Aviomies tyytymätön elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästäkin keskustelusta voimme todeta, että kyllä tuolla yhdellä, joka puhui jotain naisten tavasta omia tunteet ja manipuloida keskusteluja omien agendojensa perusteella, oli ihan aihetta ja asiaa.

Hirveä haloo siitä, että pari naista on todennut, että ei miehet yleensäkään esim. työpaikalla vaimojaan hauku, vaan tuovat esille omia asioitaan, kuten vaikkapa nyt liialliset paineet. Kamala tarve tulla selittämään, että niin niin niin, mutta mistä sitä tiedetään, onko oikeasti mitään aiheellisia paineita vai pitäiskö vätyksen vaan suvunkin mielestä reipastua. Mitä te siellä sen paineita ymmärrätte, älkää uskoko kaikkea!

Apn mies on takuupettäjä, noin ne aina toimii, että ensin omaa aikaa ja menepäs nyt vain katsomaan, mitä se siellä oikein puuhaa.

Nälvimistä siitä, että joku on sanonut, että antaa miehelleen viikolla iltaisin aikaa olla ihan hiljaa.

Sinulta kysyttiin haukkuivatko ne miehet vaimojaan, vai keksitkö ihan itse sen hirveän kotitilanteen jossa vaimo vetäisi herneen nenään, mutta et vastannut. Tämäntapainen käyttäytyminen on juuri sitä samaa mistä tuo mainitsemasi kirjoittaja puhui - ja se olin muuten minä. 

Olen nyt kokonaan ihan eri kuin nämä aiemmat kirjoittajat. Olen hän, jota nälvittiin siitä, että viisikymppisenä naisena olen tottunut väheksymään itseäni, kun en kälätä miehelleni iltaisin juttuja, eli tuo viimeinen tässä kosketti minua.

Olen vain havainnut, että kyllä täälläkin, kuten monessa muussakin paikassa, jokainen vähänkään miestä ymmärtävä sana saa naiset takajaloilleen ja selittämään, mitä vikaa naisen toiminnassa silloin on.

Se vaan näin vanhemmasta ja pitkässä suhteessa olevasta tuntuu oudolta, että miten voidaan katsoa huonoksi jopa se, että ymmärtää, että toinen on introvertimpi ja hiljaisuuteen taipuvaisempi kuin itse.

Sanavalinnat kertovat ihan valtavasti ihmisen arvoista. Sinä valitsit käyttää puheestasi halventavaa sanaa "kälättää". Se saa naiset takajaloilleen, ei se että sanot ymmärtäväsi miestäsi. Olen joutunut niin usein kuuntelemaan naisten puhuvan itsestään noin, että oikein vihaksi pistää.

herkkää on..

miksi se on itsensä vähättelyä jos tunnistaa itsestään vähemmän mairittelevat piirteet? Vähättelenkö itseäni jos sanon, että olen taipuvainen näennäispuuhastelemaan etenkin hermostuneena tai pitkästyneenä, joka ärsyttää miestäni? Pitäisi vissiin sanoa, että olen taipuvainen hieman siivoamaan epäorganisoituneesti, jotten erehtyisi vähättelemään. Entä saako teinistä sanoa, että hän jankuttaa (edes jos itse tiedostaa olleensa saman ikäisenä ärsyttävä jankuttaja, vai oliko tämäkin nyt sitä misogynistä itsesabotaasia..?)

-eri

Miksi näet ongelmaksi sen että kaikki opettelisivat puhumaan itsestään arvostavasti?

voi hyvänen aika sentään. Ehkäpä se "kälättäminen" on sikäli harmiton termi ilmaista, että olen kova puhumaan kaikenlaista vähemmän tärkeää, ettei kirjoittaja ajatellut väheksyvänsä sen enempää itseään kuin naisia yleensä.

Olen kritisoimasi kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä siit, ettei ole yhtään vähempää huomaavaisuuden osoitus vaimolta olla hiljaa kun mies toivoisi hiljaisuutta, kuin mieheltä kuunnella joskus naisen ei-niin-kiireellistä sanallista viestintää, vaikkei oikein kiinnostaisi.

Se huomaavaisuus kun on parhaimmillaan kaksisuuntainen tie.

Ei väheksyvien termien käyttäminen ole missään tapauksessa harmitonta, vaan erittäin haitallista. On ihmeellistä, miten halukkaita jotkut ovat pitämään kiinni tuollaisesta puheesta.

Oletko tullut ajatelleeksi, että termejä myös tulkitaan subjektiivisesti? Otetaan vaikkapa tuo termi puuhastella, onko se mielestäsi väheksyvä vai ei? Oletko varma, että kaikki tulkitsevat sen samalla lailla kuin sinä kaikissa tilanteissa? Entäpä se termi jankuttaa, kuinka tulkitsisit sen ja mitä arvostavampaa termiä käyttäisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.

Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.

Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.

Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?

Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?

Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.

Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.

Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle? 

Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?

Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?

Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin. 

Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.

Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.

Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.

Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.

Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain. 

Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.

Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.

