Onko ok katkaista täysin välit vanhempiin?

Jos sulla on sellaiset vanhemmat, että alistavat ja käyttäytyvät huonosti, niin on. En minäkään pitäisi mitään yhteyttä alkkis-ihmiseen, joka ruinaa sulta rahaa, haukkuu sua ja on hakannut sua lapsena tms. ja jatkaa samaan malliin , ei sellainen mitään yhteydenpitoa ansaitse. 

Mun isäni oli mun ollessa lapsi alkoholisti ja jakeli mulle remmiä, mutta raitistui sittemmin ja saimme korjattua välimme. Olen siitä tyytyväinen, että asiat saatiin puhuttua, koska isä kuoli 62-vuotiaana kesken työpäivänsä. Ei hänelläkään ollut helppo lapsuus sodasta palanneen sekä kropasta että päästään haavoittuneen miehen poikana. Minut sai ollessaan 20-vuotias. Siihen aikaan mentiin naimisiin, kun lapsi oli tulossa. Ihan keskenkasvuinenhan se vielä oli. Isä raitistui ja meni terapiaan siinä neljänkympin korvilla.  Viimeiset vuodet meidän välillämme oli hyviä. Jos en olisi antanut anteeksi, niin 

Muistakaa, että ne vanhemmatkin on joskus olleet lapsia ja joku on heitä ehkä satuttanut. Ennen vanhaan ei paljon välitetty lasten mielenterveysasioista......joskus on anteeksiantokin paikallaan, jos vanhempi itsekin haluaa sovitella välejä. Mutta ei ole pakko ryhtyä kenenkään terapeutiksi tai potkusäkiksi. 

Mun äitini on tuomittu yhteensä kolmeksi vuodeksi laajennettuun lähestymiskieltoon (koskee koko perhettäni, koska mm. stalkkasi lapsia ja kerran kaappasi toisen), törkeästä kunnianloukkauksesta korvauksiin, koska hän tehtaili meistä kymmeniä perättömiä viranomaisilmoituksia.

SILTI hän on edelleen sitä mieltä, että hän on täysin viaton ja minä olen ns. hankala.

On ok jos koet, että ette pysty olemaan tekemisissä. Ei sukulaisuus mihinkään velvoita.

Toki jos ei ole tapahtunut mitään traumaattista/pahaa/tms, voi miettiä MIKSI haluaa katkaista välit. 

Niin, kyllähän on oikeus katkaista välit omiin vanhempiinsa vaikka ne ei olisi tehneetkään mitään väärää. Jos vaikka vaan ärsyttää niin välit vaan poikki. Kannattaa myös kieltää lastensa näkeminen samalla. Jos ei muu auta niin lähestymiskielto, kyllä sen aina jonkun syyn perusteella saa.

Jokainen täysikäinen päättää itse minkä verran haluaa olla yhteyksissä vanhempiinsa. Voisin ajatella että jos tuollaista tarvitsee edes miettiä, taitaa löytyä syitä katkaista välit. Harva kokee minkäänlaista halua katkaista välejä vanhempiinsa jos nämä ovat edes suht koht normaalisti lapsistaan välittäviä ja käyttäytyviä ihmisiä.

Kun täällä on kirjoitettu katumuksesta. Mä luulen että enemmän löytyy ihmisiä jotka kärsivät ja katuvat sitä kun väkisin pidetään yhteyttä toksisiin vanhempiin kuin heitä jotka jälkikäteen katuvat ns turhaa välien katkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Lapseni , yksi heistä,katkaisi välit jo kauan sitten. Ei se haittaa. Elämä jatkuu entiseen tapaan.

Tunne mikä on mielessäni on sääli häntä kohtaan. Ihminen , joka on katkera tai , jolla on vihaa sydämessään , kärsii ilmeisen paljon.

Mitään eritystä emme tehneet muuta , kuin olimme eri mieltä elämän tavoista. Siihen on kaikilla oikeus, niin hänellä kuin meillä vanhemmillakin.

