Lapsi jätetään jatkuvasti kaveriporukan ulkopuolelle, eikä koulu tee asialle mitään!

Jokainen normaali lapsi ymmärtää, ettei saa kiusata, syrjiä tai jättää ulkopuolelle. Ketään ei saa itkettää tai surehduttaa. Jos lapsi tahalteen itkettää toisia, niin lapsessa on jotain vikaa. Joko on itse joutunut kokemaan jotain tai vaan ilkeä. Mutta aikuisten syy on puuttua tähän.

Tuolla kouluissakin, niin onkohan siellä yksi pääjehu joka organiseeraa koko syrjinnän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on niin, että kun joku johtajatyyppi päättää jättää jonkun toisen lapsen porukan ulkopuolelle, niin muiden on helpompi mennä tämän tyypin piireihin, kun sen ulkopuolelle jätetyn. Siinä on ikäänkuin turvassa, eipä joudu itse kokemaan samaa kohtaloa, kuin tuo porukasta eristetty.

Kun näitä vastauksia lukee, niin kauhulla sitä jo odottaa, millainen tämä maa on esim.kymmenen vuoden päästä. Kuinka vaikeaa nykyään on opettaa lapsilleen empatiaa toista ihmistä kohtaan! Itse olen lapsilleni pienestä asti pitänyt kasvatuksessani ohjenuorana niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että kohtele toisia kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Hyvin on oppi mennyt perille, ja pärjääviä, sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia nuoria sikuisia heistä on tullut. Olen ylpeä.

Jos enemmän keskityttäisiin oikeisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin, nykyajan someaddiktion sijaan, niin maailma olisi luultavasti paljon miellyttävämpi paikka elää ja olla.

Ugh, olen puhunut 😇

Niin. Lasta ei saisi syrjiä jos hänen kasvattajansa eivät ole huolehtineet velvollisuudestaan opettaa lapselle sosiaalista kanssakäymistä. Lapsi on vaikka äärimmäisen ujo siihen pisteeseen, ettei puhu ryhmässä ollenkaan.

Saako lasta silloin syrjiä jos vanhemmat eivät ole huolehtineet velvollisuudestaan opettaa lapselle mikä on väärin ja mikä oikein? Jos lapsi vaikka valehtelee tai näpistelee? Moni pitää täysin oikeana menettelynä jopa kieltää lapseltaan tällä tavalla kasvatusta vaille jääneen lapsen kaveruuden, kuitenkin vaatien, että muiden lasten tulee olla kaveri täysin puhumattoman tai jotenkin henkisesti rajoittuneen lapsen kanssa. On monen mielestä väärin kehottaa vanhempia tällaisessa tapauksessa miettimään olisiko lapsen käytöksessä jotain mitä voisi yhdessä kehittää, mutta lapsi joka on kotona omaksunut, että huijaaminen tai väkivalta on ok, hänet suorastaan pitää koko porukalla sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle jo lapsena.

Ok.

Et sinä voi velvoittaa toisia lapsia ja heidän vanhempiaan kasvattamaan niitä, joiden omat vanhemmat ei ole sitä tehnyt. Lähinnä tähän tulee esim. Koulupsykologin ja sosiaalipuolen puuttua. Valitettavasti jo alaluokkalaisista lapsista näkee , ketkä tulee syrjäytymään, koska normaalia mallia ei kotoa tule

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vanhempia, jotka tulevat muutamaksi päiväksi kouluun seuraamaan lapsensa tilannetta ja jopa puhuvat luokalle lapsensa puolesta. Onkohan se aivan tuhoon tuomittu ajatus pyrkiä oma-aloitteisuuteen? Koulu on taatusti yhteistyöhaluinen sellaisen vanhemman kanssa.

