Lue keskustelun säännöt.
Lähestytäänkö teitä romanttisessa mielessä esim ruokakaupassa, kirjastossa tai muissa arkisissa tilanteissa?
15.04.2023 |
Muualla siis kuin jossain terassilla, ravintolassa tai festarien tyyppisissä tilanteissa. Tuleeko treffipyyntöjä ja jos tulee, minkä näköinen ja ikäinen olet?
Kommentit (448)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö ei saa aikaan arjessa lähestymistä. Miehethän vähän pelkää lähestyä liian upeaa naista, vaikka ihailivaisitkaan.
Lopulta hyvin harva edes yökerhossa uskaltautuu juttusille, jos näytät liian hyvälle.
Paras flaksi käy miesten puolelta, jos näytät kivalta, muttet liian hyvältä.
Näytän mielestäni rennolta ja kivalta. Helposti lähestyttävältä, todellakin. En liikaa laittaudu, hiukset oman ruskean väriset, pieni ehostus, klassisen naiselliset vaatteet, olen perinteinen, naapurintyttö, Dakota Johnson klooni.
Mutta tästä kommentista (kiitos siitä ylhäällä) alan miettimään olenko jotenkin liian fiini tai luotaantyöntävä tai jopa sen näköinen että olen parisuhteessa jo valmiiksi... mikä saa miehet pysymään poissa? Olen palstan kirjoitelmien mukaan unelma mutta en kumminkaan tosielämässä. En ymmärrä.
Voiko nainen tehdä senkin virheen sinkkuna että laittauu liikaa nätiksi joka päivä. Pelottaako se miehiä?
Vai onko naapurintyttömäisyys liian tosipeliä?
Eli siis helpompi iskeä vamppeja ja varmia saaliita jotka antaa ja heidät voi diskata kuin meitä vaimomatskuja??Mikä on miehen logiikka??
Johtuu ehkä siitä, ettei tosielämässä kukaan järkevä mies selvinpäin lähesty Dakota Johnson-klooneja keskellä kirkasta päivää. Eikä ketään muutakaan, ellei ole jotain erityisen tärkeää asiaa. Olen mielestäni ihan normaali mies, ja en kyllä lähesty naisia normaalissa arkielämässä keskellä päivää, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan miehen oikeassa elämässä tätä harrastavan.
Eli siis jokainen lähestyjämies on epänormaali? Ilmeisesti ei sitten ole hyvä asia jos on sellainen nainen ketä miehet lähestyy?
En tiedä yhtään. Olen pitkälle aikuinen mies, eikä minulla ole kokemusta vieraiden naisten lähestymisestä kauppareissulla. En ole kuullut kenenkään muodostaneen parisuhdetta tällaisesta lähestymisestä, missä (yleensä mies) lähestyy naista jossain tavallisessa arjen tilanteessa. Suhteet ovat muodostuneet 60 prosenttisesti juhlatilanteissa, missä otetaan alkoholia. 35 prosenttia on muodostunut netissä ja 5 prosenttia työpaikalla. Noin karkeasti arvioituna.
Siinähän se paradoksi piileekin. Kaikenlaiset miehet lähestyvät niitä upeita naisia, mutta lähestyjät eivät tajua, että se upea nainen voi itse valita miehen. Eli se upea nainen käy yleensä pokaamassa itselleen sen mieluisimman miekkosen, eikä ole kiinnostunut niistä päivittäisistä pyrkyreistä. Siinä vieressä sitten naapurintyttömäiset naiset voivottelevat, kun kukaan ei lähesty. Ehkä jonkun kannattaisi yrittää meitä naapurintyttöjä joskus. Olemme varmasti vastaanottavaisempia iskuyrityksille kuin superkauniit naiset. :)
No miksi ne naapurintytöt eivät lähesty niitä vastaavanlaisia miehiä?
Kyllä minä lähestynkin. Valitettavasti reaktio on usein pakokauhun tyylinen tila. Siis mies menee jotenkin solmuun ja muuttuu tuppisuuksi tai karkaa paikalta.
