Siskontytär sanoi pääsiäislounaalla toivovansa että kuolen
6v tyttö siis kyseessä, aikaisemmin ollut kiltti eikä meillä minusta ollut mitään skismaa nyt tai aikaisemmin mistä tuollainen tokaisu olisi voinut tulla. Siskoni meni aivan shokkiin, torui tytärtään ja pahoitteli minulle tosi nöyränä. Vähän hölmistynyt olo jäi, tietääkö joku lastenpsykiatriaan erikoistunut mistä tuollainen käytös voisi johtua?
Kommentit (215)
Sinä olet loukannut lasta pahasti, et itse typerä ihmisenä ole varmaan edes huomannut, että sanasi tai tekosi satutti lasta, paahdoit vain eteenpäin. Muista omasta lapsuudesta kuinka usein ihmisten sanat satuttivat, ja aikuiset vain nauroivat. Olet taatusti niitä kuvottavia tätejä/setiä, jotka sanovat mitä sylki suuhun tuo, lapsen tunteista välittämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.
Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.
Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...
Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?
Mistä me tiedämme, että ap:n tapauksessa ei ollut mitään syytä sanoa noin? Ehkä täti loukkasi julmasti, ehkä totesi, että jos et syö ruokaasi, et saa pääsiäismunia tms. ja tästä lapsi loukkaantui ja loukattuna totesi toiveensa ääneen. Miksi tuollaista ajatusta ei saisi lapselle tulla, kun kodissa vieraana oleva aikuinen on lapsen mielestä ilkeä, aikuisen itsensä mielestä vain kasvattaa.
Ymmärtääkö edes mitä tarkoittaa? Kuolema voi mietityttää tuon ikäistä, kuullut jossain uutisissa tjn., mutta ei oikein edes ymmärrä koko asiaa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.
Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.
Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...
Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?
Mistä me tiedämme, että ap:n tapauksessa ei ollut mitään syytä sanoa noin? Ehkä täti loukkasi julmasti, ehkä totesi, että jos et syö ruokaasi, et saa pääsiäismunia tms. ja tästä lapsi loukkaantui ja loukattuna totesi toiveensa ääneen. Miksi tuollaista ajatusta ei saisi lapselle tulla, kun kodissa vieraana oleva aikuinen on lapsen mielestä ilkeä, aikuisen itsensä mielestä vain kasvattaa.
No minä keskustelen ap:n kertoman mukaan, koska en yleensä näe mitään syytä automaattisesti olettaa, että ap aina valehtelee. Jos tuolle linjalle mennään, niin eihän tällä palstalla voi keskustella ikinä mistään, koska emme tiedä todellisia faktoja mistään tapauksesta.
En ymmärrä, missä ihmeen pulloissa lapsenne kasvavat, jos kuolema on täydellisen tuntematon juttu eikä se voi tulla mieleen kuin tappamistarkoituksessa. Kuolemaa on joka paikassa, lastenkirjoista lähtien, joten kannattaa ehkä miettiä, lukevatkohan ne päiväkodissa sellaisia kiellettyjä satuja kuin Tuhkimo tai Punahilkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.
Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.
Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...
Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?
Mistä me tiedämme, että ap:n tapauksessa ei ollut mitään syytä sanoa noin? Ehkä täti loukkasi julmasti, ehkä totesi, että jos et syö ruokaasi, et saa pääsiäismunia tms. ja tästä lapsi loukkaantui ja loukattuna totesi toiveensa ääneen. Miksi tuollaista ajatusta ei saisi lapselle tulla, kun kodissa vieraana oleva aikuinen on lapsen mielestä ilkeä, aikuisen itsensä mielestä vain kasvattaa.
No minä keskustelen ap:n kertoman mukaan, koska en yleensä näe mitään syytä automaattisesti olettaa, että ap aina valehtelee. Jos tuolle linjalle mennään, niin eihän tällä palstalla voi keskustella ikinä mistään, koska emme tiedä todellisia faktoja mistään tapauksesta.
