Lue keskustelun säännöt.
Mikä hämmästytti puolison suvussa?
Minua se, että ennen ruokailua laitettiin kädet ristiin ja rukoiltiin. Sellaisesta olin lukenut vain vanhoista ajoista kertovista kirjoista.
Kommentit (994)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oikeastaan mikään. Aika samankaltainen suku kuin omani. Tavallisia ihmisiä tavallisine ongelmineen. Osa tosi mukavia ja muutama hankalampi tapaus mahtuu tietysti joka sukuun.
Miksi sitten kirjoitit tähän ketjuun?
Onhan se mukavaa lukea tavallisistakin suvuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että heillä ei koskaan juhlittu syntymäpäiviä. Puolison lapsuudenperheessä sisaruksia kolme eikä kukaan saanut koskaan lapsuudessa synttärijuhlia ja harvoin edes lahjaa.
Negatiivisuus, ylimielisyys, kaksinaamaisuus. Mitään ei sanota suoraan, ollaan marttyyreja. Äitinsä on täysin rajaton. Olemme eroamassa tämän takia. Mies yhä äitinsä poika. Perheen pää, äiti, manipuloi ja pompottaa neljäkymppisiö lapsiaan. L
apsenlapsetkin ovat kuin esineitä hänelle, hänen lelujaan. Tästä käyty monta taistelua. Koittaa siis asettaa lapset tiettyyn muottiin. Esim pojan pitäisi olla villi ja tuhma ja tehdä äidille kepposia, olla tottelematon jne. Ja vihata äitiään, eli minua. Tämä isoäiti nauttii, kun lapsi rikkoo tavaroita, heittää ruoat lattialle jne.
Koko suku dynamiikaltaan outo, aina saanut olla varpaillaan. Edellisen miehen perhe oli lämmin, avoin ja kohtelias. Asiat puhuttiin suoraan eikä selän takana, toista kunnioittavaan sävyyn. Ihmisten yksityisyyttä kunnioitettiin. Nykyinen anoppi esim lupaa miehen veljelle, että menemme auttamaan muutossa, kysymättä meiltä. Soittaa heille "Pekka ja Pirjo ovat luvanneet tulla hoitamaan muuton". Päivä ennen muuttoa kertoo meille ja kun ei onnistu, niin saa mukavaa riitaa ja säåinää veljesten välille. Koskaan kukaan ei sano tälle pääpirulle vastaan, minä olen ollut ensimmäinen. Ja miehen veljet eivät varsinaisesti pidä minusta.
Aiemmin yritin sopeutua ja muuttaa itseäni, terapiassa tajusin, että vika on muualla kuin minussa ja etten ikinä ehkä tule kelpaamaan.
Itseäni hämmästytti lähinnä vain suvun suuruus. Varsinkin anoppini suku on järjettömän kokoinen (hänellä itselläänkin 11 sisarusta), tuntuu joka paikkakunnalta löytyvän sukua.
Koulutuksen ja ylipäätään sivistyksen halveksuminen. Vain duunarius on arvostettavaa. Lakeja ja sääntöjä ei tarvi kunnioittaa, kunhan ei jää kiinni niiden kiertämisestä. Kuri ja rutiinit lasten kasvatuksessa on täysin turhaa nipottamista ja ennenkään ole mitään pahaa seurannut, jos taaperoa ajeluttaa ilman turvaistuinta.
Monenlaista on saanut vuosien varrella kestää ja olen jo aikaa sitten tullut siihen tulokseen, että mieheni on täytynyt vaihtua synnytyslaitoksella aikoinaan. Hän on niin eri maata oman perheensä kanssa, että ei voi olla samaa verta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos heille puhuu jotakin, niin usein ei osoiteta millään tavalla, että puhe kuultiin. Mieheni, isänsä ja veljensä ainakin tekevät tätä. Mies saattaa istuskella sohvalla, kun kerron hänelle päivän kuulumisista ja esim. mitä pieni lapsemme on sinä päivänä tehnyt. Hän saattaa olla pitkäänkin ihan hiljaa, ja alkaa sitten yhtäkkiä puhumaan jostain ihan toisesta asiasta, kommentoimatta mitenkään minun sanomisiani. Kun miehen isä on ollut meillä kylässä, olen jutustellut niitä näitä vaikka siivoamisen lomassa, eikä hän ole sanonut yhtään mitään tai edes katsonut minuun päin. Näin siis myös silloin, kun olen puhunut jostain oikeasti tärkeästä asiasta.
