Lue keskustelun säännöt.
Vanhan kiinteistön myynti
Olemme myymässä 70-luvulla rakennettua lapsuudenkotiani. Isäni menehtyi ja hän on ainoa, joka tietää kiinteistön puutteista tai mahdollisista vioista. Tämä koko prosessi hirvittää jo valmiiksi. Kaipaisin nyt omakohtaisen kokemuksen kautta syntyneitä vinkkejä, miten tilanteessa on viisainta toimia.
1. Kannattaako kaikki mitä suullisesti kertoo kiinteistövälittäjälle, laittaa myös meilillä? Sitten on ainakin todistusaineistoa mitä olemme välittäjälle kertoneet.
2. Oletteko tavanneet ostajia ennen kaupantekotilaisuutta? Jotenkin tekisi mieli tavata potentiaalisen ostotarjouksen jättäjä. Joistakin ihmisistä aistii jo heti kättelyssä, että heillä on ketunhäntä kainalossa.
3. Olisiko viisainta teettää pelkän kuntokartoituksen asemesta kuntotutkimus? Suojaisiko se paremmin mahdollisten piilevien vikojen löytymistä ja tätän vähentää jälkiseuraamuksien riskiä ostajan ja myyjän välillä?
Meillä on tietysti tarkoitus olla täysin rehellinen. Tilanne vaan on siinäkin mielessä haastava, että me emme todellakaan tiedä juuri mitään rakennuksiin liittyviä asioita.
Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Myytte tontin ja talon eriteltynä. Talolle vain joku minimihinta.
Täh? Jos ostaja vaatii myöhemmin kaupan purkua, miten siihen vaikuttaa se, mikä osuus on tontilla ja mikä talolla? Kyllä se kauppa puretaan kokonaisuudessaan myös tontin osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa myös, sama tilanne todennäköisesti edessä. Asukas tosin vielä elossa, mutta muistisairas.
Myyntikelvottomia taloja ei ole pakko ottaa perinnöksi.
Onko sillä seiskytluvun rakennuksella varsinaista arvoa enää kuitenkaan? Onko sitä uudistettu tälle vuosituhannelle joiltain osin? Itse ostaisin tuonikäisen vain purkumielessä. Toki, jos se on jotenkin arkkitehtuuriltaan jotain arvokasta, voisi sitä yrittää säiyttää. Peruskämppä, tylsä ja tavallinen, ei ole säilyttämisen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Kuntokartoitus tai kauppakirjaan merkintä myydään purkukuntoisena.
Silloin hinnan pitää olla myös sillä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
70-luvun talon ostajan pitää tietää, ettei se talo ole uusi. Miten joku voi edes olettaa, ettei mitään vikaa 50 vuotta vanhassa talossa olisi.
Ei tietenkään voi vaatia korvauksia sillä perusteella, että ostamansa 70-luvulla rakennettu juttu ei olekaan täysin uutta vastaava. Oletusarvoisesti ostaja on kaupantekohetkellä ollut siitä täysin tietoinen.
Huonokuntoista tai jopa täysin rikkinäistä on ihan mahdollista myydä turvallisesti. Kunhan siitä on mustaa valkoisella, että ostaja on huonokuntoisuudesta ollut tietoinen kaupantekohetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntokartoitus, myy normaalilla kaupahinnalla, mutta ota vakuutus piilovirheitä varten. Maksaa jotain, mutta saat mielenrauhan eikä tarvitse roikkua viittä vuotta löyhässä hirressä.
Itse en ottanut vakuutusta ja kolmen vuoden jälkeen ostajat vaativat kaupanpurkua piilovirheestä johtuen. Rakenteiden avauksessa löytyi jotain kosteutta ja salaojaongelmaa. Näistähän en tietenkään itse voinut tietää mitään, koska olin itse ostanut talon 15 vuotta aikaisemmin eikä mitään ongelmia ollut koko asumisen aikana. Kotivakuutus onneksi maksoi asianajajan ja uuden "asiantuntijan" (kuntokartoittaja, joka katsoi vastapuolen vaatimukset läpi ja arvioi niiden oikeellisuuden) palkkiot. Asia saatiin soviteltua hinnanalennuksella eikä se edennyt käräjille. Vältä oikeudenkäyntiä kaikilla mahdollisilla keinoilla, sillä näyttä olevan ostaja vahvemmilla jos niin käy.
Rahat kannattaa laittaa turvaan ja sen jälkeen näyttää vaan tyhjiä taskuja ja sanoa, että ei voi mitään, Kaikki män
Vierailija kirjoitti:
Onko sillä seiskytluvun rakennuksella varsinaista arvoa enää kuitenkaan? Onko sitä uudistettu tälle vuosituhannelle joiltain osin? Itse ostaisin tuonikäisen vain purkumielessä. Toki, jos se on jotenkin arkkitehtuuriltaan jotain arvokasta, voisi sitä yrittää säiyttää. Peruskämppä, tylsä ja tavallinen, ei ole säilyttämisen arvoinen.
Totta kai on jo rakennus on pidetty kunnossa ja asianmukaiset remontit on tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntokartoitus tulee eteen myynnin kohdalla jokatapauksessa. Se on tänäpänä ihan must.
