Aviomies tyytymätön elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Tämä keskustelu alkoi siitä, että kerrottiin kuullun työpaikalla, että miehet ovat ennen kaikkea tyytymättömiä itseensä ja korostettiin, että käsitys ei ollut, että miehet eivät enää pitäisi vaimoistaan tai että vaimossa olisi vikaa. Vaan että oma ikääntyminen ja asiat rassaa.

Miten ihmeessä sinä onnistut kääntämään tämän niin, että vaimoja on haukuttu ja heidän kustannuksellaan pilailtu, yksityisasioita levitelty ja naljailtu?

Edelleen: olisi kamalaa olla kotonaan sellaisessa kurissa, että töissäkin pitää olla kieli keskellä suuta, että ei vaan vahingossakaan sano mitään, mikä nyt voisi vaimoa loukata!

Lainaamassani viestissä oli esimerkkeinä tilanteita, missä vitsailtiin puolison kustannuksella. Ja se mitä vaimoista sanottiin: sitä jo käsiteltiin useamman viestin verran. 

Voit vapaasti pitää minua kurittajana ja perhe-elämäämme kamalana, ei se haittaa :)  Sillä tavalla nämä keskustelut voivat avartaa, että pääsee keskustelemaan aivan eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siitähän tässä on kysymys.

Ai se huonekalujen siirto?

Minä olen itse henkilökohtaisesti kokenut eron, jossa hyvin mukautuva ja leppoisa mies heittää eron jälkeen naamalle kuinka on ollut kontrollin alla koko 20 vuotta ja kuinka olen hirveä kontrolloiva akka. Olen miettinyt ja miettinyt mikä meni pieleen, miksi miehellä ei ollut minun mielestäni koskaan oikein mielipidettä mihinkään, tukahdutinko minä ne? Oliko elämämme normaalia, oliko meidän välisessä dynamiikassa jotain epänormaalia?  Ei minulla ole ulkopuolista näkemystä johon tukeutua, ei sitä ollut miehelläkään, koska elimme vieraassa maassa kahden ne merkittävät vuodet. En koskaan tule varmasti saamaan noita vastauksia. Mutta olen hyvin hyvin tarkka siitä, että nykyinen kumppanini pitää myös muuta keskusteluseuraa kuin minä. Ja vähän vainoharhaisestikin kyselen, onko tämä ja tämä nyt ok, olen kuin saippua vailla mielipidettä ennen kuin kuulen miehen ensin. Etten vaan tulisi ohjailleeksi.

Oman havaintoni mukaan moni nyt eläkeikäinen pariskunta olisi voinut käydä noita pohdintoja parisuhteessaan. Kuin myös moni nuorempi pariskunta, osat ovat vain vaihtuneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä taas ajattelen, että olisi aivan kamalaa, jos en voisi koskaan töissä hyvien, pitkäaikaisten, luotettavien työkaverien kanssa en saisi vitsailla mistään yksityiselämäni tai parisuhteeni piirteistä. Luotan myös työkavereideni älykkyyteen, kyllä he poimivat puheistani myös sen parisuhteen perusvireen, joka mielestäni on erittäinkin hyvä.

Minä voisin hyvinkin vitsailla siitä, mitä mies teki/sanoi, kun taas kälätin jostain asiasta. Täällä sen muutama keskustelija tulkitsisi sitten niin, että minä levittelen törkeästi miestä halventaen yksityisasioitamme samalla kun vähättelen itseäni, vanha menneen maailman nainen kun olen.

Keskustelu alkaa kiertää kehää, joten varmaan aika pikapuoliin lopettaa. Jo aiemmin kirjoitin siitä, että kyse ei ole siitä, ettei "jotain" saisi kertoa, nyt taas kirjoitetaan, ettei "mitään" saisi sanoa eli pannaan suuhuni jotakin sellaista, mitä en ole sanonut.

Voin olla aivan hyvin se ilkeä ja rajoittunut vaimonainen, joka kieltää mieheltään kaiken, ei se ole ongelma minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Tämä keskustelu alkoi siitä, että kerrottiin kuullun työpaikalla, että miehet ovat ennen kaikkea tyytymättömiä itseensä ja korostettiin, että käsitys ei ollut, että miehet eivät enää pitäisi vaimoistaan tai että vaimossa olisi vikaa. Vaan että oma ikääntyminen ja asiat rassaa.

Miten ihmeessä sinä onnistut kääntämään tämän niin, että vaimoja on haukuttu ja heidän kustannuksellaan pilailtu, yksityisasioita levitelty ja naljailtu?

Edelleen: olisi kamalaa olla kotonaan sellaisessa kurissa, että töissäkin pitää olla kieli keskellä suuta, että ei vaan vahingossakaan sano mitään, mikä nyt voisi vaimoa loukata!

Lainaamassani viestissä oli esimerkkeinä tilanteita, missä vitsailtiin puolison kustannuksella. Ja se mitä vaimoista sanottiin: sitä jo käsiteltiin useamman viestin verran. 

Voit vapaasti pitää minua kurittajana ja perhe-elämäämme kamalana, ei se haittaa :)  Sillä tavalla nämä keskustelut voivat avartaa, että pääsee keskustelemaan aivan eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siitähän tässä on kysymys.

