Lapsi jätetään jatkuvasti kaveriporukan ulkopuolelle, eikä koulu tee asialle mitään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Tuollaista ei pidetä syrjintänä ollenkaan, pienet lapset eivät syyllisty koska eivät ymmärrä vielä ja opettajat eivät voi olla vastuussa muusta kuin sen huolehtimisesta että lapset eivät tee luvatonta. Aivan kamalaa jos vanhemmat itse eivät ota vastuuta lastensa sosiaalistamisesta. 

Totta. Vanhemmilla on mennyt lapsen sosiaalistaminen pahasti pieleen, jos lapsi ajattelee että on ok jättää yksi porukan ulkopuolelle. Vanhemmistahan tämä kaikki lähtee, siitä että ihmisiä kohdellaan hyvin myös aikuisten työpaikoilla eikä hyväksytä syrjintää tai kiusaamista.

Tosiaankin on ok jättää ikävät, kiusaavat, häiriökäyttäyttyvät yksin. Kaveriporukoihin pääseminen vaatii vuorovaikutustaitoja ja toisten huomioonottamista myös siltä yksinäiseltä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Tuollaista ei pidetä syrjintänä ollenkaan, pienet lapset eivät syyllisty koska eivät ymmärrä vielä ja opettajat eivät voi olla vastuussa muusta kuin sen huolehtimisesta että lapset eivät tee luvatonta. Aivan kamalaa jos vanhemmat itse eivät ota vastuuta lastensa sosiaalistamisesta. 

Totta. Vanhemmilla on mennyt lapsen sosiaalistaminen pahasti pieleen, jos lapsi ajattelee että on ok jättää yksi porukan ulkopuolelle. Vanhemmistahan tämä kaikki lähtee, siitä että ihmisiä kohdellaan hyvin myös aikuisten työpaikoilla eikä hyväksytä syrjintää tai kiusaamista.

Mutta entä jos tämä ulkopuolelle jätetty on se joka härnää ja kiusaa muita? Minä opetan lapsilleni tervettä itsensä arvostamista. Tarkoittaen sitä, että ei ole pakko kaveerata sellaisen ihmisen kanssa, joka läpsii, härnää, jää jankkaamaan turhista asioista, komentelee jne. Lapsi on yrittänyt puhua tälle lapselle, kertoa mikä ei tunnu kivalta ja miksi mutta tämä lapsi vain jatkaa. En ole todellakaan pakottanut jatkamaan kaveruutta.

Vierailija kirjoitti:

Kuuluvatko kaikki muut luokan oppilaat tähän kaveriporukkaan paitsi ei sinun lapsesi? Vai onko kyse pienemmästä kaveriporukasta, johon lapsesi haluaisi päästä, mutta ei huolita? Kuten ei huolita montaa muutakaan. Jälkimmäisessä tapauksessa ei koulukaan voi tehdä oikein mitään. Koulu voi yrittää tehdä jotain, jos kukaan luokan oppilaista ei halua tehdä ryhmätöitä eikä olla välitunnilla lapsesi kanssa. Koulupäivän ulkopuolella koulu ei voi vaikuttaa mitenkään.

Kyseinen lapsi ei ole apn ,sillä hän sanoo ettei vanhemmat välitä. Todennäköisesti koko ongelma on taas keksitty trollaus ja tämä aihe saa ihmiset väittelemään puolesta ja vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta järkytyin ensimmäisistä kommenteista sen verran, että vastaan lyhyesti. Jos ulkopuolelle jättäminen tapahtuu kouluaikana, asia nimenomaan kuuluu opettajalle. Opettajan ehdottamasti pitää puuttua tilateeseen ja hänen tulisi osata hoitaa asia. Aloitus kuulostaa uskomattomalta, ja vielä enemmän ensimmäiset kommentit. Ap:lle vinkki, että jos asia ei lähde avautumaan, ole yhteydessä vaikka terveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai rehtoriin. terv. Ope

Oletko oikeasti sitä mieltä ettei koulussa kukaan ole näillä lapsia ohjeistanut ettei ketään saa jättää ulkopuolelle? Tai ettei opettaja ole tehnyt mitään? Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Opettajana varmasti ymmärrät, että nämä on vähän monimutkaisempia asioita?

