Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Tässä se taas tulee. Ei mies voi yksipuolisesti mitenkään kertoa siitä, mitä hän itse tuntee. Pitää ottaa huomioon, että siellä taustalla on vaimon ja suvun paremmat näkemykset siitä, mitä oikeastaan on meneillään miehen elämässä juuri nyt.
Ja luonnollisesti vaimolla on täysi syy ja oikeus loukkaantua siitä, että mies on mennyt lavertelemaan omista tuntemuksistaan työkavereilleen ja nämä vielä ovat kuunnelleet ne lavertelut miettimättä yhtään, mikä tässä on vaimon ja lasten äidin mielipide ja parempi tuntemus!
Kaikenlaisia akkoja sitä onkin, sellaisiakin, jotka kehtaavat uskoa, kun mieheni sanoo, että vatsan kasvaminen harmittaa!
Mies on ehkä sanonut, että häntä harmittaa lihominen, mutta sinä olet kutonut siihen melkoisen kudelman omasta mielikuvituksestasi, joka sisältää ymmärtämättömän vaimon, joka on vetänyt herneen nenään?
Vai miten se asia nyt oikein on? Ensin väität viesteissäsi, miten mies on kuvannut riitaa mahan kasvamisesta vai oliko se vain sinun omaa kuvitelmaasi ja mies kertoikin vain, että maha on kasvanut eikä maininnut vaimosta mitään?
No suoraan sanottuna tämänkin keskustelun perusteella voin hyvin kuvitella, miksi miestä ei huvita alkaa kotona tuntojaan ruotimaan.
Ihan samaa luin täältä sivusta vähän surullisena.
Epävarmuus ja reviiritietoisuus.
Elämä on opettanut (no, ero) mulle sen verran, että kun nykyisen kumppanin kanssa suhteen alussa juteltiin siitä kuinka mahdollisia ristiriitoja tulevaisuudessa setvitään, esitin 2 vaatimusta:
1. kerro ajoissa jos joku harmittaa, älä kerää kiukkua ja kaunaa
2. Puhu kolmannelle osapuolelle, vaikka ammattilaiselle jos ei muita ole tarjolla. Puhu AINA kolmannelle osapuolelle jos meidän välillämme on vakava ristiriita, tai sellaista tyytymättömyyttä elämään, että siitä voi olla seurauksia. En luota 100% omaan objektiivisuuteeni tai kykyyni ottaa toista huomioon kaikissa tilanteissa. En ajattele olevani täydellinen, ainakaan yhden eron päässäni käsitelleenä.
Vierailija kirjoitti:
Mies selvästi vaihtaa kohta nuorempaan vaimoon. Ei se jaksa aloittajan jurnutusta.
Ehkä sitä kiihkeää pumppaamista kestää sen vuoden tai pari ja sitten alkaa se nuori vaimokin jo kysellä ja keskustella henkeviä. Naiset on, siis älykkäät ja ajattelevat.
Jos on joku rahan perässä juokseva silaripimu kyseessä, niin ehkä mies saa sitä omaa aikaa kunhan maksaa ja pitää naikkosen tyytyväisenä noin.
Millainen on suhde, jos arvoista ja tunteista ei puhuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
herkkää on..
miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.
Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?
Kaikilla on loppujen lopuksi samanlaista. Normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
herkkää on..
miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)
-eri
Miksi näet ongelmaksi sen että kaikki opettelisivat puhumaan itsestään arvostavasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.
Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?
Tuntuuko sinusta että saat arvostusta väheksymällä naisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.
Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?
Tuntuuko sinusta että saat arvostusta väheksymällä naisia?
ööhh? en muuten ole tuo lainaamasi kirjoittaja, ihmettelen vaan mikä siinä niin häiritsee että työpaikalla on kuunteleva korva, joka saa jonkinlaisen käsityksen työkaverinsa elämän tilanteesta pieninä heittoina sieltä täältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.
Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.
Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.
Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.
Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain.
Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.
Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.
Puutuin ainoastaan siihen, mitä olet täällä sanonut. Otin lainauksia sinun omasta tekstistäsi, jossa toimit kuvaamallani tavalla, en olettanut mitään. Et ole vieläkään vastannut siihen, kertoiko tämä mies, että vaimo veti herneen nenään tms. (mitä tuolla aiemmin kirjoitit) vai keksitkö sinä nämä asiat itse ja mies kertoi vain oman lihomisensa aiheuttamasta mielipahasta.