Puutuin ainoastaan siihen, mitä olet täällä sanonut. Otin lainauksia sinun omasta tekstistäsi, jossa toimit kuvaamallani tavalla, en olettanut mitään. Et ole vieläkään vastannut siihen, kertoiko tämä mies, että vaimo veti herneen nenään tms. (mitä tuolla aiemmin kirjoitit) vai keksitkö sinä nämä asiat itse ja mies kertoi vain oman lihomisensa aiheuttamasta mielipahasta. 

Minulla ei ole muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä, minulla myös on asioita, joista projektiot lähtevät liikkeelle, mutta en hauku täällä tuntemattomia ihmisiä enkä hyväksy sitä, että muutkaan niin tekevät. 

Minuakin muuten on edellisessä keskustelussa johon osallistuin haukuttu Pick me -girliksi. Nyt vain toisin päin eli ei niitä omia juttuja pidä heittää kummankaan sukupuolen päälle noin vain. Jokin tarkoitus sillä sinun maailmassasi on, että näet vaimot tai naiset tällä tavoin, jonka meistä moni kokee erittäin vähätteleväksi, mutta siinä olet oikeassa, etten tiedä varmuudella mistä se johtuu. Tulkintani oli, että tunnet sen avulla itsesi paremmaksi kuin muut naiset eli olet omassa mielessäsi jonkinlaisessa kilpailuasemassa heidän kanssaan. Tietysti voi olla muitakin syitä toimia ja tulkita noin. Siksi vedän sen takaisin ja pahoittelen tätä loukkaavaa tulkintaani. Anteeksi. 

Sitä en vedä takaisin, että mielestäni sinun kannattaisi pohtia minkä vuoksi koet tarvetta haukkua ja vähätellä muita naisia täällä. Minäkin olen sinulle ihan tuntematon.

Sivusta kommentoin, että tuo aivan alkuperäinen kertomus siitä, että moni mies saattaa työkavereilleen kertoilla elämästään; väsymisestään, vanhenemisestaan, paineistaan kirvoitti mm seuraavat kommentit:

"Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö."

.

"Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista. 

Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa. "

Kuinka sinä tulkitsisit nämä vastaukset vastineena kertomukseen siitä, että työpaikalla miehet joskus kertovat harmistuvansa omaan painonnousuunsa tai kokevansa paineita siviilielämässään?

Et nyt ollenkaan halua vastata siihen, että oletko sinä kuullut noita puheita siitä, miten vaimo veti herneen nenään vai olivatko ne sinun keksintöäsi? Sinä et puhunut pelkästään painonnoususta tai paineista siviilielämässä, vaan liitit siihen kuvauksen vaimosta, jota kuvasit loukkaavasti. Tunnetko sinä tämän naisen, jota kuvasit?

Ei keskustelu etene tästä, ellet vastaa tuohon kysymykseen. Toisaalta se ei haittaa, koska tarkoitukseni ei ole mikään muu kuin saada sinut pohtimaan haluatko oikeasti olla tuollaisessa positiossa, missä miehen avulla pääset ikään kuin haukkumaan sitä vaimoa, jota et ehkä edes tunne. (Toki tässä keskustelussa vain, eihän minulla muuta ole ja ehkä koko esimerkki oli keksitty, mutta se on kuitenkin omalta näppikseltäsi peräisin.)

Siinä on menty jonkun rajan yli, että sanoo haluavansa olka yhteisessä kodissanne enemmän yksin.

Niin ei vaan saa sanoa.

Järjestäkää omat huoneet ja kylppärit, jos ette eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.

Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.

Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.

Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?

Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?

Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.

Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.

Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle? 

Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?

Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?

Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin. 

Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.

Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.

Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.

Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.

Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain. 

Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.

Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.

Puutuin ainoastaan siihen, mitä olet täällä sanonut. Otin lainauksia sinun omasta tekstistäsi, jossa toimit kuvaamallani tavalla, en olettanut mitään. Et ole vieläkään vastannut siihen, kertoiko tämä mies, että vaimo veti herneen nenään tms. (mitä tuolla aiemmin kirjoitit) vai keksitkö sinä nämä asiat itse ja mies kertoi vain oman lihomisensa aiheuttamasta mielipahasta. 

Minulla ei ole muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä, minulla myös on asioita, joista projektiot lähtevät liikkeelle, mutta en hauku täällä tuntemattomia ihmisiä enkä hyväksy sitä, että muutkaan niin tekevät. 

Minuakin muuten on edellisessä keskustelussa johon osallistuin haukuttu Pick me -girliksi. Nyt vain toisin päin eli ei niitä omia juttuja pidä heittää kummankaan sukupuolen päälle noin vain. Jokin tarkoitus sillä sinun maailmassasi on, että näet vaimot tai naiset tällä tavoin, jonka meistä moni kokee erittäin vähätteleväksi, mutta siinä olet oikeassa, etten tiedä varmuudella mistä se johtuu. Tulkintani oli, että tunnet sen avulla itsesi paremmaksi kuin muut naiset eli olet omassa mielessäsi jonkinlaisessa kilpailuasemassa heidän kanssaan. Tietysti voi olla muitakin syitä toimia ja tulkita noin. Siksi vedän sen takaisin ja pahoittelen tätä loukkaavaa tulkintaani. Anteeksi. 

