Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani mies kirjoittaa musta runoja, olisiko se sinusta ahdistavaa vai söpöä?
09.04.2023 |
Olen tapaillut kuukauden päivät erästä tyyppiä. Hänellä ei ole hirveästi kokemusta parisuhteista.
Hämmennyin, kun kuukauden jälkeen (oltin nähty ehkä 5 krt siinä vaiheessa), hän kertoi, että on kirjoitellut musta muutamia runoja ja halusi, että luen ne.
Luin ja niihin oli nähty vaivaa jonkun verran. En tiedä, oliko päällimmäinen tunteeni hieman ahdistunut vai imarreltu vai jotain siltä väliltä. En itse ole kovinkaan romantikko tai vastaavaa.
Mitä itse ajattelisit tuollaisesta? Olisiko se sinusta suloista vai ahdistavaa?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena aloitin kirjeenvaihdon erään miehen kanssa. Mies kirjoitti kirjeensä loppuun tähän tyyliin: "Sinä unteni ihana keiju...". Lopetin kirjeenvaihdon siihen paikkaan. Harmittaa, että vähän myöhemmin annoin mahdollisuuden eräälle toiselle runoilijalle, johon tutustuin muualla.
Ehkä jollakin on hyviä kokemuksia miehistä, jotka ovat näyttäneet seurustelun tai tapailun alkuvaiheessa rustaamiaan rakkausrunoja. Minulla on erittäin huonoja kokemuksia, varsinkin siitä toisesta miehestä, jonka kanssa en heti kuunnellut vaistoani. Molemmat siis kehittivät mielessään minusta jotakin ihmeellistä satuolentoa, mikä vain kuvasti sitä, ettei heidän ajattelunsa ollut muutenkaan tervettä. Joku kirjoittikin jo tässä ketjussa näistä satukeijukaisten kehittäjistä. Ei tuntunut yhtään romanttiselta, vaan erittäin oudolta ja puistattavalta!
Ehkä hänellä oli vain erilainen tapa ilmaista itseään kuin sinulla, ja ajattelit heti että kyseessä on joku sekopää.
Valitettavasti kyse oli vakavasti häiriintyneistä ihmisistä, mikä ilmeni kyllä ihan konkreettisesti monin tavoin. Ymmärrän kyllä, jos joku on kohdannut harmittomampia ja jopa oikeasti romanttisia runoilijoita.
Mistä tiedät että oli häiriintynyt ihminen jos aloitit ja lopetti kirjeenvaihdon saman tien? Itse vaikutat häiriintyneeltä.
Tulee mieleen viraaliksi noussut video, jossa nainen häipyy salaa treffeiltä ja blokkaa miehen, koska tämä ei suostunut ottamaan 6 dollarin juustosiivua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo moderaattori, kun ei julkaise lausetta, että miehekkäinkin mies voi ihastuksen alkuaikoina runoilla. Mieheni runoili kerran tapailumme alussa moottoripyörää ajaessaan. Jouduin pyytämään, että lopettaa. Onneksi en jättänyt sen takia, se oli vain hetkellinen mielenhäiriö hänellä.
Miten runoillaan moottoripyörää ajaessa? Kirjoittaa ei pysty, etkä varmasti sen melun alta mitään runoilua kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.
Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.
Paheksutko myös tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, esim. Martti Haavion vaimoistaan kirjoittamia runoja?
En. Ne ei ole kirjoitettu minusta. Minun kokemukseni ihmisistä jotka kirjoittavat minusta runoja ovat negatiivisia. Siksi ahdistun nykyään kohdatessani sellaisen ihmisen. Tunnettuja runoilijoita en ole tavannut, enkä tiedä miten he käyttäytyvät rakkaitaan kohtaan runoilunsa lomassa, minun kohtaamani rakkausrunoilijat olivat luokkaa tapan itseni jos ikinä jätät minut.
Ketjun aloittaja kysyy onko hänestä runojen kirjoittaminen söpöä vai ahdistavaa. Minun mielestäni se on ahdistavaa, edellä kerrotuista syistä. Pahoittelen virheellisiä tunteitani, kysyn seuraavalla kerralla sinulta mitä saan tuntea.
Runon kirjoittamisesta ei voi ketään syyttää, koska ne yleensä tulevat mieleen pyytämättä ja tilaamatta. Eri asia tietysti on, kannattaako jotain itsekirjoitettua, mahdollisesti hyvinkin huonoa runoa näyttää muille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena aloitin kirjeenvaihdon erään miehen kanssa. Mies kirjoitti kirjeensä loppuun tähän tyyliin: "Sinä unteni ihana keiju...". Lopetin kirjeenvaihdon siihen paikkaan. Harmittaa, että vähän myöhemmin annoin mahdollisuuden eräälle toiselle runoilijalle, johon tutustuin muualla.