Koulu näyttää yhteistyökyvyn tasan tarkkaan vain sillä, että on ohjaamassa kiusattua koulukuraattorin juttusille, mikä on ajan hukkaa, sekä ohjaamassa kiusattua, sekä kiusatun perhettä perheneuvolaan, jolla tavalla näen asioita vain siirreltävän eteenpäin, sekä lähdetään ajatuksesta että syyllistä haetaankin sieltä kodista. Ei puututa siihen olemassa olevaan, silmin ja korvin havaittavaan ongelmaan, että kiusaamista on koko ajan olemassa siellä koulussa ja häiriintyneet kiusaajat saavat rauhassa jatkaa, sillä välin kun koulun välinpitämättömät opettajat sekä rehtori vanhempien silmien alla, osoittavat auktoriteetin puutetta sekä suoranaista välinpitämättömyyttä. Kiusattu joutuu kiistakapulaksi ja ongelmajätteeksi, jota pyöritellään kun kukaan ei halua puuttua, pitäisi vissiin saada ensin parempi liksa. Onpa eräs opettaja kerran "lohduttanut" sillä, että hänenkin lastaan kiusataan. Kertoo totuuden miten näihin asioihin puututaan, tai ollaan kokonaan puuttumatta. Sen voin sanoa, että kiusaajat jatkaa, eihän heidän toimintaan puututa, miksi he lopettaisivat? He pitävät myös niitä koulun järjestyksestä pitäviä opettajia ja rehtoria pilkkanaan, pyörittelevät, mielistelevät sopivasti ja jatkavat ihan luvan kanssa, kun opettajaparka ei uskalla eikä jaksa! Rehtoria ei kiinnosta!

Edelleenkään se, että myös lapsi saa valita kaverinsa ei ole kiusaamista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori mut lapsia ei voi pakottaa tai vaatia olemaan kaveri, sellainen opettaa taas sille pakotetulle ihan vääriä asioita ja ei ole oikeaa kaveruutta. Sun lapsessa valitettavasti on jotain mikä v tuttaa muita lapsia, eikä sille oikein voi mitään. Hyvällä tuurilla hänelle löytyy kaveri kyllä ajan kanssa mutta sitä ei voi pakottaa. Ehkä jostain muualta kuin koulusta.

Tarvii näin vanhempana sanoa että jos mun lapsi sanoisi mulle että häntä v*tuttaa joku toinen lapsi koulussa ja ei häntä kiinosta onko tämä lapsi yksin, niin kokisin suurta epäonnistumista kasvatuksessa (oletan että tämä syrjitty ei ole kiusaaja)

En pakottaisi olemaan kaveri mutta juttelisin kyllä lapsen kanssa ja pyytäisin hetkeksi pysähtymään ja miettimään miltä itsestä tuntuisi olla tuossa tilanteessa.

Kysyisin olisiko ylitsepääsemätöntä välitunnilla pyytää porukkaan mukaan.

Yleensä lapset eivät kiinnitä huomiota siihen onko joku yksin vai ei. Jokaisen oletetaan löytävän omat kaverit yhteisten kiinnostuksenkohteiden ja harrastusten myötä.

Tämä ei aivan pidä paikkaansa, työssäni olen kohdannut lapsia, jotka ovat tulleet kertomaan mikäli joku on jätetty yksin, syitä on sitten voitu lähteä etsimään ja mukavasti lapsi on taas löytänyt kaverin, kiusaamisesta on myös ilmoittanut joku tarkkanäköinen lapsi. Älkää aliarvioiko lasten empatiataitoja, niitä joko on tai ei. Täällä suuri osa, ilmeisesti aikuisina itseään pitävistä osoittautuu tunnekylmiksi jopa narsistisiksi, loputtoman mustavalkoisiksi ajatusmaailmaltaan. Ei ihme, että omena ei sitten kauas puusta putoa.

Pitäisikö lapsi käyttää lääkärissä ja selvittää onko hänellä joku fyysinen sairaus, jonka takia hän ei pysy muiden vauhdissa? Itselläni oli jo lapsena rauhassairaus, johon sain apua vasta aikuisena, ja se teki todella hajamieliseksi ja usein vähän huonovointiseksi. Kerroin oireista lääkäreille monta kertaa vuodessa jostain 12 -vuotiaasta lähtien mutta vasta aikuisena kohdalle osui lääkäri, jota kiinnosti määrätä verikoe. Lukemat olivat sitä tasoa, että erikoislääkäri ihmetteli miten olin tullut toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Aivan luonnollista, että osa jätetään kaveriporukan ulkopuolelle. Siihen ei tule puuttua mitenkään. Se on ulkopuolelle jääneen ongelma ja hänen pitää asia itse jotenkin ratkaista, jos haluaa.

