Lue keskustelun säännöt.
Lähestytäänkö teitä romanttisessa mielessä esim ruokakaupassa, kirjastossa tai muissa arkisissa tilanteissa?
15.04.2023 |
Muualla siis kuin jossain terassilla, ravintolassa tai festarien tyyppisissä tilanteissa. Tuleeko treffipyyntöjä ja jos tulee, minkä näköinen ja ikäinen olet?
Kommentit (448)
Joskus nuorena on lähestytty, mutta ei enää vuosiin. Tosin johtuu ehkä siitä, etten hirveästi käy missään ilman lapsia ja on sormukset sormessa? Baarissa ym. tilaisuuksissa, missä luonnollisesti olen ilman lapsia niin lähestymisiä tulee kyllä edelleen.
N. 33v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
No hei mä olen tehnyt asiakaspalvelua monta vuotta ja edelleen olen surkea small talkissa, vaikka olen ollut lukemattomia kertoja tilanteissa, joissa sitä pitäisi heittää. Ei vaan lähde. T: edellinen
Joo minäkin osaan kyllä töissä puhua sujuvasti ihmisille, mutta auta armias jos pitäisi jotain ei-töihin liittyvää osata keskustella... Tosi vaikeaa.
Voisko joku mimmi kertoa, mistä se johtuu, että jos tarvii vaikka tietää ostarilla, missä joku kauppa on ja kysyy sitä pyörittyään aikansa, se on jostain syystä joku iskuyritys?
Mistä tulee semmonen omahyväisyys, että joka asia muka koskee teidän iskemistä?
Tuon huomattuani en kysy keltään enää mitään, vaikka menisi puoli tuntia löytää se mesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
No hei mä olen tehnyt asiakaspalvelua monta vuotta ja edelleen olen surkea small talkissa, vaikka olen ollut lukemattomia kertoja tilanteissa, joissa sitä pitäisi heittää. Ei vaan lähde. T: edellinen
Joo minäkin osaan kyllä töissä puhua sujuvasti ihmisille, mutta auta armias jos pitäisi jotain ei-töihin liittyvää osata keskustella... Tosi vaikeaa.
Siis juuri tämä. Jonkun kerran on saattanut kehkeytyä kevyttä keskustelua, jos toinen on aloittanut aiheesta, joka liittyy esim. harrastukseeni. Mutta tällaisia tilanteita on vuosien aikana ollut ehkä kaksi. Muuten se on sitä etten osaa kommentoida yhtään mitään eikä keskustelulla ole edellytyksiä jatkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri yhteys naisen kauneudella on siihen, paljonko miehet lähestyvät?
Ei mitään. Miehet ei lähesty arjessa kaunottaria. Korkeintaan töissä saattavat uskaltautua yrittämään.
Minulla on hyvä ystävä, joka on todellinen kaunotar. Hän pukeutuu arkisesti farkkuihin ja laittaa hiukset sotkunutturalle kauppareissulla, meikkaa kevyesti. Treffipyyntöjä satelee ja äijiä tunkee ovista ja ikkunoista. Vierestä seuranneena voin sanoa, että kyllä aitoja kaunottaria lähestytään, ei jää pelkkiin katseisiin, jota moni täällä luulee saavansa. Hirveän rasittavaahan tuo on, jos haluat vain olla rauhassa.
Vaimoni on ehkä tämmöinen. Sanoi joskus, että et sä voi sille mitään että miehet ihastuu muhun.. on klassinen kaunotar, lisäksi katselee paljon ympärilleen. Katselu varmaan kerää ne miehet ympärille. Jos ollaan baarissa ja sillä välin kun käyn vessassa tai baaritiskillä tilaamassa, on joku kehumassa vaimoani. Mutta luulen, että pääsyy siihen että miehet piirittää vaimoani on hänen oma käytöksensä. Päästää miehet lähelle ja kutsuu katseellaan. Välillä on vaikea ymmärtää vaimon käytöstä. Joskus tullut tuntuma, että on tehnyt muutakin kuin vain jutellut.
Näin juuri. Vaikka olisit kuinka upea, mutta et anna katseiden kohdata, et hymyile ja näytät siltä, että haluat olla yksin, kuka ihme uskaltaa silloin lähestyä. Toisilla on vaan sellainen magneettikenttä ympärillään, että on avoin, sosiaalinen, puoleensavetävä käytös kaikella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käsittämätön kirjoitti:
Voisko joku mimmi kertoa, mistä se johtuu, että jos tarvii vaikka tietää ostarilla, missä joku kauppa on ja kysyy sitä pyörittyään aikansa, se on jostain syystä joku iskuyritys?
Mistä tulee semmonen omahyväisyys, että joka asia muka koskee teidän iskemistä?
Tuon huomattuani en kysy keltään enää mitään, vaikka menisi puoli tuntia löytää se mesta.
