Lue keskustelun säännöt.
Aviomies tyytymätön elämäänsä
25.04.2023 |
Meillä on ollut joulusta asti jonkinlainen parisuhdekriisi päällä. Ollaan yritetty selvittää sitä ja tuoda lisää läheisyyttä suhteeseemme, joka oli pahasti väljähtynyt. Lapset on jo aikuisia ja meillä on lapsenlapsikin. Ollaan 5-kymppinen pariskunta.
Käytännössä minä kyselen ja puhun omista tunteistani ja yritän saada miestä puhumaan omistaan. No tänään hän sitten avautui sen verran, että on ollut tyytymätön elämäänsä jo kymmenen (10!) vuotta! Mitään ei ole kuitenkaan asiasta sanonut tänä aikana. Osaltaan on tyytymätön, koska minä olen hankala (haluan puhua tunteista esim) mutta syyttää enemmän itseään, kun on niin saamaton ettei ole tehnyt mitään haaveidensa toteuttamiseksi. Hänellä on ihan tavallisia haaveita, matkustelu, liikunnan harrastaminen esimerkkeinä. Hän on tyytymätön pääasiassa itseensä. Hänen mielestään meillä menee hyvin, kun teemme jotain mukavaa yhdessä ja hän saa olla itsekseenkin.
Vaadinko nyt ihan mahdottomia, kun haluaisin keskustella hänen kanssaan hieman syvällisempiä kuin vaikkapa mitä tehtäisiin ruuaksi? Emme ole kyllä koskaan olleet mitään kovin syvällisiä, mutta haluaisin asian muuttuvan. Minusta tuntuu, etten tunne miestäni enää ollenkaan. En esimerkiksi tiennyt mitään hänen haaveistaan tai millaiseksi hän on kokenut elämänsä. Kuinka voisin tietää, jos hän ei puhu?
Onko miehet yleensäkin samanlaisia? Hän on käytännössä sanonut, että tämmöinen hän on eikä muuksi muutu, hän ei tiedä riittääkö se minulle. En tiedä minäkään. Tuntuu, että mies haluaisi olla enimmäkseen itsekseen koska aina puhuu omasta ajasta. Hän ei ole koskaan asunut yksin, joten nytkö se sitten kostautuu? Ei kuitenkaan halua erota, haluaa olla yhdessä kanssani ja aina ajatellessaan tulevaisuutta näkee minut siinä. Näin sanoi.
Onko tämä nyt 5-kympin kriisiä molemmilla, joka menee ohi ajastaan? Onko kellään ollut samanlaista ja kuinka selvisitte?
Kommentit (396)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Tässä se taas tulee. Ei mies voi yksipuolisesti mitenkään kertoa siitä, mitä hän itse tuntee. Pitää ottaa huomioon, että siellä taustalla on vaimon ja suvun paremmat näkemykset siitä, mitä oikeastaan on meneillään miehen elämässä juuri nyt.
Ja luonnollisesti vaimolla on täysi syy ja oikeus loukkaantua siitä, että mies on mennyt lavertelemaan omista tuntemuksistaan työkavereilleen ja nämä vielä ovat kuunnelleet ne lavertelut miettimättä yhtään, mikä tässä on vaimon ja lasten äidin mielipide ja parempi tuntemus!
Kaikenlaisia akkoja sitä onkin, sellaisiakin, jotka kehtaavat uskoa, kun mieheni sanoo, että vatsan kasvaminen harmittaa!
Mies on ehkä sanonut, että häntä harmittaa lihominen, mutta sinä olet kutonut siihen melkoisen kudelman omasta mielikuvituksestasi, joka sisältää ymmärtämättömän vaimon, joka on vetänyt herneen nenään?
Vai miten se asia nyt oikein on? Ensin väität viesteissäsi, miten mies on kuvannut riitaa mahan kasvamisesta vai oliko se vain sinun omaa kuvitelmaasi ja mies kertoikin vain, että maha on kasvanut eikä maininnut vaimosta mitään?
No suoraan sanottuna tämänkin keskustelun perusteella voin hyvin kuvitella, miksi miestä ei huvita alkaa kotona tuntojaan ruotimaan.
Aika loukkaavasti sanottu ap:tä kohtaan. Jälleen kerran kuvitellaan, että ollaan "aitiopaikalla" muihin ihmisiin nähden?