Kritisoin näitä kommentteja, joita tänne on kirjoitettu. KUKAAN vastaajista ei tiedä taustoja, silti ollaan valmiita tuomitsemaan Ap ja hänen lapsensa. Empatia hukassa.

No ihan samalla tavalla voidaan sanoa, ettei kukaan tiedä taustoja, mutta ollaan valmiita tuomitsemaan ne toiset lapset ja heidän vanhempansa. Empatia hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Miten koulu siis koulun henkilökunta siihen voi puuttua? Ei ketään voi pakottamalla pakottaa kaveriksi. Ikävä tilanne yksinäisen lapsen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi lapset tai nuoret on suomessa tollasia. Ei haluta olla jonkun kavereita. Kyllä minä olin ainakin iloinen jos joku halusi olla kaverini. Ei tämä ole mikään uusi ilmiö.

Vanhemmat. Siellä se syy on.

Aikuisena ymmärrät, että ei ne kemiat vaan pelaa kaikkien kanssa vaikka se kotikasvatus olisi ollut mikä. 

Ei vaan aikuisena minä olen ymmärtänyt kuinka pimeät ihmiset kasvattaa lapsistaan yhtä pimeitä.

Lapseen vaikuttaa tavattoman moni muukin asia kuin vain kasvatus. Esim ap varmasti kasvattaa lastaan, ja hän tuntee hätää oman lapsensa puolesta, mutta nyt lapseen vaikuttaa ympäristön toiminta.

Niin koska ne toiset lapset on jonkun muun kasvattamia. Sellaisen jonka mielestä on ihan jees hyljätä kaveri, jos juuri tänään ei ollut kivaa. On sellaisiakin jotka kieltää ettet saa olla kaveri kuin X:n kanssa.

Joidenkin kavereiden suosiminen toisten kustannuksella voi olla täysin perusteltua. Jos vanhempana huomaan, että kavereista yhden kanssa ajaudutaan toistamiseen ongelmiin, niin kyllä jopa kiellän sen kaverisuhteen vähäksi aikaa ja suosin muita. Perusteita on ollut tähän mennessä vape, nuuska, varastelu, alkoholin varastaminen ja käyttö, väkivalta... Vitos ja kutosluokkalaisia ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, mutta järkytyin ensimmäisistä kommenteista sen verran, että vastaan lyhyesti. Jos ulkopuolelle jättäminen tapahtuu kouluaikana, asia nimenomaan kuuluu opettajalle. Opettajan ehdottamasti pitää puuttua tilateeseen ja hänen tulisi osata hoitaa asia. Aloitus kuulostaa uskomattomalta, ja vielä enemmän ensimmäiset kommentit. Ap:lle vinkki, että jos asia ei lähde avautumaan, ole yhteydessä vaikka terveydenhoitajaan, koulupsykologiin tai rehtoriin. terv. Ope

Oletko oikeasti sitä mieltä ettei koulussa kukaan ole näillä lapsia ohjeistanut ettei ketään saa jättää ulkopuolelle? Tai ettei opettaja ole tehnyt mitään? Tässä on nyt tarina esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Opettajana varmasti ymmärrät, että nämä on vähän monimutkaisempia asioita?

Kritisoin näitä kommentteja, joita tänne on kirjoitettu. KUKAAN vastaajista ei tiedä taustoja, silti ollaan valmiita tuomitsemaan Ap ja hänen lapsensa. Empatia hukassa.

Tuomitsemaan? Koulunko kimppuun nyt olisi pitänyt hyökätä tietämättä taustoja? Aloittaja on täällä "puolustamassa" lastaan ja itseään. Hän kysyi mitä voi tehdä ja se ei ole minusta tuomitsemista kehottaa aloittajaa tarkkailemaan myös sen oman lapsensa käytöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Tuollaista ei pidetä syrjintänä ollenkaan, pienet lapset eivät syyllisty koska eivät ymmärrä vielä ja opettajat eivät voi olla vastuussa muusta kuin sen huolehtimisesta että lapset eivät tee luvatonta. Aivan kamalaa jos vanhemmat itse eivät ota vastuuta lastensa sosiaalistamisesta. 

