Onko ok katkaista täysin välit vanhempiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteiden normalisointiin auttaa läksytys. Välien katkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin kaduttamaan.

Mikä sinä olet sanomaan näin? Mistä tiedät toisen tilanteen? Et mistään.

Mulla on välit poikki turvallisuuteni, henkeni ja terveyteni takia ollut jo 20 v ajan ja KERTAAKAAN ei ole kaduttanut. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan jatkui aikusenakin. Jatkuisi edelleen jos sinne menisin.

Saakeli että ottaa hermoon tällaiset viisastelijat. Tajuatko että joillain on vaaralliset, väkivaltaiset ja hullut vanhemmat? Jos sulla on kivat niin tajuatko että kaikilla ei ole.

Oletan että aloittaja on täysi-ikäinen. Jos vanhempani alkaisivat vaikuttamaan päivittäiseen elämääni enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti joko tarkoituksella tai tyhmyyttään, läksytys pitää antaa. Fyysisen uhan kanssa auttavat poliisit. Aloituksessa ei myöskään tuotu esille, että vanhemmat ovat väkivaltaisia hulluja (aloittaja olisi jo lapsena huostaanotettu), vaan kyseessä olisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan pelkästään ylikontrolloivia ja/tai tyhmiä p-skiaisia.

Meidän vanhemmat olivat fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaisia muttei meitä huostaanotettu. Sama kuvio nyt aikuisena että diagnosoidaan mielisairaaksi kun heidän seuransa ei ole herkkua.

Tuossa tilanteessa ainakaan minulle ei tulisi mieleen enää tulla täältä kyselemään, onko välien katkaisu OK. Sellaisen läksytyksen jälkeen, ettei vanhemmille jäisi enää epäselväksi millaisia ihmisiä he ovat jälkikasvunsa silmissä.

Millainen ihminen kysyy lupaa valita seuransa?? Joku tahdoton vässykkä?

Tuollainen on helppo uhri narsistille.

Äitini ja appivanhemmat ovat kaikki sota-ajan lapsia.

Kaikkia yhdistää se että heidän mielestään lasten kuuluu palvella vanhempiaan, kannatella, auttaa, tukea ja olla hälytystilassa.

Onko syy sitten se että heille ei ole ollut lapsuudessa voimia omilla vanhemmilla vai mikä mutta asetelma on todella vääristynyt.

Enkä puhu siitä että heitä vanhana pitäisi auttaa vaan he on ripustautuneet aina taakaksi. Siis ihan aina.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni , yksi heistä,katkaisi välit jo kauan sitten. Ei se haittaa. Elämä jatkuu entiseen tapaan.

Tunne mikä on mielessäni on sääli häntä kohtaan. Ihminen , joka on katkera tai , jolla on vihaa sydämessään , kärsii ilmeisen paljon.

Mitään eritystä emme tehneet muuta , kuin olimme eri mieltä elämän tavoista. Siihen on kaikilla oikeus, niin hänellä kuin meillä vanhemmillakin.

Sä oot varmaan mun äiti. En lähtenyt hyvillä mielin, itkin katkerasti niistä sun viimeisistä loukkaavista sanoistasi. Kukaan äiti ei normaalielämässä sano niitä sanoja, joita sinä käytit. Ymmärrän, että perheen muut lapset ovat rakkaampia, minä olin muistutus aiemmasta avioliitostasi. Lastesi arvojärjestys ei koskaan jäänyt mulle ja monelle muullekaan epäselväksi.

Ehkä olen katkera, mutta täysin muista syistä kuin kuvittelet. Olisin vielä halunnut kysyä mahdollisesti periytyvistä sukuni sairauksista ja tulevista vaihdevuosista, mutta pärjään ilman niitäkin tietoja. 

Kiitos epäilystäsi, mutta elämäni on varsin hyvää nykyään. Raskas painolasti on pudonnut harteilta. Mulle sinä et ole olemassa enää. Meidän "elämän erimielisyydet" olivat tavallisia, toiset vaan osaavat käsitellä niitä paremmin kuin me.

Sinut tuntien en erehtynyt, kuullessani niistä kaikista tavoista, joilla haukuit minut pitkin kyliä lähtöni jälkeen. Toivottavasti se teki susta paremman ihmisen. 

Perintöä odotellessa. Hautajaisiisi tuskin viitsin tulla. 

Jokainen täysikäinen päättää itse minkä verran haluaa olla yhteyksissä vanhempiinsa. Voisin ajatella että jos tuollaista tarvitsee edes miettiä, taitaa löytyä syitä katkaista välit. Harva kokee minkäänlaista halua katkaista välejä vanhempiinsa jos nämä ovat edes suht koht normaalisti lapsistaan välittäviä ja käyttäytyviä ihmisiä.

