Onko ok katkaista täysin välit vanhempiin?

On ok katkaista välit kokonaan, jos sinusta siltä tuntuu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteiden normalisointiin auttaa läksytys. Välien katkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin kaduttamaan.

Mikä sinä olet sanomaan näin? Mistä tiedät toisen tilanteen? Et mistään.

Mulla on välit poikki turvallisuuteni, henkeni ja terveyteni takia ollut jo 20 v ajan ja KERTAAKAAN ei ole kaduttanut. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan jatkui aikusenakin. Jatkuisi edelleen jos sinne menisin.

Saakeli että ottaa hermoon tällaiset viisastelijat. Tajuatko että joillain on vaaralliset, väkivaltaiset ja hullut vanhemmat? Jos sulla on kivat niin tajuatko että kaikilla ei ole.

Oletan että aloittaja on täysi-ikäinen. Jos vanhempani alkaisivat vaikuttamaan päivittäiseen elämääni enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti joko tarkoituksella tai tyhmyyttään, läksytys pitää antaa. Fyysisen uhan kanssa auttavat poliisit. Aloituksessa ei myöskään tuotu esille, että vanhemmat ovat väkivaltaisia hulluja (aloittaja olisi jo lapsena huostaanotettu), vaan kyseessä olisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan pelkästään ylikontrolloivia ja/tai tyhmiä p-skiaisia.

Meidän vanhemmat olivat fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaisia muttei meitä huostaanotettu. Sama kuvio nyt aikuisena että diagnosoidaan mielisairaaksi kun heidän seuransa ei ole herkkua.

Tuossa tilanteessa ainakaan minulle ei tulisi mieleen enää tulla täältä kyselemään, onko välien katkaisu OK. Sellaisen läksytyksen jälkeen, ettei vanhemmille jäisi enää epäselväksi millaisia ihmisiä he ovat jälkikasvunsa silmissä.

Millainen ihminen kysyy lupaa valita seuransa?? Joku tahdoton vässykkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteiden normalisointiin auttaa läksytys. Välien katkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin kaduttamaan.

Mikä sinä olet sanomaan näin? Mistä tiedät toisen tilanteen? Et mistään.

Mulla on välit poikki turvallisuuteni, henkeni ja terveyteni takia ollut jo 20 v ajan ja KERTAAKAAN ei ole kaduttanut. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan jatkui aikusenakin. Jatkuisi edelleen jos sinne menisin.

Saakeli että ottaa hermoon tällaiset viisastelijat. Tajuatko että joillain on vaaralliset, väkivaltaiset ja hullut vanhemmat? Jos sulla on kivat niin tajuatko että kaikilla ei ole.

Oletan että aloittaja on täysi-ikäinen. Jos vanhempani alkaisivat vaikuttamaan päivittäiseen elämääni enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti joko tarkoituksella tai tyhmyyttään, läksytys pitää antaa. Fyysisen uhan kanssa auttavat poliisit. Aloituksessa ei myöskään tuotu esille, että vanhemmat ovat väkivaltaisia hulluja (aloittaja olisi jo lapsena huostaanotettu), vaan kyseessä olisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan pelkästään ylikontrolloivia ja/tai tyhmiä p-skiaisia.

Meidän vanhemmat olivat fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaisia muttei meitä huostaanotettu. Sama kuvio nyt aikuisena että diagnosoidaan mielisairaaksi kun heidän seuransa ei ole herkkua.

Tuossa tilanteessa ainakaan minulle ei tulisi mieleen enää tulla täältä kyselemään, onko välien katkaisu OK. Sellaisen läksytyksen jälkeen, ettei vanhemmille jäisi enää epäselväksi millaisia ihmisiä he ovat jälkikasvunsa silmissä.

Millainen ihminen kysyy lupaa valita seuransa?? Joku tahdoton vässykkä?

Tuollainen on helppo uhri narsistille.

Minulle on tehty selväksi, että seuraani ei kaivata. En todellakaan tuppaudu, en laita viestejä enkä soittele. Olen sitä mieltä että koska olen isovanhempana ei toivottu vieras niin sitten olen ja jatkan omaa elämääni. En minä muutakaan voi. Ja onhan se toinen isovanhempi joka sitten on sitäkin läheisempi lapseni ja hänen lastensa kanssa. 

Äitini ja appivanhemmat ovat kaikki sota-ajan lapsia.

Kaikkia yhdistää se että heidän mielestään lasten kuuluu palvella vanhempiaan, kannatella, auttaa, tukea ja olla hälytystilassa.

Onko syy sitten se että heille ei ole ollut lapsuudessa voimia omilla vanhemmilla vai mikä mutta asetelma on todella vääristynyt.