Totuus löytyy usein puolivälistä, ei ääripäästä. Kyllä kannattaa antaa nuorelle eväitä, millä hän itse oppii itse selviämään..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Kaveriksi ei voi pakottaa.

Tähän sopii sanonta, (tietysti koulukiusaajat ja väkivallan käyttäjät poistaen), "kaikista ei tarvitse pitää mutta kaikkien kanssa täytyy tulla toimeen." Näin menetellen, kaikki kohtaa tiettyä hyväksytyksi tulemista ja löytää vielä sen oman seuran ja kaverit missä viihtyy. Julma eristäminen, ilkeily vallankäyttöaseena on asia erikseen ja siihen ei pitäisi olla koskaan kiusatuksi kokenut lapsi omana itsenään yksin ja vastuussa. Vanhemmilla, valmentajilla jne. on vastuu, ei voi vain sulkea silmiä ja sanoa, että jokaisen pitää löytää seuransa, tuo on vastuun vierittämistä pikkuaikuisille, joilla kodin kasvatus voi olla tuota eristämistä hyväksyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vanhempia, jotka tulevat muutamaksi päiväksi kouluun seuraamaan lapsensa tilannetta ja jopa puhuvat luokalle lapsensa puolesta. Onkohan se aivan tuhoon tuomittu ajatus pyrkiä oma-aloitteisuuteen? Koulu on taatusti yhteistyöhaluinen sellaisen vanhemman kanssa.

Koulu näyttää yhteistyökyvyn tasan tarkkaan vain sillä, että on ohjaamassa kiusattua koulukuraattorin juttusille, mikä on ajan hukkaa, sekä ohjaamassa kiusattua, sekä kiusatun perhettä perheneuvolaan, jolla tavalla näen asioita vain siirreltävän eteenpäin, sekä lähdetään ajatuksesta että syyllistä haetaankin sieltä kodista. Ei puututa siihen olemassa olevaan, silmin ja korvin havaittavaan ongelmaan, että kiusaamista on koko ajan olemassa siellä koulussa ja häiriintyneet kiusaajat saavat rauhassa jatkaa, sillä välin kun koulun välinpitämättömät opettajat sekä rehtori vanhempien silmien alla, osoittavat auktoriteetin puutetta sekä suoranaista välinpitämättömyyttä. Kiusattu joutuu kiistakapulaksi ja ongelmajätteeksi, jota pyöritellään kun kukaan ei halua puuttua, pitäisi vissiin saada ensin parempi liksa. Onpa eräs opettaja kerran "lohduttanut" sillä, että hänenkin lastaan kiusataan. Kertoo totuuden miten näihin asioihin puututaan, tai ollaan kokonaan puuttumatta. Sen voin sanoa, että kiusaajat jatkaa, eihän heidän toimintaan puututa, miksi he lopettaisivat? He pitävät myös niitä koulun järjestyksestä pitäviä opettajia ja rehtoria pilkkanaan, pyörittelevät, mielistelevät sopivasti ja jatkavat ihan luvan kanssa, kun opettajaparka ei uskalla eikä jaksa! Rehtoria ei kiinnosta!

Edelleenkään se, että myös lapsi saa valita kaverinsa ei ole kiusaamista

Kyllä se välillä on. Silloin kun kiva kaveri jätetään porukan ulkopuolelle siksi, että joku haluaa olla tahallisesti ilkeä.

Omalle lapselleni yksi tyttö yritti tehdä näin. Paras kaveri oli lomalla ja silloin yksi tavallisen kaveriporukan jäsenistä alkoi syrjiä tytärtäni. Tuo kiusaaja sai kuitenkin näpäytyksen, kun tyttäreni vaihtoi lennosta toiseen kaveriporukkaan. Vähän meni kiusaajalla pasmat sekaisin. Kyllä ikäviä ihmisiä on olemassa. Turha sitäkään kieltää.

En lukenut koko ketjua, mutta onhan asia selvitetty perin pohjin?