Totta. Vanhemmilla on mennyt lapsen sosiaalistaminen pahasti pieleen, jos lapsi ajattelee että on ok jättää yksi porukan ulkopuolelle. Vanhemmistahan tämä kaikki lähtee, siitä että ihmisiä kohdellaan hyvin myös aikuisten työpaikoilla eikä hyväksytä syrjintää tai kiusaamista.

Tosiaankin on ok jättää ikävät, kiusaavat, häiriökäyttäyttyvät yksin. Kaveriporukoihin pääseminen vaatii vuorovaikutustaitoja ja toisten huomioonottamista myös siltä yksinäiseltä

Ilmankos olin yksin koko kouluajan... Ei asia nyt aivan noin ole kuin päättelit.

Vierailija kirjoitti:

Jo päiväkodista löytyy näitä "kaveripakottaja"-vanhempia. Lapsi, jolla on olemattomat sosiaaliset taidot, ei ymmärrä vastavuoroisuutta, joka rikkoo muiden leikit, tönii, haluaa väkisin halailla tai tulee muuten aivan liian iholle, parhaimmillaan jopa sylkee muiden päälle, pitäisi muiden ottaa kuulemma mukaan leikkiin. Pakottaja-vanhemman mielestä hänen lastaan SYRJITÄÄN ja kiusataan, kun ei oteta mukaan. Kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää, että juuri tuo lapsi on se KIUSAAJA. Haluaisitko itse leikkiä kiusaajasi kanssa?

Kaveripakottajavanhempi ei ole onnistunut opettamaan lapselleen normaaleja sosiaalisia taitoja. Vastuu siirretään päiväkodille, tai ap:n tapauksessa koululle. Näin yritetään auktoriteetin kautta pakottaa jotain, mikä oikeasti syntyy vain luonnollista kautta.

Ystävyys on kahden kauppa. Ystävyys on vastavuoroista, ei sitä, että vain toinen antaa ja vain toinen saa.

Onkohan tämä enemmän nykyajan ongelma, kun lapset ovat pääasiassa tekemisissä vain samanikäisten lasten kanssa? Toinen 4-vuotias ei ole kovin hyvä opettamaan sosiaalisissa taidoissa toista 4-vuotiasta. Eikä toinen 9-vuotias toista 9-vuotiasta. Omassa lapsuudessani ja vielä omien lastenikin lapsuudessa pihoilla oli hyvin eri ikäisiä lapsia. 9-vuotias osasi jo opettaa jotain 4-vuotiaalle ja 13-vuotias sille 9-vuotiaalle. Ei tarvittu aikuisia pihoille määräämään, kuka leikkii kenenkin kanssa ja millä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän miten pahalta tuo tuntuu. Ja ymmärrän myös miten pahalta tuntuu nämä muiden kommentit.

Mun lapsella ei ollut yhtään ystävää, koulussa vietti välitunnit yksin, koulun jälkeen aina yksin, lomat oli pahimpia, kesäloman kuuluisi olla lapselle parasta aikaa:(

Oisko mahdollista että voisit järjestää lapsen luokkakavereille vaikka kevätbileet, keksisit hauskoja kilpailuja ja tarjoaisit herkkuja (jos kyse on siis alakoululaisista) näin ne luokkalaiset pääsisivät paremmin tutustumaan lapseesi, samalla voisi ohjata keskustelua siihen että löytyisi lapsesi kanssa yhteinen kiinnostuksen kohde mistä olisi helppo puhua.

Tyttärelläni ei ollut peruskoulussa oikeastaan yhtään hyvää kaveria. Hän tuli kaikkien kanssa toimeen kuitenkin. Parhaat ystävät olivat harrastuksista ja heidän kanssaan hän viettikin vapaa-aikansa ja ovat vielä aikuisinakin ystäviä .

Vierailija kirjoitti:

Tietenkään kiusaajien vanhemmat eivät koe tarvetta puuttua, näkevät lapsensa "voittajina" ja pskat "luusereista" - mutta näinhän äänestitte, joten kai ok?

Ihan sivusta: miten hemmetissä joku saa ängettyä politiikkaa jopa lasten kiusaamiseen? Olet pahasti sairas.

