Älä jätä perintöä, käytä rahat itse, neuvovat asiantuntijat.
"Kenelläkään ole ei velvollisuutta jättää perintöä jälkipolville, sanoo emeritusprofessori Urpo Kangas. Sen sijaan rahat voi käyttää omaan hyvinvointiinsa, tunnontuskitta."
Aiotko sinä jättää perintöä sukupolville. Minä en ainakaan. Olen itseni varten enkä muita. Saadaan pidettyä talous pyörimässä.
Kommentit (251)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin hyvinvointiin rahojasi siinä käytät kun olet tyyliin jossain palvelutalossa kitumassa?
Itsekin mietin, että mihinköhän ne rahat saisi kulumaan, jos 70+ vuotiaana myisi kesämökin ja asunnon muuttaaksen vuokralle jonnekin pieneen kerrostalokämppään. Valtaosallahan iso osa rahoista olisi käyttämättä sitten kun hoivakotiin joutuisi, eli käytännössähän tuossa vain ihminen olisi itse nähnyt vaivan myymisen suhteen. Raha odottaisi kunnan maksuja tilillä, josta ne kuitattaisiin hoivamaksuihin.
Huono diili.
Kun joutuu hoivakotiin niin asunnon kulut otetaan puoli vuotta huomioon ja sen jälkeen koko eläke menee hoitokodille.
Mutta se mökki ei edelleenkään mene hoivakodille.
Ei, pistä tiemaksut ja kiinteistöverot jne suoramaksuna tililtäsi.
Säästötililtä. Eläke menee kokonaan hoitokodille
En jätä perintöä, sisko luulee perivänsä omaisuuteni. Minulla ei ole lapsia, eikä miestä. Olen tehnyt testamentin. 😄
Vierailija kirjoitti:
Totta kai jätän, enemmän kuin itse sain. Helpotan lasten elämää mahdollisimman paljon.
Mitä helpompaa elämä on, sitä vaikeampaa on olla tyytyväinen mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti ajatus on, että perinnöt kulutettaisiin ihan vain kuluttamalla kaikenlaista - syötäisiin joka päivä ravintolassa, istuttaisiin kahviloissa (eläkeläisillähän on aikaa!), osteltaisiin kotiin tavaraa ja joka ikiselle puhelinmyyjälle sanottaisiin "kyllä". Käytäisiin "hoidoissa", uusittaisiin huonekaluja, tilattaisiin sitä ja tätä, kokeiltaisiin kaikkea, mitä mainoksissa tyrkytetään. Osteltaisiin merkkivaatteita, uusia merkkilaukkuja, vaihdettaisiin halvat tuotteet kalliimpiin. Ajatus on vain se, että kuluttaminen pitää markkinatalouden pyörimässä.
Eri asia sitten, kuinka monelle eläkeläisille tuo edes edustaa sellaista omannäköistä elämää, josta saa sisältöä. Moni mieluummin istuu siellä tutussa mökkirannassa katselemassa järvelle kuin shoppailee ja surffaa nettikaupassa tuhlailemassa mökkimyynnistä saatuja rahoja. Ja eläkeläiset mieluummin ottavat puhelinmyyntikiellon kuin kokeilevat tilailla kaikkea paskaa, mitä heille yritetään pakkomyydä.
Olen itse nelikymppinen, ja kauhean tyhjältä tuntuisi elämä, jos se olisi pelkkää kuluttamista ja shoppailua. Todellakin mieluummin jätän perinnön lapsille kuin alan elää sellaista elämää, jonka olen aina kokenut ihan turhanpäiväiseksi.
Ehditkin kirjoittaa tuosta mua ennen. Mä täytän tänä vuonna 62 ja olen edelleen työelämässä. Ravintolassa syöminen on ihan kivaa, mutta ei nyt joka päivä. Uusia tavaroita taas en ole ostanut enää yli kymmeneen vuoteen muutoin kuin tarpeeseen. Rikki menneen pölynimurin tilalle uusi jne. Vaikka mulla onkin iso asunto, ei mulla silti ole loputtomasti tilaa erilaisille tavaroille. Ja onhan sekin yksi omaisten ongelma, kun aikanaan pitää tyhjentää hoivalaitokseen joutuneen tai kuolleen omaisensa asunto. Puhutaankin kuolinsiivouksesta eli että ei olisi ainakaan mitään tarpeetonta tavaraa asunossa.
Mä en saa enää mitään iloa kuluttamisesta. En oikeastaan saanut nuuorempanakaan, mutta nuorempana kuitenkin tuli uusia tarpeita useammin. Lapset varsinkin tarvitsivat kaikenlaista, erityisesti kasvuiässä. Piti ostaa uutta vaatetta, pyörää, luistimia jne, kun vanhat kävivät pieniksi. Mä aloin tammikuussa elämään tulevien eläkepäivieni elintasolla. Elämäni on ihan mukavaa näin, ei mun tarvitse pistää kaikkia rahojani haisemaan.
Tämä on ikuisuuskysymys.