Kun täällä on kirjoitettu katumuksesta. Mä luulen että enemmän löytyy ihmisiä jotka kärsivät ja katuvat sitä kun väkisin pidetään yhteyttä toksisiin vanhempiin kuin heitä jotka jälkikäteen katuvat ns turhaa välien katkaisua.

En halua olla tekemisissä epämiellyttävien henkilöiden kanssa. Jos osa niistä sattuu olemaan sukulaisia, mitä sitten!

Täytyy katkaista välit myös hoviin, mikäli narskusta kyse.

On se OK. Vanhempasi ovat päättäneet tai ainakin saaneet lapsen. Sinä et ole tehnyt päätöstä syntyä. Vanhemmilla on velvollisuus toimia lapsensa edun mukaisesti, lapsella ei ole velvollisuutta toimia vanhempiensa edun mukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se OK. Vanhempasi ovat päättäneet tai ainakin saaneet lapsen. Sinä et ole tehnyt päätöstä syntyä. Vanhemmilla on velvollisuus toimia lapsensa edun mukaisesti, lapsella ei ole velvollisuutta toimia vanhempiensa edun mukaisesti.

No nimenomaan siksi sinut hankin kun minulla on tarpeita. EI OLE OK, OLET OMAISUUTTANI PIPIPÄÄ1!!!!

Olen hyvin varma että et ole kumpikaan minun vanhemmistani. Siitä huolimatta pysyn kannassani: vanhemmilla on vastuu huolehtia jälkikasvustaan, jälkikasvulla ei ole vastuuta vanhemmistaan.

Ymmärrettävää. Itselläni samanlainen tilanne oli joskus. Silloin päätin, että en ole tekemisissä vanhempieni kanssa.

He eivät tukeneet minua vaikeissa tilanteissa. Yleensä jopa haukkuivat ja syyttivät.

Joskus on parempi unohtaa menneisyys ja vanhemmat ja nostaa katse tulevaisuuteen.

On ok katkaista välit kokonaan, jos sinusta siltä tuntuu.  

Molemmin puolista meillä, joten en ole mitään yhteyttä pitänytkään. Lapsiani mummo ei ole muistanut ikinä edes korteilla. Sisarukseni lapsille ostelee kaikkea ja hoitaa yms. Minun lapseni eivät häntä tunne tai tunnistaisi. Eivät tiedä tuon ihmisen olemassa olosta, koska miksi mainita mummo joka ei pidä mitään yhteyttä. En tule menemään hautajaisiinkaan aikoinaan ja kieltäydyn mahdollisesta perinnöstä. Perintöä tuskin on tulossakaan, mutta kieltäydyn joka tapauksessa. Välit meni 15-vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Voihan sitä katkaista välit, tämä vastaus ap:lle. Et varmaan ole vaatimassa myöskään perintöä.

Ihan hyvä näin.

Lakiosa hänelle kuitenkin kuuluu. Täytyy sitten vaan itse hoitaa perinnöstä luopumisensa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ja appivanhemmat ovat kaikki sota-ajan lapsia.

Kaikkia yhdistää se että heidän mielestään lasten kuuluu palvella vanhempiaan, kannatella, auttaa, tukea ja olla hälytystilassa.

Onko syy sitten se että heille ei ole ollut lapsuudessa voimia omilla vanhemmilla vai mikä mutta asetelma on todella vääristynyt.

Enkä puhu siitä että heitä vanhana pitäisi auttaa vaan he on ripustautuneet aina taakaksi. Siis ihan aina.

Ovatko he ihmisiä, joiden vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet nuorina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole OK, mutta joskus on vaan pakko tehdä se, jotta pelastaisi oman elämänsä. Joskus pitää vain valita kahdesta pahasta se pienempi paha, jotta jaksaisi elää. Se pitää vain hyväksyä tosiasiana.

Miksi ei ole OK? Ei sukulaisuus velvoita mihinkään yhteydenpitoon tms

Eli on ihan OK, itse laitoin välit poikki sisaruksen kanssa, hän oli narkki ja rikollinen, ei nähty about 20vuoteen ennen hänen yliannostus-kuolemaansa, en jäänyt suremaan sitä ettei juteltu hänen epäasiallisesta käytöksestään vanhempiamme kohtaan tai siitä miten hän traumatisoi lapsensa jota ei jostain kumman syystä huostaanotettu kuin pätkiksi jne jne

Ei yhtään onnellista muistoa koko ihmisestä

Sillä, että ei ole OK, tarkoitan, että se ei ole ns. yleisesti hyväksyttyä. Fakta on, että moni kritisoi henkilöä, joka katkaisee välit vanhempiinsa. Moni ei ymmärrä, moni ei hyväksy. Mutta kukaan ei kuitenkaan voi pakottaa ketään pitämään yhteyksiä vanhempiinsa. Eli se on mahdollista ja luvallista, ja jotkut sen jopa hyväksyvät.