Tällä en kyllä tarkoittanut apn miestä. Voit kuvitella, kenen miestä tarkoitin. Toivottavasti sinun miehesi ei jää kiinni siitä, että tullut työpaikan kahvihuoneessa heittäneeksi, että tänään tuntuu joltakin.
Sinä et loukkaamalla nyt pääse tästä tilanteesta, koska en ota loukkaustasi vastaan. Ota vastuu sanomisistasi niin kuin aikuiset tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Sukupuolella ei ole väliä. Jos ihminen puhuu jostain tilanteesta, mietin, että kuulostaako se uskottavalta, kohtuulliselta, mikähän on kokoaistilanne ja lisään päälle vielä käsitykseni puhuvasta ihmisestä eli millaisin adjektiivein kuvailisin häntä ja miten oletan hänen näkevän asiat.
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sattumoisin tiedän, onko mies kotona silloin kun sanoo olevansa, joten ei tarvitse mennä erikseen katsomaan. Enkä usko että pettää, mikään takuupettäjä ei ainakaan ole.
Keskustelu on hieman nyrjähtänyt sivuraiteille alkuperäisestä aloituksestani, vaikka näinhän usein käy kun on monta keskustelijaa osallisina. Tarkennan vielä sopimustamme, mies ei tuota ns. väliaikaa ehdottanut vaan minä. Ajattelin, että saamme molemmat hetken tauon asioista jotka ovat jankanneet paikoillaan.
Teemme asioita yhdessä, eilenkin kävimme lenkillä ja saunomme, miehen ehdotuksesta. Uskon, ettei hänen rakkautensa ole loppunut kuten hän sanoikin. En vain tiennyt, että hänellä on ollut noin vaikeaa. Siitä olen pahoillani. Toivon asioiden selkiytyvän.
Kiitos ajatuksista ja kommenteista, luen näitä kyllä edelleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.
Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.
Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Lähtökohtaisesti ihmiset tuntuu olevan vähän huonoja tunnistamaan tunteitansa. Usein se päällimmäisin tunne on vaan reaktio siihen oikeaan juuritunteeseen. Esimerkiksi jos mä saan huonon numeron kokeessa ja sanon vihaavani itseäni ja olevani ihan pas*a, niin se viha itseään kohtaan ei oikeasti ole se lähtötunne, vaan mä olen vihainen, koska mä olen pettynyt itseeni ja suoritukseeni. Se pettymys on tilanteeseen liittyvä oikea tunne. Tämä näin yleisellä tasolla ja ihan molempia sukupuolia koskien.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, toivottavasti ei ole / on taas röllipojan sepustus, jossa mikään ei auta kun mies ei halua. Jännä, että haluaa olla noin paljon yksin kotona, ja kumminkin haaveilee liikunnasta ja matkustelusta. Epäloogista kautta linjan.
Hanki rakastaja, sellainen joka osaa puhua ja "pussata"
Kerran täällä vain eletään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Kuinka hölmö pitää olla, ettei käsitä, että parisuhteessa on kaksi osapuolta, joiden näkemys tilanteesta useimmiten on aivan erilainen. Uskotko sinä kaikki juorutkin mitä sinulle kerrotaan?
Siis ystävä hyvä: tässä on kyse siitä, että mies kertoo OMISTA ajatuksistaan, tunteistaan, pahasta mielestään, ahdistuksestaan, riittämättömyyden tunteistaan, jne?
Sinustako siis näistä pitäisi saada myös sen parisuhteen toisen osapuolen kertomus - eihän mies toisaalta tietenkään ole mitenkään pätevä itse näistä kertomaan, kyllähän se vaimo siellä kotona paremmin tietää, mitä mies ajattelee ja tuntee.
Tietysti. Hölmö minä, kun menin uskomaan, mitä mies itse itsestään kertoo!
Sinun esimerkissäsi oli kohta, missä puhuttiin vaimon lihomisesta. Olisi kiva, jos ottaisit vastuun omista sanoistasi, jos kerran tuon viestin kirjoitit.