On se niin, että liian suora ehdotus on miehellekin liikaa, kun se tulee yllättäen. Lohdutuksena se , että mies on luultvasti jossin määrin ajatellut titlannetta ja katunut reaktiotaan seuraavat 2 kk ja siitä sitten harvemmin lopun elämänsä. Pitää vähän olla jotain silmäpeliä ensin ja valmistaa se mies tilanteeseen. Pitää antaa sen aivojen vähän tikittää ensin, ennenkun iskee kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkonäkö ei saa aikaan arjessa lähestymistä. Miehethän vähän pelkää lähestyä liian upeaa naista, vaikka ihailivaisitkaan.
Lopulta hyvin harva edes yökerhossa uskaltautuu juttusille, jos näytät liian hyvälle.
Paras flaksi käy miesten puolelta, jos näytät kivalta, muttet liian hyvältä.
Näytän mielestäni rennolta ja kivalta. Helposti lähestyttävältä, todellakin. En liikaa laittaudu, hiukset oman ruskean väriset, pieni ehostus, klassisen naiselliset vaatteet, olen perinteinen, naapurintyttö, Dakota Johnson klooni.
Mutta tästä kommentista (kiitos siitä ylhäällä) alan miettimään olenko jotenkin liian fiini tai luotaantyöntävä tai jopa sen näköinen että olen parisuhteessa jo valmiiksi... mikä saa miehet pysymään poissa? Olen palstan kirjoitelmien mukaan unelma mutta en kumminkaan tosielämässä. En ymmärrä.
Voiko nainen tehdä senkin virheen sinkkuna että laittauu liikaa nätiksi joka päivä. Pelottaako se miehiä?
Vai onko naapurintyttömäisyys liian tosipeliä?
Eli siis helpompi iskeä vamppeja ja varmia saaliita jotka antaa ja heidät voi diskata kuin meitä vaimomatskuja??Mikä on miehen logiikka??
Johtuu ehkä siitä, ettei tosielämässä kukaan järkevä mies selvinpäin lähesty Dakota Johnson-klooneja keskellä kirkasta päivää. Eikä ketään muutakaan, ellei ole jotain erityisen tärkeää asiaa. Olen mielestäni ihan normaali mies, ja en kyllä lähesty naisia normaalissa arkielämässä keskellä päivää, enkä ole kuullut kenenkään muunkaan miehen oikeassa elämässä tätä harrastavan.
Eli siis jokainen lähestyjämies on epänormaali? Ilmeisesti ei sitten ole hyvä asia jos on sellainen nainen ketä miehet lähestyy?
En tiedä yhtään. Olen pitkälle aikuinen mies, eikä minulla ole kokemusta vieraiden naisten lähestymisestä kauppareissulla. En ole kuullut kenenkään muodostaneen parisuhdetta tällaisesta lähestymisestä, missä (yleensä mies) lähestyy naista jossain tavallisessa arjen tilanteessa. Suhteet ovat muodostuneet 60 prosenttisesti juhlatilanteissa, missä otetaan alkoholia. 35 prosenttia on muodostunut netissä ja 5 prosenttia työpaikalla. Noin karkeasti arvioituna.
Siinähän se paradoksi piileekin. Kaikenlaiset miehet lähestyvät niitä upeita naisia, mutta lähestyjät eivät tajua, että se upea nainen voi itse valita miehen. Eli se upea nainen käy yleensä pokaamassa itselleen sen mieluisimman miekkosen, eikä ole kiinnostunut niistä päivittäisistä pyrkyreistä. Siinä vieressä sitten naapurintyttömäiset naiset voivottelevat, kun kukaan ei lähesty. Ehkä jonkun kannattaisi yrittää meitä naapurintyttöjä joskus. Olemme varmasti vastaanottavaisempia iskuyrityksille kuin superkauniit naiset. :)
No miksi ne naapurintytöt eivät lähesty niitä vastaavanlaisia miehiä?
Kyllä minä lähestynkin. Valitettavasti reaktio on usein pakokauhun tyylinen tila. Siis mies menee jotenkin solmuun ja muuttuu tuppisuuksi tai karkaa paikalta.
On se niin, että liian suora ehdotus on miehellekin liikaa, kun se tulee yllättäen. Lohdutuksena se , että mies on luultvasti jossin määrin ajatellut titlannetta ja katunut reaktiotaan seuraavat 2 kk ja siitä sitten harvemmin lopun elämänsä. Pitää vähän olla jotain silmäpeliä ensin ja valmistaa se mies tilanteeseen. Pitää antaa sen aivojen vähän tikittää ensin, ennenkun iskee kiinni.