Tämä on tuntunut todella oudolta minulle, jonka lapsuudenperheessä moikkaillaan iloisesti mennen tullen ja kommentoidaan aina toisen puheisiin "okei", "ai jaa", "ohhoh" tai vastaavaa. Aina toisen puheet eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia, mutta meillä on ilmaistu kuuntelua ihan vain kohteliaisuudestakin.
Tuosta tosiaan saa sen vaikutelman, etteivät he kuuntele eikä heitä kiinnosta pätkääkään, mitä puhut. Olen tuntenut henkilön, joka käyttäytyi noin ja hänen kanssaan otin asian puheeksi. Kysyin, kuunteletko, kun et ainakaan näytä siltä yhtään.
En halua puhua ihmiselle, jota ei kiinnosta kuunnella.
Kutakuinkin kaikki.
Itse olen nuorena huostaanotettu, vanhemmat kuolleet enkä ole heidän sukulaisiaan etsinyt. Puolisolla taas on suuri suku, jossa pääasiassa lämpimät välit. Menin aivan lukkoon ja hämilleni ensimmäisissä sukujuhlissa, kun yhdessä huoneessa oli enemmän ihmisiä kuin mitä minä olen tuntenut elämäni aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos heille puhuu jotakin, niin usein ei osoiteta millään tavalla, että puhe kuultiin. Mieheni, isänsä ja veljensä ainakin tekevät tätä. Mies saattaa istuskella sohvalla, kun kerron hänelle päivän kuulumisista ja esim. mitä pieni lapsemme on sinä päivänä tehnyt. Hän saattaa olla pitkäänkin ihan hiljaa, ja alkaa sitten yhtäkkiä puhumaan jostain ihan toisesta asiasta, kommentoimatta mitenkään minun sanomisiani. Kun miehen isä on ollut meillä kylässä, olen jutustellut niitä näitä vaikka siivoamisen lomassa, eikä hän ole sanonut yhtään mitään tai edes katsonut minuun päin. Näin siis myös silloin, kun olen puhunut jostain oikeasti tärkeästä asiasta.
Tämä on tuntunut todella oudolta minulle, jonka lapsuudenperheessä moikkaillaan iloisesti mennen tullen ja kommentoidaan aina toisen puheisiin "okei", "ai jaa", "ohhoh" tai vastaavaa. Aina toisen puheet eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia, mutta meillä on ilmaistu kuuntelua ihan vain kohteliaisuudestakin.
Tuosta tosiaan saa sen vaikutelman, etteivät he kuuntele eikä heitä kiinnosta pätkääkään, mitä puhut. Olen tuntenut henkilön, joka käyttäytyi noin ja hänen kanssaan otin asian puheeksi. Kysyin, kuunteletko, kun et ainakaan näytä siltä yhtään.
En halua puhua ihmiselle, jota ei kiinnosta kuunnella.
Meillä osassa suvussa tätä. Oman lapsen myötä vasta valitettavasti ymmärsin että kyse on neurokirjon hommista. En tiedä onko teillä, syitä voi olla aivan lukemattomia ja malliopittua outoilua myös mutta meillä tämä osoittautui autismikirjon ja adhd:n piirteeksi. Etenkään ellaista yleistä puhevirtaa joka ei ole suoraan osoitettu tietylle kuulijalle, ei yksinkertaisesti huomata/noteerata. Vähän kuin radio taustalla jotain höpinää. Voisiko kuitenkin olla tällaista?
Vierailija kirjoitti:
Negatiivisuus, ylimielisyys, kaksinaamaisuus. Mitään ei sanota suoraan, ollaan marttyyreja. Äitinsä on täysin rajaton. Olemme eroamassa tämän takia. Mies yhä äitinsä poika. Perheen pää, äiti, manipuloi ja pompottaa neljäkymppisiö lapsiaan. L
apsenlapsetkin ovat kuin esineitä hänelle, hänen lelujaan. Tästä käyty monta taistelua. Koittaa siis asettaa lapset tiettyyn muottiin. Esim pojan pitäisi olla villi ja tuhma ja tehdä äidille kepposia, olla tottelematon jne. Ja vihata äitiään, eli minua. Tämä isoäiti nauttii, kun lapsi rikkoo tavaroita, heittää ruoat lattialle jne.
Koko suku dynamiikaltaan outo, aina saanut olla varpaillaan. Edellisen miehen perhe oli lämmin, avoin ja kohtelias. Asiat puhuttiin suoraan eikä selän takana, toista kunnioittavaan sävyyn. Ihmisten yksityisyyttä kunnioitettiin. Nykyinen anoppi esim lupaa miehen veljelle, että menemme auttamaan muutossa, kysymättä meiltä. Soittaa heille "Pekka ja Pirjo ovat luvanneet tulla hoitamaan muuton". Päivä ennen muuttoa kertoo meille ja kun ei onnistu, niin saa mukavaa riitaa ja säåinää veljesten välille. Koskaan kukaan ei sano tälle pääpirulle vastaan, minä olen ollut ensimmäinen. Ja miehen veljet eivät varsinaisesti pidä minusta.
