Lue keskustelun säännöt.
Puolison kuolleen vanhemman kaikki tavarat 50 neliön kaksiossa
26.04.2023 |
Puolisoni äiti kuoli ja jotenkin kaikki hänen irtaimistonsa päätyi kuolinpesän tyhjäyksen yhteydessä meidän kotiimme. Tottakai olin aluksi sitä mieltä että ne voi tuoda, käydä läpi meillä ja sukulaiset tulevat hakemaan mitä hakevat ja hoidamme sellaiseen kierrätykseen mitä kukaan ei halua. Ajattelin että eikai siinä lopulta niin kauan mene ja kaikki varmasti haluavat hoitaa asian mahdollisimman pian selvemmäksi.
Nyt yli puoli vuotta myöhemmin nämä tavarat ovat meidän pienen pienessä asunnostammeja varastoissamme yhä koskematta ja alan olla suoraan sanottuna aika väsynyt siihen että meillä ei ole omaa kotia täällä, vaan sukulaisen tavaroiden museo. Ahdistaa ihan hirveästi. En voi siivota kunnolla enkä laittaa kotia kesäkuntoon.
Tilanne on tietenkin puolisolle vaikea, mutta pakko tästä asiasta on puhua ja hoitaa tilannetta - mutta joka kerta kun mainitsenkin asiasta alkaa ihan hirveä raivokohtaus. Vaikka miten kiltisti ja ystävällisesti ja ratkaisukeskeisesti yrittäisin toimia tilanteessa.
Neuvoja? Onko muilla ollut samaa tilannetta? Tämä roinamäärä kotona alkaa olla liikaa enkä tykkää olla kotona kun tämä ei tunnu omalta kodilta Olenko ihan kohtuuton ihminen kun haluaisin hoitaa tavarat eteenpäin, olenko tunteeton? Ristiriitainen olo
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nyt tosiaan laitat ystävällisen, mutta tiukan viestin, että aikaa tavaroiden keskellä on kulunut jo tovi, kesäksi haluatte kotinne itsellenne. Puhu viestissä teistä, koska 2 teitä siellä asuu. Jos laitat vain minä tms. helppo ohittaa veljenvaimon nalkutuksena.
Laita viestiin myös varastojen hintoja tyyliin pelicans puoli vuotta 500 e ja sano, että päivänä x tavarat siirtyvät sinne, me maksamme (miehesi osuus riippuen sisaruksien määrästä) ja muu perikunta loput.
Perunkirjoitus ei kuulu tähän mitenkään, eikä todellakaan ole sinun huolesi onko tehty vai ei Todennäköisesti on tehty ja silti tavarat seisovat teillä. Sinun huolesi on kotisi tavaramäärä, joka sinulla on oikeus viedä sieltä pois.
Miehesi kiukuttelee aikansa ja huomaa sitten, että sehän kählevästi kävi, kun juotte skumppaa kesäiltana siistissä kämpässä.
Eli ohita puoliso ja osoita, että hänellä ei ole arvoa? Eikö olisi reilumpaa ottaa ero ja antaa miehen pitää koti, jonka on maksanut. Kuolinpesän tavarat eivät ole ap:n, hän ei voi niille tehdä yhtään mitään, koska ne ovat yhteisessä kodissa.
Voihan miehen antaa valita, kumman hän haluaa pitää, vaimon vai perikunnan koko irtaimiston.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletan että olet nainen mutta miksi et ole miehen kanssa? Jos olisit miehen kanssa niin tavarat olis jo pois nurkista. Ei mies ole noin tunteellinen kuolleen vanhempansa tavaroista. Kuinka vanhoja olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten perunkirjoitus on tekemättä vielä puolen vuoden jälkeen?
Koska kyseessä on provo.
Taisin kirjoittaa tähän ketjuun jo aiemmin, että oman tädin kohdalla kuolemasta perunkirjoitukseen meni yli vuosi aikaa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi tämä paljon parjattu ja boomereiden toimesta naureskeltu kuolinsiivous olisi poikaa jokaiselle, viimeistään kun jää eläkkeelle, ei tarvita työvaatteita, yli 20v vanhat tilinauhamapit voi kanssa hävittää etc. Toi on hirveä urakka jälkeläisille käydä myöhemmin läpi. Astiastoja ei tarvitse olla erillisiä joka ikiseen juhlapyhään. Petivaatteita ei myöskään tarvita 10 yövieraalle etc. Itsekin vähän yli 40v yksinasujana tulee välillä katsottua kotia sillä silmällä, että jos "äkkilähtö" tulisi ettei omaisille jää viikon työleiriä tänne. Eikä tämä tarkoita superminimalismia vain oikeaa realismia, että mitä käyttää ja sitten muutama "kiva" esine silmäniloksi. Kirjojakaan harvempi satoja tarvitsee ja vanhemmat ihmiset eivät välttis näe lukeakaan kunnolla eli silloin ääni/e-kirja palvelu voi tuottaa enemmän iloa kun pölyä keräävä kirjavuori.
Boomerit on vielä sitä sukupolvea, joka ajattelee "tätä voi vielä tarvita". Ja siksi tavaroista ei luovuta. Toisaalta...itsekin olen monia kertoja huomannut heittäneeni pois tavaroita, joita sitten hetken päästä olisinkin tarvinnut. Turhaa rahanmenoa, kun menee ostamaan uuden pois heitetyn tilalle. Mutta esim noissa petivaatteissa yms olen aika samaa mieltä. Omilla vanhemmillani on aika jäätävä määrä tavaraa, mutta meillä hyvä puoli on se, että mun siskonpoikani haluaa ostaa heidän asuntonsa. Siis sitten, kun vanhempani ovat kuolleet. Joten siellä tulee olemaan hetken aikaa avoimet ovet, jolloin perilliset voivat käydä hakemassa haluamaansa irtaimistoa ja sen jälkeen siskonpoika vuokraa pakettiauton, jolla kärrää kaiken lopun kierrätykseen tai kaatopaikalle päästäkseen perheineen muuttamaan vanhempieni asuntoon. Kenenkään meistä ei tarvitse alkaa varastoida vanhempieni irtaimistoa.
miksi huomihu0raat täällä?
Siis miten olen edes alun perin suostunut ottamaan tavaroita kaksioon? Toisekseen miehesi taitaa tarvita terapiaa jo.