Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vanhan kiinteistön myynti
Olemme myymässä 70-luvulla rakennettua lapsuudenkotiani. Isäni menehtyi ja hän on ainoa, joka tietää kiinteistön puutteista tai mahdollisista vioista. Tämä koko prosessi hirvittää jo valmiiksi. Kaipaisin nyt omakohtaisen kokemuksen kautta syntyneitä vinkkejä, miten tilanteessa on viisainta toimia.
1. Kannattaako kaikki mitä suullisesti kertoo kiinteistövälittäjälle, laittaa myös meilillä? Sitten on ainakin todistusaineistoa mitä olemme välittäjälle kertoneet.
2. Oletteko tavanneet ostajia ennen kaupantekotilaisuutta? Jotenkin tekisi mieli tavata potentiaalisen ostotarjouksen jättäjä. Joistakin ihmisistä aistii jo heti kättelyssä, että heillä on ketunhäntä kainalossa.
3. Olisiko viisainta teettää pelkän kuntokartoituksen asemesta kuntotutkimus? Suojaisiko se paremmin mahdollisten piilevien vikojen löytymistä ja tätän vähentää jälkiseuraamuksien riskiä ostajan ja myyjän välillä?
Meillä on tietysti tarkoitus olla täysin rehellinen. Tilanne vaan on siinäkin mielessä haastava, että me emme todellakaan tiedä juuri mitään rakennuksiin liittyviä asioita.
Kaikki apu ja vinkit ovat nyt tarpeen.
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Myytte purkukuntoisena.
Jos myydään purkukuntoisena, hinnan on oltava sen mukainen, eli tyyliin tontin hinta miinus purkukulut.
Se, että myyty markkinahintaan ja kauppakirjaan laitat "talo purkukunnossa", ei auta oikeudessa.
Sanni16kerava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myytte purkukuntoisena.
Purkukuntoisella on purkukuntoisen hinta! Ja hinnan pitää siitä huolimatta olla uskottava elikkä ostajahan joutuu maksamaan sen purkamisen. vallankin jos vuokratontti niin lähinnä...anna markka niin saat.
70-luvun talon ostajan pitää tietää, ettei se talo ole uusi. Miten joku voi edes olettaa, ettei mitään vikaa 50 vuotta vanhassa talossa olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toki kannattaa teettää kuntotarkastus, että myyjänä tietää mitä omistaa ja myy.
Myydessä se pitää kuitenkin olla.Riippuu nyt vähän. Jos on myymässä vanhaa taloa paikkakunnalta jossa vastaavat talot maksavat sen 20 000 - 40 000 €, niin enpä alkaisi kovin kummoisia tutkimuksia teettämään. Varsinkin kun löydökset ovat lähestulkoon varmoja. Siinä ei montaa 15 000 euron remonttitarvetta passaa löytyä jos kuvittelee vielä hyötyvänsäkin myynnistä yhtään mitenkään.
Ei kukaan voi ostaa 20 000 € taloa ja sitten haastaa myyjää oikeuteen siitä että se on vanha rohjo. No totta hemmetissä se on vanha rohjo! Kukaan ei missään vaiheessa ole kuvitellut sen olevan mitään muuta.
Ei myyjän vastuu sillä tavalla toimi, ettei voisi myydä vanhaa ja huonokuntoista. Siitä pitää vain kert
Jos rakennus paljastuu asuinkelvottomaksi (vaikka ei myyty purettavaksi) tai välttämätön korjaustarve on rakennukseen hintaan nähden kohtuuton, kauppa voidaan purkaa.
Vanhan rohjon myyjä myy kuitenkin asuntoa, ei purkukohdetta.