Aiemmin yritin sopeutua ja muuttaa itseäni, terapiassa tajusin, että vika on muualla kuin minussa ja etten ikinä ehkä tule kelpaamaan.
Järkyttävä anoppi!! Onneksi olet oppinut vetämään rajoja! Kyllä kiehahti tuo poikalapsiasia, ei hemmetti mikä manipulaattori!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten ongelmainen parisuhde voi kulissien takana olla, vaikka liitto pitkä
Se on se sukupolvien välinen kuilu. Nykyään erotaan, ei ole pitkiä parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen siskolle tuli ero silloin kun me suunniteltiin häitä.
Se oli niin kova paikka hänelle että jätti veljenä häihinkin tulematta :D ja ei edes onnitellut vaikka nähtiin viikko häiden jälkeen kasvotusten. Ihanan aikuinen ihminen. (Vain iän puolesta).Miehen äiti puolusteli tällaista toimintaa, ei saanut multa ymmärrystä.
Ero, oli sitten avioero tai ero muuten vaan parisuhteesta on joskus elämän vaikeimpia juttuja ja voi olla todella iso haaste ja henkilökohtainen vastoinkäyminen. Ikävää, että vähättelet noin miehesi siskon tuntemuksia. Tässä ehkä muistutusta kaikille yhteisesti, että ei koskaan vähätellä muiden vaikeuksia ja haasteita. Jokainen käsittelee surua ja pettymyksiä omalla tavallaan ja se heille suotakoon.
Totta toinen puoli. Toinen puoli on sitten se että ihminen ei ajattele tosiaan muuta kuin itseään ja omia tunteitaan, tässä tapauksessa se joka ei häihin tule. Monella muulla hänen häissään olleella on voinut olla ero kesken silloin, ja toisena esimerkkinä lapsen ristiäisissä voi olla vieraana vasten tahtoaan lapseton. Silti ovat mukana toisen ilossa. Katkera ja muille kade oman navan ympärillä pyörijä ei itse kykene olemaan toisten tukena. Olisikohan jäänyt oman lapsensa häistä pois kun juuri nyt eii ole juhlatuulella OMAN elämänsä vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex miehen suvun arvomaailma oli jotain niin ristiriitaista, että se oli yksi syy 25 vuoden avioliiton hajoamiseen.
Exän vanhemmat arvottivat ihmiset koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ammattikoulu- ja AMK taustaiset eivät olleet oikein edes ihmisiä heille. Akateemisista vain juristit ja lääkärit olivat ystävyyden arvoisia. Kauppatieteiden maistereiden kanssa juttelivat kyllä pinnallisesti, mutta se oli kuulemma ammatti mihin tyydytään. Voitte vaan arvata että oma akateeminen ammattini oli lähes turha heidän mielestään.
Ex appivanhemmat ovat yrittäneet aivopestä lapseni niihin ainoisiin hyväksymiinsä juristin ja lääkärin ammatteihin. Jokaisella lapselleni on joku muu ammatti. Ex mieheni kävi fyysisesti käsiksi yhteen lapsistamme ja syynä oli se kun lapsi päätti opiskella AMK tutkinnon, minkä ex sanoi lapsellemme olevan paska ammatti.
Ex ja hänen vanhempansa ovat kaksinaamaisia. Esitetään niin kristillistä ja uskovaista sekä akateemisesti sivistynyttä. Exäni petti minua toistuvasti avioliitossa ja ex-appeni on pettänyt ex-anoppia.
Heilläkin oli tätä juhlien järjestämistä joka tikun nokasta. Esimerkiksi Itsenäisyyspäivänä piti mennä syömään porukalla paistia anoppilaan ja anoppi oli koristellut koko asunnon sinisellä värillä ja Suomen lipuilla. Appi istui musta puku päällä kravatti kaulassa järsimässä paistia kotona. Anopilla oli korkkarit ja kotelomekko sekä helmet kaulassa. Mä olen tottunut rennompaan elämään.
Appi ja anoppi tulivat meille lupaa kysymättä milloin heitä huvitti. Sekaantuivat joka asiaan. Anoppi antoi mm mulle aina tarkat ohjeet mitä miehen veljen lapsille pitää ostaa synttäri- ja joululahjaksi. No en noudattanut näitä ohjeita.