Sitä en vedä takaisin, että mielestäni sinun kannattaisi pohtia minkä vuoksi koet tarvetta haukkua ja vähätellä muita naisia täällä. Minäkin olen sinulle ihan tuntematon.

Sivusta kommentoin, että tuo aivan alkuperäinen kertomus siitä, että moni mies saattaa työkavereilleen kertoilla elämästään; väsymisestään, vanhenemisestaan, paineistaan kirvoitti mm seuraavat kommentit:

"Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö."

.

"Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista. 

Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa. "

Kuinka sinä tulkitsisit nämä vastaukset vastineena kertomukseen siitä, että työpaikalla miehet joskus kertovat harmistuvansa omaan painonnousuunsa tai kokevansa paineita siviilielämässään?

Et nyt ollenkaan halua vastata siihen, että oletko sinä kuullut noita puheita siitä, miten vaimo veti herneen nenään vai olivatko ne sinun keksintöäsi? Sinä et puhunut pelkästään painonnoususta tai paineista siviilielämässä, vaan liitit siihen kuvauksen vaimosta, jota kuvasit loukkaavasti. Tunnetko sinä tämän naisen, jota kuvasit?

Ei keskustelu etene tästä, ellet vastaa tuohon kysymykseen. Toisaalta se ei haittaa, koska tarkoitukseni ei ole mikään muu kuin saada sinut pohtimaan haluatko oikeasti olla tuollaisessa positiossa, missä miehen avulla pääset ikään kuin haukkumaan sitä vaimoa, jota et ehkä edes tunne. (Toki tässä keskustelussa vain, eihän minulla muuta ole ja ehkä koko esimerkki oli keksitty, mutta se on kuitenkin omalta näppikseltäsi peräisin.)

En ole tuo edellinen, olen se, ketä jahtaat, mutta en ole haukkunut vaimoa mistään, vaan todennut ainoastaan, että ymmärrän, että miesten voi olla vaikea puhua kotona, kun jo pelkkä maininta siitä, että he yleensä puhuvat yhtään mitään missään  herättää moisen kälätyksen (kiiros joku toinen muu) siitä, millaisia ovat naiset, jotka yleensä edes sattuvat nämä puheet työpaikallaan kuulemaan.

Ja siis totta hvetissä se esimerkki oli keksitty! Luuetko tosissani, että keskustelen täällä työkaveristani eskosta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Niin minäkin olen miesten kanssa töissä ja ne fiksuimmat miehet kyllä osaavat pitää äijäporukassa suunsa kiinni eikä heittele mitään "hauskoja" letkauksia vaimoistaan ja tyttöystävistään. Jotkut saattavat kahden kesken jostain parisuhdeongelmasta avautua mikä on sekin erittäin kiusallista.

Töissä toisinaan kuulee aika rajuakin settiä kotioloista ja silloin en voi kyllä olla ajattelematta että kukahan se tuonkin ukon itselleen huolinut, oli sen läpän taustalla sitten mitä tahansa.

Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään.

Mikä tässä sinusta on kovaa settiä kotioloista? Entäpä miten tässä letkauteltiin vaimosta tai tyttöystävistä? Millä tavalla tässä avauduttiin parisuhdeongelmista muutoin kuin siten, että itse tuntee rittäämättömyyttä?

Oikeasti onko niin, että mies ei saa kenellekään ilman vaimon lupaa ja womanspleinausta edes itsestään mitään sanoa, edes vitsillä?

Olen eri, mutta olihan tuossa väitetty sellaista, mistä sinulla ei oikeasti voi olla mitään tietoa miten asia on, vaikka näetkin kaiken miehen kertoman aivan totena. Ne "liialliset vaatimukset "voivat olla vaimon tai suvun näkökulmasta vaikka sellaisia, että mies ei joisi ja pelaisi rahojaan eli tässä on selkeästi tilanne, missä joku täysin ulkopuolinen oman itsetuntonsa nostattamiseksi haluaa "ymmärtää" miestä ja dissata niiden näkemystä, jotka miehen oikeasti tuntevat. Näiden tarinoiden kuuntelemisesta ei tosiasiassa mitään apua sille miehellekään ole, jos se on kuvattuun tapaan yksipuolista.

Kyllähän hänellä on tieto, että miehet KOKEVAT vaatimuksia ja paineita. Onko se kokemus aiheellinen vai ei, sitä emme voi tietää. Mieshän voi kokea olevansa vanki parisuhteessaan, kun ei voi notkua baarissa kaiket viikot ja sitten työkaverille kertoo vain, että vaimo rajoittaa häntä ikävästi.

Aivan, on vaikea ymmärtää ihmistä, joka tuohon tyyliin lähtee muiden juttuihin mukaan ja sen perusteella päättelee, että vika on vaimossa, kun itselleni tulisi pikemminkin mieleen, että vika on pikemminkin miehessä, joka tällaisia tarinoita kertoilee vieraille ihmisille. Miksi juuri minulle? 

Eri, mutta aidostiko te pohditte lähtökohtaisesti, että jos työkaveri kertoo jotain omista tunteistaan tai tunnelmistaan, että tuo ei varmasti ole totta, vaan siellä taustalla on jotain aivan muuta, jota hän vain ei kerro?