Sä oot varmaan mun äiti. En lähtenyt hyvillä mielin, itkin katkerasti niistä sun viimeisistä loukkaavista sanoistasi. Kukaan äiti ei normaalielämässä sano niitä sanoja, joita sinä käytit. Ymmärrän, että perheen muut lapset ovat rakkaampia, minä olin muistutus aiemmasta avioliitostasi. Lastesi arvojärjestys ei koskaan jäänyt mulle ja monelle muullekaan epäselväksi.

Ehkä olen katkera, mutta täysin muista syistä kuin kuvittelet. Olisin vielä halunnut kysyä mahdollisesti periytyvistä sukuni sairauksista ja tulevista vaihdevuosista, mutta pärjään ilman niitäkin tietoja. 

Kiitos epäilystäsi, mutta elämäni on varsin hyvää nykyään. Raskas painolasti on pudonnut harteilta. Mulle sinä et ole olemassa enää. Meidän "elämän erimielisyydet" olivat tavallisia, toiset vaan osaavat käsitellä niitä paremmin kuin me.

Sinut tuntien en erehtynyt, kuullessani niistä kaikista tavoista, joilla haukuit minut pitkin kyliä lähtöni jälkeen. Toivottavasti se teki susta paremman ihmisen. 

Perintöä odotellessa. Hautajaisiisi tuskin viitsin tulla. 

Ymmärrettävää. Itselläni samanlainen tilanne oli joskus. Silloin päätin, että en ole tekemisissä vanhempieni kanssa.

He eivät tukeneet minua vaikeissa tilanteissa. Yleensä jopa haukkuivat ja syyttivät.

Joskus on parempi unohtaa menneisyys ja vanhemmat ja nostaa katse tulevaisuuteen.

Ei välejä voi katkaista. Siksi voi turvallisin mielin kohdella ihan miten vaan <3 

Joskus välit on vaan pakko katkaista. Jos suhde on pelkkää syyttelyä, haukkumista ja kiusantekoa, niin ei sitä jaksa. Omaa mielenterveyttään on varjeltava. Kukaan muu ei sitä tee kenenkään puolesta.

On ok katkaista välit kokonaan, jos sinusta siltä tuntuu.  

Vierailija kirjoitti:

Boomerit riehuu aivan rajoitta ketjussa. Kaikki vastauksetkin on sekaisin kun joka toinen viesti poistatettu.

Tämä ilmiö on kertakaikkiaan käsittämätön minustakin, että joku tulee keskustelupalstoille kysymään tai kommentoimaan jotain ja sitten poistaa viestejä, kun muiden mielipiteet eivät ole oman mielen mukaisia. 😁 Ihan kuin sen toisen MIELIPIDE olisi väärä, mutta oma mileipide oikea. Keskustelupalstat ei oikeasti ole sellaisten paikka alkuunkaan.

(viesti ilmiannettiin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suhteiden normalisointiin auttaa läksytys. Välien katkaisu tulee ennemmin tai myöhemmin kaduttamaan.

Mikä sinä olet sanomaan näin? Mistä tiedät toisen tilanteen? Et mistään.

Mulla on välit poikki turvallisuuteni, henkeni ja terveyteni takia ollut jo 20 v ajan ja KERTAAKAAN ei ole kaduttanut. Väkivalta ei jäänyt lapsuuteen vaan jatkui aikusenakin. Jatkuisi edelleen jos sinne menisin.

Saakeli että ottaa hermoon tällaiset viisastelijat. Tajuatko että joillain on vaaralliset, väkivaltaiset ja hullut vanhemmat? Jos sulla on kivat niin tajuatko että kaikilla ei ole.

Oletan että aloittaja on täysi-ikäinen. Jos vanhempani alkaisivat vaikuttamaan päivittäiseen elämääni enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti joko tarkoituksella tai tyhmyyttään, läksytys pitää antaa. Fyysisen uhan kanssa auttavat poliisit. Aloituksessa ei myöskään tuotu esille, että vanhemmat ovat väkivaltaisia hulluja (aloittaja olisi jo lapsena huostaanotettu), vaan kyseessä olisi kaikkien todennäköisyyksien mukaan pelkästään ylikontrolloivia ja/tai tyhmiä p-skiaisia.