Kuulostaako normaalilta? Nyt on erottu ja moni vitutusta aiheuttanut tekijä on poistunut elämästäni. Paitsi että ex-appivanhemmat ottivat yhteyttä ja kysyivät voisinko olla vieläkin heidän kanssaan yhteyksissä vaikka olen eronnut heidän pojastaan. Vastasin että mulla on nyt oma elämä, koittakaa pärjätä keskenänne.
Tämmöistä on todella paljon. Huonossa liitossa roikutaan vaikka 25 vuotta, sitkeimmät vielä pidempään.
Äitini oli juoppohullun sekopään eli isäni kanssa naimisissa 21 vuotta. Jos äitini olisi ollut kova mimmi eikä semmonen yksinkertainen nynny, niin se olisi jättänyt sellaisen jätkän jo vajaan viikon seurustelun jälkeen.
Silloin suhteen alkutaipaleella oli ollut jo kaikenlaisia häiritseviä juttuja, koska isäni oli kuin pikkupoika joka yritti olla miestä. Jotain halpaa rannekelloa oli esitellyt polleana pitkin kaupunkia, ja kun yksi mies sitten arvosteli hänen kelloa huonoksi, niin tästäkös isäni veti herneet nenään. Kaikennäköistä turuilla ja toreilla.😂 Sitten semmonen perkeleen hoppuilu joka paikkaan. Äitini meni tän kanssa bussilla jonnekin, niin ensin ihan pirusti etuajassa täytyi mennä asemalaiturille seisoksimaan. Isä siinä sitten hermoili ja raapi kovasti käsivarsiaan, kun bussi "viipyy". No, sitten, kun bussi joskus 20 min kuluttua saapui, niin tämä tunki siihen ekana kyytiin. Tuppi siinä muita ihmisiä sivuun, että hän nyt menee. Jätkällä tuuria, ettei se 162 senttisenä saanut keltään turpaansa siinä koheltaessaan.
Silloin alkutaipaleella isäni oli haukkunut äitiäni ilonpilaajaksi, koska hän ei ruvennut isäni mieliksi ryyppäämään eräässä seurueessa. Sitten isäni myi äitini tavaroita kysymättä mitään ja heitti äitini koulussa saaman hymytyttöpatsaan seinään. Kävi huorissa jne. Haukkui ja arvosteli milloin mistäkin.
Homma meni aina vaan huonompaan suuntaan, koska minkään näköistä ihmisenä kasvamista ei tapahtunut yli 20 vuoden aikana.
Kun äitini otti eron vuonna 1991, niin sen jälkeen hän kirosi sitä, kuinka oli ollut yli 20 vuotta naimisissa juoppohullun kanssa. No, itsepä siinä suhteessa roikkui niin kauan. Jotain se on selittänyt, että hän yritti onnistua siinä, missä hänen äitinsä ei onnistunut. Vasta siinä kohtaa, kun isäni alkoi puukon kanssa uhata äitini henkeä, niin vasta sitten hän otti eron miehestään.
Huonoissa suhteissa roikutaan iäisyyksiä aivan käsittämättömistä syistä.
OT.
Vastaan viimeiseen lauseeseesi.
Minä roikuin väkivaltaisessa suhteessa parikyt vuotta sellaisesta käsitettävästä syystä, että minut oli lapsena aivopesty siihen, että naisen kuuluu alistua aina. Siis aina. Nainen alistuu aina.
Aivopesu tarkoittaa tässä sellaista prosessia, jonka seurauksena ihmiselle ko ajatus on ainut mahdollinen. Asialla ei mitään tekemistä ole koulutuksen, älykkyyden tain muun elämässä selviytymisen kanssa. Keinoja ovat henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta omien vanhempien taholta. Kukaan perheen ulkopuolinen ei epäillyt mitään.
Lopulta yritin itsemurhaa ja päädyin terapiaan. Siellä neljässä vuodessa traumaterapeutti purki aivopesuni ja parisuhde purkautui.
Vierailija kirjoitti:
Ex miehen suvun arvomaailma oli jotain niin ristiriitaista, että se oli yksi syy 25 vuoden avioliiton hajoamiseen.
Exän vanhemmat arvottivat ihmiset koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ammattikoulu- ja AMK taustaiset eivät olleet oikein edes ihmisiä heille. Akateemisista vain juristit ja lääkärit olivat ystävyyden arvoisia. Kauppatieteiden maistereiden kanssa juttelivat kyllä pinnallisesti, mutta se oli kuulemma ammatti mihin tyydytään. Voitte vaan arvata että oma akateeminen ammattini oli lähes turha heidän mielestään.