Ajatteletteko näin kaikista työkavereista, vaiko vaan miespuolisista?

Siitähän ei ole kyse, että ajattelisin, ettei se ole totta, vaan siitä, että se on subjektiivinen näkemys ja kokemus. Ja kyllä, se koskee ihan kaikkia ihmisiä kuten jo kirjoitin. 

Totta kai se on subjektiivinen näkemys. Minä en ole niin raskas ihminen, että vaatisin kaikilta ihmisiltä, jopa työkavereiltani, täydellistä objektiivisuutta ja koko kuvan piirtämistä ja kaikkien kantojen esittelyä siinä tilanteessa kun he haluavat vain vähän purkaa tuntojaan ja heittää jonkun tuntemuksen ilmoille.

Sinusta se tekee minusta jonkun kummallisen "ymmärtäjän" ja esititpä (jos se olit sinä), että miehet siinä jotenkin pyrkivät minun pöksyihini ikivanhalla strategialla.

Minun elämäni ei ole niin kompleksista, mutta näen, että joidenkin tosiaan on. Ja pysyn kannassani, että jos minulla olisi kotona vastassa henkilö, joka tiukkaa tuolla tavalla kuin sinä aivan yhtä subjektiivisia päätelmiä tehden kuin muutkin (et sinä minua tai ajatuksiani tunne, nostitpahan vain metelin parin kirjoituksen perusteella) niin hyvin voi olla, että välttelisin keskustelua viimeiseen asti.

Ei se tarkoita objektiivisuuden vaatimusta, että pitää kokemuksia subjektiivisina eikä se myöskään tarkoita muiden kokemusten vähättelyä. Omalla tontilla pysyen kunnioittaa muiden kokemuksia ylitulkitsematta niitä ja käyttämällä omien projektioidensa lähteenä.

Et ole koskaan käynyt kotonani etkä tunne minua, sinulla on oma motiivisi toimia kuten tietäisit muiden kotiasioista jotain. 

Etkä sinä tunne minua, mutta silti väität, että kuullessani työkaverin, joka sattuu olevan mies, heittoja omista tunteistaan, minä alan "ymmärtää" häntä ja haukkumaan vaimoa ja mitä lie.

Sinä toimit kuin sinulla olisi nyt jotenkin muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä - ei ole. Ainakin riidat saat mainiosti aikaiseksi ja jaksat jankuttaa siinä kuin tässä muutkin.

Puutuin ainoastaan siihen, mitä olet täällä sanonut. Otin lainauksia sinun omasta tekstistäsi, jossa toimit kuvaamallani tavalla, en olettanut mitään. Et ole vieläkään vastannut siihen, kertoiko tämä mies, että vaimo veti herneen nenään tms. (mitä tuolla aiemmin kirjoitit) vai keksitkö sinä nämä asiat itse ja mies kertoi vain oman lihomisensa aiheuttamasta mielipahasta. 

Minulla ei ole muita parempi tapa ymmärtää ihmisiä, minulla myös on asioita, joista projektiot lähtevät liikkeelle, mutta en hauku täällä tuntemattomia ihmisiä enkä hyväksy sitä, että muutkaan niin tekevät. 

Minuakin muuten on edellisessä keskustelussa johon osallistuin haukuttu Pick me -girliksi. Nyt vain toisin päin eli ei niitä omia juttuja pidä heittää kummankaan sukupuolen päälle noin vain. Jokin tarkoitus sillä sinun maailmassasi on, että näet vaimot tai naiset tällä tavoin, jonka meistä moni kokee erittäin vähätteleväksi, mutta siinä olet oikeassa, etten tiedä varmuudella mistä se johtuu. Tulkintani oli, että tunnet sen avulla itsesi paremmaksi kuin muut naiset eli olet omassa mielessäsi jonkinlaisessa kilpailuasemassa heidän kanssaan. Tietysti voi olla muitakin syitä toimia ja tulkita noin. Siksi vedän sen takaisin ja pahoittelen tätä loukkaavaa tulkintaani. Anteeksi. 

Sitä en vedä takaisin, että mielestäni sinun kannattaisi pohtia minkä vuoksi koet tarvetta haukkua ja vähätellä muita naisia täällä. Minäkin olen sinulle ihan tuntematon.

Sivusta kommentoin, että tuo aivan alkuperäinen kertomus siitä, että moni mies saattaa työkavereilleen kertoilla elämästään; väsymisestään, vanhenemisestaan, paineistaan kirvoitti mm seuraavat kommentit:

"Varmaan siksi sinulle puhutaan, että olet taatusti myötämielinen kuulija. Mies ei puhu parisuhteessa, koska ei halua ottaa riskiä. Ei halua konfliktia, ei halua kompromisseja. Haluaa että kaikki menee miehen mielen mukaan, mutta vaimo on silti onnellinen ja tyytyväinen. Vaikea yhtälö."

.

"Sehän on hyvin yleinen strategia, että "vaimoni ei ymmärrä minua", minkä varjolla sitten päästään pöksyihin tai rakastutaan siihen ymmärtäväiseen kuuntelijaan, joka ehkä on sen verran naiivi, että ei tajua miehen kertomusten olevan vain yksi puoli asioista. 