Meillä vanhemmat elivät köyhyysrajalla, vaikka palkat olivat ihan hyvät. Mutta kun nollasta aloittivat, niin asuntolainoja maksettiin sitten koko meidän lapsuus- ja nuoruusajan ja sinne ne rahat sitten kai menivät kaikki, kun ei meillä lomailtu eikä meille lapsille ostettu kuin käytettyjä vaatteita ja niitäkin parsittiin ja korjailtiin. Autoa ei ollut vaan kuljettiin kävellen ja ratikalla.
Meille jäi sitten perinnöksi kolmeen pekkaan jaettavaksi iso hyvällä alueella Helsingissä oleva asunto. Ihan kiva niin, mutta kyllä se varsinkin teini-iän häpeäminen, että aina kuljettiin nuhruisina oli kamalaa.
Mun ystäväni vanhemmat sitten taas asuivat työsuhdevuokra-asunnossa ja tytöt olivat aina nätisti puettuja ja hiukset hyvin leikatut. Kävivät pari kertaa vuodessa yhdessä lomilla ja auto vaihdettiin kolmen vuoden välein.
Mutta kun vanhemmat kuolivat, ei jäänyt ystävälle ja sisarelleen muuta kuin jotain koruja ja lähes tyhjä pankkitili.
Nyt jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevämpää meilläkin huolehtia siitä, että olisimme eläneet vähän leveämmin ja me sisarukset olisimme oppineet että on muutakin kuin säästämistä säästämistä säästämistä. Siitä näet jäi jälkensä, jotka eivät ole kivoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempien kuuluu jättää mulle perintöä koska ovat itsekin sitä runsain mitoin saaneet. Ja aion kyllä jättää sitä myös omille lapsilleni, eipä tulisi mieleenkään et pöllytän kaiken menemään ettei heille vain jäisi mitään.
Tuollaisen asenteen omaavalle lapselle ei tule jättää mitään perintöä.
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä, sisko luulee perivänsä omaisuuteni. Minulla ei ole lapsia, eikä miestä. Olen tehnyt testamentin. 😄
Aiot sentään kuolla ensin.
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä, sisko luulee perivänsä omaisuuteni. Minulla ei ole lapsia, eikä miestä. Olen tehnyt testamentin. 😄
Miksi ihmeessä luulisi? Onko teillä ikäeroa jotain 20 vuotta tai oletko sairas, vai miksi oletus on, että automaattisesti kuolet ennen häntä? Luultavasti siskosi myös tietää, millainen ihminen olet, eikä odota mitään.
Halavatun iriooteja nämä asiantuntijat. Voi luoja. Samat varmaan ketkä sanoo että vuokraaminen on halvempi kuin omistaminen.
Elä hyvin ja jätä jälkipolville. Se on jatkuva ketju joka tuottaa ja kasvattaa hyvinvointia.
Sukupolvelta toiselle siirtyvä ja samalla karttuva omaisuus on ihmiskunnan hyvinvoinnin perusta.
Sitä pitäisi tukea eikä verottaa tuplasti.
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä, sisko luulee perivänsä omaisuuteni. Minulla ei ole lapsia, eikä miestä. Olen tehnyt testamentin. 😄
Kuulehan nöpönenä,
Hyvä, että teit testamentin.
Mutta missä pidät sitä?
Voitko olla varma, että se taho, jolle olet testamentannut saa varat?
Juuri seuraan kaverin raivoa, jolle hyvä ystävä jo 40 v sitten oli luvannut omaisuutensa. Meni ja kuolla kupsahti eikä testamenttia löydy mistään. Se joko oli tai sitten ei ollut. Mutta lähiomaiset kun pääsevät asuntoon niin vaikka testamentti olisikin siellä, niin se voidaan sitten melko hyvin hävittää.
Toinen juttu on, ja siitäkin omakohtaista kokemusta: äidin serkku kirjoitti testamentin yhden toisen serkun hyväksi, ja heti kun serkku sai testamentin käsiinsä, loppui hyysääminen ja yhteydenpito vaivihkaa. Mitä sitä turhaa enää leikkiä kaveria kun kuvittelee että raha on jo lädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhempien kuuluu jättää mulle perintöä koska ovat itsekin sitä runsain mitoin saaneet. Ja aion kyllä jättää sitä myös omille lapsilleni, eipä tulisi mieleenkään et pöllytän kaiken menemään ettei heille vain jäisi mitään.
Ei muuten kuulu. Yksikään laki eikä asetus edellytä, että vanhempien KUULUU jättää perintöä.
Moraalisesti heidän KUULUU koska, kuten sanoin, ovat itse saaneet niin paljon perintöä. Molemmat perineet vanhempansa ja vielä useamman lapsettoman sukulaisen.
Vanhempasi saavat käyttää omat rahansa, mihin tahtoo. Sitä ei lapsilta kysytä. Toivottavasti tekevät testamentin ahneiden lasten ohi johonkin itselle mieluisaan kohteeseen.