Ex appivanhemmat ovat yrittäneet aivopestä lapseni niihin ainoisiin hyväksymiinsä juristin ja lääkärin ammatteihin. Jokaisella lapselleni on joku muu ammatti. Ex mieheni kävi fyysisesti käsiksi yhteen lapsistamme ja syynä oli se kun lapsi päätti opiskella AMK tutkinnon, minkä ex sanoi lapsellemme olevan paska ammatti.
Ex ja hänen vanhempansa ovat kaksinaamaisia. Esitetään niin kristillistä ja uskovaista sekä akateemisesti sivistynyttä. Exäni petti minua toistuvasti avioliitossa ja ex-appeni on pettänyt ex-anoppia.
Heilläkin oli tätä juhlien järjestämistä joka tikun nokasta. Esimerkiksi Itsenäisyyspäivänä piti mennä syömään porukalla paistia anoppilaan ja anoppi oli koristellut koko asunnon sinisellä värillä ja Suomen lipuilla. Appi istui musta puku päällä kravatti kaulassa järsimässä paistia kotona. Anopilla oli korkkarit ja kotelomekko sekä helmet kaulassa. Mä olen tottunut rennompaan elämään.
Appi ja anoppi tulivat meille lupaa kysymättä milloin heitä huvitti. Sekaantuivat joka asiaan. Anoppi antoi mm mulle aina tarkat ohjeet mitä miehen veljen lapsille pitää ostaa synttäri- ja joululahjaksi. No en noudattanut näitä ohjeita.
Kuulostaako normaalilta? Nyt on erottu ja moni vitutusta aiheuttanut tekijä on poistunut elämästäni. Paitsi että ex-appivanhemmat ottivat yhteyttä ja kysyivät voisinko olla vieläkin heidän kanssaan yhteyksissä vaikka olen eronnut heidän pojastaan. Vastasin että mulla on nyt oma elämä, koittakaa pärjätä keskenänne.
No, ei kuulosta normaalilta. Mutta pakko kertoa oma kokemus toiseen suuntaan, mitä en jää kaipaamaan. Edesmenneille appivanhemmille korkeakoulutus oli pilkan ja jopa vaaran kohde, sitähän voi mennä sekaisin, jos liikaa miettii ja lukee asioita. Klapien pinoamista ja marjojen poimintaa arvostettiin, mutta niissä hommissa appiukko itse istui ja arvosteli suorituksen etenemistä. Juhlapyhinä pöytään kannettiin iso kattila keitettyjä perunoita ja jotain kastiketta, jonka jälkeen lautaset lastattiin kukkuroilleen ja aloitettiin ruoka suussa puhuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex miehen suvun arvomaailma oli jotain niin ristiriitaista, että se oli yksi syy 25 vuoden avioliiton hajoamiseen.
Exän vanhemmat arvottivat ihmiset koulutuksen ja varallisuuden mukaan. Ammattikoulu- ja AMK taustaiset eivät olleet oikein edes ihmisiä heille. Akateemisista vain juristit ja lääkärit olivat ystävyyden arvoisia. Kauppatieteiden maistereiden kanssa juttelivat kyllä pinnallisesti, mutta se oli kuulemma ammatti mihin tyydytään. Voitte vaan arvata että oma akateeminen ammattini oli lähes turha heidän mielestään.
Ex appivanhemmat ovat yrittäneet aivopestä lapseni niihin ainoisiin hyväksymiinsä juristin ja lääkärin ammatteihin. Jokaisella lapselleni on joku muu ammatti. Ex mieheni kävi fyysisesti käsiksi yhteen lapsistamme ja syynä oli se kun lapsi päätti opiskella AMK tutkinnon, minkä ex sanoi lapsellemme olevan paska ammatti.
Ex ja hänen vanhempansa ovat kaksinaamaisia. Esitetään niin kristillistä ja uskovaista sekä akateemisesti sivistynyttä. Exäni petti minua toistuvasti avioliitossa ja ex-appeni on pettänyt ex-anoppia.
Heilläkin oli tätä juhlien järjestämistä joka tikun nokasta. Esimerkiksi Itsenäisyyspäivänä piti mennä syömään porukalla paistia anoppilaan ja anoppi oli koristellut koko asunnon sinisellä värillä ja Suomen lipuilla. Appi istui musta puku päällä kravatti kaulassa järsimässä paistia kotona. Anopilla oli korkkarit ja kotelomekko sekä helmet kaulassa. Mä olen tottunut rennompaan elämään.
Appi ja anoppi tulivat meille lupaa kysymättä milloin heitä huvitti. Sekaantuivat joka asiaan. Anoppi antoi mm mulle aina tarkat ohjeet mitä miehen veljen lapsille pitää ostaa synttäri- ja joululahjaksi. No en noudattanut näitä ohjeita.