Vierailija kirjoitti:
Jos se ostaja on mahdollista tavata, niin tapaisin. Meillä oli ensimmäinen oma koti paritalon puolikas. Syyt, jotka johtivat myyntiin, eivät millään tavalla liittyneet talon kuntoon. Meillä oli omalaatuiset naapurit. Oli meidän makuun vähän liikaa riitelyä ja alkoa. Ei olla mikään tiukkapipoperhe, mutta kun oli pieni vauva, yörauhaa toivoisi. Oli muitakin syitä myynnille. Me oltiin kuin eri talossa. Minä pidin istutukset kunnossa ja nurmikko aina leikattu yms., mutta naapuri ei. Heillä rehotti piha kaiken kesää ja talvirenkaat paraatipaikalla etupihalla. Niiden aikuinen poika kävi autoaan virittämässä pihassa ja piti välillä bileitä. Haluttiin myös vähän isompi kylpyhuone ja mielellään isompi saunakin.
Löydettiin sopiva rivitalon pääty, jossa oli itse asiassa lähes 20 neliötä enemmän tilaa. Meidän paritalon puolikkaasta oli kiinnostunut yksi vanhempi pariskunta. Heti kun tavattiin ja kierreltiin meidän kotia, tuli todella ikävä olo
Onneksi eivät maksaneet?
Jos laitat kämppäsi myyntiin, ei sun ole pakko sitä myydä, vaikka joku tarjoaisi yli pyyntihinnankin. Sulla on vapaus myydä kenelle haluat ja mihin hintaan haluat. Ei se ole mikään huutonet ilman hintavarausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntotutkimus tai tavarantarkastajan raportti. Päällepäin tehtävät tarkastelut aika turhia.
Olet asunut talossa, ehkä silloin tiedät kuitenkin jotain. Itse tiedän paljon lapsuuskodistani, vaikka olin lapsi kun sitä tehtiin, myöhemmin kyllä opiskelin rakennusalaa.
Kyllä sekä myyjän että ostajan pitää ymmärtää, että noin vanha talo on elinkaarensa lopussa. Myyjän täytyy ymmärtää, ettei sillä ole enää rahallista arvoa, ja ostajn pitää ymmärtää että talo voi olla jo asuinkelvoton. Eli kaupat tehdään tontin hinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinteistövälittäjälle tai sen kuntokartoituksen/-tutkimuksen tekijälle ei sitten voi vierittää mitään vastuuta. Kannattaa pitää mielessä.
Ihna itse vastaat jos sieltä jotain jälkeenpäin löytyy, vaikka olisi millaiset paperit tahansa. Toki niitä tutkimuksessa havaittuja puutteita voi yrittää kirjoittaa kauppakirjaan. Se on sitten yleensä tuomioistuimen päätös, että kuka sitten vastaa jos siitä huolimatta asia riitautetaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sekä myyjän että ostajan pitää ymmärtää, että noin vanha talo on elinkaarensa lopussa. Myyjän täytyy ymmärtää, ettei sillä ole enää rahallista arvoa, ja ostajn pitää ymmärtää että talo voi olla jo asuinkelvoton. Eli kaupat tehdään tontin hinnalla.
Missä kunnossa 50-80-100 -vuotias talo on, riippuu aivan siitä, miten sitä on huollettu ja korjailtu vuosien varrella.
Ei vanha talo suinkaan ole elinkaarensa päässä, kun siitä on huolehdittu ja tarvittavat päivitykset tehty, ajallaan
Asuinkelvottomuus on eri asia. Uudehkokin talo voi tulla asuinkelvottomaksi, jos rakennuksissa piilee mikrobikasvusto tai esim. maasäteilyä ei ole eliminoitu.
Monen mielestä vanhat rintamamiestalot ovat edelleen terveellisiä asua, asianmukaisesti uudistettuina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinteistönön lopullinen oikea hinta määritetään usein vasta raastuvassa tai hovioikeudessa, joskus jopa korkein oikeus määrittää kiinteistön oikean arvon, jos oikein jaksetaan valittaa.