Kun itse olin lapsi, eristimme porukasta tytön joka saattoi varoittamatta purra, lyödä, repiä hiuksista, rikkoa toisen lelun... Kerran katsoessamme elokuvaa nousi mitään puhumatta seisomaan ja potkaisi yhtä meistä naamaan. Aikuisten edessä oli oikea Herran pieni enkeli, eikä meitä uskottu kun kerroimme hänen tekemisistään. Saamistamme rangaistuksista huolimatta emme enää edes puhuneet hänelle, saati että olisimme ottaneet mukaan johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Aivan luonnollista, että osa jätetään kaveriporukan ulkopuolelle. Siihen ei tule puuttua mitenkään. Se on ulkopuolelle jääneen ongelma ja hänen pitää asia itse jotenkin ratkaista, jos haluaa.

Tuolla logiikalla ei myöskään tarvitse välittää opiskelua vaativasta läsnäolosta, aikatauluista, jos ei koulu kiinnosta, eikä välitä saapua paikalle, niin asiaan ei tule puuttua, ketä kiinnostaa. Se on oma ongelma. Myöskin onnettomuustilanteissa voi vain kävellä ohi, oma ongelma, hankkikoon apua kun herää, jos herää.

Vierailija kirjoitti:

Opetatteko te kommentoijat lapsillenne, että ensin ollaan ystäviä, yökyläillään ja ollaan mukana toisen perheen kanssa huvipuistossa yms, ja sitten seuraavana hetkenä tämän toisen voi jättää yksin? Voi lopettaa kaiken yhteydenpidon ja kun tämä yksi lapsi moikkaa koulun pihalla, on oikein olla vastaamatta ja kääntää selkä ja kikattaa?

Kyse on viidesluokkaisista jo.

Harrastuksia lapsella on, kavereita on toisista kouluista. Mutta kouluun joutuu menemään joka päivä ja olemaan siellä ulkopuolinen joka ikinen päivä.

Totta kai se on elämää, joo. Mutta sen ei olisi pakko olla tällaista. Ap

Eli lapsi on tehnyt jotain, minkä takia on suljettu pois porukasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on niin, että kun joku johtajatyyppi päättää jättää jonkun toisen lapsen porukan ulkopuolelle, niin muiden on helpompi mennä tämän tyypin piireihin, kun sen ulkopuolelle jätetyn. Siinä on ikäänkuin turvassa, eipä joudu itse kokemaan samaa kohtaloa, kuin tuo porukasta eristetty.

Kun näitä vastauksia lukee, niin kauhulla sitä jo odottaa, millainen tämä maa on esim.kymmenen vuoden päästä. Kuinka vaikeaa nykyään on opettaa lapsilleen empatiaa toista ihmistä kohtaan! Itse olen lapsilleni pienestä asti pitänyt kasvatuksessani ohjenuorana niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että kohtele toisia kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Hyvin on oppi mennyt perille, ja pärjääviä, sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia nuoria sikuisia heistä on tullut. Olen ylpeä.

Jos enemmän keskityttäisiin oikeisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin, nykyajan someaddiktion sijaan, niin maailma olisi luultavasti paljon miellyttävämpi paikka elää ja olla.

Ugh, olen puhunut 😇

Niin. Lasta ei saisi syrjiä jos hänen kasvattajansa eivät ole huolehtineet velvollisuudestaan opettaa lapselle sosiaalista kanssakäymistä. Lapsi on vaikka äärimmäisen ujo siihen pisteeseen, ettei puhu ryhmässä ollenkaan.

Saako lasta silloin syrjiä jos vanhemmat eivät ole huolehtineet velvollisuudestaan opettaa lapselle mikä on väärin ja mikä oikein? Jos lapsi vaikka valehtelee tai näpistelee? Moni pitää täysin oikeana menettelynä jopa kieltää lapseltaan tällä tavalla kasvatusta vaille jääneen lapsen kaveruuden, kuitenkin vaatien, että muiden lasten tulee olla kaveri täysin puhumattoman tai jotenkin henkisesti rajoittuneen lapsen kanssa. On monen mielestä väärin kehottaa vanhempia tällaisessa tapauksessa miettimään olisiko lapsen käytöksessä jotain mitä voisi yhdessä kehittää, mutta lapsi joka on kotona omaksunut, että huijaaminen tai väkivalta on ok, hänet suorastaan pitää koko porukalla sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle jo lapsena.

