Siskontytär sanoi pääsiäislounaalla toivovansa että kuolen

Vierailija kirjoitti:

Pippelini on 7 cm pitkä. Niin?

....pitkä, pitää olla pätkä. Terveisin Kielipoliisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudestani on lapsen kuolematoiveesta seuraava muisto. Serkku-tyttö, joka oli itseni ikäinen ja oltiin ehkä 8-10 v ikäisiä, kun serkulle tuli iso riita ukin kanssa. Riitelivät siitä, kun ukki ei antanut serkun pukea parasta mekkoa arkipäivänä. Serkku tokaisi, ettei tule mummille ja ukille ennen kuin ukki kuolee. Ko perheen lapsia oli aina kesäisin mummilassa "kesähoidossa" ja kävikin niin, että ukki kuoli seuraavana talvena 73 v iässä. Tuo serkkutytön sanoma toive kyllä eli pitkään ukin kuoleman jälkeen, ainakin meidän muiden serkkujen mielissä ja siitä puhuivat aikuisetkin paheksuen.

Itselle tulee ko tapahtumasta mieleen, että asiaa ei varmaan puhuttu silloin kesällä selväksi aikuisten toimesta (kuten ei ollut tapakaan vielä tuohon aikaan). Asia ja sen vakavuus jäi kokonaan käsittelemättä.

Voi ei. . . Toivottavasti serkkusi ei kuitenkaan kuvitellut, että ukin kuolema olisi oikeasti ollut hänen syytään. Ikävää, jos aikuisetkin ovat häntä tuosta syyllistäneet - ihmisellä voi oikeasti mennä mieli rikki tuollaisesta, mikä olisi aivan kohtuuton rangaistus siitä, että lapsena heittää typerän kommentin riidan yhteydessä.

Kyllä se varmaan kaikilla (aikuisillakin) jäi mielen päälle. Kyllähän lapset muutenkin kokevat helposti syyllisyyttä esim vanhempien avioerosta. Mutta tuo oli sitä aikaa, kun lapset vielä vaiennettiin karjumalla ja helposti myös selkäsaunalla eikä asioista keskusteltu.

En muista, miten ko tilanne jatkui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta lapsuudestani on lapsen kuolematoiveesta seuraava muisto. Serkku-tyttö, joka oli itseni ikäinen ja oltiin ehkä 8-10 v ikäisiä, kun serkulle tuli iso riita ukin kanssa. Riitelivät siitä, kun ukki ei antanut serkun pukea parasta mekkoa arkipäivänä. Serkku tokaisi, ettei tule mummille ja ukille ennen kuin ukki kuolee. Ko perheen lapsia oli aina kesäisin mummilassa "kesähoidossa" ja kävikin niin, että ukki kuoli seuraavana talvena 73 v iässä. Tuo serkkutytön sanoma toive kyllä eli pitkään ukin kuoleman jälkeen, ainakin meidän muiden serkkujen mielissä ja siitä puhuivat aikuisetkin paheksuen.

Itselle tulee ko tapahtumasta mieleen, että asiaa ei varmaan puhuttu silloin kesällä selväksi aikuisten toimesta (kuten ei ollut tapakaan vielä tuohon aikaan). Asia ja sen vakavuus jäi kokonaan käsittelemättä.

Voi ei. . . Toivottavasti serkkusi ei kuitenkaan kuvitellut, että ukin kuolema olisi oikeasti ollut hänen syytään. Ikävää, jos aikuisetkin ovat häntä tuosta syyllistäneet - ihmisellä voi oikeasti mennä mieli rikki tuollaisesta, mikä olisi aivan kohtuuton rangaistus siitä, että lapsena heittää typerän kommentin riidan yhteydessä.

Kyllä se varmaan kaikilla (aikuisillakin) jäi mielen päälle. Kyllähän lapset muutenkin kokevat helposti syyllisyyttä esim vanhempien avioerosta. Mutta tuo oli sitä aikaa, kun lapset vielä vaiennettiin karjumalla ja helposti myös selkäsaunalla eikä asioista keskusteltu.

En muista, miten ko tilanne jatkui?

Nykyvanhemmat vaan huutavat lapsilleen kahta kovemmin, kun muuta keinoa tehostaa sanomaa ei enää ole käytettävissä.

Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.

Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla  syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.