Ai se huonekalujen siirto?

Minä olen itse henkilökohtaisesti kokenut eron, jossa hyvin mukautuva ja leppoisa mies heittää eron jälkeen naamalle kuinka on ollut kontrollin alla koko 20 vuotta ja kuinka olen hirveä kontrolloiva akka. Olen miettinyt ja miettinyt mikä meni pieleen, miksi miehellä ei ollut minun mielestäni koskaan oikein mielipidettä mihinkään, tukahdutinko minä ne? Oliko elämämme normaalia, oliko meidän välisessä dynamiikassa jotain epänormaalia?  Ei minulla ole ulkopuolista näkemystä johon tukeutua, ei sitä ollut miehelläkään, koska elimme vieraassa maassa kahden ne merkittävät vuodet. En koskaan tule varmasti saamaan noita vastauksia. Mutta olen hyvin hyvin tarkka siitä, että nykyinen kumppanini pitää myös muuta keskusteluseuraa kuin minä. Ja vähän vainoharhaisestikin kyselen, onko tämä ja tämä nyt ok, olen kuin saippua vailla mielipidettä ennen kuin kuulen miehen ensin. Etten vaan tulisi ohjailleeksi.

Oman havaintoni mukaan moni nyt eläkeikäinen pariskunta olisi voinut käydä noita pohdintoja parisuhteessaan. Kuin myös moni nuorempi pariskunta, osat ovat vain vaihtuneet.

Tuolta kannalta on hyvin ymmärrettävää, että kiinnität huomiota sellaiseen, minkä näet toisen kontrollointina tai näet vaaran kontrollista. Tietysti sen voi joku mies kokeakin kontrollina, jos on eri käsitykset siitä, millaisista asioista voi muiden kanssa puhua tai se voi jälkikäteenkin selvitä. 

Itse jo kerroinkin syyn, miksi olen tästä tarkka eli se, kun huomasin, että yksityisasioitani oli levitelty.

Vierailija kirjoitti:

Asumusero voisi tehdä gutaa. Minun mielestäni suhde menee yhdessä asuessa aina ennenpitkää pilalle. Toinen muuttuu tylsäksi itsestäänselvyydeksi, jota ei vain jaksa. Väljähtänyt suhde paranee välittömästi, kun muuttaa eri osoitteisiin! Voi olla yhdessä, vaikka ei asukaan yhdessä. Tällöin kumppanin näkeminen on laatuaikaa, jolloin tehdään yhdessä jotain kivaa. Toisen näkee aina parhaimmillaan ja silloin, kun oikeasti haluaa nähdä. Ehtii ikävöidäkin.

Ap ehdotti tätäkin, mutta ei miehelle käynyt.

Olet nainen ja olet automaattisesti oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä olen samanlainen ja siksi itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että puolisoni kertoo asioitamme ja minun asioitani siskoilleen (mm. masennukseni ja mielialanlääkkeiden käyttöni, joka oli loppunut jo ennen kuin edes tapasimme mutta josta olin puolisolleni kertonut). Asiasta on puhuttu ja hän on edelleen sitä mieltä, että hänellä on siihen oikeus, joten luonnollinen seuraus on, että minä en enää kerro hänelle omista asioistani. Ja tottakai se syö suhdetta, välimme ovat tällä hetkellä lähinnä kaverilliset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä olen samanlainen ja siksi itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että puolisoni kertoo asioitamme ja minun asioitani siskoilleen (mm. masennukseni ja mielialanlääkkeiden käyttöni, joka oli loppunut jo ennen kuin edes tapasimme mutta josta olin puolisolleni kertonut). Asiasta on puhuttu ja hän on edelleen sitä mieltä, että hänellä on siihen oikeus, joten luonnollinen seuraus on, että minä en enää kerro hänelle omista asioistani. Ja tottakai se syö suhdetta, välimme ovat tällä hetkellä lähinnä kaverilliset.

Luottamukselliset asiat ovat luottamuksellisia, ei niitä kerrota eteenpäin. Tietääkö mies, ettet voi luottaa häneen? Tietääkö hän, että hän juoruilee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä olen samanlainen ja siksi itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että puolisoni kertoo asioitamme ja minun asioitani siskoilleen (mm. masennukseni ja mielialanlääkkeiden käyttöni, joka oli loppunut jo ennen kuin edes tapasimme mutta josta olin puolisolleni kertonut). Asiasta on puhuttu ja hän on edelleen sitä mieltä, että hänellä on siihen oikeus, joten luonnollinen seuraus on, että minä en enää kerro hänelle omista asioistani. Ja tottakai se syö suhdetta, välimme ovat tällä hetkellä lähinnä kaverilliset.

Luottamukselliset asiat ovat luottamuksellisia, ei niitä kerrota eteenpäin. Tietääkö mies, ettet voi luottaa häneen? Tietääkö hän, että hän juoruilee?