Itse olen ohjannut nämä puhumaan vaimonsa kanssa, ei minun kanssani. On päivänselvää, että tuollainen ihminen ei vain ole luotettava puheissaan eikä teoissaan, ja joskus olen nähnytkin sen vaimon osan, kun olen pariskunnan tuntenut. Tuollaisen miehen kohdalla kunnioitukseni on puhdas nolla. Omasta vaimosta ja lasten äidistä pahan puhuminen muille ei vain kuulu hyviin käytöstapoihin ja on lisäksi erittäin kieroa. "

Kuinka sinä tulkitsisit nämä vastaukset vastineena kertomukseen siitä, että työpaikalla miehet joskus kertovat harmistuvansa omaan painonnousuunsa tai kokevansa paineita siviilielämässään?

Et nyt ollenkaan halua vastata siihen, että oletko sinä kuullut noita puheita siitä, miten vaimo veti herneen nenään vai olivatko ne sinun keksintöäsi? Sinä et puhunut pelkästään painonnoususta tai paineista siviilielämässä, vaan liitit siihen kuvauksen vaimosta, jota kuvasit loukkaavasti. Tunnetko sinä tämän naisen, jota kuvasit?

Ei keskustelu etene tästä, ellet vastaa tuohon kysymykseen. Toisaalta se ei haittaa, koska tarkoitukseni ei ole mikään muu kuin saada sinut pohtimaan haluatko oikeasti olla tuollaisessa positiossa, missä miehen avulla pääset ikään kuin haukkumaan sitä vaimoa, jota et ehkä edes tunne. (Toki tässä keskustelussa vain, eihän minulla muuta ole ja ehkä koko esimerkki oli keksitty, mutta se on kuitenkin omalta näppikseltäsi peräisin.)

täällä on nyt useampi kirjoittaja, sinä hyökkäät nyt kirjoittajan kimppuun, joka ihmettelee kuinka alkuperäisen työkavereiden jutuista kirjoittaneen kommentti sai aikaan tuollaisen hyökkäyksen: "kuvittelet olevasi parempi", "ne haluaa vaan sun pöksyihin ja puhuvat paskaa" jne. Todella sitä miestä alentavaa kommentointia ja röyhkeää myös tuota kirjoittajaa kohtaan.

Ehkäpä sitten taas myöhempi kommentoija reagoi näihin kirjoituksiin ja provosoitui kirjoittamaan tossun alla elävästä eskosta?

Itse en ole kirjoittanut mitään muuta kuin että edellytän kumppaniani etsimään myös suhteen ulkopuolisen keskustelukumppanin jos välillämme on vakava ongelma.

Minusta olisi vain tervettä jos hän hakisi vertaistukea vaikka nyt sitten niiltä työkavereiltaan jos vaikka kyllästyisi minun siivousvimmaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Ja tämä on syy haukkua muita naisia pick me-tytöiksi, väittää, että miehet näillä tarinoilla pyrkivät heidän pöksyihinsä, koska je ovat niin naiiveja, että uskovat nämä tarinat ja sitä rataa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Ja tämä on syy haukkua muita naisia pick me-tytöiksi, väittää, että miehet näillä tarinoilla pyrkivät heidän pöksyihinsä, koska je ovat niin naiiveja, että uskovat nämä tarinat ja sitä rataa?

En ole haukkunut ketään Pick me -girliksi, kerroin juuri pari viestiä sitten, että minua haukuttiin sellaiseksi siinä keskustelussa, johon viimeksi osallistuin. En ymmärrä tuollaista haukkumista lainkaan, sen vuoksihan tähän puutuinkin, kun alettiin olettelemaan aivan vieraista työkavereiden vaimoista jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Haukutaan ja vähätellään???

Olet varmaan tosi leppoisa puoliso. Jos minä pidän pääni puolisoni kanssa ja haluan perhana soikoon sen viime kesänä istutetun pensaan siirtää, vaikka se puolison mielestä on turhaa, niin olen kyllä valmis seisomaan mielipiteeni takana vaikka mies töissä päivittelisikin asiaa. Miten se on muiden kustannuksella vitsailua jos kyseessä on asia joka on täysin mileipidekysymys? Monestihan noihin sitten joku vastaakin, että kyllä se nyt vaan on paras siirtää jos se ei siinä kuki. Ai kauhea kun on taas loukattu ja juoruiltu!

En ihmettele enää yhtään, että osa miehistä on kuin kivipaaseja. Eihän ne uskalla avata suutaan muuta kuin kertoakseen, että se Excel on nyt tallennettu pyytämääsi kansioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Tämä keskustelu alkoi siitä, että kerrottiin kuullun työpaikalla, että miehet ovat ennen kaikkea tyytymättömiä itseensä ja korostettiin, että käsitys ei ollut, että miehet eivät enää pitäisi vaimoistaan tai että vaimossa olisi vikaa. Vaan että oma ikääntyminen ja asiat rassaa.

Miten ihmeessä sinä onnistut kääntämään tämän niin, että vaimoja on haukuttu ja heidän kustannuksellaan pilailtu, yksityisasioita levitelty ja naljailtu?

