Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Se tolkuton yli varojensa eläminen. Aikuiset ihmiset. Elintasostamme emme luovu -ajattelu. Sitten järjesteltiin pankin kanssa lainat. Anopin anoppi ei suostunut kuolemaan tarpeeksi nopeasti, kuulemma. Perinnölle olisi ollut käyttöä. Kaikki ennakkoperinnötkin (esim metsää) meni jossain vaiheessa. Sitten ihmeteltiin kaikkia niuhottajia, joilla oli varaa matkustella samaan malliin, vaikka kävivätkin vain tavallisissa töissä, ne tylsimykset. Tämä on ihan totta. 

Kuinka inhottavia minua kohtaan voivat olla, varsinkin anoppi, alusta asti. 

Appi kuollut 18 vuotta sitten

Anoppi on 94-vuotias

Ilkeitä ja kiiltävän perään 

Äärimmäisen läheisriippuvaisia ja tungettelevia ihmisiä. 

Ensimmäisen mieheni kohdalla yllätti alkoholin runsas kulutus, varsinkin anoppi oli kova ottamaan.  Joka vkl kännissä, vaikka osa lapsistakin vielä pieniä.

Kaikki juhlat oli viinajuhlia.

No se kesti viisi vuotta se liitto.  En minä itsekään ole mikään lasiin sylkijä ollut, mutta liika on liikaa.  Ei ihme, että perheen kaikista lapsista tuli alkoholisteja myöhemmin.  Myös se minun silloinen mieheni kuoli viinaan aikanaan.

Tämän nykyisen mieheni kotioloissa oli outoa puhumattomuutta.  Tuntui kuin kaikilla olisi ollut jotain, mistä ei saanut puhua.  Vain anoppi oli avoin ihminen.  Hän sitten ajan mittaan kertoi minulle asioista, sanoi, että minulle voi puhua.  Hän oli mukava, hyvä ihminen, mutta kärsinyt paljon elämässään.

Eli oli paljon sellaista menneisyyden taakkaa, niin vanhemmilla kuin vanhemmilla lapsillakin, vain minun mieheni, joka oli perheen kuopus, oli vailla mitään taakkoja ja hän tuntui olevankin sellainen koko perheen lemmikki.

Vanhin lapsi oli anopin ensimmäisestä liitosta ja siinä oli jotain outoa siinäkin.  Hän ikäänkuin oli eikä kuitenkaan ollut.  Hän ei osallistunut mihinkään eikä puhunut kenellekään mitään.  Ihmettelin, miksi hän sitten oli siinä, miksi ei lähtenyt omaan elämäänsä, kun oli jo pitkälle aikuinen.  

Kaikenlaista sitten paljastui vuosien mittaan, hyvin erikoisiakin kuvioita.  

Miten ilkeitä ihmisiä voi olla. Omassa suvussakin joitain tapauksia mutta enimmäkseen ovat olleet korkeintaan kovia toisia kohtaan, ajaneet omaa etuaan jne. Mutta anoppi on ihan aidosti todella pahantahtoinen. En ole kenestäkään, tutusta tai tuntemattomadta, hänen kuullut sanovan mitään hyvää. Aina vain ilkeää ja pahantahtoista. Oma lapsensa mukaanluettuna. Puistattava ihminen.

Sotkuisuus, hamstraaminen, tunnetaitojen puute. Mitään ei heitetty pois. Rikkinäisiä ruohonleikkureita saattoi olla useita, jotta niistä saatiin varaosia seuraaviin rikkinäisiin ruohonleikkureihin. Jopa pussinsulkijat säästettiin. Nämä piirteet oli pesiytyeet niin syvästi myös puolisooni, että loppujen lopuksi jätin hänet sinne roskatunkiolle keräämään lisää roinaa itselleen.