Enkä puhu siitä että heitä vanhana pitäisi auttaa vaan he on ripustautuneet aina taakaksi. Siis ihan aina.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni , yksi heistä,katkaisi välit jo kauan sitten. Ei se haittaa. Elämä jatkuu entiseen tapaan.

Tunne mikä on mielessäni on sääli häntä kohtaan. Ihminen , joka on katkera tai , jolla on vihaa sydämessään , kärsii ilmeisen paljon.

Mitään eritystä emme tehneet muuta , kuin olimme eri mieltä elämän tavoista. Siihen on kaikilla oikeus, niin hänellä kuin meillä vanhemmillakin.

Sä oot varmaan mun äiti. En lähtenyt hyvillä mielin, itkin katkerasti niistä sun viimeisistä loukkaavista sanoistasi. Kukaan äiti ei normaalielämässä sano niitä sanoja, joita sinä käytit. Ymmärrän, että perheen muut lapset ovat rakkaampia, minä olin muistutus aiemmasta avioliitostasi. Lastesi arvojärjestys ei koskaan jäänyt mulle ja monelle muullekaan epäselväksi.

Ehkä olen katkera, mutta täysin muista syistä kuin kuvittelet. Olisin vielä halunnut kysyä mahdollisesti periytyvistä sukuni sairauksista ja tulevista vaihdevuosista, mutta pärjään ilman niitäkin tietoja. 

Kiitos epäilystäsi, mutta elämäni on varsin hyvää nykyään. Raskas painolasti on pudonnut harteilta. Mulle sinä et ole olemassa enää. Meidän "elämän erimielisyydet" olivat tavallisia, toiset vaan osaavat käsitellä niitä paremmin kuin me.

Sinut tuntien en erehtynyt, kuullessani niistä kaikista tavoista, joilla haukuit minut pitkin kyliä lähtöni jälkeen. Toivottavasti se teki susta paremman ihmisen. 

Perintöä odotellessa. Hautajaisiisi tuskin viitsin tulla. 

Jokainen täysikäinen päättää itse minkä verran haluaa olla yhteyksissä vanhempiinsa. Voisin ajatella että jos tuollaista tarvitsee edes miettiä, taitaa löytyä syitä katkaista välit. Harva kokee minkäänlaista halua katkaista välejä vanhempiinsa jos nämä ovat edes suht koht normaalisti lapsistaan välittäviä ja käyttäytyviä ihmisiä.

Kun täällä on kirjoitettu katumuksesta. Mä luulen että enemmän löytyy ihmisiä jotka kärsivät ja katuvat sitä kun väkisin pidetään yhteyttä toksisiin vanhempiin kuin heitä jotka jälkikäteen katuvat ns turhaa välien katkaisua

En halua olla tekemisissä epämiellyttävien henkilöiden kanssa. Jos osa niistä sattuu olemaan sukulaisia, mitä sitten!

Täytyy katkaista välit myös hoviin, mikäli narskusta kyse.

Luin taannoin hyvän artikkelin tästä. Välit katkaiseella on TRIPLA-taakka. Ja se on erittäin raskas kohtalo. Se koostuu näin:

1) kipu ja trauma siitä että vanhempi kaltoinkohteli, hakkasi, alisti, hyväksikäytti

2) kipu ja tuska siitä että on pakko oman turvallisuuden ja terveyden takia katkottava välit ja siinä menettää liki aina koko lapsuusperheen ja suvun (yleensä suku asettuu vanhempien puolelle vaikka ne olisi mitä hirviöitä)

3) ulkopuolisten, tuttujen ja tuntemattomien tuomitseminen ja henkilön haukkuminen kiittämättömäksi ja huonoksi lapseksi

Se trauma ei ole siis vain se lapsuus. Vaan yhteisö ja ympäristö ylläpitää sitä tuomitsemalla. Tämä ketju on loistava osoitus siitä tuomitsemisesta.

Se joka lapsuudessa koki kauheita, tarvitsisi kaiken myötätunnon, tuen ja rakkauden, eikä haukkuja ja tuomitsemista!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se OK. Vanhempasi ovat päättäneet tai ainakin saaneet lapsen. Sinä et ole tehnyt päätöstä syntyä. Vanhemmilla on velvollisuus toimia lapsensa edun mukaisesti, lapsella ei ole velvollisuutta toimia vanhempiensa edun mukaisesti.

No nimenomaan siksi sinut hankin kun minulla on tarpeita. EI OLE OK, OLET OMAISUUTTANI PIPIPÄÄ1!!!!

Olen hyvin varma että et ole kumpikaan minun vanhemmistani. Siitä huolimatta pysyn kannassani: vanhemmilla on vastuu huolehtia jälkikasvustaan, jälkikasvulla ei ole vastuuta vanhemmistaan.