Hyvin tehty omakotitalon kuntokartoitus voi ennaltaehkäistä monia ongelmia, mutta talon piileviä vikoja sekään ei paljasta.
Niin, eikä kuntotarkastus ei poista myyjän vastuuta, jos talossa ilmenee kaupanteon jälkeen piileviä virheitä.
Mikä sitten on ison korvauksen työstään saaneen kuntokorjausammattilaisen vastuu?
Ei mikään. Kuntotarkastaja vastaa vain kirjoittamastaan raportista eikä mistään muusta.
Kuntotarkastaja vastaa siitä, ettei kuntotarkastusraportissa ole kielioppivirheitä, ei muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun talon ostajan pitää tietää, ettei se talo ole uusi. Miten joku voi edes olettaa, ettei mitään vikaa 50 vuotta vanhassa talossa olisi.
Ei tietenkään voi vaatia korvauksia sillä perusteella, että ostamansa 70-luvulla rakennettu juttu ei olekaan täysin uutta vastaava. Oletusarvoisesti ostaja on kaupantekohetkellä ollut siitä täysin tietoinen.
Huonokuntoista tai jopa täysin rikkinäistä on ihan mahdollista myydä turvallisesti. Kunhan siitä on mustaa valkoisella, että ostaja on huonokuntoisuudesta ollut tietoinen kaupantekohetkellä.
Huonokuntoisuus ei ole mikään yleisstatement, joka kattaa kaikki talon piilevät viat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alihintaan myyminen voi aiheuttaa lahjavero seuraamuksia joten suo siellä vetelä täällä.
Verottaja haluaa aina omansa sitä ei muu kiinnosta
Lahjanluonteinen kauppa
Lahjanluonteisesta kaupasta on kyse silloin, kun omaisuuden kauppahinta on vähemmän kuin omaisuuden käypä arvo eli omaisuus myydään alhaisemmalla hinnalla kuin sen käypä arvo on.
Jos ostat omaisuutta ja maksamasi kauppahinta on enintään 75 % (3/4) omaisuuden käyvästä arvosta, kyseessä on lahjanluonteinen kauppa ja voit joutua maksamaan lahjaveroa. Lahjanluonteisessa kaupassa lahjan arvo on omaisuuden käyvän arvon ja siitä maksetun kauppahinnan välinen erotus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaatia kauppakirjaan merkintä siitä, että talon omistaja menehtynyt, eikä myyjällä ole tietoa mahdollisista ongelmista ja virheistä.
Ostaja ottaa mahdolliset virheet vastatakseen ilman myyjälle osoitettuja vaatimuksia.
Itsellä oli vastaava tilanne. Ongelmista osa (kosteusvauriot, jotka kuvattiin ja liitettiin kuvat kauppakirjaan, mainittiin kauppakirjassa ja jätettiin esille) oli tiedossa, jotka kirjoitin kauppakirjaan ja hinnan alennus.
Ostaja sanoi, ettei pankki, eikä hän hyväksy tätä kauppakirjaa, johon totesin, et ole sitten ostaja. Selkeästi oli tarkoitus "lypsää" kauppahintaa takaisin.
Mietti asiaa ja ilmoitti, että haluaa kuitenkin ostaa. Ei ongelmia kaupan jälkeen.
Itse tein kauppakirjan, koska välittäjä ei suostunut tähän tapaan.
Tsemppiä, olkaa tarkkoja papereiden kanssa!
Höpsis mitä valhetta. Myyjä ei vapaudu vastuusta sillä, jos kauppakirjaan kirjoittaa, että talon omistaja menehtynyt eikä myyjä tiedä mahdollisista virheistä. Myyjä on vastuussa piilevistä virheistä. Se, ettei niistä tiedä myyntihetkellä, tulee varmaan kaikille jo selväksi sanasta piilevä. Myyjän pitää myyntihetkellä ilmoittaa tietämystään virheistä ja piilevistä virheistä hänellä usein säilyy vastuu 5 vuotta. Kun kiinteistösijoittajat käyvät kauppaa, eivät he välttämättä ole koskaan edes käyneet kohteessa. Silti heillä on vastuu,
Ei se ihan niin mene, että myyjä on automaattisesti vastuussa kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Oleellista on onko ostaja tiennyt mitä on ostamassa ja onko myyjä jättänyt jotain oleellista kertomatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun talon ostajan pitää tietää, ettei se talo ole uusi. Miten joku voi edes olettaa, ettei mitään vikaa 50 vuotta vanhassa talossa olisi.
Ei tietenkään voi vaatia korvauksia sillä perusteella, että ostamansa 70-luvulla rakennettu juttu ei olekaan täysin uutta vastaava. Oletusarvoisesti ostaja on kaupantekohetkellä ollut siitä täysin tietoinen.
Huonokuntoista tai jopa täysin rikkinäistä on ihan mahdollista myydä turvallisesti. Kunhan siitä on mustaa valkoisella, että ostaja on huonokuntoisuudesta ollut tietoinen kaupantekohetkellä.
Huonokuntoisuus ei ole mikään yleisstatement, joka kattaa kaikki talon piilevät viat.