Tärkeintä kuitenkin on se, että itse hyväksyy ja ymmärtää, mitä tekee. Tai jättää tekemättä. Itselleni ainakin se yhteydenpito vanhempiini tai muihin sukulaisiini on yleensä ihan aktiivinen ja voimavaroja vaativa teko. Toki monilla se aktiivinen yhteydenpitäjä on se sukulainen, josta halutaan erota.

"Rakas lapseni, ymmärrän tarpeesi katkaista välit ja arvioida asioita rauhassa. Älä pode siitä huonoa omaatuntoa. Kadun sitä, miten olen kohdellut sinua, vaikka en olekaan tarkoittanut satuttaa sinua. Tätä pyydän anteeksi. Jos myöhemmin tahdot, olen aina valmis kuuntelemaan sinua ja haluan opetella olemaan tekemisissä kanssasi sellaisella tavalla, joka on sinulle hyvä. Nyt toivotan sinulle kaikkea hyvää ja toivon, että voimme vielä joskus puhua. Olet viisas ihminen. Luota itseesi. T. äiti"

Näin vastaisin, jos lapseni haluaisi katkaista välit minuun. Toivoisin että hänelle välittyisi se, että kunnioitan hänen päätöstään aivan samoin kuin kunnioittaisin kenen tahansa muun aikuisen päätöksiä. 

Kun itse katkaisin sähköpostilla välit omaan äitiini, hänen vastauksensa sisälsi mitätöintiä, oman vanhemmuutensa kehumista ja syyttelyä. Eli samoja asioita, joiden keskellä kasvoin ja joiden vuoksi vihdoin nelikymppisenä katkaisin välit, mikä todisti sen että välien katkaisu oli välttämätöntä. Eikä pätkääkään itsereflektiota. 

Katkaisin sen jälkeen, kun äitini varasti lapseni passin eikä antanut sitä takaisin.

Te, jotka ette voi kuvitella välien katkaisemista vanhempiin: Teillä on joko A. ollut riittävän hyvät vanhemmat (mikä on hieno asia!) tai B. olette heidän talutusnuorassa. Kummassakaan tapauksessa ette voi ymmärtää mitä on, kun vanhemmat eivät ole riittävän hyvät. 

Isä kuoli, en mennyt hautajaisiin. Enkä ole menossa äidinkään haudalle.

Jos he eivät ole minua halunneet elämäänsä 10 vuoteen, miksi heissä pitäisi roikkua?

Hesarissa oli tänään juttua  eikö tää oo ok?

Äiti myönsi seniori- iässä, että olin ylimääräinen lapsi. Myönsi ihan suoraa, että eivät minua enää halunneet ja jaksaneet. Asia ei ollut mikään yllätys, koska tiesin sen jo erittäin pienenä lapsena ennen kouluun menoa. Mun vanhemmat eivät suhtautuneet minuun edes velvollisuutena, joka on pakko hoitaa. Jäin ilman huolenpitoa ja ihan välttämättömyyksiä kuten koulutarvikkeet ja vaatteet. Minulla ei ollut omia lelujakaan ja koskaan synttäreitäni ei huomioitu millään tavalla. Äitini oli tosi ankara ja hänellä oli ilkeä sadistinen huumori. Isäni oli täysi tossukka. Koko muu perhe, isä ja sisarukset, oli mukana ja hyväksymässä kiusaamistani. Nyt aikuisenakin sisarukseni kokevat, että minulle voi sanoa mitä vaan.

En koe mitenkään syyllisyyttä asiasta. koska eipä se ketään haittaa. Asun muualla Suomessa ja en käy vanhempieni tai muidenkaan sukulaisten luona koskaan. 

Toivon saavani osuuteni perinnöstä aikanaan ja jos on jotain testamenttivenkoiluita, yritän ainakin saada lakiosan. En kuitenkaan vietä "kunniatonta lämää" enkä ole syyllistynyt rikokseen. En myöskään ole "loukannut" perinnön jättäjiä. Luultavasti pystyisin perinnöttä jättämisen kumoamaan.