Edelleen: olisi kamalaa olla kotonaan sellaisessa kurissa, että töissäkin pitää olla kieli keskellä suuta, että ei vaan vahingossakaan sano mitään, mikä nyt voisi vaimoa loukata!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Tämä keskustelu alkoi siitä, että kerrottiin kuullun työpaikalla, että miehet ovat ennen kaikkea tyytymättömiä itseensä ja korostettiin, että käsitys ei ollut, että miehet eivät enää pitäisi vaimoistaan tai että vaimossa olisi vikaa. Vaan että oma ikääntyminen ja asiat rassaa.

Miten ihmeessä sinä onnistut kääntämään tämän niin, että vaimoja on haukuttu ja heidän kustannuksellaan pilailtu, yksityisasioita levitelty ja naljailtu?

Edelleen: olisi kamalaa olla kotonaan sellaisessa kurissa, että töissäkin pitää olla kieli keskellä suuta, että ei vaan vahingossakaan sano mitään, mikä nyt voisi vaimoa loukata!

Lainaamassani viestissä oli esimerkkeinä tilanteita, missä vitsailtiin puolison kustannuksella. Ja se mitä vaimoista sanottiin: sitä jo käsiteltiin useamman viestin verran. 

Voit vapaasti pitää minua kurittajana ja perhe-elämäämme kamalana, ei se haittaa :)  Sillä tavalla nämä keskustelut voivat avartaa, että pääsee keskustelemaan aivan eri tavoin ajattelevien ihmisten kanssa. Siitähän tässä on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Tämä keskustelu alkoi siitä, että kerrottiin kuullun työpaikalla, että miehet ovat ennen kaikkea tyytymättömiä itseensä ja korostettiin, että käsitys ei ollut, että miehet eivät enää pitäisi vaimoistaan tai että vaimossa olisi vikaa. Vaan että oma ikääntyminen ja asiat rassaa.

Miten ihmeessä sinä onnistut kääntämään tämän niin, että vaimoja on haukuttu ja heidän kustannuksellaan pilailtu, yksityisasioita levitelty ja naljailtu?

Edelleen: olisi kamalaa olla kotonaan sellaisessa kurissa, että töissäkin pitää olla kieli keskellä suuta, että ei vaan vahingossakaan sano mitään, mikä nyt voisi vaimoa loukata!

huom, ei pelkästään töissä, vaan myös ystävien kesken ja oman veljen tai äidin seurassa. Eipä juoruilla!

Voi esim sanoa squash-parille, ettei nyt tänään oikein sujunut, mutta äläpä mene lisäämään, että johtuu siitä kun vaimo oli heittänyt pelikengät sateeseen riidan jälkeen ja ne on nyt märät. Puhumattakaan siitä, että mainitsisit olevasi hieman uupunut kiihkeän yön jälkeen, wink wink. Loukkaamista! Juoruilua! Ivaamista!

Ei hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

ei siinä mitään. Itse en vaan haluaisi viedä kumppaniltani vapautta vaikkapa narista työkaverille, että "pitääpä lähteä kotiin taas vaihtamaan olohuoneen järjestystä, johan se sohva on kuukauden ollut paikallaan" taikka sopivassa tilanteessa tilannekomiikkana "ei sitä tämän mahan kanssa kuule enää paljon vedellä pikaisia takapenkillä". Jos olen tuollaista vaikka työpaikalla kuullut niin ei, en ole ajatellut, että tämä on nyt kiveenhakattu, oikeuskäsittelyn pitävä lausunto siitä, ettei tämä mies haluaisi enää siirtää huonekaluja tai ettei hänen liitossaan ole enää spontaania kiihkeää seksiä. Mutta kyllähän noista pitkällä aikavälillä väistämättä mielikuvan luo. Siis aivan tavallisesta suomalaisesta pitkästä suhteesta, jossa nahistellaan kotitöistä ja miestä harmittaa oma ikääntyminen.

Voi kamala.

Niin, minulle on vierasta se, että omaa puolisoa haukutaan ja vähätellään muille ihmisille, vaikka se kuinka olisikin vitsi (tai sitä suuremmalla syyllä, onko se todellakin hyvää huumoria?). Minusta se ei ole todellakaan ok eikä kerro hyvää ko. ihmisestä.  Se on kieroa enkä hyväksyisi tuollaista omalta mieheltä enkä myöskään itse toimi niin. Pienetkin asiat voivat loukata toista, ei nyt ehkä huonekalujärjestyksestä vitsailu, mutta toisaalta parempi olla varovainen kuin loukata turhaan toista ihan huvikseen vain (vahingossa tulee loukanneeksi pitkässä suhteessa kuitenkin, miksi sitten tahallaan ottaa riskin). Sitä mieltä itse olen. 

Minusta se on vähän kyseenalainen asia, että onko muiden kustannuksella vitsailu ja naljailu niin kovin hauskaa. Sitten kun se osuu omalle kohdalle, niin ei se niin kivalta sitten kuitenkaan tunnu. Olen nähnyt tällaista ja itselle tulee siitä paha mieli. En todellakaan pidä sitä hauskana. Jos vitsaillaan, niin miksei vitsailla omista heikkouksista? Toisen kustannuksella vitsailu ja naureskelu ei useinkaan ole mukavaa kuunneltavaa.