Minä en pidä asiallisena sitä, että joku työpaikan nainen vedetään mukaan tuollaisiin keskusteluihin, missä vaimon lihomisesta tullutta riitaa sitten joku täysin tuntematon nainen työpaikalla sitten surkuttelee. Voi kamala kun suuttui niin pienestä. Kyllä toisen ulkonäöstä moittiminen on törkeää käytöstä jo aivan lähtökohtaisesti ja pidän koko esimerkkiä aivan uskomattomana. Että löytyykin nainen, joka lähtee mukaan tuollaiseen keskusteluun.
Siis missä kohtaa puhuttiin vaimon lihomisesta?
Juttu lähti siis tästä:
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Koko ajan on puhuttu siitä, että miehet kertovat, OMASTA olosta, OMASTA lihomisesta. Ei vaimon.
Mutta nähtävästi mies ei sitäkään saa tehdä, kun heti vaimo epäluuloisena huutelee, että etkai sää esko siellä mun lihomisesta työpaikan akoille huutele!
Tässä on lainaus tekstistäsi:
"Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut."
Samantekevää kenen lihomisesta on kyse, sinä kuvittelet tietäväsi tilanteen ja sen, että vaimo on syyllinen ja vetänyt herneen nenään, ylitulkinnut jne. vaikka sinulla ei tosiasiassa ole mitään tietoa mitä siellä oikeasti on tapahtunut. Olen hämmästynyt siitä, että tällä tavalla ajattelevia ihmisiä todella on olemassa. Ja siihen tietysti syy miksi on tarve nähdä itsensä tuota kauheaa, kohtuutonta vaimoa parempana ja viisaampana.
Mieti ihan itsesi takia mihin tarvitset muiden naisten vähättelyä. Eivät miehet arvosta tuollaista, ellei siihen ole jokin syy, mikä ei kannaltasi mitenkään mairitteleva ole.Eri, mutta ainakin tässä ketjussa on tiedetty, että apn mies pettää. Ja se on hyväksytty ihan totena ja todennäköisenä syynä, koska sillaihan ne kaikki miehet tekee.
Sä luet kyllä ihan eri rilleillä tätä keskustelua kuin minä. Onhan jotkut ehdottaneet, että ukko pettää, mutta en ole huomannut, että sitä olisi totena pidetty.
Jos mies on ylipäänsä temperamentiltaan aika verkkainen ja rauhallinen, introvertin puoleinen, niin saattaa kestää pidempään tällaiset elämäntilannepohdiskelutkin. Tosi rohkeaa häneltä, että hän on tuonut syvempiä tuntojaan esiin ja tosi rohkeaa sinulta, ap, että olet lähtenyt häntä tässä tilanteessa tukemaan. Joillain ihmisillä voi olla elämänasenteena sellainen "kannattaako tästä nu niin numeroa tehdä", niin sitten jää nämä isommat elämänvirrat normiarjen jalkoihin. Tästä voi alkaa teille uusi lähentymisen jakso, kun lähdette yhdessä eteenpäin molempien toiveita ja ajatuksia kuunnellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sattumoisin tiedän, onko mies kotona silloin kun sanoo olevansa, joten ei tarvitse mennä erikseen katsomaan. Enkä usko että pettää, mikään takuupettäjä ei ainakaan ole.
Keskustelu on hieman nyrjähtänyt sivuraiteille alkuperäisestä aloituksestani, vaikka näinhän usein käy kun on monta keskustelijaa osallisina. Tarkennan vielä sopimustamme, mies ei tuota ns. väliaikaa ehdottanut vaan minä. Ajattelin, että saamme molemmat hetken tauon asioista jotka ovat jankanneet paikoillaan.
Teemme asioita yhdessä, eilenkin kävimme lenkillä ja saunomme, miehen ehdotuksesta. Uskon, ettei hänen rakkautensa ole loppunut kuten hän sanoikin. En vain tiennyt, että hänellä on ollut noin vaikeaa. Siitä olen pahoillani. Toivon asioiden selkiytyvän.
Kiitos ajatuksista ja kommenteista, luen näitä kyllä edelleen.
Ap
Tavallaan keskustelu ei ole sivuraiteilla, esitteleepä vain näitä tilanteita ja sitä, miten voidaankin puhua toisten ohi ja yli.
Minusta tuo on erittäin hyvä ratkaisu. Mitään pahaahan ei ole tapahtunut, tunteita on vain tuuleteltu. Lisäksi pitää muistaa, että ihmismieli nyt vain toimii siten, että jos jokin asia alkaa tuntumaan pakolta, ei oikeastaan ole väliä, miten mieluinen se on, se alkaa ahdistaa ja tuntua pahalta.
