Mikä hämmästytti puolison suvussa?

Vierailija kirjoitti:

Ettei miehen vanhemmat harrasta minkäänlaista liikuntaa eläkepäivillään, istua tönöttävät vaan sisällä.

Ehkä ovat masentuneita, tai muuten vain jämähtäneet kotona jälkeen. Ehkä tykkäävät olla rauhakseen. Jos eivät tarvitse teiltä apua, arvosta heidän valintojaan mikäli eivät hekään teitä moiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka miehen vanhemmat eläkkeelle jäätyään eivät enää tehneet muuta kuin makasivat tvtä katsoen. Edes lehteä ei jaksettu hakea postilaatikosta.

Mä myös ihmettelen, kun puolison vanhemmat molemmat ovat nuoria eläkeläisiä, nippanappa 65v että miten voikin olla niin passiivisia? Nukkuvat puolille päivin ja katsovat samoja mustavalkoisia suomifilmejä.

Toivoisin, että kun jään eläkkeelle, olisi minulla sellaiset miniät ja vävy, jotka rakastaisivat minua ja minä heitä, emmekä arvostelisi tai kummeksuisi toistemme tapoja elää. Se on pelottavaa. Mitä jos ihminen nauttii eläkkeellä pitkään nukkumisesta,rauhaisasta elämästä ja niistä musta alkoiausta elokuvista tai mistä vain, kotoilusta? Pelottava ajatus, että joku katsoisi silloin nyrpeästi.

Vierailija kirjoitti:

Nunna kirjoitti:

Kuinka tynnyrissä kasvaneita ovat. Toki ymmärrän, kun ei ole koulutusta ja elanto on saatu maataloudella ja sekin on melko vaatimatonta. Mukaan astuivat myös viina ja mielenterveyden ongelmat.

Silti tuli yllätyksenä kuinka huonosti ovat nykyajasta perillä. Eivät millään ymmärrä edes sitä, kun itse opiskelin ekonomiksi ja menin hyvään työpaikkaan. Edelleen kyselevät kaikkea vuorotyöstä ja hoitoalan raskaudesta. En ole koskaan ollut enkä harkinnut hoitoalalle menemistä, mutta ei mene kaaliin vaikka yli 10 vuotta olen rautalankaa aiheesta jo vääntänyt.

Lisäksi luulin heitä paljon vanhemmiksi kuin ovat. Oletin heidän olevan noin 65-vuotiaita, kunnes anoppi kysyi, ehtisinkö auttaa kahvituksessa kun hänellä on 50v syntymäpäivät.

 

Siis menit yhteen jonkun kouluttamattoman kanssa vai miten juuri sinun miehesi onnistui saamaan ihan ekonomin, muille kun riitti vain kauppatieteiden maisterit.

Jos 10 vuoteen ei mene perille, ettei ihminen ole vuorotyössä hoitoalalla vaan tekee jotain ihan muuta, niin onhan se outoa. Tai tosi outoa veetuilua, mikä taas ei kerro hyvää veetuilijoiden luonteesta ja käytöksestä.

Ettei kenenkään kanssa olla juurikaan tekemisissä, ei yhteisiä joulun ym viettoja millään porukalla. Siis vaikkei ole mitään draamoja tai riitoja käsittääkseni kenenkään välillä, ja ihan normaaleja työssäkäyviä keskiluokkaisia ihmisiä. Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, ja kertaakaan ei olla käyty esim. jouluna anoppilassa tai kenenkään muunkaan (esim puolison sisarusten) luona, ei serkusten eli sisarusten pienten lasten synttäreillä jne. Mä olen sosiaalisesta perheestä/suvusta ja alkuvuosina luulin että onko minussa joku outous ja vika, tai jotain salaisia riitoja noilla keskenään, mutta ei. Joka kerta, kun olen järkännyt jotain yhteistä sosiaalista (lasten synttärit, grilliausta tms) he kyllä tulee meille ihan iloisena. Tosi ristiriitaista, mutta olen sopeutunut ja oppinut. Puuhaillaan sitten enemmän mun puolen sisarusten kanssa, yhteisiä lomajuttuja, jouluja, uusia vuosia jne.

Vierailija kirjoitti:

Miten järkyttävä äiti  voi olla niin ihanalla miehellä.  Anoppi on ilkeä, utelias, kohtelee lapsiaan epätasaarvoisesti, puuttuu kaikkien asioihin ja on itse omasta mielestään oikea täydellisyys.

Sellainen kasvattaja saattaa saada aikaan hyvääkin jälkeä: Kun joutuu kokemaan nurjaa käytöstä, oppii tietämään, miltä se hyvä käytös näyttää ja tuntuu. Tuollaisessa perheessä kasvanut on saattanut tulla toisella tavalla nähdyksi ja kohdelluksi kotinsa ulkopuolella ja ottanut omaan elämäänsä hyvän mallin sieltä.