Haukutaan ja vähätellään???

Olet varmaan tosi leppoisa puoliso. Jos minä pidän pääni puolisoni kanssa ja haluan perhana soikoon sen viime kesänä istutetun pensaan siirtää, vaikka se puolison mielestä on turhaa, niin olen kyllä valmis seisomaan mielipiteeni takana vaikka mies töissä päivittelisikin asiaa. Miten se on muiden kustannuksella vitsailua jos kyseessä on asia joka on täysin mileipidekysymys? Monestihan noihin sitten joku vastaakin, että kyllä se nyt vaan on paras siirtää jos se ei siinä kuki. Ai kauhea kun on taas loukattu ja juoruiltu!

En ihmettele enää yhtään, että osa miehistä on kuin kivipaaseja. Eihän ne uskalla avata suutaan muuta kuin kertoakseen, että se Excel on nyt tallennettu pyytämääsi kansioon.

Miten minä kauhea nainen ja vaimo kivipaasimiehineni nyt päädyin edustamaan kaikkia naisia? Ja onko se aivan välttämätöntä liittää viestiin tuota henkilöön menevää haukkumaosaa? En käsitä tällaista keskustelukulttuuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työkavereina ja kavereina on ja on ollut tosi paljon miehiä. Työskentelen ns äijäalalla ja miehet avautuu tosi paljon monista asioista, myös parisuhteistaan. Oon kuullu kaikenlaista. Useimmiten miehillä on jonkinlainen tyytymättömyys itseensä, ja kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina. Miehillä on myös ulkonäkö- ja suorittamispaineita. Ja jos niistä vaimo kyselee tai haastaa, niin se usein päätyy kommunikaatiokatkokseen.

Aika harvoin miehet tuntuvat olevan tyytymättömiä parisuhteeseensa sillä tapaa, että eivät enää pitäisi vaimostaan. Eivät vaan enää pidä itsestään. Ja vaimo etääntyy, eikä ymmärrä miks tuntuu pahalta kun maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä. Ja miks ei enää halita kunnolla. Ja miks ei ole enää seksiä.

Oon varmaan aitiopaikalla kuulemassa näitä miesten tuntoja.

Itsellä sama. Ja täälläkin ilmeisesti vaimot luulevat, että nämä juttelut ovat samanlaisia kuin naisilla, eli että istutaan jossain syvällisesti keskustelemassa ja avaudutaan sitten puolin toisin luottamuksellisessa, intiimissä tilassa.

Ei tosiaan, vaan nämä tulevat esiin heittoina, vitseinä, kommentteina, letkautuksina ja toteamuksina. Niihin ei ole tarkoitus tai tarpeen tarttua, että mitä sä esko nyt sanoit keskustellaan tästä kerro lisää. Ne heitellään joukossa, kaikkien kuullen ja niihin vastataan vitsillä ja letkautuksella. Jos tulee vähän rankempaa settiä, todetaan, että no joo on se stana semmoista.

Mutta se on totta, että juuri tätähän ei sen vaimon kanssa varmaan monesti voi tehdä. Ihan vaan todeta asian, kuten apn mies nyt teki, ei ollenkaan. Ei, koska siitä pitää vetää herneet nenään jumalattomien ylitulkintojen kanssa, suututtaa itsensä oikein, että kuinka sä esko kehtaat sanoa, että mussa on jotain vikaa kun sä olet lihonut.

Turha siinä on eskon inistä, että en mä kyllä mitään sellaista sanonutkaan, kunhan omiani tässä höpisin. Anna olla, ei mitään, anteeksi anteeksi, mennäänkö mallorcalle tulisko siitä parempi mieli.

Ja esko reagoi näin, koska hän todellakaan ei alun perinkään ollut vaimoon tyytymätön. Mutta ei se vaimo sitä kyllä usko.

Pick me girlit löytävät kyllä tiensä aina näihin keskusteluihin.

Miksi se herättää sinussa huonon tunteen, että miehesi saattaa kertoa jotain omista ajatuksistaan tai yksityiselämästään vaikka työpaikalla?

Olen eri kommentoija kuin tuo, jota kommentoit, mutta vastaan silti.

Jokaisessa parisuhteessa on tietyt rajat, joista on joko sovittu tai molemmat olettavat toisen tietävän missä kulkee yksityisyyden rajat. Ne kulkevat jokaisella eri kohdassa, mutta uskoisin, että harva nainen hyväksyisi, jos hänen miehensä kertoisi, että vaimolla on bakteerivaginoosi tai että seksielämä on huonoa. Intiimielämästä työkaverille kertominen ei monenkaan mielestä ole ok, joten kyse on vähän komplisoidummasta asiasta kuin se, että kerrotaan "jotain" työkaverille.

Yhdessä tekstissä, jota jo lainasinkin, oli kerrottu työkaverille seksielämästä, joka ei ole pelkästään omaa asiaa, vaan se kuuluu pariskunnan yksityisasioihin. On aivan eri asia puhua omista asioistaan kuin niistä, joihin liittyy muitakin. Itse pidän myös lapsen yksityisasioista kertomista epäasiallisena enkä hyväksyisi sitä puolisoltani.