Kuulostaako normaalilta? Nyt on erottu ja moni vitutusta aiheuttanut tekijä on poistunut elämästäni. Paitsi että ex-appivanhemmat ottivat yhteyttä ja kysyivät voisinko olla vieläkin heidän kanssaan yhteyksissä vaikka olen eronnut heidän pojastaan. Vastasin että mulla on nyt oma elämä, koittakaa pärjätä keskenänne.
Tämmöistä on todella paljon. Huonossa liitossa roikutaan vaikka 25 vuotta, sitkeimmät vielä pidempään.
Äitini oli juoppohullun sekopään eli isäni kanssa naimisissa 21 vuotta. Jos äitini olisi ollut kova mimmi eikä semmonen yksinkertainen nynny, niin se olisi jättänyt sellaisen jätkän jo vajaan viikon seurustelun jälkeen.
Silloin suhteen alkutaipaleella oli ollut jo kaikenlaisia häiritseviä juttuja, koska isäni oli kuin pikkupoika joka yritti olla miestä. Jotain halpaa rannekelloa oli esitellyt polleana pitkin kaupunkia, ja kun yksi mies sitten arvosteli hänen kelloa huonoksi, niin tästäkös isäni veti herneet nenään. Kaikennäköistä turuilla ja toreilla.😂 Sitten semmonen perkeleen hoppuilu joka paikkaan. Äitini meni tän kanssa bussilla jonnekin, niin ensin ihan pirusti etuajassa täytyi mennä asemalaiturille seisoksimaan. Isä siinä sitten hermoili ja raapi kovasti käsivarsiaan, kun bussi "viipyy". No, sitten, kun bussi joskus 20 min kuluttua saapui, niin tämä tunki siihen ekana kyytiin. Tuppi siinä muita ihmisiä sivuun, että hän nyt menee. Jätkällä tuuria, ettei se 162 senttisenä saanut keltään turpaansa siinä koheltaessaan.
Silloin alkutaipaleella isäni oli haukkunut äitiäni ilonpilaajaksi, koska hän ei ruvennut isäni mieliksi ryyppäämään eräässä seurueessa. Sitten isäni myi äitini tavaroita kysymättä mitään ja heitti äitini koulussa saaman hymytyttöpatsaan seinään. Kävi huorissa jne. Haukkui ja arvosteli milloin mistäkin.
Homma meni aina vaan huonompaan suuntaan, koska minkään näköistä ihmisenä kasvamista ei tapahtunut yli 20 vuoden aikana.
Kun äitini otti eron vuonna 1991, niin sen jälkeen hän kirosi sitä, kuinka oli ollut yli 20 vuotta naimisissa juoppohullun kanssa. No, itsepä siinä suhteessa roikkui niin kauan. Jotain se on selittänyt, että hän yritti onnistua siinä, missä hänen äitinsä ei onnistunut. Vasta siinä kohtaa, kun isäni alkoi puukon kanssa uhata äitini henkeä, niin vasta sitten hän otti eron miehestään.
Huonoissa suhteissa roikutaan iäisyyksiä aivan käsittämättömistä syistä.OT.
Vastaan viimeiseen lauseeseesi.Minä roikuin väkivaltaisessa suhteessa parikyt vuotta sellaisesta käsitettävästä syystä, että minut oli lapsena aivopesty siihen, että naisen kuuluu alistua aina. Siis aina. Nainen alistuu aina.
Aivopesu tarkoittaa tässä sellaista prosessia, jonka seurauksena ihmiselle ko ajatus on ainut mahdollinen. Asialla ei mitään tekemistä ole koulutuksen, älykkyyden tain muun elämässä selviytymisen kanssa. Keinoja ovat henkinen, fyysinen ja seksuaalinen väkivalta omien vanhempien taholta. Kukaan perheen ulkopuolinen ei epäillyt mitään.
Lopulta yritin itsemurhaa ja päädyin terapiaan. Siellä neljässä vuodessa traumaterapeutti purki aivopesuni ja parisuhde purkautui.
Olen pahoillani kaikesta siitä, mitä jouduit kokemaan. Onneksi pääsit lopulta huonosta parisuhteesta eroon. Turhan pitkän tien jouduit kulkemaan.