Jokaisella meistä on vain yksi elämä. Hoidetaan se niin hyvin kuin osataan,

Vierailija kirjoitti:

Luin taannoin hyvän artikkelin tästä. Välit katkaiseella on TRIPLA-taakka. Ja se on erittäin raskas kohtalo. Se koostuu näin:

1) kipu ja trauma siitä että vanhempi kaltoinkohteli, hakkasi, alisti, hyväksikäytti

2) kipu ja tuska siitä että on pakko oman turvallisuuden ja terveyden takia katkottava välit ja siinä menettää liki aina koko lapsuusperheen ja suvun (yleensä suku asettuu vanhempien puolelle vaikka ne olisi mitä hirviöitä)

3) ulkopuolisten, tuttujen ja tuntemattomien tuomitseminen ja henkilön haukkuminen kiittämättömäksi ja huonoksi lapseksi

Se trauma ei ole siis vain se lapsuus. Vaan yhteisö ja ympäristö ylläpitää sitä tuomitsemalla. Tämä ketju on loistava osoitus siitä tuomitsemisesta.

Se joka lapsuudessa koki kauheita, tarvitsisi kaiken myötätunnon, tuen ja rakkauden, eikä haukkuja ja tuomitsemista!!

Entä se kipu ja tuska, jos jää alkuperäiseen tilanteeseen?

Elämäni alkoi kun pääsin omaan kotiin ja eroon myrkyllisestä ilmapiiristä. Onneksi lapsuus ei kestä koko elämää!

En halua olla tekemisissä epämiellyttävien henkilöiden kanssa. Jos osa niistä sattuu olemaan sukulaisia, mitä sitten!

Vierailija kirjoitti:

Olen itse siinä tilanteessa, että lähes täysi-ikäinen nuoreni todennäköisesti harkitsee välien katkaisemista kotoa muutettuaan. Taustalla on monia haasteita, joiden nuori kokee johtuvan meistä vanhemmista: masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, päihteitä. Terapia ja lääkitys eivät ole auttaneet, paitsi että niiden kautta selvisi taustalla vaikuttava nepsydiagnoosi.

Olemme parhaamme mukaan yrittäneet auttaa ja saada nuorelle apua, mutta emme ole siinä onnistuneet. Olen hänestä huolissani ja loputtoman surullinen tilanteesta. Rakastan lastani, mutta en voi vaikuttaa hänen valintoihinsa. Hän puolestaan kokee, että meidän vanhempien ei "kuulu" olla hänestä huolissaan, joten hänen ei tarvitse ilmoitella meille itsestään. 

"Taustalla on monia haasteita, joiden nuori kokee johtuvan meistä vanhemmista: masennusta, ahdistusta, itsetuhoisuutta, päihteitä."

No miten itse koet, onko omasta mielestäsi näillä nuoren syiksi kertomilla asioilla kuinka paljon osuutta noissa nuoren ongelmissa? ...Vai onko mielestäsi nuori tässä ihan väärässä? Jos olet jälkimmäistä mieltä, etkä ehkä halua kuunnella ja ymmärtää nuoren kokemuksia, tunteita ja ajatuksia ja näkökulmia, ehkä pyytää jotain anteeksikin (huom.jokainen tekee virheitä) ja muuttaa jotain myös omassa toiminnassasi, niin siinä voi olla syy, että harkitsee katkaista välit.

On yleisesti ottaen aika vakavaa, jos omat vanhemmat mitätöivät täysin lapsensa kokemat asiat. Tällaisesta torjumisesta on useinkin kyse kun välit menee. Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta jos on halu oikeasti kuunnella, asettua toisen asemaan ja ymmärtää sen rakkaan läheisen näkökantoja, niin se on jo paljon ja sellaisella omalla suhtautumisella voisi olla mahdollista säilyttää ainakin jonkinlaiset välit.

Kaikki lapsen näkemykset asiasta taas poistettu 🙄

Joskus välit on vaan pakko katkaista. Jos suhde on pelkkää syyttelyä, haukkumista ja kiusantekoa, niin ei sitä jaksa. Omaa mielenterveyttään on varjeltava. Kukaan muu ei sitä tee kenenkään puolesta.

Ymmärrettävää. Itselläni samanlainen tilanne oli joskus. Silloin päätin, että en ole tekemisissä vanhempieni kanssa.

He eivät tukeneet minua vaikeissa tilanteissa. Yleensä jopa haukkuivat ja syyttivät.

Joskus on parempi unohtaa menneisyys ja vanhemmat ja nostaa katse tulevaisuuteen.

On ok katkaista välit kokonaan, jos sinusta siltä tuntuu.