Vierailija kirjoitti:

Jouluaaton nälkäkidutus. Siis aamulla riisipuuroa ja seuraavan kerran syödään klo 18. Siinä välillä ei siis saa yhtään mitään syötävää. Ensimmäinen kerta oli shokki. :D Opin kerrasta varaamaan myslipatukoita laukkuun ja syön niitä salaa, jos ollaan anoppilassa. Lapsia ei ole vielä siunaantunut, niin en tiedä koskeeko tuo paasto niitäkin. Siihen en sentään aio suostua. :)

 

Mikä tässä on niin epänormaalia? miten usein "pitäisi" syödä?

Vierailija kirjoitti:

Mua inhottiin heti, mutta nettimorsiamet, juoppo ja narsisti hyväksyttiin avosylin. Whaaat? 

Ehkä pystyivät paremmin samaistumaan heihin, tai olemaan vähän yläpuolella kokematta uhkaksi?

Hyvä että perheen kristilliset arvot näkyy

Tutustuin kerran miltei 50 v mieheen, joka vieläkään ei ollut elämässään viettänyt yhtäkään joulua muualla, kuin vanhempiensa kanssa. Kun ehdotin hänelle toisena jouluna matkaa, hän kertoi että joulut hän viettää aina äidin ja isän kanssa. Tavallaan se oli herttaista, mutta itse en pysynyt pidempään parisuhteeseen keski-ikäisen miehen kanssa, joka oli niin kiinni vanhemmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen tutulta kuullosti suku, ex- mies oli sosiaalinen mutta kun muutimme hänen kotipaikalleen alkoi sama mykkyys ja seinien sisällä olo, kaupungillakaan ei saanut pysähtyä ja jutella kenellekään, tervehtiminenkin oli kiellettyä, alkoi tulemaan kieltoja ex-appivanhemmilta, erittäin paljon anopilta (lähde töihin aiemmin ettet kulje naapurin kanssa samalla bussilla jne). Appiukosta aika jätti niin hautajaisissa oli sukua 8 kpl eikä muita. Yliopistokoulutus ja hyvät ammatit heillä oli mutta erakkokin oli sosiaalisempi.

Miten voit arvostella sitä, millaiset hautajaiset ja montako ihmistä niissä oli? Moni haluaa nykyään intiimit hautajaiset, joissa vain lähimmät, ehkä vain muutama perheenjäsen. Se koetaan helpommaksi. Leski voi toivoa sitä, tai vainaja jo eläessään. Miten ikääntyneillä voisikaan olla kovin moni ystävä enää elossa, tai kykeneväinen tulemaan hautajaisiin. Harva lukee enää hautajaisilmoituksia lehdistä eli kutsutkin pitää lähettää henkilökohtaisesti.

Puolison keski-iän ylittänyt sukulainen oli suuttunut minuun ja puhui minusta pahaa selän takana suvulleen, koska en ujona 20-vuotiaana ollut keskustellut hänen kanssaan pidempiä keskusteluja parissa suvun 200 hengen juhlassa, joissa tapasi meidät 🤦

Miten hyvin tulevat toimeen keskenään. Joka juhlapäivänä iso sukukokoontuminen. Omassa suvussani on niin pahasti keskenään riiteleviä ihmisiä, ettei kukaan sellaisia tahdo järjestää. 

Suvussa ei näy olevan lokkeja. Kaikki näyttävät tulevan toimeen omillaan. Omassa suvussani esimerkiksi isän veli koittaa kupata kaikilta rahaa jos sitä vain jollakin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisen tutulta kuullosti suku, ex- mies oli sosiaalinen mutta kun muutimme hänen kotipaikalleen alkoi sama mykkyys ja seinien sisällä olo, kaupungillakaan ei saanut pysähtyä ja jutella kenellekään, tervehtiminenkin oli kiellettyä, alkoi tulemaan kieltoja ex-appivanhemmilta, erittäin paljon anopilta (lähde töihin aiemmin ettet kulje naapurin kanssa samalla bussilla jne). Appiukosta aika jätti niin hautajaisissa oli sukua 8 kpl eikä muita. Yliopistokoulutus ja hyvät ammatit heillä oli mutta erakkokin oli sosiaalisempi.

Miten voit arvostella sitä, millaiset hautajaiset ja montako ihmistä niissä oli? Moni haluaa nykyään intiimit hautajaiset, joissa vain lähimmät, ehkä vain muutama perheenjäsen. Se koetaan helpommaksi. Leski voi toivoa sitä, tai vainaja jo eläessään. Miten ikääntyneillä voisikaan olla kovin moni ystävä enää elossa, tai kykeneväinen tulemaan hautajaisiin.