Mies ehtii poistua jo tuossa ajassa ilman, että huomasi sinun silmäpeliäsi ollenkaan. Olisit saanut jo numeron, kun olisit kysynyt suoraan ilman silmäpelejä.
Minua ei ole ikinä lähestytty missään! Kerran luulin että samassa kaveriporukassa oleva ikäiseni mies yritti tunnustella onko välillämme mitään, mutta tämä olikin ollut vaan ystävällinen. Nolotti. Olen niin tottunut tähän etten jotenkin osaa edes kuvitella miten tuota tapahtuu joillekin! Olen siis kuitenkin reilusti alle kolmekymppinen, hoikka nainen. Hiukset on vaaleat ja pitkät, pukeudun ihan siististi.
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä ostin joskus pussin lakritsia ja vieressä kassiaan pakannut nainen kysyi onko karkkipäivä. Sanoin joo ja lähdin kotiin :D . Myöhemmin tajusin.
Mä taas olin ulkomailla pakastealtaalla kun söpö mies tuli kysymään englanniksi jostain ihan itsestäänselvästä tuotteesta, koska "ei osannut paikallista kieltä". En osaa minäkään, mutta tiesin tuotteen, joten ojensin sen hänelle, sanoin heippa ja lähdin kassalle.
Illalla mietin kotona että jaa niin, oliskohan se halunnut jutella muutakin...? 😅 Koskaan toiste näin ei ole käynyt, mutta jos käy, niin lupaan olla vähän enemmän hereillä. Ei sitä vaan tajunnut, kun koko 35v. elämän aikana ei ole koskaan käynyt noin.
Mulla hajosi kerran polkupyörä, muutama vuosi sitten, ja varmaan noin 15 vuotta minua nuorempi poika tuli auttamaan. Ei tässäkään mitään romanttista ollut, mutta onpahan joku rientänyt auttamaan. Olin tuohon aikaan ehkä n. 28 ja siis olen nainen. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Olen mies ja olen erittäin suosittu Intiassa ja Thaimaassa. Lähestymisiä tulee koko ajan. Toinen toistaan ystävällisempiä miehiä tulee aivan iholle: "Hello my friend/my boss. Where you go, mmh? Tuktuk? A very good price only for you. Free map sir from my travel agency"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika rauhassa on saanut olla. Ei ole lähestytty juuri baareissa eikä muuallakaan. Olen suht mitättömän näköinen ja ujokin vielä, kroppa tosin on kyllä hyvä (vaikka itse sanonkin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauppareissuilla lähialueilla olen saanut silloin tällöin jopa treffikutsuja, tosin aina henkilöiltä, joihin olen samoissa kauppapaikoissa törmännyt aiemminkin, tuntemattomia kuitenkin. Itse aina näistä lamaannun ujona, ja olen aina kohteliaasti kieltäytynyt, vaikka kuinka kivanoloinen mies olisikin ollut kyseessä. Sinkku olen, mutten suhdetta osaa etsiä julkisilta paikoilta tuntemattomien seurasta, vaikka sosiaalinen olenkin. Olen jo miltei 50, enkä mikään kaunotar, enemmän sellainen kuihtunut rusina, mutta iloisuuteni aina saa jonkun juttelukaveriksi ryysiksissä, olen tosiaan liikaa sekä tuntemattomille miehille että naisille tuosta vain small talkia jutteleva, joten varmasti se muiden huomiointi jopa ruuhka-aikana vaikuttaa siihen, että minua on kauppareissuilla lähestytty. Baareissa en käy, en käytä Tinderiäkään, joten varmaan pitäisi opetella tuo julkisilla paikoilla "treffailukin", jos koskaan enää suhteeseen haluan.
Ennen koronaa lähestyttiin muttei enää. Ehkä se on vain ikäkysymys sillä olen nyt 40v.