Juuri tästä syystä pitää ottaa esille kaikki sekin, mistä ap vaikenee. Hän kokee olevansa viaton uhri 6v:n kuolemantoiveen edessä, vaikka todennäköisesti hän on itse mennyt laukaisemaan koko tilanteen ja nyt itkeätihruttaa sitä, kun ei olekaan lapsen silmissä ihana olento.
Olikohan lapselle kerrottu jotain pääsiäisestä ja erään jessen kuolemasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.
Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.
Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...
Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?
Mistä me tiedämme, että ap:n tapauksessa ei ollut mitään syytä sanoa noin? Ehkä täti loukkasi julmasti, ehkä totesi, että jos et syö ruokaasi, et saa pääsiäismunia tms. ja tästä lapsi loukkaantui ja loukattuna totesi toiveensa ääneen. Miksi tuollaista ajatusta ei saisi lapselle tulla, kun kodissa vieraana oleva aikuinen on lapsen mielestä ilkeä, aikuisen itsensä mielestä vain kasvattaa.
No minä keskustelen ap:n kertoman mukaan, koska en yleensä näe mitään syytä automaattisesti olettaa, että ap aina valehtelee. Jos tuolle linjalle mennään, niin eihän tällä palstalla voi keskustella ikinä mistään, koska emme tiedä todellisia faktoja mistään tapauksesta.
Juuri tästä syystä pitää ottaa esille kaikki sekin, mistä ap vaikenee. Hän kokee olevansa viaton uhri 6v:n kuolemantoiveen edessä, vaikka todennäköisesti hän on itse mennyt laukaisemaan koko tilanteen ja nyt itkeätihruttaa sitä, kun ei olekaan lapsen silmissä ihana olento.
Ap hakee syytä vain lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.
Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.
Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...
Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?
Mistä me tiedämme, että ap:n tapauksessa ei ollut mitään syytä sanoa noin? Ehkä täti loukkasi julmasti, ehkä totesi, että jos et syö ruokaasi, et saa pääsiäismunia tms. ja tästä lapsi loukkaantui ja loukattuna totesi toiveensa ääneen. Miksi tuollaista ajatusta ei saisi lapselle tulla, kun kodissa vieraana oleva aikuinen on lapsen mielestä ilkeä, aikuisen itsensä mielestä vain kasvattaa.
Jos lapsi toteaa toivovansa tädin kuolemaa, koska tämän on pyytänyt syödä ensin ruoan ja sitten vasta pääsiäismunan, on lapsen kehityksessä jotain pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
Olikohan lapselle kerrottu jotain pääsiäisestä ja erään jessen kuolemasta?
Normaali lapsi ymmärtää sen kuoleman olevan ikävä asia. Ei sitä toivotella pääsiäispöydän ääressä istuville.
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet loukannut lasta pahasti, et itse typerä ihmisenä ole varmaan edes huomannut, että sanasi tai tekosi satutti lasta, paahdoit vain eteenpäin. Muista omasta lapsuudesta kuinka usein ihmisten sanat satuttivat, ja aikuiset vain nauroivat. Olet taatusti niitä kuvottavia tätejä/setiä, jotka sanovat mitä sylki suuhun tuo, lapsen tunteista välittämättä.
No älä nyt noin varma ole. Lapsi olisi ehkä sinä päivänä halunnut tehdä jotain muuta mielestään tärkeämpää ja vieraiden tulo esti sen. Ehkä näin.
Kuolemantuomio otetaan varmaan rikoslakiin, kun tuollaiset pennut pääsevät valtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä olet loukannut lasta pahasti, et itse typerä ihmisenä ole varmaan edes huomannut, että sanasi tai tekosi satutti lasta, paahdoit vain eteenpäin. Muista omasta lapsuudesta kuinka usein ihmisten sanat satuttivat, ja aikuiset vain nauroivat. Olet taatusti niitä kuvottavia tätejä/setiä, jotka sanovat mitä sylki suuhun tuo, lapsen tunteista välittämättä.