Minulla ei ole muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä, minulla myös on asioita, joista projektiot lähtevät liikkeelle, mutta en hauku täällä tuntemattomia ihmisiä enkä hyväksy sitä, että muutkaan niin tekevät.
Minuakin muuten on edellisessä keskustelussa johon osallistuin haukuttu Pick me -girliksi. Nyt vain toisin päin eli ei niitä omia juttuja pidä heittää kummankaan sukupuolen päälle noin vain. Jokin tarkoitus sillä sinun maailmassasi on, että näet vaimot tai naiset tällä tavoin, jonka meistä moni kokee erittäin vähätteleväksi, mutta siinä olet oikeassa, etten tiedä varmuudella mistä se johtuu. Tulkintani oli, että tunnet sen avulla itsesi paremmaksi kuin muut naiset eli olet omassa mielessäsi jonkinlaisessa kilpailuasemassa heidän kanssaan. Tietysti voi olla muitakin syitä toimia ja tulkita noin. Siksi vedän sen takaisin ja pahoittelen tätä loukkaavaa tulkintaani. Anteeksi.
Sitä en vedä takaisin, että mielestäni sinun kannattaisi pohtia minkä vuoksi koet tarvetta haukkua ja vähätellä muita naisia täällä. Minäkin olen sinulle ihan tuntematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
herkkää on..
miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)
-eri
Miksi näet ongelmaksi sen että kaikki opettelisivat puhumaan itsestään arvostavasti?
voi hyvänen aika sentään. Ehkäpä se "kälättäminen" on sikäli harmiton termi ilmaista, että olen kova puhumaan kaikenlaista vähemmän tärkeää, ettei kirjoittaja ajatellut väheksyvänsä sen enempää itseään kuin naisia yleensä.
Olen kritisoimasi kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä siit, ettei ole yhtään vähempää huomaavaisuuden osoitus vaimolta olla hiljaa kun mies toivoisi hiljaisuutta, kuin mieheltä kuunnella joskus naisen ei-niin-kiireellistä sanallista viestintää, vaikkei oikein kiinnostaisi.
Se huomaavaisuus kun on parhaimmillaan kaksisuuntainen tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
Kiinnitin huomiota samaan. Tuolla keskustelun alkupuolella joku nainen kirjoitti (mielestäni sydäntäsärkevästi), että hän kyllä on hiljaa, ettei häiritsisi, pariinkin kertaan. Miksi täällä pitää muka päästä loukkaamaan muita ihmisiä ihan huvikseen? En ymmärrä sellaista.
Yhtä lailla täällä on miehiä kohtaan vastaavanlaista dissausta, en ymmärrä sitäkään. Täytyy myöntää, että oikein kiukustuin tuossa pari sivua sitten, kun ajattelin, että siinä yritettiin saada ap häpeämään elämänsä isossa asiassa luonnollisia reaktioitaan. Mutta ei, tarkoitus oli vain dissata minua, mikä ei ole niin vakavaa. Periaatteessa vain outoa, kun en näillä palstoilla aivan päivittäin istu kirjoittelemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
herkkää on..
miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)
-eri
Miksi näet ongelmaksi sen että kaikki opettelisivat puhumaan itsestään arvostavasti?
voi hyvänen aika sentään. Ehkäpä se "kälättäminen" on sikäli harmiton termi ilmaista, että olen kova puhumaan kaikenlaista vähemmän tärkeää, ettei kirjoittaja ajatellut väheksyvänsä sen enempää itseään kuin naisia yleensä.
Olen kritisoimasi kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä siit, ettei ole yhtään vähempää huomaavaisuuden osoitus vaimolta olla hiljaa kun mies toivoisi hiljaisuutta, kuin mieheltä kuunnella joskus naisen ei-niin-kiireellistä sanallista viestintää, vaikkei oikein kiinnostaisi.
Se huomaavaisuus kun on parhaimmillaan kaksisuuntainen tie.
Ei väheksyvien termien käyttäminen ole missään tapauksessa harmitonta, vaan erittäin haitallista. On ihmeellistä, miten halukkaita jotkut ovat pitämään kiinni tuollaisesta puheesta.