Minua on pyydetty treffeille metrossa, uimarannalla, kadulla, ostoskeskuksessa, töissä ja tietenkin ihan baareissa. Ei haitannut metoot tai muutkaan, hauskaa oli kun joku näki minussa jotain lähestymisen arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauppareissuilla lähialueilla olen saanut silloin tällöin jopa treffikutsuja, tosin aina henkilöiltä, joihin olen samoissa kauppapaikoissa törmännyt aiemminkin, tuntemattomia kuitenkin. Itse aina näistä lamaannun ujona, ja olen aina kohteliaasti kieltäytynyt, vaikka kuinka kivanoloinen mies olisikin ollut kyseessä. Sinkku olen, mutten suhdetta osaa etsiä julkisilta paikoilta tuntemattomien seurasta, vaikka sosiaalinen olenkin. Olen jo miltei 50, enkä mikään kaunotar, enemmän sellainen kuihtunut rusina, mutta iloisuuteni aina saa jonkun juttelukaveriksi ryysiksissä, olen tosiaan liikaa sekä tuntemattomille miehille että naisille tuosta vain small talkia jutteleva, joten varmasti se muiden huomiointi jopa ruuhka-aikana vaikuttaa siihen, että minua on kauppareissuilla lähestytty. Baareissa en käy, en käytä Tinderiäkään, joten varmaan pitäisi opetella tuo julkisilla paikoilla "treffailukin", jos koskaan enää suhteeseen haluan.
Karu totuus. Ei auta silikoni ja treenaus, kun sinä saat ne kaikki ehdotukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emme elä täällä amerikkalaista filmielämää, missä romanssi alkaa kaupan lihatiskillä.
Vierailija kirjoitti:
Emme elä täällä amerikkalaista filmielämää, missä romanssi alkaa kaupan lihatiskillä.
Miten voisi alkaa kunnvieraille puhuminen rinnastetaan melkein rikokseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka suuri yhteys naisen kauneudella on siihen, paljonko miehet lähestyvät?
Ei mitään. Miehet ei lähesty arjessa kaunottaria. Korkeintaan töissä saattavat uskaltautua yrittämään.
Minulla on hyvä ystävä, joka on todellinen kaunotar. Hän pukeutuu arkisesti farkkuihin ja laittaa hiukset sotkunutturalle kauppareissulla, meikkaa kevyesti. Treffipyyntöjä satelee ja äijiä tunkee ovista ja ikkunoista. Vierestä seuranneena voin sanoa, että kyllä aitoja kaunottaria lähestytään, ei jää pelkkiin katseisiin, jota moni täällä luulee saavansa. Hirveän rasittavaahan tuo on, jos haluat vain olla rauhassa.
Vaimoni on ehkä tämmöinen. Sanoi joskus, että et sä voi sille mitään että miehet ihastuu muhun.. on klassinen kaunotar, lisäksi katselee paljon ympärilleen. Katselu varmaan kerää ne miehet ympärille. Jos ollaan baarissa ja sillä välin kun käyn vessassa tai baaritiskillä tilaamassa, on joku kehumassa vaimoani. Mutta luulen, että pääsyy siihen että miehet piirittää vaimoani on hänen oma käytöksensä. Päästää miehet lähelle ja kutsuu katseellaan. Välillä on vaikea ymmärtää vaimon käytöstä. Joskus tullut tuntuma, että on tehnyt muutakin kuin vain jutellut.
Minua yritetään pokata aivan joka paikassa sekä miehet että naiset ...olen 48 v mies ja naimisissa jo 10 vuotta.Näytän ehkä vähän nuoremmalta kuin olen mutta on tässä kestämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olon nuorena tosi kaunis ja luultiin malliksi ja myös useamman kerran pyydettiin malliksi. Minua ei silti ole koskaan miehet lähestyneet missään, ikinä. Olen joutunut itse tekemään kaikki aloitteet. Nykyään olen naimisissa mallimiehen kanssa ja hänetkin iskin itse menemällä kylmiltään juttelemaan ja ehdottamaan treffejä.
No lopputulos oli siis aika hyvä. Mites olis muillekin naisille sama vinkki, että lähestykää miehiä omasta statusluokasta, niin noin hyvin saattaa käydä.
