten lienee mielekästä ottaa heihin yhteyttä itse ja yrittää hoitaa asiaa heidän kanssaan. Asumme kerrostalossa jossa on paljon tyhjiä häkkivarastoja- voisin kysyä joltain naapurilta voisiko häkkivaraston tilapäisesti vuokrata, näin tavarat olisivat lähellä mutta eivät meillä kotona.
Jos päädyt vuokraamaan häkkivaraston joltain naapuriltasi, älä tee mitään toistaiseksi voimassa olevaa sopimusta vaan täsmällinen päivämäärä, milloin vuokrasopimus päättyy. Ja se päivämäärä tiedoksi suvulle, että siihen asti tavarat säilyy ja sitten ne lähtee. Nimittäin on aika tavallista, että kukaan suvusta tuskin tarvitsee niitä tavaroita yhtään mihinkään, joten suvulle riittää, että joku säilyttää niitä maailman tappiin asti.
Vierailija kirjoitti:
No jos olet (paska provohan tämä mutta leikin mukana) niin ääliö että ne kotiisi otit niin viŧŧu pidät ne nyt siellä hamaan tappiin. Jos ahdistaa ota oma asunto ja anna puolisosi olla rauhassa.
Menikö muuten koko päivä rämän paskan kehittelyyn?
Olisipa provo, mutta tämä on ihan minun elämääni jota täällä elelen kaiken tavaran keskellä ja yritän keksiä jotain ratkaisuja tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu eroon niistä.
Kierrätyskeskukset yleensä hakevat käypää roipetta eikä maksa paljoa.
Väärin.
Kierrätyskeskukset huolii vaan suunnilleen uusia kamoja ja laskuttaa jokaisesta poisvietävästä huonekalusta kympin pari erikseen. Toiste en asioi sen porukan kanssa.
On jossain määrin ymmärrettävää että äidin tavarat voivat olla aloittajan miehelle läheisiä ja herkkä asia.
Mutta Jeesuskin opetti että mies avioituessaan jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa.
Vaikuttaa ettei miehesi ole vielä oikein kasvanut mieleltänsä terveen täysi-ikäiseksi aviomieheksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan me ihmiset erilaisia, mun äitini kuoli viimevuonna, en ollut nähnyt n. 5 vuoteen, työn perässä asuin 900 km päässä, hoitokoti ilmoitti et heitti kapulat nurkkaan, huone pitää tyhjentää, vuorasin pakettiauton, huoneessa oli pieni tv ja pöytä, vein kamat roskikseen, homma hoidettu. Ei tuntunut miltään.
Sinulla ei ilmeisesti ole lapsia.
Ei ole, miten se tähän liittyy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkiudu eroon niistä.
Kierrätyskeskukset yleensä hakevat käypää roipetta eikä maksa paljoa.
Väärin.
Kierrätyskeskukset huolii vaan suunnilleen uusia kamoja ja laskuttaa jokaisesta poisvietävästä huonekalusta kympin pari erikseen. Toiste en asioi sen porukan kanssa.
Riippuu ilmeisesti kierrätyskeskuksesta ja kaupungista. Tampereella ainakin hakevat pois tällaisia kuormia ja ihan ilmaiseksi. Eivät tietenkään rikkinäistä tai likaista tavaraa ota, mutta normaali kodinirtaimisto kelpaa hyvin.
Mitä tässä puristaa, tekikö muorin poismeno toimintakyvyttömäksi, onko kamoihin tunnesiteitä, riitaa jaosta..? Romut vuokravarastoon ja lasku perikunnalle.