En ole koskaan ottanut näitä iskuyrityksenä. Iskuyritys on sellainen, jossa suoraan ilmaistaan kiinnostus, esim. numeroa tai kahville kysymällä. T: mimmi
Kummelin Panomies kirjoitti:
Minua yritetään pokata aivan joka paikassa sekä miehet että naiset ...olen 48 v mies ja naimisissa jo 10 vuotta.Näytän ehkä vähän nuoremmalta kuin olen mutta on tässä kestämistä.
Joillakin miehillä tietynlaiset viikset tekee heistä hieman homahtavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
M45, strategiset mitat 173/96
Ei. Ei edes terasseilla. Paitsi puliukot ja vonkaajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä vaikuttaa kummalliselta, että osaa naisia heidän omien sanojensa mukaan lähestytään joka puolella häiriöksi asti, ja osaa naisia omien sanojensa mukaan ei ikinä.
Mikä siinä on kummallista? Ihan samaa se on miehillä. Osaa lähestytään jatkuvasti, osaa ei ollenkaan.
No onko nämä joita lähestytään koko ajan, sitten jotain Onlyfansin kuumimpia tissimalleja, ja ne joita ei lähestytä ikinä, jotain mörrimöykkyjä? VAi mikä homma? Miten tuollainen ero on mahdollinen?
Onhan miehissäkin sama ero. U L I T vs. ne jotka saavat naisen.
Vierailija kirjoitti:
Kummelin Panomies kirjoitti:
Minua yritetään pokata aivan joka paikassa sekä miehet että naiset ...olen 48 v mies ja naimisissa jo 10 vuotta.Näytän ehkä vähän nuoremmalta kuin olen mutta on tässä kestämistä.
Joillakin miehillä tietynlaiset viikset tekee heistä hieman homahtavia.
löytyy viikset ja pieni maha,Pukeudun silti kuulemma hyvin ja tuoksun hyvältä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun painoin 40 kg vähemmän ja kuntoilin pyöräilemällä, tarttui joku hihasta ja pyysi mökilleen. 50-vuotiaaksi asti minua pyydettiin sanomaan tai lounastreffeille, yritettiin jopa tarjota rahaa seksistä. En meikkaa ja pukeudun miesmäisesti. Vastenmielisintä siinä, että huolehdit painostasi ja ulkonäöstäsi on epäasialliset koskettelut ja treffipyynnöt. Sellaista on tapahtunut pyöräillessä, kappamatkalla tai työpaikalla. Ymmärrän heitä, jotka ylensyömällä tekevät itsestään luotansatyöntäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
Ei harjoittelua kaupan kassalla jos takana on jonoa kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42v. nainen ja miehet lähestyvät minua ruokakaupassa, junassa, bussipysäkillä tai ulkona kun talutan koiraa, lyöttäytyvät seuraan jutustelemaan ja kysyvät, olenko sinkku tai pyytävät heti puhelinnumeroa. Se on omituista ja ärsyttävää, koska en ole etsimässä kumppania.
Ei mutta en laske seksinvonkausahdisteluja romanttiseksi lähestymiseksi, ne on pelkkää cacaa. Romantiikka olis kyllä kelvannut.
Nykyään poistun kotoa joko tallikamppeissa tai aviomiehen kanssa, ihana rauha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
Ei harjoittelua kaupan kassalla jos takana on jonoa kiitos.
Se yksi kiva lause sille kassalle hidastaa sitä jonoa paljon vähemmän, kuin se, että sinä alat kaivella sitä lompakkoa, etukortteja ja kolikoita vasta, kun olet tunnin latonut niitä kamojasi muovikassiin siellä hihnan päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummelin Panomies kirjoitti:
Minua yritetään pokata aivan joka paikassa sekä miehet että naiset ...olen 48 v mies ja naimisissa jo 10 vuotta.Näytän ehkä vähän nuoremmalta kuin olen mutta on tässä kestämistä.
Joillakin miehillä tietynlaiset viikset tekee heistä hieman homahtavia.
löytyy viikset ja pieni maha,Pukeudun silti kuulemma hyvin ja tuoksun hyvältä
Pieni iskämaha on söpö. Viikset ja siisti parta tekee monesta vanhemmasta miehestä charmantin. Harmaan maalipensselin sipaisu lisänä. Oijoi
T. N 40
On tosiaan, yksikin vastaantulija tarjosi kerran vitosta lähestymisestä.
Kyllä varmasti muotoja arvostavat miehet ohittavat minut etenkin tämän ikäisenä, täysi lauta olen, joten treenaajat ja muodokkaat saavat ne omat ihalijansa varmasti tässäkin ikäluokassa. Sitten taas ehkä perusakkana minua on helpompi lähestyä, kun iloinen ja sosiaalinen olen kaikille, ymmärrän. Mutta onko se karu totuus silloin kyseessä, jos joku haluaa mieluummin lähestyä sitä sosiaalisten normien mukaan rumempaa mutta sosiaalista kuin parempikroppaista muodokasta mutta ei-sosiaalista naista, on eri asia. Eikös silloin luulisi, että kaikille on tuolla jotain, suurin osa kun arvostaa ensisijaisesti tuntematta toista sitä ulkonäköä?