Maltese kirjoitti:
Halavatun iriooteja nämä asiantuntijat. Voi luoja. Samat varmaan ketkä sanoo että vuokraaminen on halvempi kuin omistaminen.
Elä hyvin ja jätä jälkipolville. Se on jatkuva ketju joka tuottaa ja kasvattaa hyvinvointia.
Sukupolvelta toiselle siirtyvä ja samalla karttuva omaisuus on ihmiskunnan hyvinvoinnin perusta.
Sitä pitäisi tukea eikä verottaa tuplasti.
Totta. Suomen perintövero vaan yrittää tuhota tuonkin keinon tulla itsenäiseksi kun työtä vieroksuville on kerättävä mahdollisimman paljon rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Kerrostaloissa ollaan vastuussa myös naapureiden yhtiölainoista ja vastikkeista. Jos taloyhtiö menee konkurssiin niin kaikki menettävät asuntonsa ja velka jää niille kenellä sitä on.
Onneksi meidän taloyhtiössä kellään ei ole velkaa. Kaikki on jo maksanut asuntolainansa pois.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat olivat 19-vuotiaita kun saivat minut, eli jos elävät vaikka 85-vuotiaiksi, niin sitten on perintöä luvassa kun olen noin kuusivitonen. Sen varaan ei siis kannata minun ainakaan elämääni rakentaa. Olenkin sanonut, että käyttävät omat varansa itseensä, minä en muiden rahoja tarvitse.
Ihana ja rakastava asenne vanhempiinsa. Hyvä sinä! Näytät hyvää esimerkkiä muille.
Vierailija kirjoitti:
En jätä perintöä, sisko luulee perivänsä omaisuuteni. Minulla ei ole lapsia, eikä miestä. Olen tehnyt testamentin. 😄
Miksi ajattelet, että hän luulee perivänsä omaisuutesi? Mulla on veli enkä ole koskaan ajatellut, että perisin hänet. Ajattelen, että joko pistää rahansa haisemaan tai on tehnyt testamentin jollekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemi pitäisi muuttaa sellaiseksi, että mahdollinen perintö ohjataan jälkeläisten sijaan esim. yhteisen terveydenhuollon ylläpitämiseen, vähävaraisille, päihdetyöhön jne. Ahneus ja itsekkyys estävät meitä tekemästä maailmasta parempaa paikkaa kaikille.
Olen itse saamassa perintöä jonkin verran ja olen myös suht pienituloinen. Silti tuo kuulostaa erinomaiselta idealta. Kenties meillä duunareilla on enemmän empatiakykyä? Mikä hemmetin himo ihmisillä on isin ja äitin rahoihin? Maailmaa tulisi ohjata juurikin epäitsekkääseen suuntaan.
Voithan pyytää vanhempiasi testamenttaamaan omaisuutensa jollekin hyväntekeväisyyskohteelle. Sitä varten ei tarvitse muuttaa systeemiä.
Meillä on sellainen tilanne, että perintöä uhkaa jäädä liikaa. Tai jos ei nyt liikaa, niin enemmän kuin mikä olisi kohtuullista. Toisaalta ainoa perillinen ei ole osoittautunut kovin tarkaksi rahankäyttäjäksi, mikä myös mietityttää, kuinka paljon hänelle kannattaa jättää. Ainakaan emme aktiivisesti pyri perintöä kasvattamaan, mutta se tuppaa kasvamaan väkisinkin, kun omaisuus karttuu.
Tuleviin hoivakuluihin pitää tietenkin varautua, mutta ehkä tässä pitää opetella käyttämään enemmän rahaa palveluihin ja mukavaan elämään, ettei lapselle jää liikaa tuhlattavaksi. Itse ajattelisin, että miljoonan euron perintö riittää hyvin ja ylimenevät voi tuhlata hyvällä omallatunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä itse ainakin toivon, että sittenkun omat vanhemmat alkavat olla siinä kunnossa että eivät enää itsenäisesti pärjää, he käyttävät omaisuutensa siihen, että saavat laadukkaan vanhuuden. Itselläni on oma elämä toisella puolen suomea enkä siis pysty auttamaan arjessa. Tuskin minun mielipidettäni kysytään, mutta mieluummin niin että maksavat kunnon avusta kuin sinnittelevät kunnan tarjoaman sysipaskan hoitotason armoilla vain jotta meille lapsille jäisi perittävää.
Hoito yksityisellä on ihan yhtä sysipaskaa, ainoa ero että rahat meni ja sen jälkeen heitetään takaisin sinne sysipaskaan kunnalliseen hoitoon.
Ei ole ainakaan isoilla paikkakunnilla, joissa on kilpailua.
perinnöistä on jo maksettu verot eikö nekään riitä viher punikeille. järjetöntä moneen kertaan verotusta minunkin metsästä on jo 4 sukupolvea maksanut verot silti vielä puun myynnistäkin pitää punikkeja elättää.
Ei, pistä tiemaksut ja kiinteistöverot jne suoramaksuna tililtäsi.