Toki voi olla sellaisia pareja, joilla ei oikeasti ole mitään rajoja, mutta enemmistö kuitenkin niitä, jotka ehkä kuuntelevat mielellään muiden yksityisasioista, mutta eivät kuitenkaan sitä hyväksyisi, jos sattuisi omalle kohdalle. Pahalta sekin tuntuu, jos ystävä toimii noin eli levittelee vain hänelle tarkoitettuja asioita eteenpäin.

Eli mies ei parisuhteessa eläessään saa kertoa kenellekään parisuhteen ulkopuolella seuraavista asioista:

-tyytymättömyys itseensä,

-kokevat vaimon, suvun yms vaatimukset liian kovina.

-ulkonäkö- ja suorittamispaineita.

-vaimo etääntyy,

-maha kasvaa eikä energiaa ja testosteronia enää riitä.

-ei enää halita kunnolla. ei ole enää seksiä.

Eikö vaimot itse uskoudu mistään edellä mainituista kenellekään suhteen ulkopuolella? Kysyn koska omassa ystväpiirissäni se olisi kovin poikkeuksellista.

Mikä minä olen muita kieltämään, en mikään. Sinulle on ilmeisesti ihan uusi asia se, että muilla ihmisillä on eri käsitykset yksityisyydestään kuin sinulla. Minä en kerro ystävilleni mieheeni ja lapsiini liittyvistä yksityisasioista eikä kukaan ystävänikään kerro niistä minulle. Mutta tiedän, että on ystävyksiä, jotka ruotivat seksielämäänsä ja monia muitakin asioita ystäviensä kanssa. Se ei ole minusta ok. Ei miehen eikä naisen tekemänä. Minusta tuollainen on haitallista juoruilua, en hyväksy sitä. 

Kaikki nuo mainitsemasi asiat ensimmäistä lukuunottamatta ovat sellaisia, mihin sisältyy tai voi sisältyä muidenkin yksityisasiaa kuin omia asioita. Eikä niistä omista asioistakaan kannata välttämättä ihan kenelle tahansa kertoa. Olen itse joutunut ystävän pettämäksi, kun hän levitti minusta vahingollista juorua eteenpäin. Ehkä se pitää itse kokea, jotta ymmärtää, miten tärkeää on pitää kiinni omasta yksityisyydestään.

Anteeksi mutta aika äärimmäistä yksityisyyden suojelemista jos ei ystävien tai esim perheen kanssa jaa kokemuksiaan esim lasten kasvatus- tai koulunkäynnin asioista.

Tuntuu, että monella pariskunnalla on tarve olla toisilleen "kaikki". Sehän on tietysti parin sovittavissa, ehkä sitä molemmat sitten tahtoo, eikä toinen myönny vain pehmeyttään. Ehkä sitä molemmat myös omasta puolestaan todella kunnioittavat, eikä niin, että toisella kuitenkin on se joku äiti tai sisko kuuntelijana.

Pitkässä liitossani oli aika, jolloin olimme toisillemme kaikki, olosuhteiden pakosta. Seurauksista ei toivuttu koskaan.

Ihmisten välillä on paljon eroja miten näistä asioista ajatellaan ja jokaisella parilla on omat rajansa, jotka muodostuvat mm. siitä perhekulttuurista, josta hän on lähtöisin. Siinä mielessä en tarkoita, että tässä olisi mitään kategorisesti oikeaa tai väärää tapaa. Myös ihmisten välillä on eroa siinä kuinka pidättyväisiä tai avoimia nämä ovat, jolloin se vaikuttaa yksityisyyden rajoihin.

Itse kuulun pidättyväisiin ja olen kieltämättä hyvin tarkka yksityisyydestä, omasta ja perheeni. Ajattelen siltä kannalta, että kyseessä on "energiavuoto" (paripsykoterapian termein), jos ja kun perheen ja parisuhteen tärkeitä asioita viedään muualle käsiteltäviksi. Joskus tietysti vertaistukikin on välttämätöntä, mutta jos minulla on ongelma, niin kyllä ensisijaisesti hakeudun ammattilaisten ja tiedon pariin enkä uskoudu siitä työkavereille tai tuttaville, hyvin harkiten myös ystäville juuri sen vuoksi, että en halua rikkoa mieheni ja lasteni yksityisyyttä. 

Minä taas ajattelen, että olisi aivan kamalaa, jos en voisi koskaan töissä hyvien, pitkäaikaisten, luotettavien työkaverien kanssa en saisi vitsailla mistään yksityiselämäni tai parisuhteeni piirteistä. Luotan myös työkavereideni älykkyyteen, kyllä he poimivat puheistani myös sen parisuhteen perusvireen, joka mielestäni on erittäinkin hyvä.

Minä voisin hyvinkin vitsailla siitä, mitä mies teki/sanoi, kun taas kälätin jostain asiasta. Täällä sen muutama keskustelija tulkitsisi sitten niin, että minä levittelen törkeästi miestä halventaen yksityisasioitamme samalla kun vähättelen itseäni, vanha menneen maailman nainen kun olen.