Miksi noin ei saisi toivoa? Kaikki tunteet on sallittuja, myös negatiiviset, joten miksi kyseenalaistat asian?

Hän vain sanoitti tunteensa väärin sillä hetkellä.

Lapsi on aina oikeassa,mutta sanat voivat olla väärin.

T. Hyvä äiti

Enemmän minussa herättää ajatuksia täti, joka kirjoittelee tällaisia 6-vuotiaasta lapsesta tänne. Kyseessä on hyvin pieni lapsi. Ei ollut kivasti sanottu, mutta aikuisella olisi hyvä olla muita keinoja käsitellä pettymystään, kuin lapsen mustamaalauskampanjat.

Ilmeisesti lapsella ei ole hyvä olla ap:n kanssa tai ei pidä hänestä. Sitä vois miettiä, voiko asialle tehdä jotain.

Tietenkään ei ollut kivasti sanottu, mutta ei nyt ole ainoa sammakko, mitä lasten suusta kuulee.

Kuusi vuotiasta mietityttää kuolema, vaikka hän ei käsitä sen lopullisuutta. Ilmeisesti hän toivoi, että olisit mennyt jonnekin muualla vähäksi aikaa. Minun lapset puhuivat myös kuolemasta tyyliin "sitten kun minä kuoleennun niin minulle pidetään juhlat" tai "äiti, kuka sinut heittää hautuuseen kun kuolet". 

Turha suuttua lapselle, että hän ei osaa esittää päässään pyöriviä ajatuksia yhtä rationaalisesti kuin aikuiset. Samalla lailla lapsi miettii esim. naimisiin menoa sanomalla vaikka häitä naimisjuhliksi. Ei lapsi tarkoita, että siellä kaikkien pitäisi naida toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän minussa herättää ajatuksia täti, joka kirjoittelee tällaisia 6-vuotiaasta lapsesta tänne. Kyseessä on hyvin pieni lapsi. Ei ollut kivasti sanottu, mutta aikuisella olisi hyvä olla muita keinoja käsitellä pettymystään, kuin lapsen mustamaalauskampanjat.

Ilmeisesti lapsella ei ole hyvä olla ap:n kanssa tai ei pidä hänestä. Sitä vois miettiä, voiko asialle tehdä jotain.

Tietenkään ei ollut kivasti sanottu, mutta ei nyt ole ainoa sammakko, mitä lasten suusta kuulee.

Ei pidä jostakin ja toivoo siksi tämän kuolemaa?

Onnea lapsen tulevaisuudelle. Ei tule olemaan helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi noin ei saisi toivoa? Kaikki tunteet on sallittuja, myös negatiiviset, joten miksi kyseenalaistat asian?

Sanotko kaikki negatiiviset tunteesi ääneen?

Se, että sinua pierettää, on myös sallittua, mutta pieruja ei ole kohteliasta päästää ilmoille. Sama asia tunteiden kanssa.

Millon se pahuus tulee ihmiseen kun lapsena et koskaan ole paha ja aikuisena yht äkkiä olet. Minun veljeni oli ilkeä, kylmä ja tuhoava jo lapsena, eikä siihen oikein puututtu. Aikuisenakin nauraa esim eläinten kärsimyksille. En tarkoita että tuo tyttö olisi paha mutta jotkut lapset ovat vähän hmm kylmiä.

Vierailija kirjoitti:

Sen tytön vanhemmat olivat riidelleet, jolloin toinen vanhempi sanoi toiselle, että minä toivon, että sinä kuolet.

Nyt penska toistaa kuulemaansa.

Tai sitten puhuneet että kuolisipa se rikas ja lapseton eno pian kun tässä alkaa olla kaikenlaista rahantarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Kommentti oli totta kai typerä. Kuitenkin useamman lapsen kokemuksella uskallan sanoa, että ennen ja jälkeen kuuden vuoden ikää ihan järkevästi käyttäytyneet/käyttäytyvät lapset voivat 6-vuotiaana saada ihme pöllöilykohtauksia. Mistään sen vakavammasta ei siis välttämättä ole kyse. Huonoon käytökseen pitää tietenkin silti puuttua.