Niin kuin moni sanonut kaveriksi ei voi ketään pakottaa. Jos kiusaamista tapahtuu, täytyy siihen puuttua. Se, ettei ole jonkun kaveri ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kiusaa toista. Sille, joka jää yksin, ei tilanne ole kiva ja sitä toivoisi, että kaikille löytyisi joku kaveri koulusta, mutta aina näin ei käy. Yläasteella yksi tyttö jäi yksin kun ei tuntunut löytävän omanlaistaan seuraa ja pahalta se itsestäkin tuntui, mutta en itsekään halunnut viettää vapaa-aikaani ihmisen kanssa, joka sai oloni epämukavaksi eikä juttujen taso tai kiinnostuksen kohteet kohdanneet lainkaan. Moikkasin kuitenkin aina nähdessä ja välillä tuli rupateltua koulun käytävillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?

En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.

Yleensä kaveritta jää ne, joilla on haasteita vuorovaikutustaidoissa tai käytöksessä tai pahimmillaan molemmissa.

Minä olen tuo joka aiemmin kirjoitti avovaimon lapsen haasteista. Olen aikanaan leikkinyt hänen kanssaan kun oli pienempi ja jo silloin näin syyn, miksi hänellä on sosiaalisia vaikeuksia. Leikkiminen oli minun määräilyä ja komentelua, ja samaa näin silloin harvoin kun lapsella joku kaveri oli. Lisäksi hän on harrastanut mm. minussa kiinni roikkumista, minun ja äitinsä väliin tulemista, tahallista ärsyttämistä ja joskus jopa suoraa haukkumista. Jos on yhtään samanlainen vaikkapa koulussa, niin en tosiaan ihmettele etteivät toiset lapset jaksa sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi lapset tai nuoret on suomessa tollasia. Ei haluta olla jonkun kavereita. Kyllä minä olin ainakin iloinen jos joku halusi olla kaverini. Ei tämä ole mikään uusi ilmiö.

Vanhemmat. Siellä se syy on.

Aikuisena ymmärrät, että ei ne kemiat vaan pelaa kaikkien kanssa vaikka se kotikasvatus olisi ollut mikä. 

Ei vaan aikuisena minä olen ymmärtänyt kuinka pimeät ihmiset kasvattaa lapsistaan yhtä pimeitä.

Lapseen vaikuttaa tavattoman moni muukin asia kuin vain kasvatus. Esim ap varmasti kasvattaa lastaan, ja hän tuntee hätää oman lapsensa puolesta, mutta nyt lapseen vaikuttaa ympäristön toiminta.

Niin koska ne toiset lapset on jonkun muun kasvattamia. Sellaisen jonka mielestä on ihan jees hyljätä kaveri, jos juuri tänään ei ollut kivaa. On sellaisiakin jotka kieltää ettet saa olla kaveri kuin X:n kanssa.

Joidenkin kavereiden suosiminen toisten kustannuksella voi olla täysin perusteltua. Jos vanhempana huomaan, että kavereista yhden kanssa ajaudutaan toistamiseen ongelmiin, niin kyllä jopa kiellän sen kaverisuhteen vähäksi aikaa ja suosin muita. Perusteita on ollut tähän mennessä vape, nuuska, varastelu, alkoholin varastaminen ja käyttö, väkivalta... Vitos ja kutosluokkalaisia ovat.

Esimerkiksi minun lapsen kavereista yhtä sai olla koko ajan kyttäämässä kun pyrki meillä ollessaan kiusaamaan koiraa. En tiedä miksi hänellä ei ollut lainkaan empatiaa eläimiä kohtaan. Ei haittaa yhtään että tuo poika on jäänyt pois kaveripiiristä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo päiväkodista löytyy näitä "kaveripakottaja"-vanhempia. Lapsi, jolla on olemattomat sosiaaliset taidot, ei ymmärrä vastavuoroisuutta, joka rikkoo muiden leikit, tönii, haluaa väkisin halailla tai tulee muuten aivan liian iholle, parhaimmillaan jopa sylkee muiden päälle, pitäisi muiden ottaa kuulemma mukaan leikkiin. Pakottaja-vanhemman mielestä hänen lastaan SYRJITÄÄN ja kiusataan, kun ei oteta mukaan. Kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää, että juuri tuo lapsi on se KIUSAAJA. Haluaisitko itse leikkiä kiusaajasi kanssa?