Olin yllättynyt kuinka ns. paremmissakin piireissä ryypätään, tapellaan humalassa ym. ei niin sivistynyttä käytöstä. Eksäni perhe harrasti veneilyä ja kuuluivat erääseen seuraan. Enkä nyt tarkoita mitään soutuveneitä, vaan sellaisia joista löytyy parhaimmillaan makuutilat, sauna, suihku, vessa, ym. Vietin kerran viikonlopun tämän porukan kanssa ja voin sanoa, että aika ällistynyt olin. Kaikilla vakavarainen elämä, puitteet kunnossa, hienot vaatteet, jne. Mutta eipä tuo viikonloppu pahemmin eronnut siitä mitä näkee esim. satuhäissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suku jossa kaikki hengailee keskenään ja asuu vierekkäin ja samassa kaupungissa, näkee vaan suvun ihmisiä ja yksi nainen ollut kuuden serkun kanssa vuorotellen parisuhteessa.

Kaksi sukuhaaraa jotka yhdistyy yhdeksi ja siellä sekalaisia suhteita, ei kaikki kaikille sukua mutta jonkun haaran kautta kyllä.

 

Älä kuule mitään , mun sisko asuu samassa pihapiirissä mun sedän kanssa ja setä on siis yhdessä naisen kanssa joka on siskon miehen veli ja taas siskon miejen sisar on on mun sedän kanssa yhdessä ja niillä 6 lasta. Sitten hänen äitinsä kuuluisa jakorasiaa on ollut mun kaikkien setien kanssa ja serkun. Kaikki asuu kilometrin päässä toisistaan.

Siellä Kärsämäellä tuo on ihan yleistä.

Joo, kyllä mua etukäteen varoitettiin, että pokka pitää: anoppi oli peittänyt kaikki ikkunansa jätesäkeillä ja jesarilla. Venäjältä tuli kuulemma säteilyä ja hirveitä viruksia. Myös minä ja silloinen aviomieheni hänen mielestään haisimme joillekin itänaapurin oudoille myrkyille, mut silti oli hiljainen pakko jäädä kahville. 

Ja voi hyvää päivää kun meille syntyi lapsi! Hänen mielestään vauvan olis pitänyt jäädä hänen hoidettavakseen, me kun emme osanneet pitää lasta turvassa ollenkaan.

Appiukkoni kävi töissä tavalliseen tapaan, anoppi oli kotirouva ja oli ollut sellainen koko ajan. Tämä oli mielenkiintoinen vertailukohta minulle, sillä oma äitini ja kaikki sukulaisnaiset olivat aina olleet töissä. Samoin minä. Anopilla ei ollut koulutusta eikä ammattia. Tämä teki hänelle vaikeaksi hakeutua töihin varttuneemmalla iällä, vaikka hän olisi ehkä halunnutkin. Luulin, että hän olisi panostanut ruoanlaittoon ja harrastuksiin, mutta mitä vielä! Hän ei osannut laittaa ruokaa juuri lainkaan. söi etupäässä keksejä ja limsaa. Harrastuksiakaan ei juuri ollut. 

Mieheni oli peräkammarin poika. Alettin seurustella kun hän oli 30v. Anoppi oli minulle koko ikänsä vihainen kun vein hänen poikansa. Olimme 44v. yhdessä mieheni kanssa ennenkuin hän kuoli.

Ajattelin että olisi ollut hauska hyvän mielen ketju, mutta lähinnä mammat kilvan haukkuvat miestensä sukuja ja kehuvat omiaan, vaikka aika monessa tapauksessa olisi syytä katsoa peiliin.

Puolison suvussa ei halata, kannusteta, neuvota... ei lapsia, ei aikuisia..
Puolisoni oli aikanaan silmät märkänä, kun vanhempani ottivat hänet vastaan:)

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin että olisi ollut hauska hyvän mielen ketju, mutta lähinnä mammat kilvan haukkuvat miestensä sukuja ja kehuvat omiaan, vaikka aika monessa tapauksessa olisi syytä katsoa peiliin.

Mitähän sä olet lukenut, ketjussahan on iso osa kehuvia kommentteja miehen suvusta. Tottakai sekaan mahtuu myös kamalia sukuja. Pitäisköhän sun lukea nyt ketju uusiksi.