Ok.

Et sinä voi velvoittaa toisia lapsia ja heidän vanhempiaan kasvattamaan niitä, joiden omat vanhemmat ei ole sitä tehnyt. Lähinnä tähän tulee esim. Koulupsykologin ja sosiaalipuolen puuttua. Valitettavasti jo alaluokkalaisista lapsista näkee , ketkä tulee syrjäytymään, koska normaalia mallia ei kotoa tule

Ei voikaan. Ei voi velvoittaa toisia lapsia tai heidän vanhempiaan kasvattamaan perheen ulkopuoliselle lapselle rehellisyyttä ja lainkuuliaisuutta. Mutta voiko velvoittaa opettamaan yhteisleikkiä, sosiaalisuutta, toisten huomioon ottamista? Tässähän moni olisi velvoittamassa muut lapset heidän opettajiksi, omana vapaa-aikanaan, joilla sosiaaliset taidot jostain syystä jääneet vajavaisiksi.

Itse katsoin, että vanhempana tehtäväni on opettaa lapselleni, että avoin on oltava kaikille lähestyä, ja tietysti perus kultainen sääntö: käyttäydy ystävällisesti ja asiallisesti. Sekä järjestää tilaisuuksia ystävystymiselle. Mutta kyllä se ystävystyminen jää näiden lasten itsensä yhteensopivuuden ja yhteisten mielenkiintojen varaan.

Vanhempana olen lisäksi katsonut, että lapselleni ei vahinkoa tee joutua tilanteisiin, joissa hän itse joutuu mittaamaan moraalista kompassiaan tai edes sellaisia mistä jälkikäteen tulee oppimiskokemus. Jotkut kaverit kokeilee päihteitä, tupakkaa, mopojen kanssa on ylilyöntejä jne, mutta koska lapsi on kautta vuosien nähnyt, että tommosista hommista joutuu vaikeuksiin, on hänellä selkärankaa jättätyä näistä pois.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän vanhempien tehdä jotain ja ohjata lasta esimerkiksi liikuntaan jossa ei kaveerata samalla tavoin kuin koulussa. 

No miten se poistaa syrjinnän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi oma osuus tässä tapauksessa?

En ole Ap mutta tää on niin peri suomalainen kommentti! Kiusattu on aina syyllinen suomalaisten mielestä.

Niin samaa mieltä. Lapseni kiusaaminen alkoi alaluokilla, vasta yläasteella saatiin loppumaan. Ja ei, ei aiheuttanut itse kiusan kohteeksi tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan luonnollista, että osa jätetään kaveriporukan ulkopuolelle. Siihen ei tule puuttua mitenkään. Se on ulkopuolelle jääneen ongelma ja hänen pitää asia itse jotenkin ratkaista, jos haluaa.

Totuus löytyy usein puolivälistä, ei ääripäästä. Kyllä kannattaa antaa nuorelle eväitä, millä hän itse oppii itse selviämään..

Moni on oppinut selviämään väkivallalla. Tuo mitä sanoit, ei ole kaikille mahdollista monestakin syystä. On kevyttä heittää jotain liirumlaarumia, jotta maailma pelastuu, totuus löytyy äärilaidoilta ja avusta mitä onneksi tarjotaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten se sitten hoidettaisiin. Meillä muita lapsia käskettiin ottamaan yksi mukaan. Sille yhdelle sitten nämä pakotetut sanoivat, että otetaan sut mukaan, kun on pakko. Ei kivaa sekään.

Niin, sieltä kotoa opittu minäminä. Hyvät sosiaaliset vuorovaikutustaidot omaava lapsi ei ilmoittaisi tätä kiusatulle.

Kaikenlaisella pakottamisella tai esim. kiristämisellä ei kuin pahenna tilannetta entisestään ja siitä tietystä tulee entistä vastenmielisempi ottaa mukaan juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se ole koulun asia.