Ehkä jollakin on hyviä kokemuksia miehistä, jotka ovat näyttäneet seurustelun tai tapailun alkuvaiheessa rustaamiaan rakkausrunoja. Minulla on erittäin huonoja kokemuksia, varsinkin siitä toisesta miehestä, jonka kanssa en heti kuunnellut vaistoani. Molemmat siis kehittivät mielessään minusta jotakin ihmeellistä satuolentoa, mikä vain kuvasti sitä, ettei heidän ajattelunsa ollut muutenkaan tervettä. Joku kirjoittikin jo tässä ketjussa näistä satukeijukaisten kehittäjistä. Ei tuntunut yhtään romanttiselta, vaan erittäin oudolta ja puistattavalta!
Ehkä hänellä oli vain erilainen tapa ilmaista itseään kuin sinulla, ja ajattelit heti että kyseessä on joku sekopää.
Valitettavasti kyse oli vakavasti häiriintyneistä ihmisistä, mikä ilmeni kyllä ihan konkreettisesti monin tavoin. Ymmärrän kyllä, jos joku on kohdannut harmittomampia ja jopa oikeasti romanttisia runoilijoita.
Mistä tiedät että oli häiriintynyt ihminen jos aloitit ja lopetti kirjeenvaihdon saman tien? Itse vaikutat häiriintyneeltä.
Tulee mieleen viraaliksi noussut video, jossa nainen häipyy salaa treffeiltä ja blokkaa miehen, koska tämä ei suostunut ottamaan 6 dollarin juustosiivua.
Täähän todistaa lähinnä sen ettei naisia saada tähän päivään ei niin millään. Bottomi tsemppaa miestään täydestä sydämestään. Miesten olisi syytä harkita Grindriä. #Itä-Eurooppa #Balkan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.
Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.
Paheksutko myös tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, esim. Martti Haavion vaimoistaan kirjoittamia runoja?
En. Ne ei ole kirjoitettu minusta. Minun kokemukseni ihmisistä jotka kirjoittavat minusta runoja ovat negatiivisia. Siksi ahdistun nykyään kohdatessani sellaisen ihmisen. Tunnettuja runoilijoita en ole tavannut, enkä tiedä miten he käyttäytyvät rakkaitaan kohtaan runoilunsa lomassa, minun kohtaamani rakkausrunoilijat olivat luokkaa tapan itseni jos ikinä jätät minut.
Ketjun aloittaja kysyy onko hänestä runojen kirjoittaminen söpöä vai ahdistavaa. Minun mielestäni se on ahdistavaa, edellä kerrotuista syistä. Pahoittelen virheellisiä tunteitani, kysyn seuraavalla kerralla sinulta mitä saan tuntea.
Tuossahan vain kysyttiin, paheksutko tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, eikä sanottu että tunteesi ovat virheellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo moderaattori, kun ei julkaise lausetta, että miehekkäinkin mies voi ihastuksen alkuaikoina runoilla. Mieheni runoili kerran tapailumme alussa moottoripyörää ajaessaan. Jouduin pyytämään, että lopettaa. Onneksi en jättänyt sen takia, se oli vain hetkellinen mielenhäiriö hänellä.
Miten runoillaan moottoripyörää ajaessa? Kirjoittaa ei pysty, etkä varmasti sen melun alta mitään runoilua kuule.
Kai niitä runoja voi keksiä ajaessa, vaikka ei heti kirjoittaisi niitä muistiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki Disney-saduista tai romanttisista komedioista tutut jututhan on puistattavia naisista. Naiselle laulaminen, naiselle runojen kirjoittaminen, naiselle kitaran soitto ja laulaminen keskellä yötä ikkunan alla. Ei ne vaan toimi oikeassa elämässä.
Siinä se ristiriita piilee että miehille opetetaan pienestä pitäen olla romanttisia mutta naiset eivät sitä ole. Samoin kuin naiset luulevat että miehet arvostavat samoja asioita naisissa kuin naiset miehissä. Sitten kun joku uskaltaa sanoa totuuden niin nössöt kirkuu kuorossa toksista miehisyyttä ja inceliä.
Naiset tahtoo miehensä keskittyvän tienaamiseen ja turvaamiseen. Pettämistä katsotaan läpisormien ensimmäisen kohdan täyttyessä. Onpa ankeaa olla mies. Oot lompakko jonka täytyy välillä mölistä jotain ja pysyä loppuajan hiljaa.
Sanoisin kyllä näin yleisesti miehille, että mikäli et tapaile runotyttöä jonka siis tiedät olevan kiinnostunut runoista ja kirjallisuudesta niin tuossa vaiheessa tapailua pitäisin ne runot ihan omana tietona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.
Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.
Paheksutko myös tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, esim. Martti Haavion vaimoistaan kirjoittamia runoja?
En. Ne ei ole kirjoitettu minusta. Minun kokemukseni ihmisistä jotka kirjoittavat minusta runoja ovat negatiivisia. Siksi ahdistun nykyään kohdatessani sellaisen ihmisen. Tunnettuja runoilijoita en ole tavannut, enkä tiedä miten he käyttäytyvät rakkaitaan kohtaan runoilunsa lomassa, minun kohtaamani rakkausrunoilijat olivat luokkaa tapan itseni jos ikinä jätät minut.