Ei tietenkään. Silti jos ostaa talon jossa on yli 50 vuotta vanhat hapertuneet vesiputket niin on itsestäänselvää, että ne voi milloin tahansa alkaa vuotamaan. Ei se ole mikään ennalta arvaamaton piilevä vika. Jos ostaja on tiennyt korjaustapeesta niin ei myyjä ole velvollinen mitään korvaamaan. Putkien huonokuntoisuus on huomioitu jo myyntihinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Purkaisin koko talon.
Polttaminen on paras keino.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaatia kauppakirjaan merkintä siitä, että talon omistaja menehtynyt, eikä myyjällä ole tietoa mahdollisista ongelmista ja virheistä.
Ostaja ottaa mahdolliset virheet vastatakseen ilman myyjälle osoitettuja vaatimuksia.
Itsellä oli vastaava tilanne. Ongelmista osa (kosteusvauriot, jotka kuvattiin ja liitettiin kuvat kauppakirjaan, mainittiin kauppakirjassa ja jätettiin esille) oli tiedossa, jotka kirjoitin kauppakirjaan ja hinnan alennus.
Ostaja sanoi, ettei pankki, eikä hän hyväksy tätä kauppakirjaa, johon totesin, et ole sitten ostaja. Selkeästi oli tarkoitus "lypsää" kauppahintaa takaisin.
Mietti asiaa ja ilmoitti, että haluaa kuitenkin ostaa. Ei ongelmia kaupan jälkeen.
Itse tein kauppakirjan, koska välittäjä ei suostunut tähän tapaan.
Tsemppiä, olkaa tarkkoja papereiden kanssa!
Kyllä se myyjä vaan on vastuussa myös sellaisista piilevistä vioista joista ei itsekkään tiennyt.
Käytännössä myyjä voi olla vastuussa ihan mistä tahansa, mitä ei ole kaupantekohetkellä tiedetty. Millään lauseella kauppakirjassa myyjä ei vapaudu vastuusta. Vakka siinä lukisi, että ostaja ottaa riskin piilevien virheiden varalta, juridisesti vastuu ei siirry.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaatia kauppakirjaan merkintä siitä, että talon omistaja menehtynyt, eikä myyjällä ole tietoa mahdollisista ongelmista ja virheistä.
Ostaja ottaa mahdolliset virheet vastatakseen ilman myyjälle osoitettuja vaatimuksia.
Itsellä oli vastaava tilanne. Ongelmista osa (kosteusvauriot, jotka kuvattiin ja liitettiin kuvat kauppakirjaan, mainittiin kauppakirjassa ja jätettiin esille) oli tiedossa, jotka kirjoitin kauppakirjaan ja hinnan alennus.
Ostaja sanoi, ettei pankki, eikä hän hyväksy tätä kauppakirjaa, johon totesin, et ole sitten ostaja. Selkeästi oli tarkoitus "lypsää" kauppahintaa takaisin.
Mietti asiaa ja ilmoitti, että haluaa kuitenkin ostaa. Ei ongelmia kaupan jälkeen.
Itse tein kauppakirjan, koska välittäjä ei suostunut tähän tapaan.
Tsemppiä, olkaa tarkkoja papereiden kanssa!
Sopimuksia voi aina tehdä, mutta on kokonaan toinen asia mikä niiden painoarvo on oikeudessa.
Itsellä dokumentit ovat tallella mitä remontteja on tehty ja miksi. Tulen kuitenkin myymään talon purkukuntoisena, kun aika on. Silloin myyjällä ei ole mitään vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Käytännössä myyjä voi olla vastuussa ihan mistä tahansa, mitä ei ole kaupantekohetkellä tiedetty. Millään lauseella kauppakirjassa myyjä ei vapaudu vastuusta. Vakka siinä lukisi, että ostaja ottaa riskin piilevien virheiden varalta, juridisesti vastuu ei siirry.
Ainoa millä vastuu siirtyy on myydä purkukuntoisena, mutta silloin myös hinnan tulee olla sen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
On kaamee ajatus joutua myymään purkukuntoisena eli käytännössä tontin hinnalla. Kaameeta olis myös pelätä vuosikausia, mitä lienee tulossa. Paha jama kaikin puolin.
Käytännössä se on vain talon lahjoittamista...parhaimmillaan se talo on vioistaan huolimatta hyvinkin asumiskelpoinen ja taloon tehty mittavia remontteja kun sisäremo tit ,keittiöt,kylpyhuoneet .
Katot ja ikkunat kun on voitu monessa tapauksessa uusia..useita kymppitonneja pistetty rahaa mutta talo tontteineen myytäisiin polkuhinnalla.
Ei tehdä. Vuokratontti on pk-seudulla enemmän sääntö kuin poikkeus. Miten sinä vuokratontilla määrität hinnan? Toiseksi vaikka ostaisit tänään Helsingistä, Espoosta, Vantaalta huonokuntoisen talon, ihan varmasti sen myyntihinta on vähintään kaksinkertainen jonkun pikkupaikkakunnan hintoihin, itse asiassa voi olla jopa viisinkertainen.