Pitääkö aina puuttua vai voisiko ohittaa? Meidän lapsi voisi olla juuri tuollainen tokaisija. Lapset esim. miettivät pelottavia asioita kuten kuolemaa. Joku sukulainen voi käydä hermoon ja lapsi lapsellisesti miettii, että kuolemallahan tuo loppuisi. Tietää kuitenkin sanovansa rumasti, eli voiko taustalla ollakin halu kohahduttaa ja saada huomioita. Itse olen huomannut, että jos huonoa käytöstä ei palkita huomiolla, se loppuu aikanaan. Asiasta tietenkin voi myöhemmin vakavaan sävyyn keskustella ja selittää, miksi tuollaisia asioita ei sanota. Empatiaa pitää opettaa, ei sitä kaikilla ole automaationa. Onko sitten nepsy-piirre tämäkin, en tiedä.

Lapset katsovat nykyään tv-ohjelmia, joissa kuristetaan, potkitaan, tapetaan ym. Joku oli laskenut, että eri kanavien ohjelmatarjonnasta oli tehty kymmeniä väkivallantekoja ja murhia yhdessä päivässä. Eiköhän se tappamisen sanasto ole tuttua lapsillekin. Aina eivät tarkoita mitä sanovat.

Toive tulee toteutumaan aikanaan

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on selvästi mustan huumorin osaaja.

Toistelee äitinsä tokaisuja! Heh heh.

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt kauheesti laittais painoarvoa 6v. :n höpötyksille, lapsethan laukoo joskus ihan mitä sattuu.

kouluiässä pitää jo osata pitää typerimmät mölyt mahassa.

Aikuisuudesta puhumattakaan.  Kyllä aikuiset ihmiset on paaaaljon törkeämpiä.

Minä lähtisin heti kotiin ja sanoisin lapsen äidille että ei ole lapses kyllä ihan omasta päästään tuollaista asennetta minua kohtaan keksinyt. Lapsista huomaa heti muutenkin onko heille tai heidän kuullen moitittu jotain tuttua. Lapsi vilkuilee vaivaantuneesti ja vähän arkana kulmiensa alta ihankuin odottaen jotain tapahtuvaksi. 

Muita kohtaan ihan normaali.

Miehelleni eräs n.4v lapsi sanoi vastattuaan puhelimeen että älä soittele tänne. Tajusin heti että äitinsä käskenyt sanomaan noin tai muuten myrkyttänyt lapsen mielen.

Ihmettelen tätä ketjua, että useimmat pitävät tuota ihan normaalina, ja että 6-vuotias on vielä niin pikkuruinen pikku vauveli ettei ymmärrä ollenkaan mitä suusta tulee. Lapset tosiaan joskus höpöttävät mitä sattuu, ja riidan päätteeksi voi helpostikin huutaa "vihaan sinua, toivottavasti kuolet" tarkoittamatta sillä oikeasti mitään muuta kuin "olen vihainen sinulle". Mutta se, että ihan yllättäen ja rauhallisesti ilman mitään provosointia toivottaa jonkun kuolemaa on TODELLA outoa, ja olen yllättynyt, että olen näköjään vähemmistössä pitäessäni sitä outona.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa siltä, että nykypäivän varhaiskasvatuslaitos on koettu niin hyväksi, että aikuisilla ei ole enää mitään käsitystä siitä, mitä lapset puhuvat. Minä vanha mummeli eli jo 50v täyttänyt kuulen tuollaista keskustelua pihassa tämän tästä, kun seuraan lapsia hoitopäivän jälkeen leikkimässä keskenään. Vanhemmilla on oletus, että kun pihassa on joku aikuinen eli minä niin he voivat huoleti jättää lapsen korttelipihalle. Siellä sitten murhataan, tapetaan, uhkaillaan ja voitetaan linnoituksia ilman, että kukaan tarkoittaa yhtään mitään.

Ja niin oli muuten jo omassa lapsuudessa, ei sitä merirosvolaivaa vallattu, jos ei kaverille huudettu, että kuole pois senkin tympeä rotta. Tosin meitähän 90-luvulla  syntyneet pitävät joka tapauksessa mielisairaina, joten kai se sitten oli ensioireita.

Kiitos tästä. Olen myös ihmetellyt miten nykypäivän aikuiset, myös alan ammattilaiset joskus, ovat ihan pihalla siitä, millaisia lasten puheet ja leikit on. Ja nämä leikit ovat aivan normaaleja, vaikka niissä myös miekkaillaan ja "kuollaan". Se ei tarkoita että lapsi olisi sairas tai nähnyt kotona jotain sairasta...

Nykyinen psykohömppä on mennyt liian pitkälle.