Vanhempani kuoli, niin paikalla hautajaisissa vain minä, mies ja kaksi lasta. Hautajaiset isossa kaupungissa. Vanhempi oli asunut muualla, kaukana. En todellakaan kaiken keskellä halua alkaa lähes tuntemattomia kestitsemään. Jokainen voi kotonaan muistella, sytyttää kynttilän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoillislestadiolaisuus. Mieheni on eronnut liikkeestä täysi-ikäistyttyään, joten en olisi mitenkään osannut arvata. Seuraava yllätys oli se, kuinka hyvin tulen juttuun vanhoillislestadilaisen kälyni kanssa. Muutenkin se, että koko jengi on todella kivoja "normaaleja" ihmisiä, eikä mitään hihhuleita, jotka yrittää käännyttää muutkin. En siis ollut ennen ollut tekemisissä ko. liikkeeseen kuuluvien ihmisten kanssa. 

 

Myös vanhoillislestadiolaisissa on kaikenlaisia ihmisiä. Omat kokemukseni heistä ovat pääsääntöisesti negatiivisia mutta poikkeuksiakin löytyy.

Meitä on moneksi...

Senpä takia ei kannattaisi arvostella lestadiolaisuutta, jos sattuu tietämään jonkun lestadiolaiset, jonka arvot eivät matsaa omien kanssa, vaan sitä henkilöä/perhettä ihtiään.

Kasvatusasenteet sukupolven verran jäljessä siitä mitä ne olivat omassa perheessä. Eli puolisoa oli kasvatettu, ja hänen pikkusisaruksiaan ja nuorempia serkkujaan kasvatettiin yhä vieläkin, tukistamalla ja koivunoksilla vetelemällä. Ja siitä puhuttiin avoimesti ikään kuin neutraalina asiana, vaikka se oli jo siinä vaiheessa tullut Suomessa lailla kielletyksi, tosin kai aluksi lähinnä teoriassa eikä vielä niinkään käytännössä.

Tuli yllätyksenä koska puoliso itse oli, onneksi, irtautunut tästä perinteestä omalta osaltaan jo siinä vaiheessa kun tapasimme.

Vaatimattomuus, anoppi oli kotirouva, appi kuorma-autoilija, 6 poikaa. Eivät ostaneet lahjoja kuin todella harvoin. ei  edes jouluna. En kyllä kaivannutkaan niitä, he olivat muuten huolehtivaisia meistä,  tein heille ekan lapsenlapsen 18v.

Reipas alkoholinkäyttö. Suku on läheinen ja viettää kesäisin aikaa samasta tilasta lohkotuilla mökeillä. Paikalla saattaa varsinkin heinäkuussa olla helposti 30 henkeä, esim. puolison vanhemmat, sisaruksia, serkkuja, tätejä jne.

Meno on edelleen tosi reipasta vaikka paikalla on aina ollut lapsia. Siis sellaista, että jos jotain sattuisi, ei paikalla olisi ketään ajokuntoista jos en sattunut olemaan paikalla. Osa veti sammumispisteeseen joka viikonloppu ja lomalla joka päivä. Koko suvulla oli ja on mun mielestä kollektiivinen alkoholiongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne ei puhu mistään. Kaikki vaikeat asiat vaietaan.

Anoppi ei juuri koskaan tullut syömään muiden kanssa, passasi kuin joku apulainen ja söi muiden jälkeen.

Ehkei tykkää syödä muiden edessä. Joillakin vain on niin. 

Tuohan on etenkin maaseudulla vanhempien naisten tapa eli ei istuta pöytään vaan syödään esim. tiskipöydän kulmalla. Näin on aina valmiina jos pöydästä puuttuu jotain/joku haluaa jotain.

Vierailija kirjoitti:

- puhumattomuus ja asioiden salailu

- mitään juhlia ei vietetä eikä kenenkään esimerkiksi syntymäpäiviä vietetä

- lahjoja ei anneta suvun kesken edes jouluna

- koskaan ei tuoda tuliaisia, kun tullaan käymään.

- toisen kotiin itsensä kutsuminen ilman, että heitä on edes kutsuttu kylään

- rahasta puhuminen miten kallista kaikki on

- lapsien kasvatustyyli joissakin asioissa

Voi kun mielellään soisin, ettei lahjoja, tuliaisia, joululahjoja. Tavaroita on ihan liikaa muutenkin. Tai sitten pitäisi ainakin ottaa selvää, mitä lahjansaaja oikeasti, tarkalleen, tarvitsee ja toivoo. Ehkä lahjakortti liikkeeseen, raha tai syötävät, pesuaineet, voiteet menisivät eivätkä jää komeron tukkeeksi tai kukat.

Se että sukulaiset oikeasti välittävät toisistaan. Oma sukuni on jatkuvasti ns. sotajalalla.