Niin ei sitä ukkoa kiinnosta seksi vaimon kanssa kovin usein kun runk-kaa teinipornolle ym. Siksi haluaa olla enemmän yksin niin saa run-ka-ta rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
En voi sille mitään, että tietty naispuhe on kälättämistä. Jatkuvaa virtaa, joka jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Kuuntelin sitä ennen etätöitä (hallelujah!) päivästä toiseen. Kaikki asiat sekaisin esitettynä, jokainen ajatus raportoituna, lähemmäksi ja lähemmäksi tunkien, ellet ottanut kantaa. Ynähtelet jotain sitten.
Tästä on aivan turha vetää johtopäätöstä, että ikäni vuoksi väheksyn itseäni tai muita naisia, koska olen muka elänyt jossain miesten maailmassa.
Sehän siinä on, että naisille on vaikea sanoa asioista, koska takerrutaan sanoihin ja alkaa oikein vihaksi pistää ja sitten tehdäänkin jo tulkintoja toisesta ja hänen motiiveistaan.
Onko testosteroni -arvot mitattu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.
herkkää on..
miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)
-eri
Miksi näet ongelmaksi sen että kaikki opettelisivat puhumaan itsestään arvostavasti?
Tarkoitat nyt: puhumaan itsestään sillä tavalla, jonka sinä määrittelet arvostavaksi. On siinä pari ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.
Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.
Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.
Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.
Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain.
Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.
Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.
Puutuin ainoastaan siihen, mitä olet täällä sanonut. Otin lainauksia sinun omasta tekstistäsi, jossa toimit kuvaamallani tavalla, en olettanut mitään. Et ole vieläkään vastannut siihen, kertoiko tämä mies, että vaimo veti herneen nenään tms. (mitä tuolla aiemmin kirjoitit) vai keksitkö sinä nämä asiat itse ja mies kertoi vain oman lihomisensa aiheuttamasta mielipahasta.
Minulla ei ole muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä, minulla myös on asioita, joista projektiot lähtevät liikkeelle, mutta en hauku täällä tuntemattomia ihmisiä enkä hyväksy sitä, että muutkaan niin tekevät.
Minuakin muuten on edellisessä keskustelussa johon osallistuin haukuttu Pick me -girliksi. Nyt vain toisin päin eli ei niitä omia juttuja pidä heittää kummankaan sukupuolen päälle noin vain. Jokin tarkoitus sillä sinun maailmassasi on, että näet vaimot tai naiset tällä tavoin, jonka meistä moni kokee erittäin vähätteleväksi, mutta siinä olet oikeassa, etten tiedä varmuudella mistä se johtuu. Tulkintani oli, että tunnet sen avulla itsesi paremmaksi kuin muut naiset eli olet omassa mielessäsi jonkinlaisessa kilpailuasemassa heidän kanssaan. Tietysti voi olla muitakin syitä toimia ja tulkita noin. Siksi vedän sen takaisin ja pahoittelen tätä loukkaavaa tulkintaani. Anteeksi.
Sitä en vedä takaisin, että mielestäni sinun kannattaisi pohtia minkä vuoksi koet tarvetta haukkua ja vähätellä muita naisia täällä. Minäkin olen sinulle ihan tuntematon.
Sivusta kommentoin, että tuo aivan alkuperäinen kertomus siitä, että moni mies saattaa työkavereilleen kertoilla elämästään; väsymisestään, vanhenemisestaan, paineistaan kirvoitti mm seuraavat kommentit:
"Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö."
.
"Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista.
Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa. "
Kuinka sinä tulkitsisit nämä vastaukset vastineena kertomukseen siitä, että työpaikalla miehet joskus kertovat harmistuvansa omaan painonnousuunsa tai kokevansa paineita siviilielämässään?
Olet esimerkillinen ihminen. Monikin mun kaveri, jolla on koira, välillä nurisee, että hitto että ei huvittaisi lähteä tonne loskaan, mutta pakkohan se on. Onneksi sulla ei ole koskaan ole tämmöistä!
Ja koska et ole ollut naimisissa, et voi tietää, mitä kaikkea siihen liittyy, jota koiran kanssa elämiseen ei, mm. semmoisia asioita, että puoliiso ei ole kuin koira, niin vähän huono vertaus tämä muutoinkin.