Tapailemani mies kirjoittaa musta runoja, olisiko se sinusta ahdistavaa vai söpöä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaisi jos ne olisivat hyviä. Jos olisivat huonoja niin ei jatkuisi yhteinen matka. Mikään ei ole niin luotaantyöntävää kuin se että kuvittleee osaavansa jotain vaikkei osaa. hirveintä olisi joku idols tyyppinen ratkaisu jossa kumppaniehdokas kuvittelisi olevansa tähtilaulaja vaikei pysyisi edes nuotin vieressä.

Aika paksua henkilöltä, joka tekee noin monta kielioppivirhettä noin lyhyessä tekstissä.

Ei hyvä runo kaipaa täydellistä kielioppia. Huonosta ei saa hyvää täydelliselläkään kieliopilla.

Eihän ne runot kelpaa. Pitää olla käytökseltään törkeä ja juoda vähintään 10 pulloa kaljaa vuorokaudessa. Sit pitää vähän pahoinpidellä ja pettää, et naiset alkaa kiinostuu? Vai?

Onpa absurdia riidanhaastamista koko loppuketju. Kamalaa millaiseksi palsta on mennyt.

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne runot kelpaa. Pitää olla käytökseltään törkeä ja juoda vähintään 10 pulloa kaljaa vuorokaudessa. Sit pitää vähän pahoinpidellä ja pettää, et naiset alkaa kiinostuu? Vai?

Maailmasi vaikuttaa aika mustavalkoiselta paikalta elää, ei varmasti ole helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne runot kelpaa. Pitää olla käytökseltään törkeä ja juoda vähintään 10 pulloa kaljaa vuorokaudessa. Sit pitää vähän pahoinpidellä ja pettää, et naiset alkaa kiinostuu? Vai?

Maailmasi vaikuttaa aika mustavalkoiselta paikalta elää, ei varmasti ole helppoa.

Tuossahan kysyttiin asiasta? Tarviiko olla sarkasmi kyltti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykynaiset ei kyllä tunnu olevan kauhean romantikkoja, edes yhteiskuvia ei kyetä katsomaan koska ne tunteet on liikaa. Se on kylmää businesta vaan nykysin se yhdessä oleminen.

Jokaisen naisen sisällä asuuhuora, ja se näyttää nyky-yhteiskunnassa aktivoituneen. Kaikki ajatellaan rahassa ja hyödyssä. Toki on poikkeuksia ja jotkut aidosti haluavat perheen rakastamansa miehen kanssa ja ovat tähän valmiita panostamaan.

Näin on näppylät.

Itse tutustuin kerran mieheen, joka ihastui minuun, mutta minä en niinkään häneen. Hän kerran piirsi minun whatsappin profiilikuvasta muotokuvan.. Kasvojen mittasuhteet kuvassa oli aivan päin peetä :DD jäin sanattomaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laulujen lyriikathan ovat runoutta myös. Varmaan kammoksutte myös miestä, joka säveltää ja sanoittaa.

Kyllä, jos ne ovat huonoja. Se että joku teklee musaa ja sanoittaa, ei taroita että se olisi kelvollista.

Jep. Jos on huono niin on huono. Onhan ne Kiira Korvenkin tekeleet ihan luokattoman huonoja. Ei kaikki vaan osaa kaikkea vaikka kuinka haluaisi.

Tykkään luovista miehistä ja siitä, että mies osaa näyttää tunteensa. Semmoiset ei-puhu-eikä-pussaa-miehet ovat puolestaan luotaantyöntäviä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.

T. Runoilijan kanssa naimisissa

Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.

Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.

Söpöä. 

Voisin minäkin kirjoittaa tapailemastani miehestä runon, mutta en luultavasti näyttäisi sitä kenellekään. Jos joku kirjoittaisi minusta runon, niin suhtautumiseni riippuisi varmaan siitä millainen se runo olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kummallisia kommentteja tässä ketjussa. Suomalaista naista näyttää aina ahdistavan ihme jutut.

T. Runoilijan kanssa naimisissa

Ei se runoilu itsessään haittaa, mutta jos niitä runoja kirjoitetaan minusta, niin se ahdistaa. Kokemuksen kautta sanon, että on se mitä tahansa taidetta, jos aiheena on jatkuvasti joku tietty toinen ihminen, niin se ei ole enää tervettä. Mielelläni luen miespuolisen ystäväni kirjoittamia runoja, ne käsittelevät elämää, tunteita, merkityksen etsimistä yms. Mutta ne eivät ikinä käsittele minua. Silloin runot eivät ahdista yhtään.

Kokemukseni kertoo, että jos joku jatkuvasti toitottaa rakkauttaan sinuun tavalla tai toisella, silloin mennään manipulaation puolelle. Tähän mennessä joka kerta on käynyt ilmi, että tyypillä on huono itsetunto ja hirveä menettämisen pelko, ja sitä rakkautta toitotetaan syyllistämismielessä, ettet vaan jättäisi. Tällainen mies on osunut omalle kohdalle, ystäväni kohdalle, ja tiedän myös paljon naisia jotka samaa keinoa käyttävät.

Paheksutko myös tunnettujen runoilijoiden tuotantoa, esim. Martti Haavion vaimoistaan kirjoittamia runoja?

Olen ollut tuossa tilanteessa, mutta en ymmärtänyt niistä runoista mitään. Jos en olisi tiennyt että ne liittyvät minuun, en olisi arvannut. Eipä se lopulta vaikuttanut puoleen eikä toiseen ja tapailu loppui aivan muista syistä kuin runojen takia.

Ei naiset halua kilttejä runopoikia.

Naiset haluaa Miehen isolla Ämmällä. Kaljaa, aineita, seksiä ja seikkailua

Jos runot olisivat ahdistavia ja outoja sisällöltään, niin ahdistuisin.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoisia kommentteja ketjussa. Olen aidosti hämmentynyt että suhtautuminen runomieheen on näin negatiivista. 

Ketju pelkkää red pillin oikeaksi todistamista naisten toimesta.

Mielestäni runon pontimena voi olla mikä tahansa. Runo välittää tunnetta, runon kirjoittaja pukee tunteen sanoiksi, joko omansa tai jonkun toisen. 

Se että joku kirjoittaisi MINUSTA runon, tarkoittaisi sitä että runossa kävisi selväksi ehkä nimeni, asuinpaikkani, personnallisuuteni piirteeet, ulkonäköni, tai mikä tahansa muu joka yksilöi että tässä kirjoitetaan nyt henkilökuvaa minusta. Sen sijaan se että olen ollut innoittajana, ja henkilö kirjoittaa siitä omasta tunteetaan käsin jota hän minua kohtaan tuntee, vaikkapa rakkaudesta yleensä on ihan ok. Aina.

Kun itse kirjoitan sanotuksia, niin totta torvelossa siellä on tapahtumia ja ihmisiä joista tarina lähtee liikkeelle.

Melkoista yksinkertaistusta ajatella, että runon aiheena olisi aina lähimmäinen ihminen. Runouden aiheet ovat yhtä laajat kuin elämä ja maailma. Monille runous on tuntematon aihe, kuten tästä ketjusta jo näkee.

Voi, olisin itse suunnattoman otettu, jos minuun ihastunut mies kirjoittaisi minusta runon, jos se olisi aidosti tunteella tehty. Jo ajatus siitä, että mies, josta itse olen tällä hetkellä kiinnostunut, kertoisi tunteistaan noin suloisella tavalla, saa ihan kylmät väreet aikaan (hyvällä)