Jos olisi pakko joka päivä klo 15 syödä mielijäätelöään, jo parin kuukauden kuluttua se alkaisi etoa😀 Siksi aikalisä ja vapaus on parasta, mielestäni, mitä voitte tehdä.
Tsemppiä sinne, kuuntele miestä ja itseäsi ja tehkää edelleen kivoja asioita yhdessä. Matkakin on tulossa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä.
Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.
Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.
Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.
Okei, se on selvä, että näissä keskusteluissa usein ollaan sen vuoksi, että on tarve peilata itseään muiden kautta. Nälvimiset ja tuntemattomiin ihmisiin kohdistetut loukkausyritykset ovat sellaisia, joihin usein puutun, koska eihän se ole asiallista. Kannattaisi miettiä minkä vuoksi itsellä on tarve tuollaiseen käytökseen oli se sitten miehistä olettaminen tai naisista olettaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.
Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.
Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.
Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.
Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.
Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!
Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.
Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.
Sattumoisin tiedän, onko mies kotona silloin kun sanoo olevansa, joten ei tarvitse mennä erikseen katsomaan. Enkä usko että pettää, mikään takuupettäjä ei ainakaan ole.
Keskustelu on hieman nyrjähtänyt sivuraiteille alkuperäisestä aloituksestani, vaikka näinhän usein käy kun on monta keskustelijaa osallisina. Tarkennan vielä sopimustamme, mies ei tuota ns. väliaikaa ehdottanut vaan minä. Ajattelin, että saamme molemmat hetken tauon asioista jotka ovat jankanneet paikoillaan.
Teemme asioita yhdessä, eilenkin kävimme lenkillä ja saunomme, miehen ehdotuksesta. Uskon, ettei hänen rakkautensa ole loppunut kuten hän sanoikin. En vain tiennyt, että hänellä on ollut noin vaikeaa. Siitä olen pahoillani. Toivon asioiden selkiytyvän.
Kiitos ajatuksista ja kommenteista, luen näitä kyllä edelleen.
ApTavallaan keskustelu ei ole sivuraiteilla, esitteleepä vain näitä tilanteita ja sitä, miten voidaankin puhua toisten ohi ja yli.
Minusta tuo on erittäin hyvä ratkaisu. Mitään pahaahan ei ole tapahtunut, tunteita on vain tuuleteltu. Lisäksi pitää muistaa, että ihmismieli nyt vain toimii siten, että jos jokin asia alkaa tuntumaan pakolta, ei oikeastaan ole väliä, miten mieluinen se on, se alkaa ahdistaa ja tuntua pahalta.
Jos olisi pakko joka päivä klo 15 syödä mielijäätelöään, jo parin kuukauden kuluttua se alkaisi etoa😀 Siksi aikalisä ja vapaus on parasta, mielestäni, mitä voitte tehdä.
Tsemppiä sinne, kuuntele miestä ja itseäsi ja tehkää edelleen kivoja asioita yhdessä. Matkakin on tulossa!
En ole ollut naimisissa, mutta koiria on ollut 18 vuoden ajan. On pakko viedä ne joka päivä ulos, mutta ei ei ala etoa eikä tympiä. Se on minun ja koirani elämää ja jaan elämääni sen kanssa. Ei minulla ole oloa, että tänään pitäisi päästä ulos eri koiran tai eri ihmisen kanssa tai vaikka ratsastamaan. Olen ihan tyytyväinen elämääni. Toki siinä pitää olla muutakin kuin se koiran kanssa oleminen ja ulkoilu.
Että näin me ihmiset olemme erilaisia.
Niin töissä kuin kotonakin on "pomo" kyttäämässä ja odottamassa maksimaalista suoritetta. Ketä EI vituttaisi?
Hmm, miehilläkin on vaihdevuodet omine tuntemuksineen ja kehon muutoksineen. Jospa asiat lutviutuisivat molempia tyydyttävällä tavalla👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.
Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.
Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.
Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.
Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.
Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.
Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.
Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.
Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.
Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.
Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?
Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?
Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.
Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.
Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle?
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?
Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin.
Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.
Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.
Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.
Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.
Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain.
Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.
Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.
Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?
Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?