Tietää, asiasta on keskusteltu ja hänen mielestään hänellä on oikeus puhua, johon minä olen todennut, että en siis aio hänelle enää kertoa henkilökohtaisista asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä olen samanlainen ja siksi itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että puolisoni kertoo asioitamme ja minun asioitani siskoilleen (mm. masennukseni ja mielialanlääkkeiden käyttöni, joka oli loppunut jo ennen kuin edes tapasimme mutta josta olin puolisolleni kertonut). Asiasta on puhuttu ja hän on edelleen sitä mieltä, että hänellä on siihen oikeus, joten luonnollinen seuraus on, että minä en enää kerro hänelle omista asioistani. Ja tottakai se syö suhdetta, välimme ovat tällä hetkellä lähinnä kaverilliset.

Ikävä juttu. En minäkään hyväksyisi, varsinkin, jos ei edes pyydä anteeksi.

Itselläni on sellainen ystäväpiiri, minä itse, mies ja myös vanhempani, joiden on töissäänkin noudatettava vaitiolovelvollisuutta tai voi tulla oikeudellisia seuraamuksia. On jotenkin aina ollut itsestäänselvyys missä rajat kulkevat. Sitä katsottaisiin pitkään, jos puolisosta kerrottaisiin jotain asiaankuulumatonta. Näin erilaiset perhe- ja muut elämänpiirit vaikuttavat. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä olen samanlainen ja siksi itselleni tuli täytenä yllätyksenä, että puolisoni kertoo asioitamme ja minun asioitani siskoilleen (mm. masennukseni ja mielialanlääkkeiden käyttöni, joka oli loppunut jo ennen kuin edes tapasimme mutta josta olin puolisolleni kertonut). Asiasta on puhuttu ja hän on edelleen sitä mieltä, että hänellä on siihen oikeus, joten luonnollinen seuraus on, että minä en enää kerro hänelle omista asioistani. Ja tottakai se syö suhdetta, välimme ovat tällä hetkellä lähinnä kaverilliset.

Ikävä juttu. En minäkään hyväksyisi, varsinkin, jos ei edes pyydä anteeksi.

Itselläni on sellainen ystäväpiiri, minä itse, mies ja myös vanhempani, joiden on töissäänkin noudatettava vaitiolovelvollisuutta tai voi tulla oikeudellisia seuraamuksia. On jotenkin aina ollut itsestäänselvyys missä rajat kulkevat. Sitä katsottaisiin pitkään, jos puolisosta kerrottaisiin jotain asiaankuulumatonta. Näin erilaiset perhe- ja muut elämänpiirit vaikuttavat. Ap

Hups, sorry, en ole ketjun ap. Se livahti tuonne koska avasin tänään yhden ketjun tänne.

Mitä uutta ap:lle?

Tervetuloa vaan uudelle vuosikymmenelle!ihmiset eivät halua enään yhtä vaihtoehtoa loppuelämäksi,kun nykyään pystyt saamaan hyvän ja paremman elämän jopa yksin😊tai jonkun toisen kanssa .Lisäksi valinnan mahdollisuudet ovat mittavat ja on valtavasti vaihtoehtoja vrt 100 vuotta sittenmiksi ihminen ei muuttuisi kun maailmakin muuttuu

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta ap:lle?

Eipä kummempia. Ollaan miehen kanssa katsottu leffoja ja ulkoiltu, miehen ehdotuksista nämä. Olen antanut hänen muuten olla, pari tuntia on käynyt kaveriensa kanssa pelaamassa mutta muuten on ollut kotona. En ole kysellyt sen kummemmin mitään parisuhteeseen liittyvää. Iltaisin on antanut hyvän yön suukon mutta intiimielämää ei ole ollut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta ap:lle?

Eipä kummempia. Ollaan miehen kanssa katsottu leffoja ja ulkoiltu, miehen ehdotuksista nämä. Olen antanut hänen muuten olla, pari tuntia on käynyt kaveriensa kanssa pelaamassa mutta muuten on ollut kotona. En ole kysellyt sen kummemmin mitään parisuhteeseen liittyvää. Iltaisin on antanut hyvän yön suukon mutta intiimielämää ei ole ollut.

Ap

Toivottavasti vappunne on mukava! Onko teillä vappusuunnitelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä uutta ap:lle?

Eipä kummempia. Ollaan miehen kanssa katsottu leffoja ja ulkoiltu, miehen ehdotuksista nämä. Olen antanut hänen muuten olla, pari tuntia on käynyt kaveriensa kanssa pelaamassa mutta muuten on ollut kotona. En ole kysellyt sen kummemmin mitään parisuhteeseen liittyvää. Iltaisin on antanut hyvän yön suukon mutta intiimielämää ei ole ollut.

Ap

Toivottavasti vappunne on mukava! Onko teillä vappusuunnitelmia?

Kiitos 🙂 Olemme molemmat vapun töissä, joten siinä ne suunnitelmat.

Ap

Ratkaisu on helppo.

Ajaudutte elämässä erillenne ja mies lähtee Thaimaahan miettimään elämäänsä ja uusia suuntia. Sen jälkeen hän alkaa elää oman näköistään elämää johon kuuluu uusi parisuhde ja elämänsisällön antaja tai sitten ei. Happy end.