Hmm,pakko nyt kyllä kysyä että jos koulussa tapahtuu syrjintää yhtä lasta kohtaan, niin miten se ei ole koulun asia puuttua?

Tuollaista ei pidetä syrjintänä ollenkaan, pienet lapset eivät syyllisty koska eivät ymmärrä vielä ja opettajat eivät voi olla vastuussa muusta kuin sen huolehtimisesta että lapset eivät tee luvatonta. Aivan kamalaa jos vanhemmat itse eivät ota vastuuta lastensa sosiaalistamisesta. 

Tämä syrjintä alkaa/sallitaan jo vakan puolella. Vanhemmat ei välttämättä edes tiedä, koska vakat eivät ääneen puhu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on niin, että kun joku johtajatyyppi päättää jättää jonkun toisen lapsen porukan ulkopuolelle, niin muiden on helpompi mennä tämän tyypin piireihin, kun sen ulkopuolelle jätetyn. Siinä on ikäänkuin turvassa, eipä joudu itse kokemaan samaa kohtaloa, kuin tuo porukasta eristetty.

Kun näitä vastauksia lukee, niin kauhulla sitä jo odottaa, millainen tämä maa on esim.kymmenen vuoden päästä. Kuinka vaikeaa nykyään on opettaa lapsilleen empatiaa toista ihmistä kohtaan! Itse olen lapsilleni pienestä asti pitänyt kasvatuksessani ohjenuorana niinkin yksinkertaista asiaa, kuin että kohtele toisia kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan. Hyvin on oppi mennyt perille, ja pärjääviä, sosiaalisia ja toiset huomioon ottavia nuoria sikuisia heistä on tullut. Olen ylpeä.

Jos enemmän keskityttäisiin oikeisiin ihmisiin ja sosiaalisiin tilanteisiin, nykyajan someaddiktion sijaan, niin maailma olisi luultavasti paljon miellyttävämpi paikka elää ja olla.

Ugh, olen puhunut 😇

Mutta miksi se johtajatyyppi yhtäkkiä päättää niin?

Oliko sinun lapsesi siis kaveri ihan kaikkien kanssa? Teillä kävi päiväkotiaikaan 20 eri lasta leikkimässä ja alakoulussa jo tuplasti? Jos hän ei viettänyt vapaa-aikaansa jonkun kanssa, niin kenen ja miksi?

Kuten monta kertaa tässä kirjoitettu: ketään ei saa kohdella ikävästi. Yhteistyötä tehdään kaikkien kanssa valikoimatta. Koulun pihassa on koulun säännöt ja pallopeliin otetaan kaikki halukkaat mukaan, kunhan pelaavat yhteisten sääntöjen mukaan. Mutta joku kaverikirjan täyttäminen tai vapaa-ajan leikit -oletko todella sitä mieltä, että omat lapsesi kutsuivat kaikki mukaan, aivan kaikki?

En ole noin väittänytkään, mutta olen opettanut sen, että kaikkia tulisi kohdella, kuten itseään toivoisi kohdeltavan. Se ei tarkoita sitä, että pitäisi olla ystävä kaikkien kanssa, mutta kyllä, meillä se tarkoitti sitä, että ketään ei joukkotyrmätä jättämällä yksi selkeästi kaiken porukan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisiköhän vanhempien tehdä jotain ja ohjata lasta esimerkiksi liikuntaan jossa ei kaveerata samalla tavoin kuin koulussa. 

Samaa mieltä. Koulun ja opettajan on vaikea puuttua syrjintään ja vaikka puuttuisikin ei voi valvoa jokaista hetkeä.

Itsekin suosittelen harrastusta mistä lapsi saa aivan uusia ystäviä ja itsevarmuutta ja onnistumisen kokemuksia.

Koulussa voi olla hyvinkin julmaa se muiden käytös, sen maailman varaan ei kannata jäädä. Muualta saatava paremmat kokemukset. Ja tietenkin kotoa tukea ja turvaa ja rakkautta!

Suomessa on laki, joka kieltää syrjinnän. Opettajat ovat velvollisia ennaltaehkäisemään, puuttumalla tilanteeseen.