Kaveripakottajavanhempi ei ole onnistunut opettamaan lapselleen normaaleja sosiaalisia taitoja. Vastuu siirretään päiväkodille, tai ap:n tapauksessa koululle. Näin yritetään auktoriteetin kautta pakottaa jotain, mikä oikeasti syntyy vain luonnollista kautta.

Ystävyys on kahden kauppa. Ystävyys on vastavuoroista, ei sitä, että vain toinen antaa ja vain toinen saa.

Onkohan tämä enemmän nykyajan ongelma, kun lapset ovat pääasiassa tekemisissä vain samanikäisten lasten kanssa? Toinen 4-vuotias ei ole kovin hyvä opettamaan sosiaalisissa taidoissa toista 4-vuotiasta. Eikä toinen 9-vuotias toista 9-vuotiasta. Omassa lapsuudessani ja vielä omien lastenikin lapsuudessa pihoilla oli hyvin eri ikäisiä lapsia. 9-vuotias osasi jo opettaa jotain 4-vuotiaalle ja 13-vuotias sille 9-vuotiaalle. Ei tarvittu aikuisia pihoille määräämään, kuka leikkii kenenkin kanssa ja millä tavalla. 

Luulen, että ongelma on enemmänkin siinä, että vanhemmat ei enää opeta lapsilleen sosiaalisia taitoja vaan syytetään sitten muita lapsia ja vanhempia/aikuisia.

Minä olin todella yksinäinen lapsi koulussa ja opettaja pakotti muita luokkalaisia kysymään minua mukaan juttuihin. Oikeasti en halunnut itse osallistua ja yksinäisyys oli omaa syytäni, en halunnut pelata jalkapalloa tai muita pihapelejä muiden kanssa enkä vieläkään pidä mistään pallopeleistä tai muusta joukkueurheilusta ollenkaan.

Toinen ongelma oli se että haisin ihan kamalalle eikä kukaan halunnut lähelleni sen takia, vietin todella paljon aikaa mummolassa ja siellä oli hometta, haju tarttui ihan joka paikkaan ja itse olin niin tottunut etten edes hoksannut sen olevan hometta. Mielestäni tuoksui lähinnä kettukarkille.

Opettajallakin alkoi silmät vuotaa aina läheisyydessäni.

Minulla oli myös jokin kurja suolistobakteeri joka sai hengitykseni haisemaan p*skalta kaikesta harjauksesta, suuvesistä ja purkasta huolimatta.

Kaiken kukkuraksi olin melko aikaisin kehittynyt ja juttuni olivat vähän eri tasolla kuin muiden, pyörin tällä palstalla jo ala-asteella eikä muut oikein ymmärtäneet.

Ei ollut millään tavalla luokkakavereiden syytä, oma valintani ja osittain luonnonvalintaa, home ei tuoksu kovin hyvälle.

Kurjaa toki että lapsesi on tuossa tilanteessa, oletko varma ettei hän halua itse olla yksin?

Voisiko hänelle hankkia vaikka harrastuksia joissa olisi sellaisia lapsia joilla on samoja mielenkiinnonkohteita?

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo päiväkodista löytyy näitä "kaveripakottaja"-vanhempia. Lapsi, jolla on olemattomat sosiaaliset taidot, ei ymmärrä vastavuoroisuutta, joka rikkoo muiden leikit, tönii, haluaa väkisin halailla tai tulee muuten aivan liian iholle, parhaimmillaan jopa sylkee muiden päälle, pitäisi muiden ottaa kuulemma mukaan leikkiin. Pakottaja-vanhemman mielestä hänen lastaan SYRJITÄÄN ja kiusataan, kun ei oteta mukaan. Kuka tahansa järkevä ihminen ymmärtää, että juuri tuo lapsi on se KIUSAAJA. Haluaisitko itse leikkiä kiusaajasi kanssa?

Kaveripakottajavanhempi ei ole onnistunut opettamaan lapselleen normaaleja sosiaalisia taitoja. Vastuu siirretään päiväkodille, tai ap:n tapauksessa koululle. Näin yritetään auktoriteetin kautta pakottaa jotain, mikä oikeasti syntyy vain luonnollista kautta.

Ystävyys on kahden kauppa. Ystävyys on vastavuoroista, ei sitä, että vain toinen antaa ja vain toinen saa.