Meidän vanhemmat olivat fyysisesti, henkisesti ja seksuaalisesti väkivaltaisia muttei meitä huostaanotettu. Sama kuvio nyt aikuisena että diagnosoidaan mielisairaaksi kun heidän seuransa ei ole herkkua.

Tuossa tilanteessa ainakaan minulle ei tulisi mieleen enää tulla täältä kyselemään, onko välien katkaisu OK. Sellaisen läksytyksen jälkeen, ettei vanhemmille jäisi enää epäselväksi millaisia ihmisiä he ovat jälkikasvunsa silmissä.

Millainen ihminen kysyy lupaa valita seuransa?? Joku tahdoton vässykkä?

Äitini ja appivanhemmat ovat kaikki sota-ajan lapsia.

Kaikkia yhdistää se että heidän mielestään lasten kuuluu palvella vanhempiaan, kannatella, auttaa, tukea ja olla hälytystilassa.

Onko syy sitten se että heille ei ole ollut lapsuudessa voimia omilla vanhemmilla vai mikä mutta asetelma on todella vääristynyt.

Enkä puhu siitä että heitä vanhana pitäisi auttaa vaan he on ripustautuneet aina taakaksi. Siis ihan aina.

Jokainen täysikäinen päättää itse minkä verran haluaa olla yhteyksissä vanhempiinsa. Voisin ajatella että jos tuollaista tarvitsee edes miettiä, taitaa löytyä syitä katkaista välit. Harva kokee minkäänlaista halua katkaista välejä vanhempiinsa jos nämä ovat edes suht koht normaalisti lapsistaan välittäviä ja käyttäytyviä ihmisiä.

Kun täällä on kirjoitettu katumuksesta. Mä luulen että enemmän löytyy ihmisiä jotka kärsivät ja katuvat sitä kun väkisin pidetään yhteyttä toksisiin vanhempiin kuin heitä jotka jälkikäteen katuvat ns turhaa välien katkaisua.

Entä jos vanhempi on ottanut opikseen ja parantanut tapansa, pitääkö silloinkin jatkaa sitä vihanpitoa ja erottaa lastenlapsista? Ja on pyytänyt anteeksi? Vai onko niin, että mielestänne kukaan ei voi edes parantaa tapojaan. Ettei ihmisen ole mahdollista muuttua parempaan suuntaan.

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulisi vanhemman miettivän miten ne välit palaisivat, jos niin kova huoli ja rakkaus lapseen on, sen syyllistämisen ja haukkumisen sijaan. Kukaan ei syyttä välejä keneenkään riko. On aika sairasta vanhemmalta ajatella, että välirikko tulisi vain jostain mielen tuulenvireestä. Itse en edes lapsestani niin pahaa kuvittelisikaan. Kyllä kääntäisin vanhempana katseen itseeni ja miettisin mitä tein väärin ja mitä voin muuttaa, että lapseni tulee kohdatuksi ja rakastetuksi hänelle oikealla tavalla.

Tuollainen ajattelu voi olla sairaalle melko vaikeaa, etenkin jos ei ole koskaan oppinut mitään.

Se on sitten voi voi. Kenenkään ei tarvitse sylkykupiksi jäädä, vaikka miten olisi toinen sairas.

Kaikki lapsen näkemykset asiasta taas poistettu 🙄

Joskus välit on vaan pakko katkaista. Jos suhde on pelkkää syyttelyä, haukkumista ja kiusantekoa, niin ei sitä jaksa. Omaa mielenterveyttään on varjeltava. Kukaan muu ei sitä tee kenenkään puolesta.

Ymmärrettävää. Itselläni samanlainen tilanne oli joskus. Silloin päätin, että en ole tekemisissä vanhempieni kanssa.

He eivät tukeneet minua vaikeissa tilanteissa. Yleensä jopa haukkuivat ja syyttivät.

Joskus on parempi unohtaa menneisyys ja vanhemmat ja nostaa katse tulevaisuuteen.