Asuntomarkkinoilla on runsaasti tiettyyn uskonlahkoon kuuluvia asianajajia, tutkimusfirmoja ja rakennusliikkeitä, jotka hyödyntävät laissa olevia puutteita ja oikeuslaitoksen hölmöyttä. Näin se pitää hoitaa: Yleensä ostajat vaativat hinnanalennusta kun mikrobeja löytyy ja niitähän löytyy jokaisesta talosta. Kun myytte yli 10 vuotta vanhaa taloa niin kuntotarkastuksen yhteydessä kannattaa ottaa mikrobinäytteet sokkelin päällä olevasta pohjalankusta, läheltä lattianrajaa olevista kohdista tuulensuojalevyn sisäpinnasta ja eristevilloista ainakin kahdesta paikasta. (näytteidenotto ja tulokset maksaa n. 800e) Näytteiden tuloksista löytyy aina ns. lahottaja mikrobeja ja muita, koska niitä on runsaasti ulkoilmassa ja ympäristössä luonnollisesti olemassa. Näistä mikrobeista ei ole mitään haittaa ihmisille tai rakennukselle jos rakenteissa ei ole jostain syystä runsaasti kosteutta. Kauppakirjaan kirjataan näytteiden tulokset ja merkitään, että ostaja hyväksyy sen, että rakennuksessa saattaa olla näitä mikrobeja tai muitakin vanhasta rakenteesta johtuvia korjaustarpeita. Lisäksi vielä että ostaja ei vaadi tarkempia tutkimuksia. Jos ostaja ei hyväksy näitä ehtoja niin etsikää toinen ostaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuntokartoitus tai kauppakirjaan merkintä myydään purkukuntoisena.
Sen pitää sitten näkyä myös hinnassa eli jos on sivussa ja pieni tontti niin hinnaksi pari tonnia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sekä myyjän että ostajan pitää ymmärtää, että noin vanha talo on elinkaarensa lopussa. Myyjän täytyy ymmärtää, ettei sillä ole enää rahallista arvoa, ja ostajn pitää ymmärtää että talo voi olla jo asuinkelvoton. Eli kaupat tehdään tontin hinnalla.
Missä kunnossa 50-80-100 -vuotias talo on, riippuu aivan siitä, miten sitä on huollettu ja korjailtu vuosien varrella.
Ei vanha talo suinkaan ole elinkaarensa päässä, kun siitä on huolehdittu ja tarvittavat päivitykset tehty, ajallaan
Asuinkelvottomuus on eri asia. Uudehkokin talo voi tulla asuinkelvottomaksi, jos rakennuksissa piilee mikrobikasvusto tai esim. maasäteilyä ei ole eliminoitu.
Monen mielestä vanhat rintamamiestalot ovat edelleen terveellisiä asua, asianmukaisesti uudistettuina.
70-l maapohjaisista ja rintamamies taloista puuttuu alapohjan freonisulku. Freonit tunkee asuintiloihin. Freoni vastaa tupakontia epäterveellisyydeltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on nyt väärää tietoa tuosta, että omistaja voi myydä asuntonsa mihin hintaan haluaa kenelle haluaa. Kun kiinteistönvälitysyrityksen kanssa tehdään myyntisopimus, asunnon omistaja sitoutuu myymään sen vähintään hintapyynnön saavuttavalla tarjouksella. Muutoin ei kiinteistönvälitys ole kannattavaa, kun se on provisiopalkattua.
Ystäväni teki sopimuksen, jossa hän laittaa asunnon myyntiin ja mikäli tarjouksia tulee, pidättää itsellään oikeuden valita ostajan. Tällöin hän maksoi kiinteän kiinteistönvälitysmaksun jo heti sopimusta solmiessaan. Monesti asunnon myyjälle ei koidu juurikaan kuluja, jos kauppaa ei synny, mutta tuossa tapauksessa myyjä maksaa palkkiota kiinteistönvälityksestä, vaikka hän ei lopulta möisikään asuntoaan.
Jos omistaja itse myy asuntoaan, ilman kiinteistönvälittäjää, silloin ei sitoudu myymään mihinkään hintaan. Minäkin olen aikoinaan myynyt rivarin pätkän lehti-ilmoituksella. Lopulta kymppitonnin halvemmalla kuin hintapyyntö oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuntokartoitus tulee eteen myynnin kohdalla jokatapauksessa. Se on tänäpänä ihan must.
Hyvin tehty omakotitalon kuntokartoitus voi ennaltaehkäistä monia ongelmia, mutta talon piileviä vikoja sekään ei paljasta.