T: se jolle vastasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos heille puhuu jotakin, niin usein ei osoiteta millään tavalla, että puhe kuultiin. Mieheni, isänsä ja veljensä ainakin tekevät tätä. Mies saattaa istuskella sohvalla, kun kerron hänelle päivän kuulumisista ja esim. mitä pieni lapsemme on sinä päivänä tehnyt. Hän saattaa olla pitkäänkin ihan hiljaa, ja alkaa sitten yhtäkkiä puhumaan jostain ihan toisesta asiasta, kommentoimatta mitenkään minun sanomisiani. Kun miehen isä on ollut meillä kylässä, olen jutustellut niitä näitä vaikka siivoamisen lomassa, eikä hän ole sanonut yhtään mitään tai edes katsonut minuun päin. Näin siis myös silloin, kun olen puhunut jostain oikeasti tärkeästä asiasta.
Tämä on tuntunut todella oudolta minulle, jonka lapsuudenperheessä moikkaillaan iloisesti mennen tullen ja kommentoidaan aina toisen puheisiin "okei", "ai jaa", "ohhoh" tai vastaavaa. Aina toisen puheet eivät välttämättä ole kovin kiinnostavia, mutta meillä on ilmaistu kuuntelua ihan vain kohteliaisuudestakin.
Tuosta tosiaan saa sen vaikutelman, etteivät he kuuntele eikä heitä kiinnosta pätkääkään, mitä puhut. Olen tuntenut henkilön, joka käyttäytyi noin ja hänen kanssaan otin asian puheeksi. Kysyin, kuunteletko, kun et ainakaan näytä siltä yhtään.
En halua puhua ihmiselle, jota ei kiinnosta kuunnella.Meillä osassa suvussa tätä. Oman lapsen myötä vasta valitettavasti ymmärsin että kyse on neurokirjon hommista. En tiedä onko teillä, syitä voi olla aivan lukemattomia ja malliopittua outoilua myös mutta meillä tämä osoittautui autismikirjon ja adhd:n piirteeksi. Etenkään ellaista yleistä puhevirtaa joka ei ole suoraan osoitettu tietylle kuulijalle, ei yksinkertaisesti huomata/noteerata. Vähän kuin radio taustalla jotain höpinää. Voisiko kuitenkin olla tällaista?
Meilläkin näin. Pitkään ajattelin lapsestakin että on vain "isänsä luonne" mutta olikin isältä peritty autismikirjoisuus. Lapsi saa nykyään tukea ja pärjää ihmissuhteissaan ok, isänsä on lukkiutunut omaan huoneeseensa eikä puhu tai kuuntele sitäkään vähää kuin ennen.
Aina oli joku riidoissa jonkun kanssa ja mykkäkoulua saattoi kestää vuodesta pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneks ei mitään kovin ihmeellisiä oo paljastunu kenenkään seurustelukumppanin tai puolison suvusta. Mutta yhdessä perheesssä oli juttu joka oli mielestäni aika rasittavaa.
Miehillä oli maalla kaikki ulkotyöt, josta johtuen sisällä eivät sitten aikuiset miehet/nuoret aikuiset pojat oikein tehneet yhtään mitään, elleivät just just saunan lämmittäneet. Etenkin keittiössä, ei poikien kuulu tehdä mitään. Siellä sai sitten kulkea aikuisten ihmisten perässä anoppilassa laittelemassa roskia roskiin ja pöydälle jätettyjä juustoja jääkaappiin jne. Ja samaa kotona oman nuoren miehen kanssa.
Ei voi vieläkään ymmärtää vaik aikaa on jo menny, ettei lapsia kasvateta laittamaan roskia roskiin, ne saa vaan jättää minne huvittaa, joku muu kyllä hoitaa.
Siis sinusta metsätyöt tai halonhakkuu ei ole yhtään mitään? Ei koneiden korjaaminen, rakennusten kuntoonlaitto?
Meille osui kaltaisesi miniä. Oli saada hepulin kun tajusi, että kiva metsäretki tarkoitti kahta tankillista raivaussahan kanssa puurtamista, oli sukupuoli mikä tahansa.
Tuossahan luki, että eivät tehneet sisällä yhtään mitään. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tuolla työnjaolla varsinkin juhlapyhät on vttumaisia. Ulkotöitä ei silloin tehdä ellei nyt ihan hirveä lumimyräkkä satu kohdalle. Eikä p e r s e nouse sohvasta keittiöön.
Niin, totuushan on, että miehille kuuuvat raskaat, likaiset ja vaaralliset työt tuulessa ja tuiskussa. Ja loput työt jaetaan ...!
Juu ja naisille puuduttavan tylsät, jatkuvasti toistuvat, päivittäiset työt, joista ei ole yhtään päivää vapaata.
Nainen, mene tänä kesänä sinne katolle puhdistamaan rännit. Puhu vasta sitten.
En mene, kyn pelkään korkeita paikkoja.
Olen kyllä tehnyt yksin kaikki siivoukset, pyykit, kauppareissut ja hoitanut neljä lasta käytännössä yksin.