No älä nyt noin varma ole. Lapsi olisi ehkä sinä päivänä halunnut tehdä jotain muuta mielestään tärkeämpää ja vieraiden tulo esti sen. Ehkä näin.
Sinä olet typerä, lässyttäjä, varma näin.
Sivusta.
Sanoin 4-5-vuotiaana lähikaupan kauppiaalle, keski-ikäiselle miehelle, yhtäkkiä että hän on ruma. Äitini pahoitteli hirveästi ja torui minua.
En itse muista tilannetta, minulle on vain myöhemmin kerrottu siitä. Minusta tuli hienotunteinen ja empaattinen koululainen ja aikuinen.
Kukaan ei tiedä syytä miksi sanoin sen. Meillä kotona ei haukuttu ihmisten ulkonäköä eikä puhuttu mitään kielteistä kauppiaasta. Hän sitä paitsi oli ihan tavallisen näköinen, ei että kenellekään saisi sanoa noin.
Pidän todennäköisimpänä että olin vihainen jostain asiasta ja tulkitsin (virheellisesti) kauppiaan jonkin eleen tylyksi ja sitten päätin hetkessä olla tuhma että olisin tullut huomioiduksi.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Olisin varmaan mennyt ap:n tavoin lukkoon tilanteessa. Menin silloinkin lukkoon, kun oma noin 5-6v sukulaistyttö totesi ravintolapöydässä, että miksi sinä Maija aina naurat väärässä paikassa. Olen siis kova hymyilemään ja nauramaan, mutta en nyt ole mikään seurueen keskipiste koskaan enkä tuo itseäni esille. Toki tokaisu on vaan lapsen tokaisu, mutta kyllä minä siinä mietin että pitääkö tässä alkaa jotenkin suitsia käytöstään...
No tuossahan on ihan selvästi lapsen perheessä joku sanonut noin, ei lapsi ajttelisi asiaa tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko ihan tosissasi, että hermostuit tuollaisesta asiasta? Kuusivuotias on vielä aika pieni, kuolema asianakin yleensä vieras. Asiallisesti voi lapsen kanssa keskustella asiasta, mitä se tarkoittaa.
Normaalisti kehittynyt kuusivuotias ei sano tuollaista. Sinä olet näköjään näitä vanhempia, joiden vähäjärkisten lasten suusta voi tulla mitä aivopieruja tahansa, ja kaikkien pitää vain ymmärtää. Onnea vaan lastesi tulevaisuuteen.
Normaalisti kehittyneet lapset päästelevät suustaan mitä sattuu, lapsi ei ole pieni aikuinen vaikka moni tuntuu asian niin ymmärtävän.
Kauhea hulabaloo ihan tyhjänpäiväisestä. Toki asia täytyy käsitellä ja jutella lapsen kanssa että miksi hän sanoi niin, mutta ei ole tarvetaa diagnosoida mitään epänormaalia vielä tällä perusteella.
Lapsi on nähnyt tuon jossakin ohjelmassa ja heitti sen sitten sen kummemmin ajattelematta. Sitten yllättyi ja hätääntyi kun ei odottanut että siihen reagoidaan ja että se ei olekaan hyväksyttyä oikeassa elämässä.
Asia pitää vain käsitellä asiallisesti ja sitten mennä eteenpäin, pahin virhe on tehdä siitä isompi mörkö kuin sen tarvitsee olla.
Toivottavasti ei ole ensimmäisiä merkkejä psykopatiasta. Sellainenhan alkaa näkyä jo pienillä lapsilla.
Kai te nyt sentään näette eron siinä, että leikissä "kuollaan" ja joskus harkitsemattomasti riidellessä toivotetaan kuolemaa vs. ajatella tuollaisia ilman mitään syytä?
Minulle ainakin tuli mieleen, mistä tuollainen ajatus lapselle edes syntyy?