En kyllä lähestyisi kylmiltään ketään, vaikka olisi kuinka kiinnostava mies. Jos voisin olla 100% varma että mies on sinkku, sitten voisin lähestyä, mutta ylläripylläri en yleensä kiinnostu sinkkumiehistä. Aina jos olen jostain kiinnostunut, paljastuu myöhemmin, että tämä on jo parisuhteessa. Siis aina.
No, kyllä minä voisin lähestyä, jos olisin sinkku. Heittäisin jonkun kivan kommentin vaatteista tai juttelisin muuten vaan jotain tilanteeseen sopivaa. Jos mies vaikuttaisi nihkeältä, niin toivottaisin hyvää päivänjatkoa. Toinen vaihtoehto on, että meillä olisi kiva juttutuokio ja kolmas, että johtaisi treffeihin. Ei sitä numeroaan kannata ihan heti kättelyyn tyrkyttää tai julistaa rakkauttaan. Ne lähestymiset kannattaa ottaa normaalina small talkina ilman taka-ajatuksia. Se joko johtaa johonkin tai sitten ei.
Mähän en ole mikään small talk -ihminen, joten mun lähestyminen olisi joka tapauksessa kiusallinen. Se voisi toisaalta olla mun ulkonäköön yhdistettynä valttikorttikin ja joku voisi hyvällä lykyllä pitää jopa söpönä. Vaikka olenkin aika kömpelö sosiaalisesti, niin eipä kyllä tulisi mieleenkään alkaa mitään rakkautta julistamaan tai ylipäätään mennä niin sanotusti asioiden edelle. Miehillä on lähestyessään aika usein tämä tapa, esim. yksi minua iskemään tullut alkoi suunnittelemaan jo minkä lemmikin haluaa kanssani hankkia, vaikka en ollut vielä edes sanonut olevani kiinnostunut :D Eli tiedän kyllä aika hyvin ne jutut mitä kannattaa välttää.
Sitä small talkia voi harjoitella. Ei se keneltäkään tule luonnostaan. Itsekin olin nuorena tosi ujo ja vaikea sosiaalisissa tilanteissa, soin lääkkeitäkin siihen ahdistukseen. Nyt nelikymppisenä otan paljon rennommin ja aikoinani pakotin itseni puhumaan ihmisille, kun halusin sen taidon oppia. Silloin mietin etukäteen mitä sanoisin ja juttelin naapurin mummeleille ja kaupan kassoille jonkun ylimääräisen lauseen maksaessa ostoksia. Kysyin jotain tuotetta kiireettömältä myyjältä, vaikka olisinkin tiennyt missä se on tms.
No hei mä olen tehnyt asiakaspalvelua monta vuotta ja edelleen olen surkea small talkissa, vaikka olen ollut lukemattomia kertoja tilanteissa, joissa sitä pitäisi heittää. Ei vaan lähde. T: edellinen
Vierailija kirjoitti:
Näin miehenä vaikuttaa kummalliselta, että osaa naisia heidän omien sanojensa mukaan lähestytään joka puolella häiriöksi asti, ja osaa naisia omien sanojensa mukaan ei ikinä.
Katsos kun naiset eivät ole kaikki samanlaisia ja miehet tuppaavat huomaamaan vain tietynlaiset naiset, jotka saa sitten positiivisia ja negatiivisia lähestymisiä. Itse en ole koskaan saanut yhtään lähestymistä, treffipyyntöä tai mitään mielenkiinnon osoitusta. No okei, joku humalainen huusi joskus kerran vuosia sitten "hei tyttö". Siinäpä se. Hiljaista on ollut. En sitten ole uskaltanut itsekään olla aloitteellinen koska pelkään olevani naurettava. Että tällanen tyyppi luulee olevansa jotain ja kehtaa yrittää iskeä miehiä eikä ymmärrä tasoaan joka on ilmeisesti se että romantiikka ei ole minunlaisille.
Ei ole koskaan lähestytty ap:n kuvaamissa paikoissa. Baarissa yms on lähestytty. En tiedä ketään muutakaan jota olisi lähestytty. Yhden tapauksen tiedän että pariskunta oli tutustunut Helsingin bussissa kun menivät usein samaan aikaan kumpikin omaan opiskelupaikkaansa. Nyt ovat jo pitkään olleet aviopari ja lapsiakin on.