Olen myös tehnyt lumityöt, ruohonleikkuut, kitkemiset ja istutukset pihaan.
Jätettäiskö ne renkaanvaihdot ja rännit miehelle, niin voi sitten kertoa kuinka tekee kaiken yksin?
Miehen suvussa kukaan ei syö sitä kuuluisaa vikaa palaa ikinä, koskaan. Kirjaimellisesti antavat enemmin pullan homehtua kuin söisivät sen. Minusta on tullut suvun virallinen jätemylly kuka uskaltaa syödä vikan palan, koska en kestä yhtään ruuan hukkaan heittämistä.
Heillä on myös tapana ettei vaikeista asioista puhuta. Olin itse masennuksen takia pitkällä sairaslomalla ja mulle on ok myöntää se, mutta kuitenkaan miehen perhe vältteli aihetta kuin ruttoa eikä edes nähty mun sairasloman aikana kertaakaan. Heillä perheessä muillakin on masennusta, mutta tästä ei puhuta sitten yhtään. Miehen sisarus puhuu omasta sairaudestaan vaan mun kanssa, kun ei ole muita kenen kanssa keskustella. Niin outoa. Ja tämä pätee kaikkiin vaikeisiin aiheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Jonkunlainen omituinen seksuaalinen vire kulkenut ainakin viimeisimmissä sukupolvissa ja se näkyy insesmisyytöksinä menneitä polvia kohtaan. Naiset on arvokkaita vain kaunottarina ja miehet varakkaina. Hienot sukutaustat löytyy kyllä, mutta sitten on tämä omituinen vire, josta ei ota Erkkikään selvää.
Millainen vire? Vetääkö veri kuninkaalliseen tapaan sukulaisiin? Vai onko suvussa sovinisteja, jolloin sukuun tulee jäseniksi vain samaa arvomaailmaa kannattavia? Kytätäänko silloin muita sovinistiseen sukuun palkattuja samanlaisina rahalla saatavina? Maksulliset koolla sukujuhlissa?
Tämmöistä on todella paljon. Huonossa liitossa roikutaan vaikka 25 vuotta, sitkeimmät vielä pidempään.
Äitini oli juoppohullun sekopään eli isäni kanssa naimisissa 21 vuotta. Jos äitini olisi ollut kova mimmi eikä semmonen yksinkertainen nynny, niin se olisi jättänyt sellaisen jätkän jo vajaan viikon seurustelun jälkeen.
Silloin suhteen alkutaipaleella oli ollut jo kaikenlaisia häiritseviä juttuja, koska isäni oli kuin pikkupoika joka yritti olla miestä. Jotain halpaa rannekelloa oli esitellyt polleana pitkin kaupunkia, ja kun yksi mies sitten arvosteli hänen kelloa huonoksi, niin tästäkös isäni veti herneet nenään. Kaikennäköistä turuilla ja toreilla.😂 Sitten semmonen perkeleen hoppuilu joka paikkaan. Äitini meni tän kanssa bussilla jonnekin, niin ensin ihan pirusti etuajassa täytyi mennä asemalaiturille seisoksimaan. Isä siinä sitten hermoili ja raapi kovasti käsivarsiaan, kun bussi "viipyy". No, sitten, kun bussi joskus 20 min kuluttua saapui, niin tämä tunki siihen ekana kyytiin. Tuppi siinä muita ihmisiä sivuun, että hän nyt menee. Jätkällä tuuria, ettei se 162 senttisenä saanut keltään turpaansa siinä koheltaessaan.
Silloin alkutaipaleella isäni oli haukkunut äitiäni ilonpilaajaksi, koska hän ei ruvennut isäni mieliksi ryyppäämään eräässä seurueessa. Sitten isäni myi äitini tavaroita kysymättä mitään ja heitti äitini koulussa saaman hymytyttöpatsaan seinään. Kävi huorissa jne. Haukkui ja arvosteli milloin mistäkin.
Homma meni aina vaan huonompaan suuntaan, koska minkään näköistä ihmisenä kasvamista ei tapahtunut yli 20 vuoden aikana.
Kun äitini otti eron vuonna 1991, niin sen jälkeen hän kirosi sitä, kuinka oli ollut yli 20 vuotta naimisissa juoppohullun kanssa. No, itsepä siinä suhteessa roikkui niin kauan. Jotain se on selittänyt, että hän yritti onnistua siinä, missä hänen äitinsä ei onnistunut. Vasta siinä kohtaa, kun isäni alkoi puukon kanssa uhata äitini henkeä, niin vasta sitten hän otti eron miehestään.
Huonoissa suhteissa roikutaan iäisyyksiä aivan käsittämättömistä syistä.