Onkohan tämä enemmän nykyajan ongelma, kun lapset ovat pääasiassa tekemisissä vain samanikäisten lasten kanssa? Toinen 4-vuotias ei ole kovin hyvä opettamaan sosiaalisissa taidoissa toista 4-vuotiasta. Eikä toinen 9-vuotias toista 9-vuotiasta. Omassa lapsuudessani ja vielä omien lastenikin lapsuudessa pihoilla oli hyvin eri ikäisiä lapsia. 9-vuotias osasi jo opettaa jotain 4-vuotiaalle ja 13-vuotias sille 9-vuotiaalle. Ei tarvittu aikuisia pihoille määräämään, kuka leikkii kenenkin kanssa ja millä tavalla. 

Luulen, että ongelma on enemmänkin siinä, että vanhemmat ei enää opeta lapsilleen sosiaalisia taitoja vaan syytetään sitten muita lapsia ja vanhempia/aikuisia.

Varmasti tuokin. Kun muistelen kaikkia pihaleikkejä (keinupehvistä, 10 tikkua laudalla, peili, kuka pelkää m.ustaa miestä, rofe ja polde jne), niin niissä eri ikäiset lapset oppivat paljon toisiltaan. Isommat selittivät pienemmille sääntöjä ja mitä voi tejtä ja mitä ei. Siinä sitä oppi ihan ilman, että vanhemmat olisivat opettaneet, miten muiden lasten kanssa leikitään. 

Miksi sä AP haluat että lapsesi on kiusaajien kanssa? Mitä lapsi ajattelee, jos toiset pakotettuna ottaa hänet mukaan?

Onko sulla kenenkään toisen vanhemman versiota asiasta? Ihan aina sekään, minkä oman lapsensa suusta kuulee, ei aukottomasti pidä paikkaansa. Kannattaa raaputella myös pintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi lapset tai nuoret on suomessa tollasia. Ei haluta olla jonkun kavereita. Kyllä minä olin ainakin iloinen jos joku halusi olla kaverini. Ei tämä ole mikään uusi ilmiö.

Vanhemmat. Siellä se syy on.

Aikuisena ymmärrät, että ei ne kemiat vaan pelaa kaikkien kanssa vaikka se kotikasvatus olisi ollut mikä. 

Ei vaan aikuisena minä olen ymmärtänyt kuinka pimeät ihmiset kasvattaa lapsistaan yhtä pimeitä.

Lapseen vaikuttaa tavattoman moni muukin asia kuin vain kasvatus. Esim ap varmasti kasvattaa lastaan, ja hän tuntee hätää oman lapsensa puolesta, mutta nyt lapseen vaikuttaa ympäristön toiminta.

Niin koska ne toiset lapset on jonkun muun kasvattamia. Sellaisen jonka mielestä on ihan jees hyljätä kaveri, jos juuri tänään ei ollut kivaa. On sellaisiakin jotka kieltää ettet saa olla kaveri kuin X:n kanssa.

Joidenkin kavereiden suosiminen toisten kustannuksella voi olla täysin perusteltua. Jos vanhempana huomaan, että kavereista yhden kanssa ajaudutaan toistamiseen ongelmiin, niin kyllä jopa kiellän sen kaverisuhteen vähäksi aikaa ja suosin muita. Perusteita on ollut tähän mennessä vape, nuuska, varastelu, alkoholin varastaminen ja käyttö, väkivalta... Vitos ja kutosluokkalaisia ovat.

Tämä! Meillä lapsi on neljännellä ja tyttö, mutta yksi kaveri on kielletty, koska ikinä ei tullut kuin ongelmia. Tämän yhden kanssa lapsi alkoi valehtelemaan ja rikkomaan sääntöjä. Ko. lapsella ei edes 1-2-luokkalaisena ollut mitään sääntöjä ja meno oli ihan holtitonta. Tuntuu, ettei tämän vanhemmat välittäneet eikä edes olleet opettaneet lapselleen mitään. Muutaman valehtelun ja sääntöjen rikkomisen jälkeen minulle alkoi riittää. Sen jälkeen, kun tämä kaveri aiheutti oikean vaaratilanteen lapseni turvallisuudelle, kielsin kaveruuden kokonaan. Jotkut kaverit eivät vaan ole hyväksi lapsille.

Ei se ole koulun ongelma vastata lasten kaverisuhteista, onko niitä vai ei.