Ketjun aloittaja kysyy onko hänestä runojen kirjoittaminen söpöä vai ahdistavaa. Minun mielestäni se on ahdistavaa, edellä kerrotuista syistä. Pahoittelen virheellisiä tunteitani, kysyn seuraavalla kerralla sinulta mitä saan tuntea.
Tuossahan vain kysyttiin, paheksutko tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, eikä sanottu että tunteesi ovat virheellisiä.
Rivien välistä pystyi ymmärtämään, että olen väärässä ahdistuessani itsestäni kirjoitetuista rakkausrunoista. Ja ne todellakin olivat minusta kirjoitettuja. Ei niissä nimeä ollut, mutta sen verran oli kuvailtu ulkonäköä, kotiani ym. että ei niitä kovin yleismaailmallisina rakkauden kuvailuina voinut pitää.
Siis tyyliin siniset silmäsi porautuvat sydämeeni vihreäsankaisten silmälasiesi takaa, kun mustat hiuksesi painautuvat siniruutuiselle päiväpeitollesi. Ikkunasi takana koivu huojuu tuulessa, ja paloportaat kolisevat keltaisiin lautaseiniin Aivan kammottavaa. Parasta oli kun tyyppi laitteli niitä yhteisen koulumme ilmoitustauluille.
Jos runot olisivat hyviä, ilahtuisin ja olisin entistä kiinnostuneempi siitä miehestä. Jos taas ne olisivat huonoja, pitäisin miestä lahjattomana ja arvostelukyvyttömänä, ja kiinnostukseni lopahtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.
T. Runoilijan kanssa naimisissa
Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.
Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.
Paheksutko myös tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, esim. Martti Haavion vaimoistaan kirjoittamia runoja?
En. Ne ei ole kirjoitettu minusta. Minun kokemukseni ihmisistä jotka kirjoittavat minusta runoja ovat negatiivisia. Siksi ahdistun nykyään kohdatessani sellaisen ihmisen. Tunnettuja runoilijoita en ole tavannut, enkä tiedä miten he käyttäytyvät rakkaitaan kohtaan runoilunsa lomassa, minun kohtaamani rakkausrunoilijat olivat luokkaa tapan itseni jos ikinä jätät minut.
Ketjun aloittaja kysyy onko hänestä runojen kirjoittaminen söpöä vai ahdistavaa. Minun mielestäni se on ahdistavaa, edellä kerrotuista syistä. Pahoittelen virheellisiä tunteitani, kysyn seuraavalla kerralla sinulta mitä saan tuntea.
Tuossahan vain kysyttiin, paheksutko tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, eikä sanottu että tunteesi ovat virheellisiä.
Rivien välistä pystyi ymmärtämään, että olen väärässä ahdistuessani itsestäni kirjoitetuista rakkausrunoista. Ja ne todellakin olivat minusta kirjoitettuja. Ei niissä nimeä ollut, mutta sen verran oli kuvailtu ulkonäköä, kotiani ym. että ei niitä kovin yleismaailmallisina rakkauden kuvailuina voinut pitää.
Siis tyyliin siniset silmäsi porautuvat sydämeeni vihreäsankaisten silmälasiesi takaa, kun mustat hiuksesi painautuvat siniruutuiselle päiväpeitollesi. Ikkunasi takana koivu huojuu tuulessa, ja paloportaat kolisevat keltaisiin lautaseiniin Aivan kammottavaa. Parasta oli kun tyyppi laitteli niitä yhteisen koulumme ilmoitustauluille.
Ehkä kannattaisi lukea rivit eikä välejä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin kyllä näin yleisesti miehille, että mikäli et tapaile runotyttöä jonka siis tiedät olevan kiinnostunut runoista ja kirjallisuudesta niin tuossa vaiheessa tapailua pitäisin ne runot ihan omana tietona.
Ja tähän lisäys: jos se runotyttö on ihan tosissaan opiskellut kirjoittamista/lyriikkaa/kirjallisuutta, niin silloinkaan en hänelle ihan ensimmäisiä väkerryksiä toimittaisi rinta rottingilla 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo moderaattori, kun ei julkaise lausetta, että miehekkäinkin mies voi ihastuksen alkuaikoina runoilla. Mieheni runoili kerran tapailumme alussa moottoripyörää ajaessaan. Jouduin pyytämään, että lopettaa. Onneksi en jättänyt sen takia, se oli vain hetkellinen mielenhäiriö hänellä.
Miten runoillaan moottoripyörää ajaessa? Kirjoittaa ei pysty, etkä varmasti sen melun alta mitään runoilua kuule.
Teki peräpäästä rantumuistiinpanoja pikakirjoituksella kalsareihin.
Miksi mies kirjoittaa musta runoja?