Niin, eikä kuntotarkastus ei poista myyjän vastuuta, jos talossa ilmenee kaupanteon jälkeen piileviä virheitä.
Mikä sitten on ison korvauksen työstään saaneen kuntokorjausammattilaisen vastuu?
Ei mikään. Kuntotarkastaja vastaa vain kirjoittamastaan raportista eikä mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sekä myyjän että ostajan pitää ymmärtää, että noin vanha talo on elinkaarensa lopussa. Myyjän täytyy ymmärtää, ettei sillä ole enää rahallista arvoa, ja ostajn pitää ymmärtää että talo voi olla jo asuinkelvoton. Eli kaupat tehdään tontin hinnalla.
Missä kunnossa 50-80-100 -vuotias talo on, riippuu aivan siitä, miten sitä on huollettu ja korjailtu vuosien varrella.
Ei vanha talo suinkaan ole elinkaarensa päässä, kun siitä on huolehdittu ja tarvittavat päivitykset tehty, ajallaan
Asuinkelvottomuus on eri asia. Uudehkokin talo voi tulla asuinkelvottomaksi, jos rakennuksissa piilee mikrobikasvusto tai esim. maasäteilyä ei ole eliminoitu.
Monen mielestä vanhat rintamamiestalot ovat edelleen terveellisiä asua, asianmukaisesti uudistettuina.
Helsingin keskusta on täynnä sata vuotta vanhoja arvokiinteistöjä. Niin kalliita asuntoja ei uudiskohteista edes löydy.
Talon ikä ei itsessään tee siitä kelvotonta. Tuolla Keski-Euroopassa asutaan vuosisatoja vanhoissa omakotitaloossa. Jotka on tietysti remontoitu nykypäivän vaatimuksille.
Omituinen tämä palstan meemi, että jokainen vähän vanhempi talo pitäisi purkaa. Kohteen kunto sen ratkaisee, ei rakennusvuosi.
Alihintaan myyminen voi aiheuttaa lahjavero seuraamuksia joten suo siellä vetelä täällä.
Verottaja haluaa aina omansa sitä ei muu kiinnosta
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vaatia kauppakirjaan merkintä siitä, että talon omistaja menehtynyt, eikä myyjällä ole tietoa mahdollisista ongelmista ja virheistä.
Ostaja ottaa mahdolliset virheet vastatakseen ilman myyjälle osoitettuja vaatimuksia.
Itsellä oli vastaava tilanne. Ongelmista osa (kosteusvauriot, jotka kuvattiin ja liitettiin kuvat kauppakirjaan, mainittiin kauppakirjassa ja jätettiin esille) oli tiedossa, jotka kirjoitin kauppakirjaan ja hinnan alennus.
Ostaja sanoi, ettei pankki, eikä hän hyväksy tätä kauppakirjaa, johon totesin, et ole sitten ostaja. Selkeästi oli tarkoitus "lypsää" kauppahintaa takaisin.
Mietti asiaa ja ilmoitti, että haluaa kuitenkin ostaa. Ei ongelmia kaupan jälkeen.
Itse tein kauppakirjan, koska välittäjä ei suostunut tähän tapaan.
Tsemppiä, olkaa tarkkoja papereiden kanssa!
Höpsis mitä valhetta. Myyjä ei vapaudu vastuusta sillä, jos kauppakirjaan kirjoittaa, että talon omistaja menehtynyt eikä myyjä tiedä mahdollisista virheistä. Myyjä on vastuussa piilevistä virheistä. Se, ettei niistä tiedä myyntihetkellä, tulee varmaan kaikille jo selväksi sanasta piilevä. Myyjän pitää myyntihetkellä ilmoittaa tietämystään virheistä ja piilevistä virheistä hänellä usein säilyy vastuu 5 vuotta. Kun kiinteistösijoittajat käyvät kauppaa, eivät he välttämättä ole koskaan edes käyneet kohteessa. Silti heillä on vastuu,
Alue: Aihe vapaa
🤣🤦